Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa elokuva Substance. 

Siinä irvaillaan laihdutuslääkkeelle oikein huolella. 😂 

Koukussa olet, oikotietä onneen ei ole. Rupsahdatte rupusäkeiksi. 😂 Mikään lääke ei tehoa. Mikään lääke ei paranna. Ylläpitoa lopun ikää? Sitten itkette uusia liitännäsisairauksia. 

Ei teistä malleja tule, eikä nuoria, viehättäviä. Ole läski ja myönnä että syöt salaa, liikaa jne. Siitä alkaa parantuminen. Syömishäiriö on korvien välissä. 

Sama pätee botoxiin.😂🥚🥚

Lihavuuteen auttaa (osalla) lääke. Ilkeyteen ja pahansuopuuteen ei taida auttaa mikään. 

Saako kysyä että miksi annatte itsenne lihoa kymmeniä kiloja? 

Oikotiellä onneen.........lääkettä naamariin. Just tänään aamutelkassa oli juttua haittavaikutuksista.

Mielenkiintoinen ketju. Itse olen 45v, olen aina ollut hoikka. Pääosin syön kohtuullisesti terveellistä kotiruokaa, mutta välillä myös syön "liikaa" eli syön vaikka olen jo täynnä. Noin yleisesti pysyn painossani ajattelematta asiaa.

Kuukautiskierto vaikuttaa paljon siihen miten tekee mieli syödä. En siis käytä hormonaalista ehkäisyä. Joitain päiviä ennen kuukautisia alkaa tehdä mieli kaikkea rasvaista, erilaisia kastikkeita, roskaruokaa. Niitä en yleensä himoa. Ja tekee mieli syödä, vaikka on jo syönyt tarpeeksi. Silloin on hetkiä, jolloin tietoisesti ajattelen, että en nyt syö, koska nälkäni ei ole aitoa.

Sitten kun kuukautiset alkavat, tämä himo poistuu ja ruokaan ei oikeastaan ole paljon mitään mielenkiintoa. Nälän tunne ei tunnu mitenkään häiritsevältä. Sitten tulee sellainen "normaali" jakso ennen kierron loppua.

Harrastan liikuntaa, ja niinä päivinä nälkä on selvästi suurempi kuin rauhallisempina päivinä.

Päivittäinen punnitseminen on varmasti hyvä keino siihen, ettei paino ala salakavalasti nousemaan. Mutta luulisin, että sellaiset kilon vaihtelut ovat ihan normaaleita, eikä niistä kannata liikaa stressata. Eikä siitäkään, jos nälän tunne ei ole samanlainen joka päivä. Halusin siis tässä tuoda ilmi juuri sitä, että samankokoisena pysyminen ei välttämättä ole sitä, että joka päivä on samanlainen ja että näläntunne olisi joku vakio. Vaihtelu on ihan normaalia ja ok.

Omien tuntemusten ja syömisen analysoiminen on hyödyllistä painoasioissa, mutta pitää varoa ettei mene liiallisuuksiin. Tsemppiä jatkoon, hyvin olet edennyt!

Suurin osa hedelmällisessä iässä olevista naisista kokee ruokahalun vaihtelua kuukautiskierron eri vaiheissa. Jokainen on kuitenkin geeneineen ja painohistoriansa sekä oman terveystilanteensa ja muiden terveyteen vaikuttavien seikkojen vuoksi oma yksilönsä. Harva järkevä ihminen kiistää tuollaisten tosiasioiden olemassaoloa?

mun mies on lihonut lääkityksen loputtua ihan silmin nähden. sillä on ihan kammottava nälkä ja on vihainen jos edes mainitsen asiasta. harmittaa ajatella että siitä tulee taas samanlainen sohvalla asuva pallomaha.

Vierailija kirjoitti:

mun mies on lihonut lääkityksen loputtua ihan silmin nähden. sillä on ihan kammottava nälkä ja on vihainen jos edes mainitsen asiasta. harmittaa ajatella että siitä tulee taas samanlainen sohvalla asuva pallomaha.

