Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Siitä on nyt 1 vuosi ja 15 viikkoa, kun saavutin painonpudotustavoitteeni ja alasajoin lääkkeen. Painoni putosi vielä hieman, kun tavoitteen saavuttamisesta oli kulunut 6-7 kk ja paino on vakiintunut 4,5-5,5 kg alle tavoitteen.  Olen kirjoittanut tänne säännöllisesti kokemuksistani sen suhteen, miten painon käy laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen. Nyt päätän viikoittaiset päivitykset, mutta olen saanut paljon tsemppiä itselleni tänne kirjoittamisen kautta. Se, että painoni on pysynyt hyvin lääkkeen lopettamisen jälkeen on ollut lopulta helppoa ja yksinkertaista. Koen, että omalla kohdallani  saavutetun painon pysyminen pohjautuu erityisesti kahteen kokonaisuuteen: 

1) minulle ei ole tullut ruokahälyä tms

2) painonpudotusaikanani tekemät muutokset  (annoskoot) ovat pysyviä

Palaan tähän ketjuun vielä, mutta säännölliset päivitykseni päättyvät, kiitos kaikille tuesta. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on harkinnassa lääke, vaikka olen onnistunut pudottamaan elämäntapamuutoksillakin painoa pysyvästi. En kuitenkaan tarpeeksi.

Aika paljon olen oppinut painon pudottamisesta, jokaisella taitaa olla se oma sudenkuoppa mikä kiloja on tuonut. Se pitäisi löytää, että tulosta tulisi. Loppuelämänsä ei voi kontrolloida ja laskea kaloreita, rennompi syömisote on se mitä tutkimusten perusteella suositellaan. Siis kaikki kalorinlaskentakurssittajat ovat vääriä profeettoja. Se menetelmä ei ole tehokas pitkällä aikavälillä, vaan aiheuttaa jojoilua, joka sekoittaa elimistön.

Seuraan ketjua.

Mielenkiintoinen viesti. Olen itse tarkkaillut ja pyrkinyt hahmottamaan syötyjä kaloreita painon pudotusvaiheessa ja samalla pyrkinyt  oppimaan oikeisiin annoskokoihin ja koostumuksiin. Tällä hetkellä oppimiskohteeni on armollisuus. Eli haluan etten koe armotonta syyllisyy

Juuri tuolla tavalla suositellaankin, että tehdään eli hahmotetaan kalorimäärää ja pyritään pois syyllisyydestä. Itselleni oli uutta mm. se että tarkalla kalorimäärällä syöden elimistö menee säästötilaan eikä enää laihdu. Eli jos laiduttaa pienentämällä kalorimäärää, sitä tulee varioida eikä syödä koko ajan samalla määrällä. Ts. jo laihdutuksen alussa tulisi pyrkiä kuulemaan kehon viestejä ja harjotella sallivaa syömistä. Kontrolloivalla otteella on vaikea pysyä tavoitepainossa, koska se mikä on kiellettyä, sen houkutus kasvaa ja mukana on myös kehon omaa fysiologista perustaa eli nälkävelkaa. Jos joku ruoka on kielletty, se kertoo että suhde ruokaan ja kehoon on vääristynyttä mikä vaikeuttaa laihtumista.

Pitkä juttu, en ehdi enempää kirjoittaa, mutta tuohon tapaan. T. Se jolle vastasit ja joka on aloittamassa Mounjaroa.

En ole laihdutuslääkkeen käyttäjä, vaan lueskelen ketjua, kun on niin turkasen tylsää töissä, mutta tämä on ainakin oman kokemuksen perusteella totta, että elimistö tottuu, jos kalorimäärä on pitkään sama. Olen itse lihottanut itseäni tarkoituksella useita kertoja, ja samoin laihduttanut (saliharrastus ja tavoitteellinen lihasmassan kerrytys), ja vaikka omalla kohdallani puhutaan jostain 5-8 kilon muutoksista kerralla suuntaansa, kyllä siinäkin aina lähes vuosi menee painoa kerätessä ja pari kuukautta pudottaessa. Olen havainnut omalla kohdalla, että painon putoamisvauhti pysyy todella rivakkana, noin kilo per viikko, jos en koskaan päästä nälkää täysin pois. Jos en ole ollenkaan nälkäinen tai ajattele syömistä, vaikka minun pitäisi olla omaan kulutukseeni nähden selkeillä miinuskaloreilla, se on lähes poikkeuksetta ennakoinut painonpudotuksessani parin viikon jämähdysvaihetta. Jokaisella on tähän varmasti omat soivat keinonsa, mutta itse olen tällaista välttääkseni väillä esim. kiusannut verensokeritasoja vetämällä tyhjään vatsaan pienen suklaapatukan (ne virvon varvon -patukat on oikein hyvän kokoisia, harmi kun niitä saa vain pääsiäisenä) pari kertaa päivässä normaalien syömisten päälle. Pyrin myös pitämään päiviä, jolloin menen lähelle ylläpitokaloreita, sekä päiviä, jolloin syön todella vähän, tyyliin 1200 kaloria. Joskus saatan myös vetää ihan rehellisen mässäilypäivän. Mulla on sen verran korkeat ylläpitokalorit näillä treenimäärillä, että saan aika monta lautasellista vetää kiinalaisessa buffetissa vaikka kerran viikkoon ennen kuin se vaikuttaa mihinkään. 

