Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?
06.01.2025 |
Työelämä on ok muuten mutta tällä hetkellä elämässä on niin isoja muutoksia, että en jaksa kaikkea niitä muita vaatimuksia ja ihmisiä. Sieluni kuihtuu ja pää meinaa hajota sekä tuntuu, etten edes osaa mitään ja olen paska kaikessa mitä teen (vaikka asia ei olisikaan niin).
Ilmapiiri on niin huono, että sekin vie energiaa kun yrittää vain sietää sitä ihmisten paskan puhumista ja selän takana juoruilua.
Haluaisin keskittyä vain omaan toipumiseen ja muuttaa sellaisia asioita elämässä joille voin tehdä jotain.
En vain kestä työelämää vaikka olen ihan ahkera mielestäni niin silti alkaa päässä heittämään ja ei enää edes kiinnosta saanko potkut tai mitä minulle tapahtuu.
Haluan toiselle alalle ja tiedän jo mikä ala se on. Siellä saa keskittyä itse töihin eikä muihin toissijaisiin asioihin.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä ,tämä työuupumus on nuorten, noin 30 v ja alle 30 vuotiaiden nuorten naisten megatrendi tällä hetkellä. Tästä on ihan tilastojakin, oliko muistaakseni Työterveyslaitos kun näistä julkaisi huolestuttavia lukuja jokin aika sitten.
Eli ikään kuin suuri osa nuorista naisista olisi näitä erikoisherkkiä, jotka eivät kestä tavallisen arjen rasituksia ja heitä jää paljon sairauslomille, ja liian iso osa noin nuorista ihmisistä jää jopa pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle. Ei ole kyllä kestävä kehitys näin yhteiskunnan rakenteen kannalta. Jotain kummaa tässä ajassa on , koska en millään jaksa uskoa että yhtäkkiä meillä olisi tällainen nuorten ihmisten ikäluokka, joiden aivot olisivat jollakin tapaa niin erikoisesti geneettisesti ja poikkeavasti rakentunut kuin aiempien ikäluokkien. Ihmisten geneettinen perimä ei muutu edes satojen vuosien aikajänteellä. Ennenkin on kestetty vastoinkäymisiä, on
Eiköhän vastaavaa ole ollut aiemminkin, mutta naisille on ollut helpompaa jättäytyä työelämästä. Lasten saaminen nuorena oli tavallista ja pystyi jättäytymään kotiäidiksi. Esim. Anoppini oli tällainen, ei jaksanut työpaikalla ollutta misogyniaa, joten jäi pois kun ensimmäinen lapsi syntyi eikä ikinä palannut työelämään.
Toisaalta olen myös sitä mieltä että tässä ajassa on paljonkin sellaista mikä aiheuttaa loppuunpalamista. Tytöt opetetaan täydellisyydentavoittelijoiksi. Sitten kun joutuu työelämään jossa odotetaan täydellisyyttä ja perehdytetään jos ehditään eli ei, niin ei ihme että naiset palavat loppuun. Lisäksi resurssit on kiristetty niin, että "ylilaatua" ei todellakaan ehdi kukaan tehdä vaikka olisi muuten kuinka pätevä. Tällaisesta on helpompi selvitä jos ei odota itseltään liikoja ja tyytyy keskinkertaisen, mutta yhteiskunnan ilmapiiri ei todellakaan ole lempeä tai suvaitsevainen, joten harvalla on mallia siitä miten se tehdään.
En tiedä mikä tähän olisi ratkaisu. Pitäisikö koulussa opettaa asioita ja asennetta, joka suojaisi oppilaita nykyisen kilpailuun kannustavan unelmien tavoittelun eetoksen sijaan? Pitäisikö politiikkaan ja työpaikoille palauttaa empatia ja laittaa raha sille kuuluvalle sijalleen eli ihan heti ihmisten, luonnon, eläinten, terveyden, tieteen, kulttuurin ja sivistyksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^Tämä on totta, lastenhoito kotona oli paljon hyväksyttävämpää. Tällä palstalla saa kuulla olevansa loinen ja muuta mukavaa, jos jää edes hoitovapaalle. Ihan tosielämässä minäkin sain kummeksuvia katseita, kun kerroin olevani lapsen kanssa kotona. Palasin kuitenkin töihin, kun nuorin oli 1,5-vuotias. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli ehkä uupumuksen alkupiste. Lapsi nukkui huonosti ja herätti öisin 5-vuotiaaksi asti unikouluista huolimatta. Tässä samalla opiskelin uuden ammatin ja kävin töissä. En ehkä koskaan toipunut ennalleni.