Alapeukku tavalle, jolla puhut puolisostasi. 

Minä pudotin ilman laihdutuslääkkeitä ruokailutottumuksia ja elintapoja pysyvästi muuttamalla 20 kg  n. 12 kuukaudessa. Minun ei tarvitse pohtia miten pysyn tavoitepainossani, sillä se sujuu nyt vaivatta ja itsellään, kun jatkan samoilla ruokailutottumuksilla ja elintavoilla kuin painoa pudottaessani. Koska en enää pudota painoa voin syödä hieman enemmän kuin painoa pudottaessani ja kroppa näyttää nyt kestävän hyvin kohtuudella silloin tällöin syödyt herkutkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä pudotin ilman laihdutuslääkkeitä ruokailutottumuksia ja elintapoja pysyvästi muuttamalla 20 kg  n. 12 kuukaudessa. Minun ei tarvitse pohtia miten pysyn tavoitepainossani, sillä se sujuu nyt vaivatta ja itsellään, kun jatkan samoilla ruokailutottumuksilla ja elintavoilla kuin painoa pudottaessani. Koska en enää pudota painoa voin syödä hieman enemmän kuin painoa pudottaessani ja kroppa näyttää nyt kestävän hyvin kohtuudella silloin tällöin syödyt herkutkin.

Painon pysyvyyttä mitataan yleensä viiden vuoden ajanjaksolla. Vuosi on liian lyhyt aika mennä puhumaan siitä, että paino pysyisi samoissa lukemissa tästä eteenpäin ja loppuun saakka. Ikävä kyllä laihduttaneista 95% lihoo vähintään lähtöpainoonsa ja 33% laihduttaneista on jopa painavampia kuin ennen laihdutustaan. Rebound- eli jojo-ilmiö johtuu siitä, että laihdutettaessa häviää myös lihasmassaa, joka kuluttaa energiaa huomattavasti aktiivisemmin kuin rasvakudos. Sen lisäksi laihduttaneen perusaineenvaihdunta laskee noin 15%. Siten laihduttanut tarvii vähemmän energiaa kun häntä vertaa saman sukupuolen samankokoiseen ja yhtä vanhaan edustajaan, joka ei ole koskaan laihduttanut. 

Saavutetussa painossa pysyminen on siten kovaa työtä ja silloin pitää huomioida perusaineenvaihdunnan lasku. Ruokapäiväkirjaa kannattaa pitää ja arvioida esimerkiksi keski-ikäisen naisen perusaineenvaihdunnan olevan neljän juustoleivän verran pienempi kuin koskaan laihduttamattomalla. Etenkin naisten on vaikeaa hankkia lisää lihasmassaa ja hormonaaliset muutokset kiihdyttävät lihasmassan häviämistä. Lihasmassan säästämiseen kannattaa keskittyä jo laihduttaessa syöden proteiinia joka aterialla ja treenaamalla vaikka käyttäen oman kehon painoa vastuksena. 

Tarkoitukseni ei ole masentaa. Tieto on valtaa myös painonhallinnassa. Missään ei ole sanottu, etteikö itse laihduttaneena voisi kuulua siihen viiteen prosenttiin, joka säilyttää saavutetun painonsa. Se vaatii aktiivisuutta oman ravitsemuksensa suhteen. Verovaroin maksettu Finelin ruokapäiväkirja on siihen koko kansalle tarkoitettu apuväline. Se sopii muidenkin ravitsemuksen laadun seurantaan. Suomessahan ei esimerkiksi vanhusten tarvima proteiinisuositus 2 grammaa/painokilo toteudu ainakaan toisten ruoissa ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pudotin ilman laihdutuslääkkeitä ruokailutottumuksia ja elintapoja pysyvästi muuttamalla 20 kg  n. 12 kuukaudessa. Minun ei tarvitse pohtia miten pysyn tavoitepainossani, sillä se sujuu nyt vaivatta ja itsellään, kun jatkan samoilla ruokailutottumuksilla ja elintavoilla kuin painoa pudottaessani. Koska en enää pudota painoa voin syödä hieman enemmän kuin painoa pudottaessani ja kroppa näyttää nyt kestävän hyvin kohtuudella silloin tällöin syödyt herkutkin.

