35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

En jaksanut kahlata koko keskustelua läpi, mutta kerron oman kokemukseni. Itse valitsin lapsen hankkimisen kaverisuhteeksi muuttuneessa liitossa.

 

Olin hieman sinua nuorempi, mutta sairastin endometrioosia, eikä lapsen saaminen ollut mikään itsestäänselvyys. Mietin kaduttaisiko enemmän metsästää jonkinlaista vuosisadan rakkaustarinaa ja perheonnea uuden ihmisen kanssa ja ehkä epäonnistua siinä, vai hankkia lapsi kädenlämpöisessä liitossa. Päädyin siihen lopputulokseen, että se kaduttaisi eniten, että en koskaan saisi omaa lasta. 

Ajattelin, että aikaikkuna lapselle on rajallinen, mutta ihmissuhdeasioille on aikaa myöhemminkin. Lapseni on nyt hyvin pärjäävä koululainen ja elämäni valo. Olen edelleen lapsen isän kanssa ja iän myötä haikailu paremmasta suhteesta on vähentynyt. Turvallinen ja tavallinen arki on voittanut. Vaikea sanoa mitä teen sitten, kun lapsi on iso ja lähtee omilleen, mutta nyt on hyvä näin.

 

Minulla ei ole miestä ja olen samanikäinen kanssasi ap ja lääkäri sanoi, että kohdallani aika ajoi jo ohi joten turha etsiä mies. Menin sitten yksityiselle, joka sanoi myöskin että kiire tulee jos aion etsiä miehen ja raskautuakin pitäisi todella pikaisesti. Ehdotti myös lapsen hankintaa yksin. Miettisin kohdallasi haluatko todella olla suhteessa joka on "huono" vaiko ottaa riski. Hankala tilanne, jota omalla kohdallani käyn myös läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen lasta meillä oli paljon riitoja johtuen minusta, koska ärsyynnyin ihan pikkuasioistakin.  

Lapsen myötä olen kasvanut lähemmäksi aikuisuutta enkä enää ala riitelemään typeristä asioista. Mietin asioita paljon lapsen kautta ja sillä tavalla että minkälainen käytös on myrkyllistä ja mikä ei. 

Saatoin ehkä ajatella vielä ennen lasta että eroamme myöhemmin, mutta nyt en osaa enää sitäkään miettiä. Ihmettelen miten muut vanhemmat ympärillä eroaa niin helpolla vaikka heidän suhteensa on alunperin vaikuttanut paljon tasapainoisemmalta kuin meidän parisuhde. 

Ehkä sitten kulissia kaikki tai ehkä ihmiset ei siedä minkäänlaista epämukavuutta ja jahtaavat onneaan maailman kolkista. 

Jokainen tyylillään.

Lapsen saaminen kasvattaa. Tai ainakin toivottavasti kasvattaa.

Myös ilman lasta voi kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Myönnät itsekin ajattelevasi lapsen (lapsikuplan) kautta, mutta ihan samoja ja monipuolisempiakin ajatuksia voi ajatella myös lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.

Kaikin tavoin todella köyhä kommentti, älyllisesti rutiköyhä. Mistäs päättelit, ettei olisi maailman paras isä? Varmaan siitä, että oletat miehen olevan suomalainen? Mistä oletit miehen olevan suomalainen? Varmaan siitä kun tuo nainen kokee ansaitsemansa parempaa ja näinhän ei tietysti olisi jos mies ei olis suomalainen? Sitten kun toi nainen käy spermattamassa itsensä siellä Tanskassa niin voiko tulla silti tänne ulisemaan yksinhuoltajuuden raskaudesta ja valittamaan miten suomalaiset miehet ei hoida osuuttaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lasta meillä oli paljon riitoja johtuen minusta, koska ärsyynnyin ihan pikkuasioistakin.  

Lapsen myötä olen kasvanut lähemmäksi aikuisuutta enkä enää ala riitelemään typeristä asioista. Mietin asioita paljon lapsen kautta ja sillä tavalla että minkälainen käytös on myrkyllistä ja mikä ei. 

