Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?
06.01.2025 |
Elän parisuhteessa, joka on näennäisesti hyvä. Tunnelma välillämme on kuitenkin enemmän kaverillinen ja vähän kolkko, läheisyyttä on harvoin. En ole onnellinen tässä suhteessa ja koen, että ansaitsisin parempaa.
Ongelma on, että haluaisin nyt lapsen/perheen ja täytän alkukeväästä 36 vuotta. Olemme puhuneet tästä miehen kanssa. Mies viihtyy tässä suhteessa ja sanoo olevansa lapsille avoin.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
A. Tekisit lapsen tähän suhteeseen ja eroaisitte sitten mahdollisesti myöhemmin
B. Eroaisitte nyt ja yrittäisit nopeasti löytää paremman suhteen, riskinä että aika loppuu ja jäisit kokonaan lapsettomaksi
Toivon asiallisia vastauksia mielellään perusteluiden kera.
Kommentit (262)
Mielummin hankkii lapsen vaikka yksin kuin huonoon suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin hankkii lapsen vaikka yksin kuin huonoon suhteeseen.
Mitenkäs se lapsi täysin yksin hankitaan?
Ehdottomasti A. Jos olisit rakkaus-kuplassa, et pääsisi niin syvällisesti uppoamaan vauva-kuplaan. Ja siis se vauva-kupla on parasta mitä ihminen voi saada kokea.
Parisuhdetta voi sitten miettiä, kun lapset on koululaisia ja on enemmän aikaa, että haluaako iltatähden, onko sitten kohta jo aika lastenlasten, vai rakastua uudelleen siihen omaan puolisoon vai onko aidan toinen puoli vihreämpi. Mutta myös sen oman puolison kanssa jos keskittyy elämään lasten kautta, saa aika paljon enemmän irti, kuin puoliso vaihtamalla, joten suosittelen myös pysymään parisuhteessa. Ja menemään vaikka seksuaali/pariterapiaan sitten kun ne lapset on koululaisia.
Jos haluat välttämättä lapsen, tee se itsellisenä naisena. Ei tuosta lapsimiehestä tule hyviä geenejä tai ok kumppania.
Näin naisena suosittelisin, että menisit terapiaan asian tiimoilta. Ota mies mukaan ja käykää molemmat erillään. Selvitä ja selvittäkää, miksi susta tuntuu tolta. Miksi alunperin menit yhteen miehen kanssa? Miksi eroaisit? Onko sulla menossa kenties joku kriisi?
Itse tekisin lapsen tossa suhteessa, näillä tiedoilla. Sulla on ilmeisesti hyvä ja tasapainoinen mies, eronkin jälkeen mies varmaan olisi lapsen elämässä läsnä, etkä ois totaali yh. Hyviä miehiä on vähän.
Tai sit heivaat sen ihanan miehes sinkkumarkkinoille niin mun kaltainen kissanainen saa hyvän miehen leikkikaluks ja lasten isäks. Up to you
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti tee lapsi nyt! Pelkässä yrityksessä voi mennä monta vuotta, varsinkin kun olet jo aika vanha. Suhteesi kuulostaa aivan hyvältä ja joskus olet tuon miehen valinnut. Et sanonut että hänessä olisi mitään varsinaista vikaa mikä tekisi hänestä huonon isän ja hän on halukas isäksi. Kannattaa suunnata ajatukset lapseen ja perheeseen, ei niinkään parisuhteeseen.
Lapset ovat parasta elämässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä.
Meidän lapsiamme ei ole "tekemällä tehty", ovat tulleet normaalin seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena.
Meillä olisi edelleen nolla lasta, jos normaali kanssakäyminen olisi riittänyt. Ilman ehkäisyä on nyt menty 10+ vuotta.
Lapsettomuushoidot ovat todella yleisiä nykypäivänä. Meillä hoitojen hinnaksi tuli n. 10 000 euroa ja olen äärimmäisen tyytyväinen ja kiitollinen ihanista lapsistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä tekisi lasta lähtökohtaisesti huonoon suhteeseen. Kyllä sen lähtökohdan pitää olla kunnossa.
