Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Ap: olet investoinut rahojasi parempaan terveyteen kun olet ostanut Mounjaroa ja käynyt lääkärissä jne muistaakseni yksityispuolella. Kenelläkään ei pitäisi olla asiasta minkäänlaista nokan koputtamista. 

Jos ihmisellä on verenpainetauti remissiossa, mutta huomaakin paineiden karkaavan käsistä, hän fiksuna ihmisenä ottaa ja hakee uudelleen verenpainelääkereseptin ja aloittaa niiden syömisen. Tuskin kukaan tuomitsee häntä, jos hän korkean verenpaineen lisäksi torjuu verenpaineen hoidolla myös aivo- ja sydäninfarkteja ja dementiaa. Hoitamaton verenpainetauti on yksi dementialle altistava tekijä. 

Ylipaino ja lihavuus altistavat yhtä lailla eri syöville ja dementialle. Sen vuoksi Suomessa tarvittaisiin kansanvalistuskampanja, jossa tehtäisiin selväksi että matalampi BMI millä hyvänsä lääkärin hyväksymällä keinolla lihavuuslääkkeet mukaan lukien, on myös oman terveytensä monipuolista hoitamista. Kansalla on outo luulo, jonka mukaan lihavuuslääke tekisi työn ja käyttäjän ei tarvisi muka tehdä mitään. Sehän on biologinen mahdottomuus. Todellisuudessa laihdutuksen ja painonhallinnan sankariteot tehdään keittiössä ja lounasruokaloiden linjastoilla. Se, että yksi laihtuu, ei ole muilta millään tavalla pois.

Kommentti edellisen viestin kohtaan:

" Toisilla on taipumus jne. Geneettistäkin. Tällöin se normaalipainossa pysyminen on toisille haastavampaa kuin toisille. Laihdutuslääkkeen avulla saat kroppasi normaalimmaksi ja sitä kautta voit hallita niitä mielitekoja helpommin. Haastehan on siinä, että kun lääke lopetetaan, niin nälkähän palaa heti ja kroppa yrittää korjata menetetyt kilot takaisin."

Tuo mainittu haaste on juuri se kohta, jota lukemani osalta pelkäsin lääkkeen lopettaessani - että tulisi loputon nälkä tms. ja kilot alkaisi heti palata. Mutta niin ei käynyt. Ei tullut loputonta nälkää tms. On käynyt päin vastoin, kehoni ohjaa ihan itse minua oikeaan suuntaan. Haluan kertoa tämän kannustukseksi, koska kukaan ei oikeasti voi tietää onko painon nousua ohjannut genetiikka vai jokin muu asia. Se, että lopettaa lääkityksen, ei tarkoita että paino ampaisisi automaattisesti nousuun ja hakeutuisi entisiin mittoihin. Tosin nyt jos mietin, niin omalta osalta tämän lääkkeen jälkeiseen painon hallinnan aikaan varmasti vaikuttaa osaltaan kaikki se, mitä' tein myös sinä aikana kun käytin Mounjaroa. Opetin kehoani rajulla kädellä pienempiin annoksiin, tietoisiin kleltäytymisiin, olen opetellut rajoittamaan energiaa jne. Eli juuri niin kuin siteeraamani kirjoittaja kertoo - ei lääke itsessään, vaan se on osa sitä miten voi päästä eteenpäin.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Ap: olet investoinut rahojasi parempaan terveyteen kun olet ostanut Mounjaroa ja käynyt lääkärissä jne muistaakseni yksityispuolella. Kenelläkään ei pitäisi olla asiasta minkäänlaista nokan koputtamista. 

Jos ihmisellä on verenpainetauti remissiossa, mutta huomaakin paineiden karkaavan käsistä, hän fiksuna ihmisenä ottaa ja hakee uudelleen verenpainelääkereseptin ja aloittaa niiden syömisen. Tuskin kukaan tuomitsee häntä, jos hän korkean verenpaineen lisäksi torjuu verenpaineen hoidolla myös aivo- ja sydäninfarkteja ja dementiaa. Hoitamaton verenpainetauti on yksi dementialle altistava tekijä. 

