35-vuotias nainen miettii: tehdäkö lapsi huonoon suhteeseen vai yrittää vielä nopeasti löytää uusi mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Tuntuu, että tosi moni eroaa joka tapauksessa lapsen ollessa pieni.

Ja tämä ilmeisesti oikeuttaa valehdella ja johtaa harhaan omaa puolisoaan? Uskomatonta millaisilla syillä omaa selkärangattomuuttaan yritetään perustella. Onko tällainen kylmä laskelmointi kovinkin yleistä naisten keskuudessa?

 

Mikään parisuhde ei ole täydellinen.  Ehkä yksi miljoonasta on kuin elokuvasta, jossa molempien persoonallisuudet sujahtavat yhteen kuin palapelinpalat. 

Hieman naiivia ajatella, että suhde perustuu pelkkään rakkauteen.  Kun ei se perustu. Perheen toiminta perustuu arkeen ja siihen miten siitä selvitään ja miten lapset kehittyy ja kasvaa hyvin. 

Ja sinun mielestäsi se ihan ok, että ap:n mies ei tiedä mitä ap oikeasti ajattelee heidän parisuhteestaan? Että yksi elämän suurimmista päätöksistä voidaan tehdä valheellisten tietojen perusteella, ja se on ihan ok, koska nainen nyt vain sattuu haluamaan lasta niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelepas nyt myös sitä lasta...

Ei lapsi ole mikään, minkä voi hankkia mihin tahansa tilanteeseen.

Tätä kun ihmiset miettisivät enemmän, vältyttäisiin monilta ongelmilta.

Allekirjoitan yksinhuoltajana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saaminen on sinulle se tärkein asia ja mahdollinen lapsettomaksi jääminen suuri kriisi, niin sitten varmaan sinuna tekisin lapsen nyt ja eroaisin myöhemmin. Jos olet valmis hyväksymään asian, että lasta ei välttämättä tule, niin sitten ero nyt ja uuden kumppanin etsintä.

Kertokaa minulle miksi nainen, joka haluaa lapsen, mutta ei viihdy parisuhteessaan, ei tee sitä lasta yksin? Miksi ei voi erota nyt ja sen jälkeen hankkiutua raskaaksi? En oikeasti ymmärrä.

Vastausta tähän kysymykseen kierrellään kuin kuumaa puuroa. Eiköhän kyse siis ole taloudellisista syistä. Miestä tarvitaan jakamaan äitinä olemisen kustannukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saaminen on sinulle se tärkein asia ja mahdollinen lapsettomaksi jääminen suuri kriisi, niin sitten varmaan sinuna tekisin lapsen nyt ja eroaisin myöhemmin. Jos olet valmis hyväksymään asian, että lasta ei välttämättä tule, niin sitten ero nyt ja uuden kumppanin etsintä.

Kertokaa minulle miksi nainen, joka haluaa lapsen, mutta ei viihdy parisuhteessaan, ei tee sitä lasta yksin? Miksi ei voi erota nyt ja sen jälkeen hankkiutua raskaaksi? En oikeasti ymmärrä.

No kun ei sitä lasta oikeasti kukaan saa yksin. Parempi se on lapsensa isästä jotakin nyt tietää. Siinä pelaa aikamoista lottoa jos lapsensa isän valitsee jonkun spermapankin kautta. Parempi vaihtoehto minusta olisi jopa joku yhden yön homma. 

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen saaminen on sinulle se tärkein asia ja mahdollinen lapsettomaksi jääminen suuri kriisi, niin sitten varmaan sinuna tekisin lapsen nyt ja eroaisin myöhemmin. Jos olet valmis hyväksymään asian, että lasta ei välttämättä tule, niin sitten ero nyt ja uuden kumppanin etsintä.

Kertokaa minulle miksi nainen, joka haluaa lapsen, mutta ei viihdy parisuhteessaan, ei tee sitä lasta yksin? Miksi ei voi erota nyt ja sen jälkeen hankkiutua raskaaksi? En oikeasti ymmärrä.