Kiitos asiallisille kommentoijille, mielenkiintoista pohdintaa ollut.
-sivullinen-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olin myös samanlaisessa tilanteessa. Ilmoittauduin työkkärin kurssille ja irtisanoin itseni heti kun tiesin että pääsin sisään, yllä vältin karenssin. Palkatonta jaksoa ei käytännössä tullut kun sai lomarahat.
Miten oli mahdollista ilmottautua työkkärin kurssille ollessasi vielä työntekijänä? Ymmärtääkseni täytyy olla työtön työnhakija hakiessaan näihin työvoimapoliittiisiin koulutuksiin, eli työkkärin kursseille. Eiväthän ne ole työelämässä oleville tarkoitettuja. Tässä on sen verran outo kuvio, että epäilen onko voinut mennä oikein.
Niissä on myös ehto työttömyysuhan alainen, jolla saattaa päästä kurssille. Meillä kun oli työpaikalla jatkuvat toisiaan seuraavat muutosneuvottelut, soitin työkkäriin ja sain kuulla, että voin hakea kurssille, vaikka en ollut työtön työnhakija tai edes lomautettu. Toki pääsy arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
Se kuinka ok se on, on sun omassa päätäntävallassa ja muut on sitä mieltä mitä nyt on. Lakisääteiset summat kuuluu sulle, olkoon muut mitä mieltä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Tietyn saikkumäärän (en nyt äkkiseltään muista paljonko), Kela pyytää selvitystä tilanteesta ja oliko heti siitä tai siitä vielä x päivän jälkeen haetaan ammatillista kuntoutusta (=määräaikainen työkyvyttömyyseläke) tai eläkettä. Tämä siis jos jatkat saikuttamista. Tietenkin voit yrittää myös opiskella työttömyyskorvauksella jos saat työkkärin siunauksen asialle.
Ammatillisessa kuntoutuksessa sitten pureudutaan ongelmiin tarkemmin ja aletaan miettimään jatkoja, ja sitä kautta on mahdollista uudelleenkouluttautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne on tullut valtavan hyviä kommentteja, onneksi en ole yksin ajatuksieni kanssa. Täällä on rohkeaa porukkaa, arvostan.
Nyt mietin, että jos en saakaan toiselta alalta töitä enkä vielä tiedä edes miten sitäkään heti jaksaisin mutta jokatapauksessa en ole menossa enää nykyiseen työpaikkaani.
Niin mitä ihmettä teen? Sairauslomaa sain jo mutta entäs jatko. En minä halua roikkua heidän listoillaan kun en ole menossa takaisinkaan.
Saako jostain apua jos ei jaksa enää omaa alaansa? Voiko vain sanoa, että pysty siihen työhön?
-ap
Tietyn saikkumäärän (en nyt äkkiseltään muista paljonko), Kela pyytää selvitystä tilanteesta ja oliko heti siitä tai siitä vielä x päivän jälkeen haetaan ammatillista kuntoutusta (=määräaikainen työkyvyttömyyseläke) tai eläkettä. Tämä siis jos jatkat saikuttamista. Tietenkin vo
KELA myöntää yleensä kerrallaan max 4 kk sairauslomaa, tsägällä puoli vuotta. Kun 300 sairauspäivärahapäivää on tullut täyteen, haetaan eläkevakuutusyhtiöltä määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä, jota kutsutaan myös kuntoutustueksi. Hakemuksista puolet hylätään, joten on erittäin suuri lottovoitto, että huvikseen saikutteleva saisi kuntoutustukea.
KELA haluaa B-lausunnon lääkäriltä yleensä silloin, kun sairausloma kestää yli kuukauden.
Ainakin eläkeyhtiöt käsittääkseni joskus uudelleenkouluttavat ihmisiä, mutta siinä vaiheessa terveytesi pitää olla siinä jamassa, että se kestää opiskelun. Tästä hommasta ei ole omakohtaista tietämystä.
KELA:lla on tällainen https://www.kela.fi/kiila-kuntoutus . En tiedä, kuinka hyödyllinen se on.
Ja joo, lääkärille voi sanoa, ettei pysty enää työhönsä, kunhan pystyy perustelemaan sen. Sitten katsotaan, mitä mieltä KELA on perustelusta ja myöhemmin mitä mieltä eläkevakuutusyhtiö on asiasta.
Joka tapauksessa, ota huomioon se, että uuden ammatin opiskelu tai uudelle alalle siirtyminen vaatii voimavaroja.