Ylipaino ja lihavuus altistavat yhtä lailla eri syöville ja dementialle. Sen vuoksi Suomessa tarvittaisiin kansanvalistuskampanja, jossa tehtäisiin selväksi että matalampi BMI millä hyvänsä lääkärin hyväksymällä keinolla lihavuuslääkkeet mukaan lukien, on myös oman terveytensä monipuolista hoitamista. Kansalla on outo luulo,

Kiitos, hyvin kirjoitettu. Tuntuu todella hyvältä, kun koen jonkun aidosti ymmärtävän mistä pohjimmiltaan on kyse laihdutuslääkkeen osalta. Ja kyllä, muistat myös oikein, kytän yksityisen puolen lääkäriä ja lääke on kaikille ihan omakustanetinen. Näistäkin syntyneistä huolimatta kokonaiskuluissa olen lopulta säästänyt kauppalaskuissa enemmän kuin olen sijoittanut lääkkeeseen tai lääkärikulut ovat olleet lääkkeen lisänä. Tätä en edes miettinyt aloittaessani, mutta on tämä kyllä positiivinen havainto.

-AP

Tänään tasa 18 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta ja lääkkeen alasajosta. Paino on pysynyt hyvin raiteillaan eikä tee mieli mitään herkkuja, tosin en ollut mikään herkkusuu aiemminkaan vaan painoni nousun taustalla on ollut pelkistetysti se, että olen syönyt liian isoja annoksia suhteessa nykyiseen energian kulutukseeni. Ei siis herkkujen syömiseen eikä naposteluun, välipaloihin tms. Tarkkaillen silti edelleen painoani joka aamu ja jotenkin tutkimuksiin pohjautuen ajattelen, että tämän vuoden lopussa voi arvioida, miten matkani on oikeasti onnistunut uuden suunnan löytymisessä.

-AP

Punnitsemisesta ollaan montaa mieltä. Osa on sitä mieltä, ettei kannata käyttää ollenkaan vaakaa. No, kuinka silloin pysyisi tarkalleen kärryillä tilanteen suhteen? Vaaka ei nykyään paljoa maksa ja sitä raskii käyttää joka päivä. Itsensä punnitseminen on hyvä rutiini siinä missä hampaiden peseminen jne.

Loputon ruokahalu johtuu lihavuuden aiheuttamasta hormonihäiriöstä,jos normaalimitoissakin pitää syödä tauotta on täysin oma vika.

Eikä laihtumiseen lääkkeitä tarvita muutenkaan,et vaan osaa.

Pienentyneiden annoskokojen syömiseen opettelu voi olla myös palkitsevaa. Kun sitä kertaa, syntyy aivoissa vahvempi muistijälki ja toiminta automatisoituu sellaiseksi, että syödään niitä pienentyneitä annoskokoja joka päivä arjessa. Matemaattisesti suuntautunut ihminen voi vaikka laskea, että kuinka paljon säästyy rahaa vuodessa kun valitsee Soleron eikä Jättis-tuuttia kaupassa jne.

Edes buffet-ravintoloissa käymisestä ei voi ajatella siten, että syö koko rahan edestä. Buffet-ravintola voi olla jatkossakin hyvä valinta jos on seurue, jossa jokaisella ovat eri tarpeet. Kevyemmällä linjalla elävä voi jatkossakin koota lautaselleen myös buffet-ravintolassa ravitsemussuositusten mukaisen aterian.

Se extra (epäterveelliset herkut), jota on luvattu ruokavalioon on 20% kun muu 80% ruokailusta on ravitsemussuositusten mukaista. Se voi hyvinkin olla pari, kolme lusikallista jäätelöä, pari keksiä, pieni pulla jne kahvin tai teen kanssa aterian päätteeksi. 