Painon pysyvyyttä mitataan yleensä viiden vuoden ajanjaksolla. Vuosi on liian lyhyt aika mennä puhumaan siitä, että paino pysyisi samoissa lukemissa tästä eteenpäin ja loppuun saakka. Ikävä kyllä laihduttaneista 95% lihoo vähintään lähtöpainoonsa ja 33% laihduttaneista on jopa painavampia kuin ennen laihdutustaan. Rebound- eli jojo-ilmiö johtuu siitä, että laihdutettaessa häviää myös lihasmassa

Minun painonpudotuksestani on nyt aikaa 3,5 vuotta ja hyvin on paino pysynyt ja uskon olevani samoissa lukemissa painoni suhteen kuin nytkin, kun 5 v. on tavoitepainon saavuttamisesta kulunut. Omakohtaisen kokemukseni mukaan painoa on helpompi hallita pudotuksen jälkeen jos pudotus on tehty pysyviksi tarkoitetuilla ruokailu- ja elämäntapamuutoksilla kuin jollakin laidutuskuurilla, laihdutuslääkkeistä ei minulla ole kokemusta eikä lihavuusleikkauksista.

Laihdutuslääkkeistä ei ole mitään hyötyä eikä tule mitään tuloksia ilman elämäntapamuutoksia. Jokainen lääkäri kertoo asian jo ennen reseptin kirjoittamista. Valtaosa laihdutuslääkkeiden käyttäjistä sitoutuu elämäntapamuutoksiin jo siksi, että laihdutuslääkkeet maksetaan 100% omasta kukkarosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa elokuva Substance. 

Siinä irvaillaan laihdutuslääkkeelle oikein huolella. 😂 

Koukussa olet, oikotietä onneen ei ole. Rupsahdatte rupusäkeiksi. 😂 Mikään lääke ei tehoa. Mikään lääke ei paranna. Ylläpitoa lopun ikää? Sitten itkette uusia liitännäsisairauksia. 

Ei teistä malleja tule, eikä nuoria, viehättäviä. Ole läski ja myönnä että syöt salaa, liikaa jne. Siitä alkaa parantuminen. Syömishäiriö on korvien välissä. 

Sama pätee botoxiin.😂🥚🥚

Lihavuuteen auttaa (osalla) lääke. Ilkeyteen ja pahansuopuuteen ei taida auttaa mikään. 

Oikeesti lihavuuteen auttaa oikea ravinto. Tyhmyyteen ei auta mikään.

Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen lopettamisesta on nyr kulunut 24 vkoa ja 2 pv. Paino on vakiintunut hyvin tavoitetasolle, enkä joudu mitenkään pinnistelemään tai panostamaan, jotta paino ei nousisi. Sen sijaan vastaan nykyään paremmin kehoni tarpeisiin paremmin kuin aiemmin. On selvää, että pienenkin painon pudotuksen jälkeen peruskulutus laskee,

Osaltani isoin muutos tapahtui kuitenkin jo aiemmin lopettaessani aktiiviuran ja loukkaannuttuani kuntourheilijana.Silloin oli vaikea muuttaa ateriatottumuksia samalta istumalta. Vaikka ateriatottumukseni ovat pääosin terveellisiä, niin sitenkin paino nousi, koska en  heti kiinnittänyt huomiota annoskokoihin. Ei minusta enää niin aktiivista urheilun harrastajaa tule, että energiankulutukseni nousisi nykytilasta merkittävästi. Kuitenkin tämän prosessin aikana niin mieleni kuin kehonikin on omaksunut nykyiseen kulutukseen suhteutetun energian saannin. Olen erittäin tyytyväinen, että rohkaistuin ottamaan lääkkeen avuksi tähän prosessiin ja tietysti myös tyytyväinen siitä, että lääkkeen lopettamisen sujui niin mutkattomasti.

