Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?
06.01.2025 |
Elän parisuhteessa, joka on näennäisesti hyvä. Tunnelma välillämme on kuitenkin enemmän kaverillinen ja vähän kolkko, läheisyyttä on harvoin. En ole onnellinen tässä suhteessa ja koen, että ansaitsisin parempaa.
Ongelma on, että haluaisin nyt lapsen/perheen ja täytän alkukeväästä 36 vuotta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa. Mies viihtyy tässä suhteessa ja sanoo olevansa lapsille avoin.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
A. Tekisit lapsen tähän suhteeseen ja eroaisitte sitten mahdollisesti myöhemmin
B. Eroaisitte nyt ja yrittäisit nopeasti löytää paremman suhteen, riskinä että aika loppuu ja jäisit kokonaan lapsettomaksi
Toivon asiallisia vastauksia mielellään perusteluiden kera.
Kommentit (262)
Nykyihmiset elää vaihtoehtojen maailmassa ja kuvittelevat, että jossain on jokaiselle olemassa täydellinen kumppani. Näinhän ei ole. Jokaisella parilla on omat haasteensa. Jos loputtomiin tavoittelee jotain täydellisyyden illuusiota, niin moni asia jää saavuttamatta. Tässä lapsiasiassa tilanne on hyvin konkreettinen, koska biologia on armoton. Jossain kohtaa vain täytyy ottaa se seuraava askel jos lapsista haaveilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinun mielestäsi se ihan ok, että ap:n mies ei tiedä mitä ap oikeasti ajattelee heidän parisuhteestaan? Että yksi elämän suurimmista päätöksistä voidaan tehdä valheellisten tietojen perusteella, ja se on ihan ok, koska nainen nyt vain sattuu haluamaan lasta niin paljon?
Niin. Siinä täyttyy biologinentarve ja elämän ehto.
Kerro sinä oletko sinä löytänyt suuren rakkauden, jonka kanssa halusit lisääntyä ja miten teidän arki sujuu?
Selvä, meitä on moneen junaan. Itse en edes hetkeäkään harkitsisi perheen perustamista tietäen, että en oikeasti halua elää perheenä.
En myöskään pystyisi elämään itseni kanssa, mikäli valehtelisin, johtaisin harhaan ja manipuloisin toista noin törkeästi ja täysin itsekkäistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.
Ihan sairasta
A. Kuulostaa ihan normi suhteelta jollaiseksi kaikki parisuhteet muuttuu ajan kanssa. Eli tunteet hälvenee, rakkaus hiipuu, ihan normaalia. Tärkeä kysymys on että onko miehesi hyvä isä lapsellesi.
Miksi näsäviisaat vastaukset? Miksi ap ei saisi tällä palstalla kysellä mielipiteitä? Täällä on paljon 50+ väkeä paikalla. Parhaat neuvot antavat he, jotka ovat lapsensa jo jos ei aikuisiksi niin vähintään teiniksi kasvattaneet ja joilla on käsitys pitkästä parisuhteesta.
Ap:n tilanteessa valitsin jäämisen ja lapsien tekemisen, sillä lapset olivat minulle prioriteetti. Jos ap:lle perheenlisäystä sitten jostain syystä ei siunaannukkaan , niin voi miettiä uudestaan parisuhteen kohtaloa.
Me jäimme yhteen, vaikka lapset nyt nuoria aikuisia. Tässä kun vuosien mittaan on työelämän takia tuolla turuilla ja toreilla tullut humpattua ulkomaita myöden, voin todeta, ettei niitä täydellisiä miehiä ole olemassakaan. Oma on tarpeeksi hyvä ja se riittäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Onpas tämä keskustelu kerännyt paljon kommentteja, kuvittelin että tulisi korkeintaan kymmenen :D
Olen saanut näköjään paljon kritiikkiä. Sitä en ensisijaisesti pyytänyt, sillä kritisoin itse itseäni tästä tilanteesta aivan tarpeeksi päivittäin. Otan kuitenkin asiallisen kritiikin toki vastaan.
Kuten sanoin, niin miehen kanssa olemme asiasta keskustelleet ja mies tietää, etten ole onnellinen suhteessa. Hänelle taas riittäisi hyvin tämäkin tilanne, on minua passiivisempi tämän suhteen, tekee vain töitä ja syö ja elää. Hän on avoin lapsille mutta myös lapsettomuudelle. Itselleni lapsi on tärkeämpi.