On todella tärkeää ottaa ravitsemussuositukset tosissaan ja noudattaa niitä arkielämässään. Se muodostaa 80% ruokavalion energiasta. Sitten se 20% on varattu niihin sattumiin, jotka kuuluvat monella juhlaan tai ravintolassa käymiseen. 80/20%-malli edustaa ravitsemusterapiassa puhuttua joustavan ruokailun mallia. Tiukat kieltolistalla johtavat syömishäiriöihin ja ahmimiseen siksi, että kielletty hedelmä on aina houkuttelevampi kuin sallittu.

Kun tietää, että saa vappuna juoda hieman skumppaa tai simaa ja syödä munkin tai tippaleivän ja seuraavana päivänä syödä ehkä sillilounasta, ei tule mitään repsahdusta, jossa kieltäytymisen jälkeen ottaa ja ostaa laatikollisen munkkeja ja syö ne. Vaikka repsahtaisi, sen jälkeen kannattaa jatkaa aivan kuin mitään repsahdusta ei olisi tapahtunut. Paastoaminen ja niukistelu sekä kitukuurit altistavat repsahduksille.

Hyvää vappua ja nauttikaamme siitä kohtuudella ja vapun jälkeen takaisin sinne arjen virallisterveelliselle ruokavaliolle!

ChatGPT vastasi, että Mounjaron patentti raukeaa Yhdysvalloissa vasta vuonna 2036-2039 ja geneeristen substituutiolääkkeiden potentiaaliset valmistajat joutuvat käymään oikeutta Eli Lillyä vastaan mitä todennäköisimmin. Siten niitä halvempia kopioita ei ole odotettavissa ennen 2040-lukua. Sen varaan ei kyllä kannata ainakaan oman lihavuuslääkkeiden saantiaan perustaa. 

Vierailija kirjoitti:

ChatGPT vastasi, että Mounjaron patentti raukeaa Yhdysvalloissa vasta vuonna 2036-2039 ja geneeristen substituutiolääkkeiden potentiaaliset valmistajat joutuvat käymään oikeutta Eli Lillyä vastaan mitä todennäköisimmin. Siten niitä halvempia kopioita ei ole odotettavissa ennen 2040-lukua. Sen varaan ei kyllä kannata ainakaan oman lihavuuslääkkeiden saantiaan perustaa. 

Tässä ehkä ajateltiinkin isompaa kuvaa, kuin omaa tilannetta tässä ja nyt. Joka tapauksessa nyt, kun näitä lääkkeitä on onnistuttu kehittämään niin on selvää. että myös muilla valmistajilla kuin Lilyllä on tuotekehitysprojektit aktiivisessa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Pienentyneiden annoskokojen syömiseen opettelu voi olla myös palkitsevaa. Kun sitä kertaa, syntyy aivoissa vahvempi muistijälki ja toiminta automatisoituu sellaiseksi, että syödään niitä pienentyneitä annoskokoja joka päivä arjessa. Matemaattisesti suuntautunut ihminen voi vaikka laskea, että kuinka paljon säästyy rahaa vuodessa kun valitsee Soleron eikä Jättis-tuuttia kaupassa jne.

Edes buffet-ravintoloissa käymisestä ei voi ajatella siten, että syö koko rahan edestä. Buffet-ravintola voi olla jatkossakin hyvä valinta jos on seurue, jossa jokaisella ovat eri tarpeet. Kevyemmällä linjalla elävä voi jatkossakin koota lautaselleen myös buffet-ravintolassa ravitsemussuositusten mukaisen aterian.

 

Hyvin kiteytetty. Annoskokojen osalta on osaltaan kysymys juuri siitä, että saa automatisoitua sopivan annoskoon hahmottamisen visuaalisesti sekä suhteessa annoksen aineiden energiaan. Kun sitä aikansa tietoisesti tekee, siitä tulee luontaista. Vatsaa ei kannata opettaa isoille annosmäärille jos sen tilavuutta on onnistunut supistamaan. Henkilökohtaisesti buffet on minulle sopivampi, koska osaan ottaa siitä omaan suuhun sopivaa ja sopivan määrän. Ala carten kohdalla oppimiskohde on se, että osaa jättää osan. Kolmen ruokalajin jutut taas on erittäin haastavia, koska yksittäiset annokset näyttävät suht kohtuukokoisilta, mutta sitten taas ne kaikki yhdessä muodostavat hieman liikaa. Siinäkin tulee maltaa ja tunnistaa nälän todellinen tilanne. Minulla on ehkä annoskoot olleet alun perin suht ok, mutta sitten olen santsannut. Siitä poisoppiminen on ollut tärkeää. Samoin se, että jos otan esim. voileivän, niin olen opetellut etten tarvitse toista. Yksi riittää. Paljon pieniä asioita ja pieniä valintoja. 

Ja sitten yksi oppi - armollisuus:) Eli syön vappuna ilolla sokerimunkin ja nautin siitä täysillä.

-AP

Minulle a la carte-ravintoloissa on aivan sama, vaikka tarjoilijat ihmettelevät kun tilaan kaksi alkupalaa enkä alkupalaa ja pääruokaa. Välillä tilaan alkupalan ja jälkiruoan. Kyllä he vievät aikansa nikoteltuaan tilauksen keittiöön ja tuovat ruoat pöytään.

Osa tarjoilijoista ei osaa selittää kokille, että syön alkupalat toistensa perään ja sen vuoksi pöytään tuodaan samaan aikaan kaksi alkupalaa. Kummallista kyllä, en ole ikinä saanut samaan aikaa pöytään sekä alkupalaa että jälkiruokaa. No, sitten naurahdan ja kerron muulle seurueelle vitsinä, etten joudu ainakaan kärsimään liian hitaan tarjoilun vuoksi ja alan syödä ensimmäistä alkupalaani kaikessa rauhassa. 

Jos joku vielä ihmettelee, valehtelen vaikka saavani närästystä jos syön itseni ähkyyn. Siksi alkupala+alkupala+ jälkiruoaksi teetä tai alkupala+jälkiruoka on minulle sopiva tapa nauttia ravintolaruoasta. On olemassa ravintoloita, joissa tarjoillaan mukavasti ensimmäinen alkupala kun toiset syövät alkupalaansa, toinen alkupala kun toiset syövät pääruokaansa ja se tee kun toiset syövät jälkiruokaa. Siten homma hoituu kitkattomasti. 

ap:lle haluaisin sanoa, että älä stressaa niin hulluna syömisistä esim.juhlissa tai kavereiden kanssa! Vaikka silloin söisit ns.yli ja vaaka näyttäisi seuraavana päivänä kilonkin enemmän, niin ei se ole kertynyt vielä painoksesi ja lähtee kyllä pois, kun syöt taas normaalisti muutoin. Itsekin laihdutin juuri 13kg (ja nyt on hyvä) juurikin pienentämällä annoskokoja (mitkä oli lähteneet liian suuriksi) ja jättämällä herkuttelun pääasiassa juurikin tuollaisiin hetkiin. Nytkin vappuna söin parikin munkkia ja lihottavampia ruokia ihan hyvällä omalla tunnolla, koska tänään jo palaan normaaliin ja käyn joka aamu puntarilla ja en mässäile normiarjessa.

Noin se on, kuin edellinen kirjoittaja kertoo. Onpa tosi kiva lukea tästä kokemuksesta ja onnistumisesta. Ei homma karkaa, vaikka välillä söisikin enemmän. On totta, että varsinkin alussa jokainen muutamankin sadan gramman muutos painossa sai minut reagoimaan heti. Nyt olen huomannut, että homma tasaantuu ja palaa ennalleen parissa päivässä. 

Hieno kuulla, että annoskokoihin huomiota kiinnittämällä olet onnistunut pudottamaan painoa. Eli jos ymmärsin oikein, sinäkään et ole karsinut varsinaisesti mitään aineksia erikseen vaan keskittynyt annoskokoihin? Kauanko olet  nyt ollut tavoitepainossasi? 

AP

Rasvakilon verran lihomiseen tarvitaan 7000kcal. Aika harva sen verran pistää poskeen, vaikka välillä juhlisikin.

Jos jotain kipuja ym ilmenee, muisakaa mennä lääkäriin. Usassa viedään hätähoitoon lähe sata Monjaron käyttäjää päivässä,  onhan siellä toki enemmän ihmisiäkin.

Tänään on sitten 19 viikkoa takana tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Nyt takana on muutaman kuukauden aikajänne huomaan toistuvuuden painon heilahtelussa. Paino vaihtelee n. 1,5 kilon sisällä. Välillä 700g enemmän ja välillä 700g vähemmän.

Koska en omalla kohdallani usko ehdottomuuksiin enkä rajoituksiin, en muuttanut ruokavalioni raaka-aineita tai ruokalajeja mitenkään painonpudotusprojektin aikana, sen sijaan kiinnitin huomiota annoskokoihin ja energian kokonaissaantiin. Mutta huomaan, että jotain on kuitenkin tapahtunut kehossani,  minun tekee mieli myös uudenlaisia asioita, sellaisia ruokia, jotka ovat olleet ihan ok, mutten syystä tai toisesta ole niitä erikseen halunnut tai valmistanut vain harvoin tai en ollenkaan. Olen yllättynyt tästä ilmiöstä ja samalla  olen utelias. Onko keho omaksunut jotain uusia asioita, jotka ohjaavat minua pitkäkestoisessa painonhallinnassa? Näin tietysti toivon, mutta taustalla voi olla myös se, että keho kaipaa joitain vitamiineja ja hivenaineita ja se tulee esiin erilaisina mieltymyksinä kuin aiemmin. Tämän jälkimmäisen vaihtoehdon selvitän  lääkärini kanssa ensi viikolla. 

Takana on enemmän kuin kolmannes vuoden seurantajaksostani. Olen luottavainen, että tämä muutos kantaa. 

Mukavaa kevättä kaikille!

-AP

Vierailija kirjoitti:

Noin se on, kuin edellinen kirjoittaja kertoo. Onpa tosi kiva lukea tästä kokemuksesta ja onnistumisesta. Ei homma karkaa, vaikka välillä söisikin enemmän. On totta, että varsinkin alussa jokainen muutamankin sadan gramman muutos painossa sai minut reagoimaan heti. Nyt olen huomannut, että homma tasaantuu ja palaa ennalleen parissa päivässä. 

Hieno kuulla, että annoskokoihin huomiota kiinnittämällä olet onnistunut pudottamaan painoa. Eli jos ymmärsin oikein, sinäkään et ole karsinut varsinaisesti mitään aineksia erikseen vaan keskittynyt annoskokoihin? Kauanko olet  nyt ollut tavoitepainossasi? 

AP

Joo en ole karsinut mitään! Annan itselleni luvan syödä ihan kaikkea, mutta olen vain pienentänyt annoskokoja ihan tavallisessakin ruuassa ja jos viikonloppuna herkuttelen tai muuten syön epäterveellistä ruokaa, niin sitten arkena syön järkevämmin ja ns.pienempi kalorista ruokaa. Olen ollut jo jonkin aikaa tavoitepainossani ja uskon, että tässä pysynkin (ylipaino ei ole ollut minulla mikään koko elämän ongelma, vaan vasta pikkulapsiarjessa) kunhan muistan käydä säännöllisesti puntarilla ja sitä kautta mietin miten syön. Painoa kertyy nykyään helposti kuitenkin, jos sitä ei tarkkaile.

Vierailija kirjoitti:

Joo en ole karsinut mitään! Annan itselleni luvan syödä ihan kaikkea, mutta olen vain pienentänyt annoskokoja ihan tavallisessakin ruuassa ja jos viikonloppuna herkuttelen tai muuten syön epäterveellistä ruokaa, niin sitten arkena syön järkevämmin ja ns.pienempi kalorista ruokaa. Olen ollut jo jonkin aikaa tavoitepainossani ja uskon, että tässä pysynkin (ylipaino ei ole ollut minulla mikään koko elämän ongelma, vaan vasta pikkulapsiarjessa) kunhan muistan käydä säännöllisesti puntarilla ja sitä kautta mietin miten syön. Painoa kertyy nykyään helposti kuitenkin, jos sitä ei tarkkaile.

Tuohan kuulostaa samalta metodilta kuin minulla. Paitsi minulla ei ole lapsiarkea:)

Painonpudotuksen yhteydessä en edes miettinyt  karsimista, vaikka välillä esim. kastikkeissa on kermaa. Jotenkin tuntuu, että kun ei ole ollut mitään kiellettyjä aineita, niin painonpudotuksen jälkeinen arki on alkanut rullaamaan mutkattomammin. Isoin haaste oli painon pudotuksen lopettaminen ja sitten painon tasaaminen. Kun pääsee painon pudottamisen rytmiin, niin sen omaksuu, mutta sitten pudotukseen liittyvistä valinnoista on luovuttava siten, että saa painon putoamisen loppumaan ja painon pitäytymään halutulla tasolla. Tosin olin varautunut, että "pysäytyspainon" jälkeen paino vakiintuu 2-3 kg korkeammalle samalla, kun nesteet tasaantuvat ja vatsassa on enemmän ruokaa jne. Tällä kertaa paino on kuitenkin jäänyt lähelle pysäytyspainoa.

Käyn puntarilla käytännössä joka aamu, koska niin kuin sanot paino voi nousta helposti, jos sitä ei tarkkaile ja jo 3-5 kg voi tulla siten, ettei vaatteissa huomaa vielä mitään eikä mittanauhakaan hälytä. Sen sijaan sen 3-5 kg:n karistaminen on pääsääntöisesti melkoinen urakka. Omalla kohdalla one huomannut, että kuitenkin tuollaiset 3-5 kg, kun saa taitettua, niin painonpudotuksen aikajänne on kuitenkin ollut niin lyhyt että noiden kilojen palaaminen tapahtuu helposti.  En siis ole niiden suhteen niin tarkka kuin nyt 20kg jälkeen. Ja kyllä minua on motivoinut myös kokemukseni kirjoittaminen. Se haastaa minua miettimään päivittäisiä valintojani. 

Haasteeni tällä hetkellä on vääristynyt kehonkuva. Välissä olin jo tyytyväinen normaalikokoiseen vartalooni, mutta viimeisen parin viikon aikana olen kokenut itseni melko kookkaaksi. Kookkaammaksi kuin ennen painonpudotusta. Tiedän, ettei se ole totta, mutta silti mieli tekee temppujaan, mutta siitäkään huolimatta en missään nimessä halua painon laskevan alemmas.

Tsemppiä sinulle ja kaikille painonsa ylläpidossa.

-AP

AP: hanki rautakaupasta rulla sitä ruskeaa paperia, jolla suojataan remontissa lattioita jne ja musta permanent marker-tussi. Pyydä jotakuta piirtämään kehosi ääriviivat kun olet alusvaatteisillasi tai vartalonmyötäiset vaatteet päällä. Fakiiri menee vaikka itse paperin päälle maaten ja piirtää ääriviivansa makoillen ja istuen paperin päällä.

Sitten vain kuva ääriviivoista aina kotona seinälle kun tulee sellainen olo, että alkaa epäillä omaa kokoaan. Siten hahmottaa konkreettisesti omat ääriviivansa omassa tutussa ympäristössään. Monesti ihmiset eivät huomaa painoa pudotettuaan sitä, että he vertaavat itseään nyt eri kaliiberin ihmisiin kuin aiemmin.