Tsemppiä kaikille omissa painonhallinan prosesseissaan.

-AP

Ap: sinä summasit toiseen ketjuun hyvin mindful eating-hengessä syömiseen ja ruoasta nauttimiseen liittyviä havaintojasi. Laita ne tähänkin ketjuun. Uskon, että niistä on paljon hyötyä muillekin. 

Syökää vähemmän, siinä luonnollinen laihdutuslääke. Miksi se on niin vaikeaa tajuta?!

Vierailija kirjoitti:

Ap: sinä summasit toiseen ketjuun hyvin mindful eating-hengessä syömiseen ja ruoasta nauttimiseen liittyviä havaintojasi. Laita ne tähänkin ketjuun. Uskon, että niistä on paljon hyötyä muillekin. 

Kiitos, olen otettu, että joku on lukenut noin ajatuksella kirjoittamiani ajatuksia ja seurannut matkaani. En ole tutustunut mindfulnesiin, mutta voisin kuvitella, että havaintoni ja kokemukseni istuvat siihenkin. Matkani varrella löysin useita ismejä, jotka tukivat ajatuksiani. Periaatteessa löytää mink' tahansa itselleen sopivan ja toimivan tavan, niin jostain löytyy vahvistusta omille ajatuksille. Olen  kyllä toteuttanut paljon itsesugessiota ja käynyt sisäistä vuoropuhelua itseni kanssa tämän prosessin aikana. Niin painonpudotusvaiheessa kuin sen jälkeenkin.

Joka tapauksessa olen edennyt koko ajan itsekkäästi, omaa kehoani kuunnellen. En ole luopunut mistään  enkä siirtynyt mihinkään yksittäsiin ruoka-aineisiin esim. rahkoihin, proteiinijuomiin tai muihin valmispakkauksiin. Syön kyllä rahkaa tai viiliä, jos tekee mieli, mutta en siksi, että se "kuuluu" painonpudotukseen tai painonhallintaan. Olen kuunnellut kehoni viestejä tarkkaan. Syön edelleen myös  lihaa, kermakastikkeita jne. Sellaisia makuja, jotka ovat hyviä ja kulinaristisia. Osa niistä on tervelellisseksi miellettyjä ja osa ei.

Jos ei  ole oikeasti nälkä, en syö siksi, että tämän hetken ravitsemustieteen mukaan kuuluu syödä monta pientä ateriaa. Syön mieluummin 1-3 kertaa päivässä jotain sellaista, mitä koen kehoni pyytävän. Joinain päivinä on ollut ns. tankkaustarve ja jos olen syönyt enemmän tai isompia annoksia, jonka jälkeen huomaan, että paino on sen jälkeen taas humahtanut alaspäin. Olen luontaisesti sellainen, joka  ei syö aamulla ja yksikin ateria voi riittää. Niinpä toimin niin.

Kirjoitan seuraavaan viestiin lisää.

...Jatkoa edelliseen....

Paljon on muuttunut luontaisesti itsestään, mutta tietoisesti olen toteuttanut  seuraavia asioita, jotka ovat avautuneet minulle entistä selkeämmin:

1. Ota suuhun vain suht vähän ruokaa. Keskity pureskelemaan paljon ja kauan, maistele ruokaa ajatuksella. Viipyile tässä vaiheessa. Anna hyvien makujen viipyä suussasi. 

2. Kun syöt, keskity siihen. Älä katso televisiota, tietokonetta, puhu puhelimessa tms, Katso ruokaasi, esim. voileipää. Kun katsot sitä, nautit viipyillen jokaisesta palasesta enemmän ja se tyydyttää sinut.

3. Kiinnitä huomiota annoskokoon ja ruuan sijoitteluun lautaselle. Ota vain  ruokaa kohtuudella/vähän. Asettele ruoka lautasen keskelle ja avarasti. Lautanen näyttää heti täydemmältä kuin silloin, jos  aloittaa niputtamalla  salaatit ja tms. ruuat reunalle. Kun ruuat asettelee noin peittämän lautasta, tulee itselle kokemus siitä, että ruokaa on riittävästi.

