Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?
06.01.2025 |
Työelämä on ok muuten mutta tällä hetkellä elämässä on niin isoja muutoksia, että en jaksa kaikkea niitä muita vaatimuksia ja ihmisiä. Sieluni kuihtuu ja pää meinaa hajota sekä tuntuu, etten edes osaa mitään ja olen paska kaikessa mitä teen (vaikka asia ei olisikaan niin).
Ilmapiiri on niin huono, että sekin vie energiaa kun yrittää vain sietää sitä ihmisten paskan puhumista ja selän takana juoruilua.
Haluaisin keskittyä vain omaan toipumiseen ja muuttaa sellaisia asioita elämässä joille voin tehdä jotain.
En vain kestä työelämää vaikka olen ihan ahkera mielestäni niin silti alkaa päässä heittämään ja ei enää edes kiinnosta saanko potkut tai mitä minulle tapahtuu.
Haluan toiselle alalle ja tiedän jo mikä ala se on. Siellä saa keskittyä itse töihin eikä muihin toissijaisiin asioihin.
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.
On ok muutenkin.Sinullekin voi tulla vastaan päivä, jolloin sairastut, vammaudut tms. ja tarvitset noita mainitsemiasi tulonsiirtoja. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi 100% varmuudella sanoa, ettei niitä koskaan tarvitse.
Niin, ne on tarkoitettu sairauden ja vammautumisen varalle, juuri niin kuin itsekin kirjoitat. Onko ap sairas tai vammainen?
ON! AP on sairas. Kun hän jää pois nykyisestä työstään, menee sitä työtä tekemään joku tervepäinen. AP hoitaa päänsä kuntoon ja vaihtaa alaa, ja menee sellaisiin töihin, joita hänen päänsä kestää
Vanhemmat alkoholisteja ja insestiä oli lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sinulle on tärkeämpää, olla työelämässä vai voida hyvin? Siitä löydät vastauksen.
Ei tuo ole noin yksinkertaista! Omasta kokemukseni voin kertoa, että kun menetin työpaikkani yt-neuvotteluissa vuonna 2020 (korona-aikana), oletin, että alan voida paremmin. Kävi ihan päin vastoin. Tulotaso romahti. Itku oli päästä, kun tilillä oli 15 euroa ja viikko seuraavaan rahantuloon.
Mieheni kävi töissä ja osti pääosan ruuista ja maksoi yksin asuntolainaa. Minusta tuntui, etten voi tehdä mitään, kun ei ole varaa. Kävin kerran työttömien ilmaisessa jumpassa ja kaikki muut siellä olivat 55-65 v. Olin ainoa nelikymppinen. Hain palvelupisteeltä halvemman 10 kerran uintikortin (työttömien alennuskortti, ei saa ostettua suoraan uimahallista). Ajattelin, että minullahan on aikaa käydä uimassa ja saunomassa silloin kun mies on töissä. Jotenkin sitä vaan lamaantuu. E
Sä puhut nyt ihan eri asiasta. Irtisanominen on täysin eri asia kuin se, että jää omasta aloitteestaan pois työelämästä, koska ei enää jaksa nykyistä työtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään.
Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.
Eivät joudu. Kenenkään ei tarvitse tehdä muuta kuin omat työnsä. Jos se ei riitä, se ei ole ole työntekijöiden ongelma.
Taas tätä vasemmistolaista ajattelua, jossa työntekijä on aina vain uhri. Mieti asiaa siltä kannalta, että olisit yksityisyrittäjä.
Minä olen yksityisyrittäjä. Mitä pitää miettiä?
Eri
Arvasin, ettei se onnistu. Kuvittele tilanne, missä ruokaa ei tule pöytään ellet lähde sitä jostain etsimään. Ei ole olemassa jotain mystistä, sinua ylempänä olevaa työnantajaa, jota varten sinun pitäisi raataa. Vaan vastaat itse omasta elatuksestasi.
-----
Lainaukset ei toimi, joten lainattu teksti yllä.
Ei minun tarvitse kuvitella. Olen yksinyrittäjänä tehnyt pajonkin töitä sairaana, kunnes olen ollut sillä tavalla sairaana, ettei töitä nyt vaan voi tehdä, koska ei pysty suorittamaan sitä työtehtävää, josta voisi laskuttaa asiakasta. Ja kyllä, silloin on olemassa kaikkia urbaanilegendoja vastaan olemassa mystinen ylempi taho, KELA, joka tarjoaa turvaverkkoa myös yrittäjälle.
Ihan mielenkiinnosta: Missäpäin Suomea on sellaisia päiväkoteja, joissa yhden työntekijän sairastuminen tarkoittaa sitä, että lapset jäävät oman onnensa nojaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos päiväkodin johtajakin on saikulla?
Hänellä on sijainen, joka hoitaa hänen hommansa. Ei ole tilannetta, jossa KUKAAN ei pysty hoitamaan päiväkodin töitä.