Tsemppiä <3 Hyvä, että tunnistat tilanteesi ja haluat tehdä sille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä on niin masentavaa nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenkuin heität pyyhkeen täysin kehään, niin yritä neuvotella vapaata töistä. Kerro esimiehelle, että sinulla on haastava tilanne yksityiselämässä ja tarvitset vapaata. Tämä joko järjestyy tai ei. Hävittävää ei ole.
Nykyään kivat työpaikat ovat kiven alla, joten sen löytämiseen voi mennä aikaa ja toipumiseen myös. En suosittele täysin tyhjän päälle jäämistä.
Sairaslomarahaa leikattiin 400 kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sairaspäivärahaa leikataan - Näin rajusti keskituloiset kärsivät."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-504a-40da-813d-6b33dbbd039f
Tämä tuli jo voimaan vuoden alusta.
Vierailija kirjoitti:
"Sairaspäivärahaa leikataan - Näin rajusti keskituloiset kärsivät."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-504a-40da-813d-6b33dbbd039f
Tämä tuli jo voimaan vuoden alusta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-540a-40da-813d-6b33dbbd039f
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sairaspäivärahaa leikataan - Näin rajusti keskituloiset kärsivät."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-504a-40da-813d-6b33dbbd039f
Tämä tuli jo voimaan vuoden alusta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/15e64082-540a-40da-813d-6b33dbbd039f
Saa 17 % vähemmän sairaspäivärahaa kuin viime vuonna.
Sairaspäivärahaa leikattiin 17 % tänä vuonna eikä omistusasuntoon saa enää asumistukea.
Kenellä on varaa jäädä saikulle.
Lisäksi tulee potkulaki keväällä.
Paikallinen sopiminen tuli jo voimaan eli voi tarjoutua tessiä alemmalla palkalla töihin ja työttömiä on 300 000.
Saikuttakaa vaan, työttömät tulee teidän tilalle töihin ja saatte potkut.
Suomessa on 8000 korkeakoulututkinnon suorittanutta työtöntä.
Jos pystyt sen taloudellisesti järjestämään niin ehdottomasti jättäydy hetkeksi pois työelämästä. Tein itsekin niin, tosin todella vaikean ja traumatisoivan ulkomaan yliopisto kokemuksen jälkeen (opinnot jäivät kesken). Tosin.. tämä sattui juuri pandemia-aikaan, joten oli yhteiskunnallisesti "ok" olla tuilla. Ja tietty siis edellisen hallituksen aikana. Mutta, pandemian lisäksi mulle kävi sinä aikana muutama todella inhottava tapaus, mm. yksi aivan sairas kämppis jota aidosti pelkäsin. Joten ei se mitään ruusuilla tanssimista ollut. Koin silloin että mun "työ" oli toipua ja levätä. Ne jotka eivät oo kokeneet todella syviä elämän traumoja eivät voi ymmärtää miten paljon niistä toipuminen vie voimia.
Mutta, se oli mun epävirallinen "saikku", ja vaikka siinä meni 2 vuotta sain kuin sainkin itseni kuntoon ja töihin. Tosin nyt mulla etsinnässä uusi työ koska nykyinen työpaikka on todella myrkyllinen ympäristö ja työnantaja täys hullu. Jokin etätyö olisi aivan täydellinen, en vaan jaksa enää työyhteisöjä ja työpaikalle raahautumista.
Tsemppiä sulle! Toivon todella että pääset kuntoutumaan ja lepäämään, mitä se tarkoittaakaan sun kohdalla. Ja että löytyy uusi sulle sopiva työ
Alue: Aihe vapaa
Elämä on ylipäänsä paljon "nopeampaa" kuin ennen. Kaikki maailman tieto on käytännössä saavutettavissa älypuhelimessa. Kumppanin löytämiseksi ei tarvitse koluta kotipaikkakunnan ravintoloita, vaan voi hylätä ihmisiä pärstäkertoimella sekunneissa. Töissä yhteydenottoja tulee puhelimitse, sähköpostitse ja Teamsissa ja kaikkeen pitää reagoida heti. Ystäviin ja perheeseen pidetään yhteyttä pikaviestein monta kertaa päivässä. Kierrettä pidetään yllä katsomalla alle minuutin pituisia videoita, jotka eivät oikeastaan kerro mistään. Jopa uutissivustoilla on näitä. Kirjaa wi tarvitse lukea, vaan sen voi kuunnella äänikirjana tuplanopeudella. Ei ihme, että kaikki ovat kuormittuneita.