Vastausta tähän kysymykseen kierrellään kuin kuumaa puuroa. Eiköhän kyse siis ole taloudellisista syistä. Miestä tarvitaan jakamaan äitinä olemisen kustannukset.

Vastauksia on tullut, sinä sokea mamma. Esim lapsella on hyvä olla kaksi vanhempaa ja "miehen malli". Tätä ainakin moni miesasiamies toitottaa, liekö sitten totta.

Oma moraali ei kestäisi miehen huijaamista isäksi, ellet sitte aijo avoimesti etukäteen sopia, että eroatte joskus myöhemmin, mutta nyt hankitte lapsen. Väljähtäneestä parisuhteesta voi myös ottaa itse vastuun ja pyrkiä piristämään suhdetta. "Ansaitsen enemmän" kuulostaa omituiselta katsomukselta "Kaikki on hyvin" kanssa. Mitä se enemmän on ja onko se tuttua prinsessasaduista tai romanttisista komedioista? Jos kyllä, on hyvä tiedostaa syöneensä hömppää kritiikittä ja herätellä aivonsa todellisuuteen ennen kuin se iskee päin näköä. Voit ehkä tarvita rakastajaa, mutta puolisostasikin voi sellainen kuoriutua, jos annat siihen mahdollisuuden. Miesten kanssa suora puhe toimii yllättävän hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu. 

 

Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.

Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.

Kaikki muut voittavat paitsi lapset. Vuoroviikkoasuminen systeemi on perseestä lapselle. Tiedän tämä koska itse olin vuoroviikkolapsi! Nyt aikuisena olen katkaissut välit vanhempiini kokonaan. Vanhentukoon he nyt rauhassa yksinään hoivakodissa.

 

Millaista on olla vuoroviikkolapsi ja miten koet sen vaikuttaneen psyykeeseesi?

Koin että minulla ei ole vakituista kotia ja ihan kuin olisin joku vieras. Tuntui siltä että vanhempani halusivat päästä minusta nopeasti eroon, jotta he voisivat elää sinkkuelämää kun olen poissa kotoa. Kumpikin heistä odotti innolla sitä viikkona, kun olen poissa heidän kotoa viikon. Myös kavereiden kanssa oli joskus vaikeata hengailla, kun ei voinut sopia mitään seuraavalle viikolle heidän kanssa. Matkaa oli noin 55 km äidiltä isälle ja kaverit eivät pystyneet tulemaan, kun olin toisella vanhemmalla. Kyllä lapset sen aistii, joten en suosittele yhdellekään lapselle vuoroviikkoasumista.

Perjantaina pokaat jonkun nuoren jätkän, annat tuuppaista takaapäin ilman kumia ja toistat tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinun mielestäsi se ihan ok, että ap:n mies ei tiedä mitä ap oikeasti ajattelee heidän parisuhteestaan? Että yksi elämän suurimmista päätöksistä voidaan tehdä valheellisten tietojen perusteella, ja se on ihan ok, koska nainen nyt vain sattuu haluamaan lasta niin paljon?

Niin.  Siinä täyttyy biologinentarve ja elämän ehto. 

Kerro sinä oletko sinä löytänyt suuren rakkauden, jonka kanssa halusit lisääntyä ja miten teidän arki sujuu? 

Mä tekisin sen lapsen, kunhan mies ei ole mikään megamulkero. 

Monia asioita olen elämssäni katunut tai harmitellut jälkeenpäin, mutten ikinä hetkeäkään sitä että tein lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa kovin itsevarmalta omasta hedelmällisyydestään. Tiedoksesi: lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.

Yksikään lapsi ei ole tähän maailman tullut tekemättä. Ei niitä lapsia noin vain saada vaan kyllä ne pitää tehdä. 

Vaan ei aina onnistu vaikka kuinka tekis

Vierailija kirjoitti:

Palkan olisi hyvä olla joku vähintään 3500e/kk bruttona jotta lapsia kannattaa tehdä, mielellään yli 4000e/kk. 