Ja sitten, jos tulee meteoriitti ja kaikki paitsi päiväkodin lapset ovat kuolleet tai raajapoikkisina kituvat jossain palaneina tai koomassa niin sitten vaan on niin, että niitä lapsia ei hoida kukaan. Että mitä sitten? Sitten se vaan menee niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sinulle on tärkeämpää, olla työelämässä vai voida hyvin? Siitä löydät vastauksen.
Ei tuo ole noin yksinkertaista! Omasta kokemukseni voin kertoa, että kun menetin työpaikkani yt-neuvotteluissa vuonna 2020 (korona-aikana), oletin, että alan voida paremmin. Kävi ihan päin vastoin. Tulotaso romahti. Itku oli päästä, kun tilillä oli 15 euroa ja viikko seuraavaan rahantuloon.
Mieheni kävi töissä ja osti pääosan ruuista ja maksoi yksin asuntolainaa. Minusta tuntui, etten voi tehdä mitään, kun ei ole varaa. Kävin kerran työttömien ilmaisessa jumpassa ja kaikki muut siellä olivat 55-65 v. Olin ainoa nelikymppinen. Hain palvelupisteeltä halvemman 10 kerran uintikortin (työttömien alennuskortti, ei saa ostettua suoraan uimahallista). Ajattelin, että minullahan on aikaa käydä uimassa ja saunomassa silloin kun mies on töissä. Jotenkin sitä vaan lamaantuu. E
Tuo kuulostaa keskivaikealta tai vähintään lievältä masennukselta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta: Missäpäin Suomea on sellaisia päiväkoteja, joissa yhden työntekijän sairastuminen tarkoittaa sitä, että lapset jäävät oman onnensa nojaan?
Sen lienee oltava myös orpokoti, koska lapsilla ei ole omia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tragedia uupumuksesta. https://yle.fi/a/74-20133046
"Vesa Koskela uupui ja jätti nautakarjansa hoitamatta. Hän sai tuomion eläinsuojelurikoksesta. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa. Kuva: Rami Moilanen / Yle
Maatalous
Vesa Koskelan naudat kuolivat nälkään
Vesa Koskelan maailma romahti seitsemän vuotta sitten. Muistot ovat niin kipeitä, että hän käsittelee niitä edelleen"
Jännä et täällä jotkut vihjaa et uupuneen lastenhoitajan pitäs mennä töihin. Oikeastiko olette sitä mieltä? Voi tulla rumaa jälkeä.
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse näitä, joka sairastui ja "lapset jäivät päiväkotiin oman onnensa nojaan". Oli vaan luotettava, että vanhemmat tajuavat hakea lapsensa pois sieltä ennen kuin mitään pahaa tapahtuu. Ei se tietoisuus siitä, että jää tärkeitä, lakisääteisiä asioita hoitamatta, antanut yhtään milliä kykyä hoitaa niitä. Ja sinänsä, vaikka ei olisi luottanutkaan, enkä aina luottanut, ei sekään antanut milliäkään voimaa hoitaa ne asiat.
Lääkäri muutamaan kertaan muistuttelisi, että jos olisit koomassa tai kuolisit, kävisi ihan samoin. Sinä olet nyt vakavasti sairas ja se nyt vaan on näin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Aika moni menestynyt yritys on saanut alkunsa siitä, että perustaja on elänyt köyhyydessä ja halunnut päästä sieltä pois. Itse asiassa hyvin harva menestystarina on alkanut siitä, että ihminen on valmiiksi varakas ja hänellä ei ole muuta tekemistä kuin ideoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tietysti ok ja täysin oma asia, jos haluaa jäädä työelämästä pois joksikin aikaa. Onhan näitä "oman loman pitäjiä" jonkun verran nykyään. Se vaatii tietysti hiukan rahaakin, jos ei mistään saa tuloja sen lomailunsa aikana.
Itse pidin takavuosina pariinkin otteeseen sellaisen muutaman kuukauden sapatin. Tosin minulla ei ollut silloin vakituista työpaikkaa, vaan tein vain määräaikaisuuksia, joiden päätteeksi sitten päätin vain jäädä pidemmäksi aikaa vapaalle ennen kuin menen seuraavaan. Vakituisesta paikasta lähteminen on isomman kynnyksen takana.
Edellinen oli siis vastaus viestiin 122
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ainakin asiantuntijan hommissa heitä on liian vähän yleensä. Jos joku heistä sairastuu, niin korvaavaa henkilöä ei oikein ole. Joskus ennen saattoi olla parikin tyyppiä, jotka taitoi samat hommat.
Tämä on se tehostamisen hinta. Jos jollakin hajoaa vaikkapa pää, niin firman toiminta voi halvaantua hetkeksi. Kunnes se sijainen on oppinut hommat välttävällä tasolla. Tähän voi mennä kuukausia.
