Onko oikeasti ok jäädä pois työelämästä hetkeksi jos ei vain jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.

Vierailija kirjoitti:

Onko ok jättäytyy pois hetkellisesti avioliitosta kun en jaksa työtöntä vaimoa joka heittäytyi minun elätettäväksi kun ei kestänyt työelämän vaatimuksia?

Kaltaisesi ihmisen kanssa eläminen on sairastuttavaa herkälle ihmiselle. Mitä, jos jättäisit hänet ihan kokonaan niin pääsisitte jatkamaan elämäänne? Tai sitten opettelet empatiaa ja toisen asianmukaista kohtelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tietetysti ok olla pois työelämästä, jos ei tarvitse tulonsiirtoja meiltä, jotka siellä työelämässä raatavat.

On ok muutenkin.Sinullekin voi tulla vastaan päivä, jolloin sairastut, vammaudut tms. ja tarvitset noita mainitsemiasi tulonsiirtoja. Kukaan meistä ei ole siinä asemassa, että voisi 100% varmuudella sanoa, ettei niitä koskaan tarvitse. 

Niin, ne on tarkoitettu sairauden ja vammautumisen varalle, juuri niin kuin itsekin kirjoitat. Onko ap sairas tai vammainen?

Mielen sairaudet ovat myös sairauksia.

Olen joutunut myös nyt tietoisesti olemaan miettimättä työasioita ja luottaa vain prosessiin ja elämään. Koska eihän tämä valvominen ja stressaaminen juuri nyt auta minua. Pitäisi vain jotenkin keskittyä olemaan nyt tässä. 

Stressaan kuitenkin tulevaa ja olen jatkuvassa jännitystilassa. Yritän nyt kuitenkin tiedostaen antaa itseni rentoutua ja yrittää vain olla miettimättä liikaa. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.

Eivät joudu. Kenenkään ei tarvitse tehdä muuta kuin omat työnsä. Jos se ei riitä, se ei ole ole työntekijöiden ongelma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.

?????

Jääkööt saikulle, jos ovat sairaita hekin. 

Jos sinä saat tänään aivoverenvuodon niin et voikaan oikeastaan saada sitä, koska työkaverit eivät jaksa? Mitä sitten, jos teillä kaikilla on aivoverenvuoto? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.

Sanotko noin myös esim. syöpään sairastuneelle työkaverillesi, joka joutuu jäämään kuukausien mittaiselle saikulle?

Ap, sekin väsyttää sinua, jos et ole ehtinyt/pystynyt käsittelemään niitä nyt sattuneita ikäviä elämäntilanteita. Ne eivät katoa vaan ovat kivirekenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Olet sietänyt työelämää 36,5 vuotta ja sinnittelet vielä 8 vuotta? Sitten kuolemaa odottelemaan kiikkustuoliin? Tuskaista on ihmiselo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Ongelman nimeltä "en jaksa töissä". On sairas ajatus painaa oravanpyörässä oman terveytensä kustannuksella ja leikkiä jotain uhrautuvaa marttyyria, joka on niin korvaamaton osa yhteiskuntaa, ettei yh

Kukaan ei ole korvaamaton. Aina löytyy uusi tilalle, kun edellinen tekijä syystä tai toisesta lähtee. Sori siitä. 

Töissä käyvät OVAT korvaamaton osa yhteiskuntaa. Se on fakta. Yhteiskunta perustuu työnteolle. Yhteiskunta kestää kyllä tietyn määrän vapaamatkustajia, mutta toisinpäin luvut eivät voi olla. Enemmistön on oltava työssäkäyviä. Luovu vasemmistolaisesta ajattelutavasta niin tervehdyt ja jaksat. Se on tervejärkistä. 

---

Hautausmailla makaa tuhansia, jotka kuvittelivat olevansa korvaamattomia. Mietipä sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ok jättäytyy pois hetkellisesti avioliitosta kun en jaksa työtöntä vaimoa joka heittäytyi minun elätettäväksi kun ei kestänyt työelämän vaatimuksia?

Kaltaisesi ihmisen kanssa eläminen on sairastuttavaa herkälle ihmiselle. Mitä, jos jättäisit hänet ihan kokonaan niin pääsisitte jatkamaan elämäänne? Tai sitten opettelet empatiaa ja toisen asianmukaista kohtelua?

 

Miksi minun pitäisi opetella empatiaa tai asianmukaista kohtelua kun kumpaakaan ei minulle itselle suoda naisen toimesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi jäädä. Terveys edellä mennään. 

Entäs sitten se työkaverien terveys? Hehän joutuvat tekemään ne ap:n työt omiensa lisäksi, kun ap on saikulla.

Eivät joudu. Kenenkään ei tarvitse tehdä muuta kuin omat työnsä. Jos se ei riitä, se ei ole ole työntekijöiden ongelma. 

Taas tätä vasemmistolaista ajattelua, jossa työntekijä on aina vain uhri. Mieti asiaa siltä kannalta, että olisit yksityisyrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Ongelman nimeltä "en jaksa töissä". On sairas ajatus painaa oravanpyörässä oman terveytensä kustannuksella ja leikkiä jotain uhrautuvaa marttyyria, joka on niin korvaamaton osa yhteiskuntaa, ettei yh

Tämä on totta, mutta sairaasta/traumatisoituneesta ei saa tahdonvoimalla työkykyistä. Työelämään pitäisi kehittää siten, että mahdollisimman moni löytäisi paikkansa. Esimerkiksi osa-aikatyö voisi sopia monelle, mutta moni työnantaja tyrmää tämän jo heti ja vaatii liikaa niiltä kokoaikaisiltakin. 