4. Syö hitaasti. Jos lautasella on jotain, mikä et pidä, jätä se. Ei kannata syödä asioita, joista ei pidä, kannattaa syödä asioita, joista oma suu pitää riippumatta niiden kaloreista. Rajoita mieluummin annoskokoja kuin mieltymyksiäsi.

5. Älä santsaa, vaikka olisi jotain tosi hyvää, mitä tekisi ottaa lisää. Olet saanut riittävästi ja jaksat odottaa. Kylläisyyden tunne tulee tulee joka tapauksessa aina hieman (paljon) perässä, joten anna mahdollisuus sille, että on kiva olo. On saanut riittävästi, mutta ei ole ähky.

6. Mitään tai koskaan ei kannata syödä  vain toisen mieliksi. Aterioi silloin, kun koet tarvitsevasi sitä.

7. Opettele tunnistamaan mieliteon ja todellisen ravinnon tarpeen ero. (Esim. Minulla mieliteko tuntuu "nälkänä " suussa ja kurkussa, aito ravinnontarve tuntuu vatsassa)

8. Keskustele itsesi kanssa ja luota kehoosi. Koko ajan tulee erilaisia ismejä, mutta kehosi on Kunkku. Ei ole pakko syödä 2-3 tunnin välein, jos se ei ole luontaista. Jos et tykkää syödä aamulla, älä syö. Olet ihan hyvä siitäkin huolimatta. 

9. Tutustu kehosi tarpeisiin, kuuntele mistä se oikeasti tarvitsee ja koska se tarvitsee jotain. Älä tankkaa, jos ei ole tarvetta. Minun kehoni ei välttämättä tarvitse yhtä paljon kuin jonkun toisen keho.

10. Älä provosoidu. Kun kerrot kokemuksistasi, tulee vastaan aina joku, joka "tietää paremmin",on epäempaattinen tai tarkoitushakuisesti ilkeämielisen haastava. Anna olla, sellainen keskustelu ei johda mihinkään, eikä sellaisen kannata uhrata energiaansa.

11. Iloitse tuloksista, joita olet saavuttanut.

Mukavaa kesää kaikille

-AP

Tänään on  25 viikkoa tavoitteen saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Paino ei ole lähtenyt nousemaan ja on pysynyt ilman suurempia ponnisteluita aloillaan. Ensi viikolla edessä on puolen vuoden rajapyykki. Tämä kesäkausi on minulle näytön paikka, koska meillä on läpi kesän käytännössä koko ajan joko asiakaskekkereitä tai sitten ystäviä/perhettä vieraina ja tapahtumiiin liittyy aina myös monipuolista tarjoilua. Eli nyt annoskokojen hallinta testataan toden teolla. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, onneksi olen tehnyt paljon ajatustyötä tämän suhteen viimeisen vajaan vuoden ajan. Tiedän, että matka jatkuu edelleen ja  tämä prosessi ei ole vielä päätöksessä, niinpä tuuletan jokaisesta viikosta, jolloin koen onnistumisen tunnetta tavoitteessa pysymisessä.

Oikeastaan paino on pysynyt hieman alhaisempana kuin ennakoin ja mikä oli lopullinen odotusarvoni. Tavoitepainon saavuttamisesta huolimatta minua vaivasi välillä kehonkuvan vääristymä ja näin itseni peilistä joko isompana tai vähintään saman kokoisena kuin ennen painonpudotusta. Silloin teki mieli alkaa pudottamaan lisää, mutta se on onneksi mennyt ohi ja arki on palannut uomiinsa. Olen iloinen, että valmistauduin  ennakkoon tuohon kehonkuvan vääristymän mahdollisuuteen, koska muutoin edessä olisi loputon kierre ja mieli juuttuisi kiloihin elämästä iloitsemisen sijaan.