Vastauksista päätellen aihe herättää keskustelua kummankin vaihtoehdon puolesta ja niitä vastaan, joten kysymys ei todellakaan ole helppo. Uskon, etten ole ainoa joka painiskelee elämässään tällaisessa tilanteessa.
Ap
Tekisin sen lapsen nyt, nykyisen kanssa. Toinen vaihtoehto on erota heti ja tehdä samantien lapsi yksin. Mutta jos nykyinen olisin isänä hyvä, niin vanhemmuuden voisi jakaa ja lapsella olisi isä.
Itse olin myös vastaavanlaisessa suhteessa. Lapsia suunnitellessa ei ollut suunnitelmia erota, mutta eroa harkitsin ensimmäisen kerran esikoisen raskausaikana. Vuosia kituutettlin, tehtiin toinenkin ollessani 38 v. Luulin, että olisi suhteen pelastanut, mutta toisin oli. Odotin vielä viisi vuotta.
Ero ei ollut helppo - minulle tai lapsille. Siitä kuitenkin selvittiin.
Lasten hankkimista en kadu koskaan! Eikä kadu ex-mieskään. He ovat parasta mitä yhdessä saimme aikaan.
Elämä jatkuu vuoroviikkovanhempina. Vaikka kaikkea paskaa ex on järjestänyt, niin olen tyytyväinen, että lapsilla on myös isä. Vastuu lapsesta on yksin kannettava iso. En tarkoita nyt rahaa tai lastentoitoapua, vaikka toki kustannusten ja hoitovastuun jakaminen auttaa asiaa. Olen hyvätuloinen, mutta tiukkaa tekee silti taloudellisesti ison perheasunnon ja lasten harrastusten vuoksi. Se on hyvä huomioida, että talous saattaa eron jälkeen mennä tiukille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ansaitsen parempaa" = en jaksa panostaa itse ollenkaan
Aivan tavallinen suomalainen nainen. Mies on vain maksaja/siittäjä/mahdollistaja.
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin ja katselisin jos löytyisi mies jonka kanssa saisin onnellisen elämän. Lapsi on ansainnut hyvän ja onnellisen kodin ja onnellisen lapsuuden.
Ei ap:lla ole oikein aikaa etsiä uutta miestä, tutustua tähän kunnolla ennen lapsentekoa jne. Aivan täysin tuuripeliä olisi lähteä tekemään lasta jonkun uuden kanssa lyhyen tuntemisen jälkeen. Jos nykyinen suhde on ihan ok, mies kunnollinen ja molemmat haluaa lapsen niin se on paras vaihtoehto. Jos taas epäilyttää miehen kyvyt isänä niin ero ja lapsi yksin. Lapsen voi olla aivan hyvä kasvaa sellaisessakin perheessä jossa vanhempien välillä ei roihua suuret tunteet, jos vaan tulevat hyvin toimeen keskenään ja arki toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyihmiset elää vaihtoehtojen maailmassa ja kuvittelevat, että jossain on jokaiselle olemassa täydellinen kumppani. Näinhän ei ole. Jokaisella parilla on omat haasteensa. Jos loputtomiin tavoittelee jotain täydellisyyden illuusiota, niin moni asia jää saavuttamatta. Tässä lapsiasiassa tilanne on hyvin konkreettinen, koska biologia on armoton. Jossain kohtaa vain täytyy ottaa se seuraava askel jos lapsista haaveilee.
Niinpä. Kautta aikojen on lapsia tehty sen ihan ok kumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Onpas tämä keskustelu kerännyt paljon kommentteja, kuvittelin että tulisi korkeintaan kymmenen :D
Olen saanut näköjään paljon kritiikkiä. Sitä en ensisijaisesti pyytänyt, sillä kritisoin itse itseäni tästä tilanteesta aivan tarpeeksi päivittäin. Otan kuitenkin asiallisen kritiikin toki vastaan.
Kuten sanoin, niin miehen kanssa olemme asiasta keskustelleet ja mies tietää, etten ole onnellinen suhteessa. Hänelle taas riittäisi hyvin tämäkin tilanne, on minua passiivisempi tämän suhteen, tekee vain töitä ja syö ja elää. Hän on avoin lapsille mutta myös lapsettomuudelle. Itselleni lapsi on tärkeämpi.
Vastauksista päätellen aihe herättää keskustelua kummankin vaihtoehdon puolesta ja niitä vastaan, joten kysymys ei todellakaan ole helppo. Uskon, etten ole ainoa joka painiskelee elämässään tällaisessa tilanteessa.