On kulunut 1 v ja 17 viikkoa.  Jos ikinä kenellekään tämä antaa toivoa, niin ilman lääkettä paino ei välttämättä nouse. Paino on pysynyt hyvin kurissa, vaikka joskus toivon, että kaapissa olisi kynä henkisenä tukena. Joka tapauksessa ei ole mitään ruokahälyä eikä paino ole lähtenyt nousemaan.  Tosin koko elämän mittamuutta 1 v 17 viikkoa on lyhyt, mutta koin kuitenkin eritysesti ensimmäisen vuoden merkittäväksi virstanpylvääksi.

En ole koskaan ollut mikään karkkihiiri enkä makealle altis, toki olen joskus syönyt karkkia, jos joku on tarjonnut ym.. Nyt huomaan suklaan tms. maistuvan entistäkin äklömakeammilta. Se on ihan hyvä asia.

Haasteeni ovat olleet ne paljon puhutut liian suuret annoskoot ja makumaailmaani suhteutettuna hyvä ruuan arvostaminen siten, etten ole oikein osannut noita annoskokoja.  Käyn siinä kohdin edelleen toisinaan itseni kanssa sisäistä keskustelua ja muistutan, ettei tarvitse santsata, vaan nauttia niistä jokaisesta suupalasta, joita syön. Kun sen huomaan, tulee aina melko tyytyväinen olo kaikin puolin. 

Tsemppiä kaikille ja kiitos jos jaksoit lukea..

AP

Putoaa painon sitten syystä tai toisesta, niin osa ihmisistä reagoi siihen voimakkaastikin joko huomaamattaan tai tarkoituksella. Joskus tuntuu myös, että olen kuin tyyppi jonka painoa seurataan kuin reality sarjaa. Toiset puhtaasti kiinnostuneena ja uteliaana. Laihtuuko edelleen? Onko paino pysynyt? Onko paino singahtanut ylöspäin? jne. Ok, ihan luonnollista ja noin minäkin varmaan ajattelisin, mutta tuskin reagoisin niin voimakkaasti kuin jotkut tekevät.  Huvittavinta on se, miten voimakkaita tunteita painonpudotukseni ja tavoitteessa pysyminen aiheuttaa joissain ihan normipainossa olevissakin henkilöissä. Nämä eivät viittaa mitenkään painonpudotukseeni tai painoni pysymiseen, vaan sen sijaan käyttävät melkoisesti aikaa ja energiaa selittäen onko heille nyt tullut kilo tai kaksi, sentti tai toinen ja vakuuttavat sitten miten hoikkia he ovat olleet ja sen kilon tai viiden kilon painon nousulle on ollut se ja se syy. Hmmm.... En tietenkään kommentoi mitään, vaan kuuntelen. Koska emme puhu mitään minun painonpudotuksestani enkä sitä live-elämässsä mitenkään sivua muutenkaan, joten tuntuu jotenkin omituiselta nuo vuodatukset. Ja nuo vuodatukset tulee useimmiten henkilöitä, jotka ovat ihan kunnossa eikä mitään syytä painonpudotukseen ole. Ihan sama onko joitain kiloja yli BMI:n , koska se nyt ei kerro kuitenkaan koko totuutta. Useimmiten siitäkään ei ole kyse.

Olen tullut siihen tulokseen, että painonpudotukseni (tai kenen tahansa painonpudotus)  saa joissain ihmisissä aikaan sisäistä (aiheetonta) syyllisyyttä omista kiloista ja grammoista. Onkohan kyse siitä, että he itse ovat olleet taipuvaisia "syyllistämään" muita muutamasta sadasta grammasta tai kilosta vai onko puhtaasti kyse vain epävarmuudesta tms. Jotain kummaa siinä kuitenkin on, miksi toiset reagoivat noin ja samaan aikaan toiset eivät  kiinnitä mitään huomiota siihen onko painoni pudonnut tai ei, tai sitten vaan vilpittömästi toteavat, että olet laihtunut, mutta eivät pysähdy siihen sen enempää. Se tuntuu ihan fiksulta. No, nämä ovat tällaisia havaintoja siitä, miten yllättävästi ihmiset voivat tällaiseen tilanteeseen reagoida. 

Ei sitten sen kummempaa, mutta tällaisia ajatuksia juuri nyt tavoitepainon saavuttamisen jälkeen. 

-AP

Toisesta vuodesta tavoitepainossa on nyt kulunut 36,5%.  Paino on  hiipinyt hitaasti 4,5-5,5 kg alle tavoitepainon omia aikojaan. Tosin tarkkailen edelleen painoani säännöllisesti. Alunperin siksi, ettei paino ala nousemaan, mutta nykyään myös siksi ettei paino ala karkaamaan enää yhtään alemmas. Olen kuitenkin aikuinen nainen, joten en missään tapauksessa toivo olevani liian laiha enkä ihan normaalin painoindeksin alalukemissa.

Keho on jotenkin omaksunut tämän nykyisen painon ja tunnen kylläisyyttä ihan eri tavoin kuin ennen. Ruokaillessa vaan voi tulla kesken kaiken kylläisyyden tunne ja silloin tiedän, että nyt olen saanut riittävästi. Tämä on jotenkin erikoista, koska en muista että edes ennen painon nousua, minulla olisi ollut tällaista kokemusta. Se on mahtavaa ja osaan olla siitä kiitollinen. Voi olla, että on ihan huu-haata, mutta jotenkin yhdistän sen siihen, että olen opetellut teknisesti syömään eri tavoin. Se auttaa minua luontaisesti syömään pienempiä annoksia. 

Joka tapauksessa, painon ylläpito on onnistunut hyvin ja ilman takaiskuja, vaikka lopetin lääkkeen heti tavoitteen saavutettuani. 

Tsemppiä kaikille, jotka ovat tavalla tai toisella omalla painonhallintamatkallaan.

AP

Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen lopettamisesta on nyt 1 v ja 20 vkoa. Kokonaisuutena paino on pudonnut n. hieman yli 28% lähtöpainosta. 

Olen säästynyt ruokahälyltä kokonaan ja vatsalaukku/maha tms. on pienentynyt siten, ettei tee mieli myöskään isoja annoksia. Kylläisyyden tunne tulee ihan eri tavoin kuin ennen painonpudotusta. Selkävaivat ovat käytännössä vaimenneet kokonaan jne. Se on erittäin hienoa asia.
Tunnistan nykyään sen, että olen etuoikeutettu sen suhteen, että kuulun mitä ilmeisemmin siihen +/- 15 % joukkoon, joka säästyy ruokahälyltä ja mieliteoilta painonpudotuksen jälkeen (riippumatta painonpudotusmenetelmästä). No, niin tai näin, niin joka tapauksessa osaltani olen kiitollinen, että paino ei ole singahtanut nousuun lääkkeen lopettamisen jälkeen. 

Tsemppiä kaikille ja kiitos, että jaksoit lukea.
-AP

Taas on takana pari uutta viikkoa. Kylläisyyden tunteen tunnistaminen on muuttunut merkittävästi aikaan ennen painonpudotusta. Muutos on suorastaan dramaattinen ja mitä kauemmin tavoitepainon saavuttamisesta on, sitä paremmin sen tunnistaa ja vähäinenkin annoskoon kasvu  aiheuttaa epämiellyttävän, ähkyn, olon. 

Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen ensimmäinen 6 -7 kk oli tarkkailevaa opettelemista saavutetun painon ylläpitämiseksi. Paino pysyi kuitenkin hyvin tavoitetasolla. Mutta sitten tuon 6-7 kk:n jälkeen paino laski hieman ihan odottamatta ja huomaan, että nyt kevään aikana on tapahtunut samoin.  350-500g ei tuntunut aiemmin miltään muutokselta, mutta kun viimeisen vajaan vuoden aikana paino on alentunut  kuukausitasolla siten edelleen, niin käytännön tasolla se tarkoittaa, että esim. tänä aamuna painoni oli 7,3 kg alkuperäistä tavoitetta alempana. Tosin painoni oli tänään alhaisimmillaan ja 1-1,5 kg palautunee joka tapauksessa.

No, joka tapauksessa edelleenkään ei ole tullut haasteita painonhallinnassa, vaikka lääkkeen lopettaminen olikin osaltaan jännittävää, kun luin mahdollisesta nopeasta painonnoususta, ruokahälyn vaarasta jne.

Mukavaa alkavaa kesää kaikille,

AP

Vaikka tämä painonhallintaprosessi on henkilökohtainen eikä kukaan muu ole voinut puolestani tehdä valintoja, niin minulle kantavana voimana on ollut  asiasta kirjoittaminen. Vaikka tämä ketju on ollut melkoinen henkilökohtainen päiväkirja, niin kiitos - on todella motivoivaa saada hiljaista kannustusta. Kiitos sinulle, joka jaksat seurata matkaani ja jättää merkkisi lukemisesta. Näillä huomioilla on ollut matkani varrella tosi iso merkitys. Kiitos.

AP

On kulunut 1 v ja 23 viikkoa. .
Tiedän, että tulevat vuodet näyttävät painon pysymisen, mutta pian tulee 1, 5 vuotta tavoitteen saavuttamisesta, joten ainakaan heti paino ei ole lähtenyt ryntäilemään ylös. Eli paino ei nouse automaattisesti, vaikka lääkkeen lopettaakin ja olen kyllä erittäin helpottunut tästä tilanteesta. 
Tsemppiä kaikille AP

Eilen tuli tankkauksen tarve ja söin  enemmän kuin nykyään tavallisesti. Koin myös nälän tunnetta eri tavoin kuin pitkään aikaan.  Illalla kanamunaleipää tehdessäni mietitytti, että nytkö se ruokahäly tavoitti minut? 

Murehdin turhaan, aamupaino oli taas koko prosessin alhaisemmissa lukemissa ja tänään normaali ruokailu on tyydyttänyt minut hyvin. Olen ehkä naiivi tai luotan liikaakin kehon viesteihin, mutta silti - olen jotenkin uskaltautunut luottamaan niihin myös silloin, kun tuntuu vastustamattomalta tankata vähän enemmän tai vähemmän. Ei mitään asioita siis pakolla suuntaan tai toiseen.

Tänään siis jännitti, kun olin varma että aamupaino on edellisiä  aamuja/viikkoja korkeammalla. Mutta ei ollut, vaan päin vastoin. Nyt ajattelen, että onneksi annoin keholleni sitä mitä se pyysi juuri sillä hetkellä. Sillä viestillä oli tarkoitus. On ihan uskomatonta, miten hyvä fiilis tulee siitä, että keho viestittää minulle sellaisia asioita, joita ei aiemmin tullut tai joita en osannut tulkita. Yksi merkityksellisin muutos on ollu se, että syön "itsekkäästi" enkä muiden mieliksi. Ja loppujen lopuksi  kukaan ei ole mitenkään murtunut, vaikken aina kaikkia tarjottavaa söisikään. Eli se "pakko ottaa, kun tarjotaan" lienee ollut enemmän omien korvien välissä kuin tarjoajan tarkoitus.  Tällaista pohdintaa tänään.

-AP

Kesä on jo vauhdissa, vaikka osin tuntuu, että se on vielä kokonaan edessä. Painonhallinnan kannalta kesä on perinteisesti minulle se kriittisin hetki. Paljon asiakastilaisuuksia, paljon vieraita, paljon kekkereitä ja paljon tarjoilua. 

Varsinainen kesärumba alkaa tämän viikon lopulla ja kestää elokuun loppupuolelle. Tämä on toinen kesä tavoitepainossa. Viime kesän selvitin opetellen oikeita ruokamääriä jne. Paino pysyi kuin pysyikin sopivassa toleranssissa. Nyt edessä on toinen kesä ja toivon, että homma menee jo luonnostaan. Kaikesta kekkereihin ja vierailuihin liittyvistä tarjoiluista ei voi kieltäytyä, enkä myöskään halua kieltäytyä.  Silti kohtuuden taso on syytä muistaa tekemättä siitä kuitenkaan numeroa. Henkilökohtaisesti en pidä miellyttävänä sitä, että ihmiset voivottelevat syömisiään/juomisiaan. Se vie tilaa tunnelmalta, joten en halua olla myöskään itse se voivottelija. Tämän vajaan puolentoista vuoden aikana olen kyllä oppinut mielestäni hyvin sen, että osaan osallistua ruokailuun silloinkin, kun itselläni ei ole varsinaisesti nälkä. Otan vähän ja keskityn seurusteluun, jolloin kukaan ei vaivaannu siitä, jos otan vähemmän kuin aiemmin. Oikeastaan tuntuu myös mukavalta, että ystävät ja asiakkaat ovat jotenkin tottuneet pienempään painooni, eivätkä enää kiinnitä siihen samoin huomiota kuin vaikkapa vuosi sitten. Se on mukavaa.