Saikuttamalla voit jäädä pois työelämästä. Pitkän saikkuputken työnantaja ratkaisee ongelmasi puolestasi ja antaa sulle potkut. Sitten voit jäädä pois työelämästä kuppaamaan veromaksajien rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Aika moni menestynyt yritys on saanut alkunsa siitä, että perustaja on elänyt köyhyydessä ja halunnut päästä sieltä pois. Itse asiassa hyvin harva menestystarina on alkanut siitä, että ihminen on v
Olen ollut töissä perustettavien yritysten kanssa ja seurannut niitä useita ensimmäisiä vuosia. Kyllä se niin on, että ne parhaiten menestyneet yrityksen ja yrittäjät olivat niitä, joilla oli mahdollisuus laittaa rahaa yritykseen pelkäämättä asunnon pakkomyyntiä ja myös henkisiä resursseja, koska olivat hyvinvoivia ja menestyneet elämässään hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen pystyi jäämään vuorotteluvapaalle kun oli ensin ollut 20v töissä. Eli on mielestäni ihan ok.
Vuorotteluvapaa ei ollut sairaslomaa. Mitä ihmettä teidän päässänne liikkuu?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kerrottu. Annoit esimerkkejä, etkä vain todennut, että köyhyys masentaa. Juuri tuollaista se arki on köyhänä. Jokainen ajatus, joka tulee, sen ampuu saman tien alas kun huomaa, ettei ole rahaa.
Se lamauttaa ja tekee epätoivoiseksi.
Jokaiselle varakkaalle tekisi hyvää kokea elämässään, miltä tuntuu, kun päivästä toiseen yrittää keksiä keinoja pärjätä ilman rahaa. Miten pikku hiljaa ajatukset alkaa takkuamaan eikä näe enää valonpilkahdusta.
Ja sitten kun rahaa on, eikä tarvitse miettiä jokaista liikettä, ideat alkaa pursuta ja sitä kokee, että maailma on sulle täysin avoin.
Ihana juttu, että sait töitä ja asiat järjestyi!
Täysin väärä asenne sinulla. Jos on köyhä, lähtökohta on se, että keksitään keinoja SAADA rahaa. Tällä tavalla esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen opiskelijapoika kehitti sellaisen pikkuruisen tulonlähteen kuin Facebook. Noin yksi esimerkki mainitakseni.
Ruuvia tiukemmalle kunnes kukaan ei kestä! Sitten viimeinen jäljelle jäänyt hautaa haudattavat, jos jaksaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tuo ole noin yksinkertaista! Omasta kokemukseni voin kertoa, että kun menetin työpaikkani yt-neuvotteluissa vuonna 2020 (korona-aikana), oletin, että alan voida paremmin. Kävi ihan päin vastoin. Tulotaso romahti. Itku oli päästä, kun tilillä oli 15 euroa ja viikko seuraavaan rahantuloon.
Mieheni kävi töissä ja osti pääosan ruuista ja maksoi yksin asuntolainaa. Minusta tuntui, etten voi tehdä mitään, kun ei ole varaa. Kävin kerran työttömien ilmaisessa jumpassa ja kaikki muut siellä olivat 55-65 v. Olin ainoa nelikymppinen. Hain palvelupisteeltä halvemman 10 kerran uintikortin (työttömien alennuskortti, ei saa ostettua suoraan uimahallista). Ajattelin, että minullahan on aikaa käydä uimassa ja saunomassa silloin kun mies on töissä. Jotenkin sitä vaan lamaantuu. Ei saa otettua itseään niskasta kiinni. Ei edes joka viikko tullut käytyä uimassa. Jos olisi ollut joku työtön kaveri, se olisi helpottanut.
Ja niitä koronarajoituksiakin oli. Välillä oli uimahalli kiinni, välillä kirjastossa vain ennakkovaraukset sai noutaa. Kun ei ollut varaa ostaa bensaa, eipä tullut ajeltua ylimääräistä. Appivanhemmat on eläkkeellä ja asuvat vain 90 km päässä. He kovasti aina pyytelivät, että tule kylään ja ole vaikka useampi yö siellä heidän seurana. Aina tuli mieleen, että bensa maksaa, en taida raaskia tuhlata vähiä rahojani bensaan. Jotenkin se elämä jäi neljän seinän sisälle. Tietysti mieheni kanssa tehtiin myös normaaleja juttuja, kun hän oli vapailla, laitettiin välillä hyvää ruokaa tai juotiin viinipullo puoliksi (hänen ostamansa) tai käytiin kansallispuistossa retkellä.
Minun elämäni muuttui paremmaksi vasta v. 2022 alusta, kun sain uuden työpaikan ja alkoi tulla palkkaa. Sitten pystyi ostamaan uudet talvikengät rikkinäisten tilalle ja ruokakaupassa ei tarvinnut laskea joka euroa.