Saatoin ehkä ajatella vielä ennen lasta että eroamme myöhemmin, mutta nyt en osaa enää sitäkään miettiä. Ihmettelen miten muut vanhemmat ympärillä eroaa niin helpolla vaikka heidän suhteensa on alunperin vaikuttanut paljon tasapainoisemmalta kuin meidän parisuhde. 

Ehkä sitten kulissia kaikki tai ehkä ihmiset ei siedä minkäänlaista epämukavuutta ja jahtaavat onneaan maailman kolkista. 

Jokainen tyylillään.

Lapsen saaminen kasvattaa. Tai ainakin toivottavasti kasvattaa.

Myös ilman lasta voi kasvaa ja

Ap:lla on tässä kuitenkin vielä mahdollisuus saada lapsi. Se mahdollisuus kannattaa käyttää jos toive saada lapsi on tärkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu. 

 

Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.

Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.

Ja lapset ovat varmaan myös supertyytyväisiä kahden kodin väliä ravatessaan.

LouLou kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että nykypäivänä on hirveän vaikeaa löytää uutta kunnon pitkäaikaista parisuhdetta. Ellet sitten ole naisena kaunis ja upea ja muutenkin huipputyyppi ja lisäksi pitäisi asua isossa kaupungissa, jossa asuu paljon alle nelikymppisiä lapsettomia miehiä. 

?

Miksi niitä lapsia pitää edes tehdä? Haetko turvaa vanhuuteesi vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Nykyihmiset elää vaihtoehtojen maailmassa ja kuvittelevat, että jossain on jokaiselle olemassa täydellinen kumppani. Näinhän ei ole. Jokaisella parilla on omat haasteensa. Jos loputtomiin tavoittelee jotain täydellisyyden illuusiota, niin moni asia jää saavuttamatta. Tässä lapsiasiassa tilanne on hyvin konkreettinen, koska biologia on armoton. Jossain kohtaa vain täytyy ottaa se seuraava askel jos lapsista haaveilee. 

Hyvä analyysi.

Kenkku tilanne koska kumpikin vaihtoehto on huono. Se lapsen saaminen tuollaisessa huonossa suhteessa on huono sinulle, miehelle että varsinkin lapselle ja tuon uuden suhteen löytymisen varaan jättäytyminen on huono sinulle. Siinä ei kuitenkaan muut kärsi.

Pikkuisen jäi myöhäiseen sinulla tuo perheenperustamis- ja lapsihaave. Viisikin vuotta aiemmin olisi ihan eri tilanne vaikka toki jo silloinkin sen uuden, hyvän suhteen löytyminen olisi ollut ihan lottoa. 

Ehkä sinun kannattaa alkaa hyväksyä sekin vaihtoehto, että jäät lapsettomaksi mutta eroat nykyisestä miehestä ja alat katsella sitä uutta ja parempaa koska jos ei se anna niin ei se otakaan. Lisäksi kannattaa muistaa myös se tosiasia, että lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan ja mitään takeita sille ei olisi tuossa nykyisessäkään suhteessasi että raskaaksi tulisit.

Se on harmi ettei elämä odota.

Itse kaksikymppisenä lapset aviomieheni kanssa saaneena en voi kuin ihmetellä tätä valtavaa itsekkyyttä.

Siis täytyyhän sun keskustella hölmö sen miehesi kanssa?! Ehkä hän ei halua vuoroviikkoisyyttä vaan haluaa ydinperheen, jota sinä et selvästi hänen kanssaan halua.

Joku toinen nuorempi nainen saattaisi sen ydinperheen miehellesi vielä mahdollistaa. Ihan kamalaa, että ero on sulla jo mielessä. Ja kyllä lapselle olisi hyvä syntyä nuoremmille vanhemmille muutenkin, miksi olet odottanut vanhoille päiville? 

Lasten hoito ja kasvatus ei sitten ole mitään leikkiä, oma esikoinen täyttää juuri 19v. ja kyllähän tässä on perheenä eletty melko pitkä pätkä ja ilman miestäni eli lasteni ihanaa isää olisin ollut varmaan aika rikki tähän rumbaan. 

Tämä ketju olisi kaikkien perheen perustamisesta haaveilevien miesten hyvä lukea. Kannattaa varmistaa siltä omalta vaimolta, että haluaako hän lapsia ensisijaisesti juuri sinun kanssasi, vai vain lapsia ylipäätänsä.

Hanki se lapsi niin pian kuin mahdollista nykyisen miehen kanssa. Loppu jää Herran haltuun. Ei ole aikaa oikein tehdä muita ratkaisuja. 

Tuossa iässä naiselle ensimmäisen lapsen saaminen on jo melkoinen ihme.

Et sinä läheskään varmasti saa sitä lasta edes tähän mielestäsi huonoon suhteeseen.

Ja huvittaja ajatus sekin, että vauva- ja parisuhdekuumeinen lähes nelikymppinen olisi joku mahtava vaihtoehto miehille, joka viedään käsistä.

Todella hyvän, sulle sopivan sinuun rakastuvan ja isäksi sekä sitoutuneeseen parisuhteeseen ja perhe-elämään vielä haluavan miehen löytyminen, johon vielä itsekin rakastuisit, ja kaikki tämä pikana olisi kyllä lottovoiton tasoinen osuma.

Kaikin puolin on kyllä hyvin epärealistiset ajatukset sulla, ap. En halua dissata sinua henkilökohtaisesti.

Todella monet ovat kaltaisiasi. Eivät tajua, miten nopeasti hedelmällistenkin naisten hedelmällisyys laskee - ja miten paljon asiassa on ongelmia kummallakin sukupuolella.

Ap, olisiko munasolujen pakastus sulle vaihtoehto? Siinä ikäraja on 35, ota heti yhteys klinikalle, niin saat vielä omia munasoluja pakkaseen.

Vaihtoehtosi on siis tehdä lapsi miehen kanssa ja opettaa lapsellesi että äitinsä on vain kullankaivaja, tai sitten toivoa että löydät jotain parempaa?

Parasta kaikille olisi että kierot geenisi pysähtyvät sinuun. Tee meille kaikille palvelus ja ole lisääntymättä.

Rehellisesti. Tehkää lapsi. Kaikissa suhteissa on aina eroriski joka tapauksessa, mutta lapset ovat molemmille täysin ainutlaatuinen mahdollisuus, jota ei vättämättä tule koko elämässä ikinä enää eteen. Paljon työläämpää on löytää uusi mies, joka haluaa kanssasi lapsia.

Olisiko teidän väliset ongelmat mahdollista kuitenkin ratkaista avoimella puhumisella ja suhteeseen panostamisella? Sitäkin kannattaa miettiä. Haasteita voi myös ratkoa.

Voisiko suhdetta korjata? Voisiko tuosta läheisyyden kaipuusta ja molempien toiveista ja tarpeista puhua avoimesti? Tuollaisia asioita voidaan korjata, jos ongelmista tiedetään. Kukaan ei lue ajatuksia, toiveita ja tarpeita.

Minusta tuntuu, että ne vapaat esim. noin kolmevitoset miehet saattavat ensisijaisesti katsella vähän nuorempia naisia. Samanikäinen yh-nainen olisi jopa halutumpi kumppaniehdokas, koska on jotain todisteita hedelmällisyydestä. 

Tekisin lapsen nyt suhteessa: vauva muuttaa ok-hyvän-kolkon parisuhteenne kyllä, seuraavat 6 v. on yhtä päiväkodissa juoksemista. Testaa mieluummin miten mies toimii/käyttäytyy tuttavalasten seurassa, koska teidän molempien pitää hoitaa sitä omaa kääröä. Testi2: laitatte herätyskellon soittamaan 30 min välein viikonloppuna: siinä on uusi arkenne. Jos mies ei hermostu, tee lapsi. 

Nää on myös vähän luontoäiti-asioita. Ja kukaan ei ole katunut lasta, vaikka olisi ympärillä pyörremyrsky.