Lapsi vie rahaa ja onko se kiva elää kädestä suuhun? Et pysty sijoittamaan jos teet lapsen. 

Se lapsihan se sijoitus on! Ei me kyllä rahoja laskettu, kun lasta (2 kpl) halusimme. Tuskin meidän lapsemmekaan rahojaan laskivat, molemmilla on  kaksi lasta (21 ja 19 sekä 9 ja 7), kaikki hyvin.

Lapsia tulee tehdä vain ja ainoastaan rakastavaan, onnelliseen sekä tasapainoiseen liittoon. Eroa nyt ennen kuin tuomitset lapsesi avioerolapsiksi. Jälkikasvu tarvitsee sekä isän että äidin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti A, jos taloudellinen tilanteenne on sellainen, että kahden kodin malli toimii ja että mies on sillä tavoin tervepäinen että voi luottaa että isyys sujuu. 

 

Itse olen ollut supertyytyväinen että en jäänyt odottelemaan yksisarvista (ei ole yhäkään löytynyt) ja tein lapset huonoon suhteeseen. Kahden kodin malli on toiminut loistavasti ja kaikki voivat hyvin.

Mutta mulla on isot tulot, joten on varaa kunnon asuntoon ja autoon eli tämä asia kannattaa toki miettiä.

Sen jälkeen niitä yksisarvisia ei ainakaan löydy kun on lapset jo hankittu toisen miehen kanssa. Ilman lapsia löytyy todennäköisemmin. Mielestäni on todella itsekästä tehdä lapset huonoon suhteeseen. Ennemmin tekee ne yksin itsellisenä äitinä.

Se yksisarvinen voi löytyä sitten kun lapset on aikuisia. Ei elämä, romantiikka ja rakastumiset lopu varhaiskeski-iän jälkeen, mutta hedelmällisyys taatusti loppuu.

Aika itsekästä tehdä lapsi tuollaisessa tilanteessa. Ajattele sitä lasta, äläkä vaan itseäsi. Lapsi ei ole mikään leikkikalu!

Tein lapsen itsellisesti. Ei siihen miestä tarvita, vain pari nopeaa uimaria.

LouLou kirjoitti:

Tuntuu, että tosi moni eroaa joka tapauksessa lapsen ollessa pieni.

Miksi lapset ja nuoret voivat huonosti suomessa. Mt-ongelmat tulevat kasvamaan mitä enemmän porukka eroaa. Tämä on ihan tutkittua tietoa.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Tuntuu, että tosi moni eroaa joka tapauksessa lapsen ollessa pieni.

Siksi lapset ja nuoret voivat huonosti suomessa. Mt-ongelmat tulevat kasvamaan mitä enemmän porukka eroaa. Tämä on ihan tutkittua tietoa. Korjattu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole valmis itseelliseksi äidiksi niin tekisin lapsen nykyiseen suhteeseen. Jos suhteenne toimii muuten hyvin ja on vajavainen tunnepuolella ja nimenomaan sinun tunnepuolella niin uskaltaisin tehdä lapsen tuohon suhteeseen. Kun vauva syntyy, tulee sinun sydämmesi ja läheisyyskiintiösi olemaan niin täysi että et samalla tavalla kaipaa sitä mieheltäsi. Pidemmän päälle kyllä mutta et ensimmäisinä vuosina.

Tätä ketjua lukemalla alan ymmärtää suuria erolukuja pienten lasten vanhemmilla. Mitä jos ette nyt vain tekisi yhtään lasta sellaiseen suhteeseen, joka ei toimi? On oikeasti kuvottavaa lukea näitä viestejä, jossa uskomattoman itsekeskeiset ihmiset yrittävät oikeuttaa ja järkeillä omaa itsekkyyttään.

Ikävä juttu, että suhteesi päättyi. Meidän parisuhteemme täyttää jesällä 50 vuotta ha vieläkin rakastan miestäni suuresti. Lapsetkin lähentelevät 50 ikävuottaan ja tietävät meidän rakastavan toisiamme.