Jos se mies on muuten kunnollinen ja asiansa hoitava, niin miksi ei? Pitää huolta asioista? Saahan lapsi siinä isän.
Sitäpaitsi sitä läheisyyden puutetta voisit yrittää hoitaa esim. halaamalla miestäsi. Tunteita pitää osoittaa. Ei se sieltä ihan itsestään loiki ja odottelemalla, että juuri mies tekee aloitteen. Vai mikä mättää? Seksiä teillä kuitenkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.
Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.
Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.
Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.
Henkilökohtaisesti tunnen muutaman, tutun tuttuja jo paljon enemmän, ja somen ja median kautta tiedän valtavasti sellaisia, jotka katuvat lapsettomaksi jäämistä. En tunne henkilökohtaisesti ketään enkä myöskään yhtään tutun tuttua, joka katuisi vanhemmuuttaan.
Johtuisikohan siitä, että vanhemmuuden katuminen on tabu, josta ei puhuta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000008267645.html
"Maailmanlaajuiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuutta katuu muutama prosentti vanhemmista."
Todennäköisesti sinäkin siis tunnet muutaman, jotka katuvat, mutta et vain tiedä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä.
Meidän lapsiamme ei ole "tekemällä tehty", ovat tulleet normaalin seksuaalisen kanssakäymisen tuloksena.
Se on lapsen tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt huonon suhteesi mielipidettä?
Tämä on hyvä kysymys. On nimittäin aika eri asia kysyä, että haluaisitko lapsen mun kanssa tai kysyä, että haluaisitko lapsen mun kanssa, vaikka oikeastaan tässä jo suunnittelen eroa, kun suhteemme on minusta kolkko ja ajattelin, että hoidetaan se lapsi sitten viikko-viikko systeemillä.
Jos antaa ymmärtää, että haluaa jatkaa suhdetta ja elää ydinperhe-elämää, vaikka oikeasti pitää eroa todennäköisempänä, niin valehteluahan se on. Tällöin ei yhtään voi laskea sen varaan, että viikko-viikko systeemi toimii, kun ei tiedä, miten lapsen isä reagoi, jos juonittelu eron yhteydessä paljastuu. Ei oikein hyvä lähtökohta lapselle.
"Ongelma on että koen, että ansaitsisin parempaa."
Tuossahan se ongelmasi on. Kannattaa hoitaa tuo pollan puoli kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Kyllä Suomeen lisää suomalaisia mahtuu ja kaikki jotka syntyvät kuolevat jossain kohtaa. Ei sitä liikakasvua ole kuin lähinnä Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä saattohoidossa. En ikinä voisi tuottaa sellaista tuskaa toiselle ja kaikki vain että saisin itse leikkiä elävällä nukella. Liian itsekästä. Lisätkää omalta osaltanne suvaitsevaisuutta leikkinukkeja kohtaan, paljon tuskaa saadaan vähennettyä jo sillä että emät tyytyvät huoltamaan muovisia nukkeja hoivahimoissaan.
Kukahan tuossa asetelmassa nyt kohtuuttomasti kärsisi. Sekä ap että puolisonsa haluavat lapsia. Jos lapsi syntyy, niin hän saa elämän lahjan. Parisuhde ei välttämättä kanna, mutta se on vain elämää. On kai se kivempi siellä saattohoidossakin joskus maata, kun on jättänyt jotakin jälkeensä. Elämä jatkuu.
AP:n tuleva ex-mies ja heidän yhteinen lapsensa.
Ehdotan pikaisia treffejä, rakastutaan palavasti ja tehdään vauvoja :) Onnellinen perhe :)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju olisi kaikkien perheen perustamisesta haaveilevien miesten hyvä lukea. Kannattaa varmistaa siltä omalta vaimolta, että haluaako hän lapsia ensisijaisesti juuri sinun kanssasi, vai vain lapsia ylipäätänsä.