Ap
Niin ehkä sinun pitää nyt miettiä miten tärkeä se lapsiasia sinulle on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sinun mielestäsi se ihan ok, että ap:n mies ei tiedä mitä ap oikeasti ajattelee heidän parisuhteestaan? Että yksi elämän suurimmista päätöksistä voidaan tehdä valheellisten tietojen perusteella, ja se on ihan ok, koska nainen nyt vain sattuu haluamaan lasta niin paljon?
Niin. Siinä täyttyy biologinentarve ja elämän ehto.
Kerro sinä oletko sinä löytänyt suuren rakkauden, jonka kanssa halusit lisääntyä ja miten teidän arki sujuu?
Selvä, meitä on moneen junaan. Itse en edes hetkeäkään harkitsisi perheen perustamista tietäen, että en oikeasti halua elää perheenä.
En myöskään pystyisi elämään itseni kanssa, mikäli valehtelisin, johtaisin harhaan ja manipuloisin toista noin törkeästi ja täysin itsekkäistä syistä.
Kuinka vanha olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä.
Meidän lapsiamme ei ole "tekemällä tehty", ovat tulleet normaalin seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena.
Olette vähän parempia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoon suhteeseen ei lasta. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, menisin kertomaan siskolle, että ei se lapsi sairasta suhdetta pelasta. En aikoinaan älynnyt tehdä näin ja järkyttävä sotkuhan siitä seurasi.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Onpas tämä keskustelu kerännyt paljon kommentteja, kuvittelin että tulisi korkeintaan kymmenen :D
Olen saanut näköjään paljon kritiikkiä. Sitä en ensisijaisesti pyytänyt, sillä kritisoin itse itseäni tästä tilanteesta aivan tarpeeksi päivittäin. Otan kuitenkin asiallisen kritiikin toki vastaan.
Kuten sanoin, niin miehen kanssa olemme asiasta keskustelleet ja mies tietää, etten ole onnellinen suhteessa. Hänelle taas riittäisi hyvin tämäkin tilanne, on minua passiivisempi tämän suhteen, tekee vain töitä ja syö ja elää. Hän on avoin lapsille mutta myös lapsettomuudelle. Itselleni lapsi on tärkeämpi.
Vastauksista päätellen aihe herättää keskustelua kummankin vaihtoehdon puolesta ja niitä vastaan, joten kysymys ei todellakaan ole helppo. Uskon, etten ole ainoa joka painiskelee elämässään tällaisessa tilanteessa.
Ap
Pikkulapsi aika on rankkaa ja voi passivoittaa miestäsi vielä enemmän. Voisiko hän luvata esimerkiksi aloittaa urheiluharrastuksen ja lopettaa stream-palvelujen käytön ennen kuin lapsia teette?
Noup. Riskit liian suuret sille, että mies lähtee siitos-rampagelle kun tajuaa miten kivoja lapset ovat, ja pilaa lapsen elämän haaremisekoilullaan. Älä synnytä miehen omistukseen vaan huolehdi, että sinä saat yksinhuoltajuuden. Käytännössä tämä mahdollistuu vain itsellistä reittiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä.
Meidän lapsiamme ei ole "tekemällä tehty", ovat tulleet normaalin seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena.
Länsimaalaisten seksuaalisuudessa ei ole mitään normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroa huonosta suhteesta ja tee lapsi itseksesi. Tanska, Latvia ja moni muu maa tarjoaa laadukasta siementä ja hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille. Jos olisin vielä siinä iässä niin lähtisin Tanskaan. Miehen mallia saa muualtakin kuin vastahankaisesta viikonloppuisästä. Parempaa mallia.
Ihan sairasta
Ei vaan tervettä. Ihminen on nisäkäs, siittäjän rooli on siitoksen jälkeen mitätön. Linnuilla on kaksi emoa (äiti ja isä), kädellisillä vain emo, ja siittäjä huitelee jossain. Vaikuttaa myös negatiivisesti lasten kehitykseen, kun siittäjä yrittää leikkiä emoa puutteellisella äidinvaistolla, mitä länsimaissa ei tietysti tunnusteta enää ollenkaan.
Silläkin on ehkä merkitystä, että toivotko ap yhtä vai useampaa lasta. Täytät keväällä jo 36. Joka tapauksessa sinun täytyy toimia nopeasti.
Meidän lapsiamme ei ole "tekemällä tehty", ovat tulleet normaalin seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena.