35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Aika itsekäs lähestymistapa. ikäänkuin lapsen tai miehen oikeudella ydinperheeseen ja yhdessäoloon ei olisi mitään merkitystä, kunhan sinä saat lapsen.

Ruotsissa lapsipsykologit totesivat jo parikymmentä vuotta sitten, että tasapainoisimmat ihmiset ovat saaneet kokea läheisen arkisuhteen kummankin vanhemman kanssa. Parhaiten tämä toteutuu ydinperheessä. Jos on pakko erota, niin siten että lapsi on yhtä paljon kummankin vanhemman kanssa. Näin ruotsissa toimitaankin, suomessa riitaiset erot päätetään niin että äiti saa lapsen. 

Jos et viihdy nykyisessä suhteessa, niin on kaikki kohtaan epäreilua tehdä siihen lapsi. Etsi mies jonka kanssa haluat jakaa hyvät j huonot ajat. Ei se lapsikaan ain pelkkää ruhaa ja onnea tuo, hyväkin parisuhde voi olla koetuksella. Mutta lapsi arvostaa sitä, että kotona on asiat hyvin.

Tekisin lapsen yksin. Huono suhde on lapsen kannalta se kaikkein huonoin vaihtoehto ellei se kumppani satu olemaan upporikas mljonääri, 

Vierailija kirjoitti:

Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne. 

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.

Ap

Mitähän luulit tällä pastalla saavasi? Jos tuon ikäinen akka ei osaa itse järkeillä asiaa, niin taitaa olla vika korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.

Osalle ihmisistä ei ole missään vaiheessa ole edes ollut tarjolla mahdollisuutta tulla vanhemmaksi. Mitenkä silloin lapsettomuuden katuminen onnistuu? 

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen yksin. Huono suhde on lapsen kannalta se kaikkein huonoin vaihtoehto ellei se kumppani satu olemaan upporikas mljonääri, 

Lasta ei voi saada yksin. Siihen tarvitaan mies ja nainen. Lapselle olisi suuri tragedia olla tuntematta historiaansa ja juuriaan. 

mikä helvetin takia tehdä lapsi? Huutaa, haisee, rasittaa tärkeintä eli parisuhdetta ja lisäksi tarpeeton kustannusrasite, ja nyt tulee pelkkää alapeukkua, heko heko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne. 

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.

Ap

Mitähän luulit tällä pastalla saavasi? Jos tuon ikäinen akka ei osaa itse järkeillä asiaa, niin taitaa olla vika korvien välissä.

Jos vika korvien välissä ei kannata monistaa sitäkin kärsimään.

Hyvän parisuhteen löytäminen tässä iässä ja tässä maailmassa on nykyään niin vaikeaa, että jos se lasten saaminen on sun tärkein tavoite elämässä (mitä se monelle on), niin tekisin lapset heti sen ihan ok -miehen kanssa. Toki voisit miettiä, saisiko sitä suhdetta jotenkin sytytettyä uudelleen 

 

Niin paljon olen tavannut sekopäitä, alkoholisoituneita, keskenkasvuisia, epäluotettavia miehiä näin +30-vuotiaana deittaillessa, että en ole kyllä katunut sitä, että lapset tuli tehtyä jo 10 vuotta sitten exän kanssa. En kertakaikkiaan olisi ollenkaan varma, että kuitenkaan löytäisin eksää parempaa isäehdokasta lapsilleni tänä päivänä. Sisko on lapseton ja etsinyt hyvää miestä perheenperustamiseen nyt kohta 15 vuotta ja on ihan rikki, kun ei löydy. Ja kello tikittää. 

 

n37 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyysin asiallisia vastauksia ja tähän mennessä niitä on tullut kaksi. Kiitos teille kahdelle näkemyksistänne. 

Muille tiedoksi, että totta kai tiedän, että päätös on minun eikä vauvapalstalaisten. Pohdin tätä asiaa paljon. Päätin vain kysyä muidenkin ajatuksia tilanteeseen, mutta harmillisesti täällä saa vastaukseksi lähinnä vittuilua.

Ap

Mitähän luulit tällä pastalla saavasi? Jos tuon ikäinen akka ei osaa itse järkeillä asiaa, niin taitaa olla vika korvien välissä.

Parempi vaan ettei tuo vika ainakaan periydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapsen yksin. Huono suhde on lapsen kannalta se kaikkein huonoin vaihtoehto ellei se kumppani satu olemaan upporikas mljonääri, 

Lasta ei voi saada yksin. Siihen tarvitaan mies ja nainen. Lapselle olisi suuri tragedia olla tuntematta historiaansa ja juuriaan. 

Mikähän pil*** nu***ja sielläkin?

A. Tekisin lapsen nyt, koska miehesi on siihen suostuvainen ja ilmeisesti ihan hyvä isäksi, sinun hedelmällisyytesi on jo laskusuunnassa ja laskee lisää iän myötä, eikä uutta isäehdokasta ole, eikä voi tietää kuinka kauan sellaisen löytyminen kestää.

Ehkä eroatte jossain vaiheessa, mutta ei sen tarvitse yksinhuoltajuutta tarkoittaa, vaan nykyään  yhteishuoltajuus on eron jälkeen yleisin ratkaisu.  

Vierailija kirjoitti:

"Ongelma on että koen, että ansaitsisin parempaa."