Mukavaa kesää kaikille ja tsemppiä kunkin projekteihin.

-AP

Minulla on tänään merkkipaalu. Tänään on 26 viikkoa ja tasan puoli vuotta tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Ennakoin, että tämä kesä on yksi koetin kiveni. Ensimmäinen ja suurin koetinkivi oli Juhannuksen aika, jolloin meillä oli kestittäviä vieraita torstaista eiliseen. Vastoin normaalikäytäntöjäni olin jo ennakkoon päättänyt, että aterioin muiden ehdoilla ja muiden mukana on sitten minulle maistuvaa tai ei.  Annoskootkin sai luvan karata, jotta vieraat eivät koe syyllisyyttä syödessään minun pihdatessa. No, nyt huomasin mitä tarkoittaa vatsalaukun pieneneminen. Todellakin jo pieni annos sai minut tuntemaan itseni ihan ähkyksi, mutta temppuilin silti jotenkin jokaisen aterioinnin.

En käynyt puntarissa koko Juhannuksena, koska hieman takaraivossa tykitti se, että tunnelma on tärkein eikä muutama 100 grammaa sinne tai tänne.  Tänä aamuna jännitti nousta vaakaan, kun ei yhtään tiennyt, paljonko kaiken Juhannus hulinan jälkeen painoa on kertynyt. Mutta mitä???? Turhaan pelkäsin. Puntari näytti tänä aamuna 300g enemmän kuin ennen Juhannuskarkeloita, jotka siis jatkuivat torstaista eiliseen. Olen helpottunut. Tämä 300g tasoituu jo huomiseen. Eli kyllä se vaan niin on, että pieni irtiotto ei murenna kaikkea, kunhan asiat ei karkaa jokapäiväisiin annoskokoihin.

Tämä puoli vuotta on sinänsä keskeinen, että vaikka puhutaan 2, 3 tai 5 vuoden etapeista, uskon edelleen tutkittuun tietoon ja tutkitusti se ensimmäinen 12 kk on kriittisiin. Jos sinä aikana kykenee pitäytymään samoissa kiloissa, jatko helpottuu huomattavasti. Joten olen todella tyytyväinen tämän ensimmäisen vuosipuolikkaan onnistumiseen. En epäröi tuulettaa. Tsemppiä meille kaikille.

-AP

Mahtavaa! Seuraan matkaasi jännittäen puolestasi. Sallin itselleni silliä uusien perunoiden kanssa juhannuksena. Sen suolan aiheuttama nesteen keräytymisen huomaa etenkin kasvoissa.

En usko siihen, että vieraat tarkkailivat emäntänsä tai isäntänsä ruokailua nykyaikana kovinkaan paljoa mikäli tunnelma on muuten pöydässä hyvä.

Ennen vanhaan joutuivat emännät ainakin syömään hitaasti jo kohteliaisuuden vuoksi, koska etiketin mukaan muutkin lakkaavat syömästä siinä vaiheessa kun emäntä päättää ateriansa asettamalla haarukan ja veitsen kello viiden viisarin mukaisesti. Nykyaikana miehetkin osallistuvat aktiivisesti vieraiden kestittämiseen ja voi olla, että emäntää ei vahdita sen enempää kuin isäntääkään?

Yksilölliset erot vatsalaukun koossa pitäisi hyväksyä luonnollisina asioina aivan kuten hyväksytään muiden ihmisten erot rakon pidätyskyvyn, pituuden tai lämpimän sään sietämisen suhteen.

En ole ikinä kuullut kenenkään valittavan siitä, että jollakulla ei ole seurustelurakkoa ja käsisaippuaa kuluu sen vuoksi enemmän tai että joku ei ylety pituutensa vuoksi näkemään yhtä hyvin kuin muut tai että joku ei kestä olla helteellä paahteessa pitkiä aikoja. Järkevät ihmiset suhtautuvat noihin asioihin luonnollisina asioina hyväksyen sen, että ihmiset ovat keskenään erilaisia.