Aiemmin on voinut lihava verrata itseään ylipainoiseen, ylipainoinen verrannut itseään normaalipainoiseen ja normaalipainoinen puolestaan verrannut itseään missiin. Onhan jo siinä normaalipainoisilla kokoero kun aloittaa pienimmästä normaalista BMI:stä ja päättää suurimpaan normaaliksi laskettavaan BMI:n. 

Sille ei voi mitään, ettei muuten edes missi voi miellyttää kaikkia ihmisiä ulkonäkönsä puolesta. Harvassa ovat nekin ihmiset, jotka olisivat 100% tyytyväisiä ulkonäköönsä. 

Kommenteissa 77 ja 78 on kyse tällä hetkellä ravitsemusterapian ihanteena olevasta joustavasta ruokasuhteesta. Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella. Aikoinaan Paininvartijoissa 1990-luvulla käyneille muistuu mieleen varmaan se kevyempi keitto, jota syötiin ennen juhlia ja juhlien jälkeen, jotta pystyi syömään sen palan täytekakkua ja keksin juhlissa. Nykyaikana valmisruokateollisuus on tullut vastaan ja kevyen sekä Sydänmerkillä varustetun Balanssi-linssikeiton saa kaupasta ostettua mukaansa, jos ei itse jaksa keittää kevyttä keittoa. 

Aikaisempi ei, ei ja ei koskaan enää-linja johti useimmilla siihen, että kielletty hedelmä houkutteli entistä enemmän ja sitten jossain vaiheessa sitä syötiinkin jo ilman pidäkkeitä. Moni kuuri loppui morkkikseen ja siihen, että ajateltiin kaiken vaivan olevan turhaa kun kerran painokin oli noussut (suolan ja hiilihydraattien aiheuttaman) nesteen kertymisen vuoksi yllätän nopeasti. Pitää olla todella kylmähermoinen ja ajatella, että yksittäisen repsahduksen vuoksi ei kannata hylätä jo nyt saavutettua kaikkea hyvää, jonka on saanut aikaan omalle terveydelleen. Repsahduksen jälkeen moni sortuu itseruoskintaan, menettää uskonsa itseensä oman painonsa hallitsijana ja viittaa kintaalla koko muutokselle siihen saakka, että on paha olo omissa nahoissaan tai terveys tekee tenän. 

Joustava ruokasuhde ei jaottele ruokia sallittuihin ja kiellettyihin. Se ottaa huomioon sen, että ihminen tarvii elämässään välillä muutakin kuin arkista kaurapuuroa ja raejuustoa elääkseen hyvää elämää. Joustava ruokasuhde tarkoittaa myös sitä, että ei olekaan tarvetta ruoskia tai vihata itseään jonkin aiemmin kielletyn hedelmän syömisen jälkeen. Joustavassa ruokasuhteessa ajatus on hieman sama kuin lääkkeissä eli annos tekee myrkyn.

On helpompaa opetella tilaamaan pizzeriassa lasten pizza ja sanoa, että haluaa jättää tilaa myös jälkiruoaksi aiotulle hedelmälle, kuin olla syömättä loppuelämänsä ilman pizzaa. On helpompaa sanoa, ettei halua täyttää jääkaappiaan pelkällä doggy bagissa mukaansa ottamalla pizzalla, jos joku utelee asiasta. Aina voi käyttää samaa valkoista valetta kuin miljardit muutkin ihmiset tekevät: tuli syötyä liikaa aikaisemmin ja nyt ei mahdu enempää.

Suklaan syömiseen olen itse hyväksi havainnut ohjeen hankkia yksi pieni suklaapatukka ja nauttia siitä kaikessa rauhassa kaikki aistit avoinna eli haistella sitä ja antaa pienten palojen sulaa suussa niin hitaasti, että ehtii varmasti maistamaan suklaata kunnolla. Olen myös lukenut siitä, että osa syö mikro-pop cornia tai sipsejä syömäpuikoilla. Mindfulness-tekniikkaa voi käyttää noinkin. Tuohan on hyväksi myös aivoille kun oppii yhdistämään uusia asioita ja tekniikoita keskenään.