Tuossahan se ongelmasi on. Kannattaa hoitaa tuo pollan puoli kuntoon.

Mistäs me voidaan tietää, miten huonosti ap:n puoliso kohtelee häntä? Ehkä hän todellakin ansaitsisi parempaa. 

A. Tekisin lapsen tähän suhteeseen. Antaisin myös vielä mahdollisuuden tälle parisuhteelle, menisin pariterapiaan. Jos silti terapian päätteeksi päätyisitte eroon, niin ainakin olisitte seuraavissa suhteissanne vähän osaavampia. Mutta voihan se olla että pysyisitte yhdessäkin. 

A. Elämä on lyhyt, kannattaa ottaa kaikki irti. Lapsi on elämän suola <3 

Ja te, jotka karsastatte lapsia, olette itsekin olleet joskus niitä..eikä teitäkään olisi olemassa ilman ihmisiä, jotka halusivat lapsia.... :D typerää touhua olla niin lyhytnäköinen! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadut myöhemmin jos jäät lapsettomaksi. A.

Kadut yhtälailla tai enemmän jos teet lapsen itsekkäistä, huonoista ja sinulle sopimattomista syistä, iskee baby blues ja lapsi ei olekaan sinun juttusi. Palautusoikeutta ei ole.

Ei taida olla montaa ihmistä, joka olisi katunut vanhemmuuttaan. Toisin päin taas pilvin pimein.

Tunnetko ihan oikeasti PILVIN PIMEIN sellaisia ihmisiä jotka eivät tehneetkään lapsia ja katuvat sitä? Minä en ainakaan tunne yhtäkään. Suurimmalla osaa on lapsia ja ne joilla ei ole eivät haluakaan.

Mun yksi tuttava katuu vanhemmuuttaan, ihan avoimesti, facessa. Etenkin kun lapsi oli pieni. Kai niitä muitakin on, mutta useimmilla on joku sosiaalinen kontrolli etteivät kaikkia ajatuksiaan tuo julki jossain somessa. 

Tämä ei nyt vastaa aloittajan kysymykseen mutta haluan kertoa tämän. Teillä on väärät lähtökohdat elämässä jos ajattelette että minä etsin hyvää miestä perheen perustamiseen. Se on ikään kuin välillinen muoto, jolloin se sovitteko oikeasti yhteen puuttuu. Se menee niin, että etsitte miestä, jonka kanssa teillä on hauskaa, kivaa, mukavaa, tunnette yhteyttä ja muuta. Elätte yhdessä. Sitten voi miettiä haluatteko lapsia. Etsikää välitöntä ihmissuhdetta. Että teillä on oikeasti kivaa. Se vaatii että ihminen tuntee itsensä hyvin. Olen pahoillani jos joku tästä loukkaantuu mutta asia on näin. 

Todennäköisesti olette vain miehen kanssa ajat sitten ohittaneet sen ensihuuman. Kuten joku tänne kirjoitti, niin näinhän se tahtoo olla, että se ihastumis- ja mahdollinen rakastumisvaihe kestää sen max muutaman vuoden. Ja ihmiset jotka onnistuvat pidemmissä suhteissa onnistuvat rakentamaan suhteen paljon laajemmalle pohjalle.

Niin, että jos nyt lapsen tekisit uuden miehen kanssa, niin onhan se sinulla edessä joka tapauksessa. Pahimmillaan tietysti löydät itsesi myrkyllisen miehen kanssa ja ensihuumassa teet sen lapsen sille.

Teillä on voinut miehen kanssa vain suhde arkipäiväistyä. Parhaimmillaan voisit tietenkin saada uuden suhteen ja kokea tulenleiskuvan rakkauden ja himon, mutta muista, että siinäkin tapauksessa se tasaantuu kyllä myöhemmin. Mikä on todennäköisyys, että jos nyt alat vaihtamaan, löydät sen mitä olet etsimässä?

Niin. Mitä oikeastaan oletkaan etsimässä? Haluat lapsen? Mutta haluat paremman suhteen? Deittimarkkinat ovat nykyään sekä miehille että naisille todella rankat nykyään. 

Ymmärrä myös se, että kukaan, ei kukaan voi saada kaikkea yhtäaikaa. 

Sinun elämäsi on sinun käsissäsi.

Joo kannattaa tehdä huonoon suhteeseen. Tarvitaankin suomeen enemmän niitä wt lapsia

Vierailija kirjoitti:

A. Elämä on lyhyt, kannattaa ottaa kaikki irti. Lapsi on elämän suola <3 

Ja te, jotka karsastatte lapsia, olette itsekin olleet joskus niitä..eikä teitäkään olisi olemassa ilman ihmisiä, jotka halusivat lapsia.... :D typerää touhua olla niin lyhytnäköinen! 

Väsynyttä eksytysyritystä. Pakosti jokainen on itsekin ollut lapsi (ei pysy lapsena aikuistumisen jälkeen), mutta valitettavasti se oli vanhempiensa itsekäs päätös (josta ei ehkäpä kysyttykään syntymättömän ennakkomielipidettä haluaako koskaan syntyä), eikä näin ollen vaadi vastaavan itsekkyyden monistamista omakohtaisesti varsinkaan jos/kun ei itse sitä halua.

Tee lapsi alulle mutta älä jää huonoon suhteeseen