Tsemppiä kaikille, AP

Viime aikoina olen lukenut muutaman jutun laihdutuslääkkeistä, niiden riskeistä ja yksilökokemuksista. Melkoisia tarinoita, kauhuskenaarioita ja ennakkokäsityksiä. Jos olisin lukenut ne ennen lääkkeen aloitusta, tuskin olisi uskaltautunut aloittamaan koko lääkitystä. Olenkin nyt tyytyväinen, että ajoin  lääkkeen alas 5 kk:n jälkeen, eli heti tavoitteen saavutettuani. Lääke toimi minulla hyvin ja juuri siten kuin on alkuperäinen tarkoituskin, eli laihdutuksen ja uusien toimintamallien tukena, mutta ei kuitenkaan ratkaisuna itsessään.

Aiemmin painoni kanssa kipuillessa, motivaatio on lässähtänyt viimeistään 1-2 kk:n jälkeen. Nyt jotenkin tuo lääkkeen korkea hinta sai mielessä jyskyttämään ajatuksen, että nyt tai ei koskaan. Vaikka aiemminkin söin ihan terveellisesti (mutta liian isoja annoksia), huomaan edelleen yllättyväni, miten painopisteet sen suhteen mitä haluan, ovat muuttuneet. Pidän ehdottomasti oikeana ratkaisuna sitä, etten alunperin luopunut mistään, vaan keskityin annoskokoihin, syömistekniikkaan,  sisäiseen keskusteluun/tutkiskeluun ja kehon viestien tunnistamiseen.

Tavoitteeni oli pudottaa 20kg. Se oli sellainen sopiva tasaluku, ei sen kummempia perusteita. Lopulta painoni on vakiintunut 26,5-27,5 kg lähtötilannetta alemmas. Koska paino on pudonnut vähän lisää muutaman kuukauden välein, keskityin asiaan ja oikeasti se on tosi pienestä kiinni. Yksi kananmuna, puolikas banaani, pari juuston siivua tms. päivässä lisää riittää/riitti tasapainoittamaan tilanteen, koska en halua painoni laskevan enempää. Tietysti päivät ovat erilaisia, enkä mitenkään seuraa syömääni energiamäärää.

Laihdutusprojektin alkaessa tunnistin, että olen sellainen kohteliaisuus ruokailija. Siihen kiinnitin paljon huomiota, koska halusin pois oppia siitä. Nyt se sujuu jo luonnostaan. Jos on jotain mistä en pidä, jätän sen. Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, en syö enempää. En, vaikka lautaselle jäisi vain vähän.  Aiemmin pidin epäkohteliaana jättää pari haarukallista tai kieltäytyä tarjotusta ateriasta, jäätelöstä tai jälkkäristä. En tiedä mistä tuollainen ajatusmalli oli pesiytynyt mieleeni. Tällaisten pohdintojen jälkeen on helppo tunnistaa, että painonhallintaan liittyy oikeasti paljon mentaalista työtä ja se on perusta sille, että arjen valinnat ja toimintamallit muokkautuvat sellaisiksi, että painonhallinta on luontaista. 

Tsemppiä kaikille, 

AP

Uusi virstanpylväs. Tavoitepainon saavuttamisesta (ohittamisesta) 1,5 vuotta.  Lienee siis selvää, että laihdutuslääkkeen lopettaminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että paino alkaisi nousemaan ja kilot tulisivat korkojen kera takaisin.  Joskus tuntuu, että julkisuudessa sitä skenaariota painotetaan toistuvasti, vaikka kokemusperäisesti sekä tutkimusten mukaan vain osalla paino lähtee nousuun, ei kaikilla.  

Tsemppiä kaikille

AP

Mun töissä on paljon iloisen sirpakoita aasiattaria ja ne naiset painavat varmaan jotain 40 kg enintään. Sen verran keveä heillä on askel. Sitten kun tulee suomimamma niin TÖMS, TÖMS, TÖMS koko paikka heiluu.