On ok, hae sairauslomaa.

Taas tätä vasemmistolaista ajattelua, jossa työntekijä on aina vain uhri. Mieti asiaa siltä kannalta, että olisit yksityisyrittäjä.

Ei liity vasemmistolaisuuteen mitenkään. Kyse on ihan terveestä järjestä. Kenenkään ei tarvitse työelämässä tehdä töitä enempää kuin oma osansa. Ei edes yksityisyrittäjän. Kenelläkään ei ole velvollisuutta tappaa itseään työllä vain siksi, että on joko huonosti organisoidussa firmassa tai haalinut itselleen töitä enemmän kuin ehtii tekemään. Sekä palkatuilla työntekijöillä että yrittäjillä on oikeus pitää huoli omasta jaksamisestaan ja rajata työmäärä kohtuulliseksi.  

Minä olen tehnyt osa-aikatyötä, tietysti miehen suostumuksella. Eikä hän aina ole tyytyväinen siihen. Mutta itsellä jotain nepsytyyppistä, ei ole diagnosoitu. 4 vuoden välein olen kokeillut täyttä työpäivää ja palanut loppuun (en pysty puhumaan mitään, itken hallitsemattomasti tilanteissa esim. ruokakaupan kassalla, sukujuhlissa, mietin kuolemaa ja ulospääsyä,  vihaa omaa perhettä ja muita ihmisiä kohtaan ym.)

Mieli on tosiasia vaikka itsessään näkymätön. Olemme erilaisia ja kestämme eri tavalla kuormitusta. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

 

olin myös samanlaisessa tilanteessa. Ilmoittauduin työkkärin kurssille ja irtisanoin itseni heti kun tiesin että pääsin sisään, yllä vältin karenssin. Palkatonta jaksoa ei käytännössä tullut kun sai lomarahat.

Miten oli mahdollista ilmottautua työkkärin kurssille ollessasi vielä työntekijänä? Ymmärtääkseni täytyy olla työtön työnhakija hakiessaan näihin työvoimapoliittiisiin koulutuksiin, eli työkkärin kursseille. Eiväthän ne ole työelämässä oleville tarkoitettuja. Tässä on sen verran outo kuvio, että epäilen onko voinut mennä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae sairaslomaa. Näytä vaikka tuo kirjoitus siellä. Ja sen jälkeen uusiksi kun nuo ei suostu myöntämään pitkiä saikkuja.

Ja minkähän ongelman se sairausloma mahtaa ratkaista? Jos työpaikka on huono niin voi hakea muualle töihin. Työelämästä voi jäädä pois jos siihen on varaa. Muuten ei. Ei muiden työssäkäyvien pidä joutua maksamaan veroja sen takia että jotain toista ei työ huvita. Itse olen joutunut sietämään työelämää nyt 36,5 vuotta ja vielä pitäisi jaksaa 8 vuotta. Sitten pääsee pois työelämästä kun on siitä ensin osuutensa tehnyt.

Ongelman nimeltä "en jaksa töissä". On sairas ajatus painaa oravanpyörässä oman terveytensä kustannuksella ja leikkiä jotain uhrautuvaa marttyyria, joka on niin korvaamaton osa yhteiskuntaa, ettei yh

Töissä käyvät OVAT korvaamaton osa yhteiskuntaa. Se on fakta. Yhteiskunta perustuu työnteolle. Yhteiskunta kestää kyllä tietyn määrän vapaamatkustajia, mutta toisinpäin luvut eivät voi olla. Enemmistön on oltava työssäkäyviä. Luovu vasemmistolaisesta ajattelutavasta niin tervehdyt ja jaksat. Se on tervejärkistä. 

Olen miettinyt tätä paljon, koska olen sairastunut vakavasti. Olen ollut neljä vuotta pois töistä ja viides vuosi on myös kirjoitettu sairauslomaa. 

Olen kyseenalaistanut oikeuttani olla pois töistä, toisaalta yrittänyt sisäistää sitä, että työkyvyttömänä ei pysty tekemään töitä, vaikka haluaisi. Olen ollut huolissani yhteiskunnasta. Omasta tulevaisuudesta. Toimeentulosta. Yhteiskunnan taloudellisesta tuesta. Jne jne. Se murehtiminen ei ainakaan ketään terveemmäksi tee. 

Olen tullut siihen tulokseen, että koska en pysty töihin, en pysty töihin. Jos pystyisin, olisin töissä, kuten olen aina ollut. Silti haluan voida olla sairauslomallani niin, ettei minun tarvitse syyllistää itseäni jokaisesta mukavasta hetkestä, jotka sen aikana koen. Syllistävät asenteet sairastuttavat ihmisiä.

Olen miettinyt sitäkin, että miksi minä olisin muka jotenkin sairaampi kuin joku toinen. Ilmeisesti kuitenkin olen, koska lääkäri on sen niin arvioinut. Ja olen tullut siihen lopputulokseen, että on teoriassa mahdollista, mutta todennäköisyytenä pieni, että kaikki muutkin sairastuvat ja sitten pitää ihmetellä kuollaanko kaikki yhdessä, kun kukaan ei pysty pitämään huolta mistään vai mitä sitten tapahtuu.