Ketju osoittaa myös jälleen kerran vääräksi kaikki mussutukset siitä, miten lasten hankkiminen on muka epäitsekäs päätös. Ihan vanhemman (erityisesti äidin) tarpeesta kumpuava päätös näyttää olevan, lapsen näkökulma ei ole päätöksenteossa juuri missään roolissa suurimmalla osalla kommentoijista.
Aika erikoinen parisuhde ap:lla kyllä on, jos kerran toisaalta kaikki on hyvin ja toisaalta mies tietää, ettei hän ole onnellinen suhteessa, mutta on silti avoin tekemään lapsen. Silti jotenkin oletetaan, että mies olisi lapselle hyvä isä? Vaikka häntä ei juuri kuulosta kiinnostavan tieto siitä, että lapsen äidin mielestä heidän parisuhteensa on jo nyt huono?
Tee mielummin uuden kanssa, lapselle kurjaa jos vaikka ei uutta isää sitten löytyisikään:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on elinikäinen sukupuolitauti, joten kannattaa miettiä kenen kanssa sen taudin hankkii ja sitä hoitaa. Se tauti on aina vittumaisempi mitä huonompi se toinen puolisko on, koska se ei sitten kanna osaansa sen taudin hoidosta ja kuluista.
Ap kirjoitti, että suhde on päällisin puolin hyvä. Mies ei siis ilmeisesti ole mikään väkivaltainen juoppo. Kyllä ihmiset hankkivat lapsia huonommissakin tilanteissa.
Näennäisesti hyvä. Eri asia kuin päällisin puolin, ja termi myös kertoo paljon ap:sta. Näennäisesti, eli hyvin on varmaan työ- ja taloudellinen tilanne, asunto, pari näyttää ihanteelliselta ulospäin, miestä kehtaa esitellä ulkopuolisille, ja kotitöitä jaetaan jollain tavalla, ehkä on joku saatanan söpö piha tmv. Mies ei lyö tai ei ole päihdeongelmia (matalalla on kriteerit jos
Tämä! Veljen exä oli tuollainen pinnallinen kieroilija. Hän halusi lapsen hinnalla millä hyvänsä, ja oli valinnut veljeni sopivaksi isäehdokkaaksi. Vitsaili jopa, että veljelläni on sopivan kärsivällinen luonne, ja että hyvä ettei tarvi hävetä veljeni ammattia jos päiväkodissa kysellään. Ei hän välittänyt pätkääkään veljestäni oikeasti, halusi vain lapsen. Sitten kun sai sen lapsen, ei välitä paljoa siitäkään enää kun se ei ole "ihana vauva". Veljeni jätti naisen, kun tajusi millainen hän oikeasti on, nainen oli katkera vaikka jatkuvasti itse muistutteli veljeäni, että on hänen kanssaan vain lapsen takia. Onneksi itse ei tarvitse enää olla paljoa tekemisissä, mutta sääliksi käy tätä lasta, jota exä kuvailee lähinnä rasittavaksi ja arvostelee jatkuvasti. Statuskriteerit oli täytetty, mitä väliä sillä on mikä ei näy ulospäin. Ero tietty oli ylpeälle akalle nolo katastrofi.
On ollut hirveätä seurata heidän kuvioitaan. Itselle parisuhteessa tärkeintä on rakkaus, enkä olisi lapsia tähän tehnyt, jos sitä ei olisi ollut.
Ehdottomasti A! Varsinkin jos mies olisi hyvä isä. Vaikka myöhemmin eroaisitte niin lapsella olisi silloin 2 hyvää kotia ( ja sulla myös lapsivapaata). Tiedän kyseenlaisen tapauksen, joka on tyytyväinen valintaansa.
t. 38v 2 lapsen äiti, joka teki lapset elämänsä rakkauden kanssa ja päätyi miehen ongelmien takia eroamaan ja on nyt täysin yh, mutta lapset silti parasta