Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Voi kiitos, mukavaa kun jaksat tsempata. Olen jotenkin ilahtunut ja kieltämättä hirveän helpottunut sitä, miten painon pudottamisen lopettaminen, painon tasaaminen ja tavoitepainon ylläpito on sujunut. Olen kyllä hyvin luottavaisin mielin siitä, että tilanne on vakiintumassa (ellei ole jo vakiintunut)  tähän tilanteeseen pienistä irtiotoista huolimatta. Niin tai näin. aion jatkaa aamupainon tarkkailua aktiivisesti ollaan painon hallinnassa siitä mitä mieltä tahansa.

Ps. Uudet perunat ja silli kuuluu kesään :)

Yön yli jääkaapissa olleisiin uusin perunoihin muodostuu resistenttiä tärkkelystä, joka on painonhallitsijan ystävä. Se tasoittaa verensokeria ja siten auttaa painonhallinnassa. Se ei katoa mihinkään, vaikka paistaisi uudet perunat tai tekisi aterian tapaan syötävää perunasalaattia yhdistämällä perunoihin proteiininlähteen ja kasviksia. Siispä keitänkin uusia perunoita kerralla paljon kun ne ovat vielä parhaimmillaan. 

No niin, runsas 27 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta.

Kuten osasin ennakoida, niin tämä kesä on kyllä minun koetinkiveni. Lähes koko ajan vieraita, asiakaskekkereitä, mökkinaapureiden tapaamisia jne. Enemmän aikaa puolison kanssa, joka on innokas ruuan laittaja ja  närkästyy jos minulla ei ole nälkä jne.

Samoin kuin Juhannuksen jälkeen, taas pidennetyn viikonlopun jäljiltä paino oli 300g plussalla. Tosin paino palautui nyt niinkuin  Juhannuksen jälkeenkin uomiinsa ja olen taas ylläpitopainossa, mutta jotain minun on tehtävä toisin, jotten aina tapaamissumien jälkeen joudu erikoistarkkailemaan, että paino putoaa takaisin. 

Joku 300 g on toisenlaisessa tilanteessa mitätön, mutta painonhallinnan kanssa opetellessa tietää, että vaikkei toiselle se 300g ei merkkaa oikeasti mitään, niin itselle se voi olla jatkumo ja jos tulee 300g toisensa perään niin ei ole hyvä juttu. Seuraava tavoitteeni on, ettei tuollaisen kekkeri sumankaan jälkeen olisi sitä muutaman päivän viipyvää 300 grammaa tai puolta kiloa.

Kesällä on kaiken maailman tervetuliais skumppia ym. Luulen, että tällainen 300g tulee juuri noista yhdistettynä liikaan syömiseen. Peruskulutukseni on nykyään niin pieni aiempaan elämään verrattuna, että tuntuu että pitää oikeasti syödä vaan tosi vähän. Vaikka en ole luopunut mistään, vaan olen syönyt pienempiä annoksia niin huomaan  esimerkiksi välttäväni tietoisesti pizzaa, vaikken syönyt sitä aiemminkaan kuin korkeintaan muutaman kerran vuodessa. Nyt alkuvuoden aikana olen syönyt pari kertaa pizzaa ja olen huomannut, että sen vaikutusten nollaamiseen menee ainakin 2-3 päivää. Aiemmin en kiinnittänyt huomiota siihen, miten yksittäinen ruoka vaikuttaa juuri minuun. 

-AP

Pizzassa on monta eri tekijää, jotka nostavat painoa. Ensimmäinen on pohja, jossa on nestettä kehoon sitovaa hiilihydraattia valkoisten jauhojen muodossa. Täytteissä voi olla tavallista ruokaa enemmän suolaa. Loppusilaus on juusto, joka ei nyt varsinaisesti edistä  ruoansulatusta muilla kuin rasvaripulia sairastavilla. Pizza pysyy kauan sisällä, koska se sulaa hitaasti.

Laihduttaneen aineenvaihdunta on reippaasti pienempi aikaisempaan verrattuna ja sen vuoksi kannattaa miettiä strategioita nykypäivää ajatellen. Mausta ei tarvi tinkiä, vaikka tilaisi lasten pizzan. Jos on mahdollista, voi syödä salaattia pizzan kanssa ja keventää annosta sillä tavalla. Pizzan loput voi pyytää mukaansa ja pakastaa kotona annospaloina. Jos seurueesta löytyy toinen, joka haluaa syödä puolikkaan samanlaista pizzaa, voi aina tilata pizzan puoliksi ja maksaa sovinnolla sen puolittamisesta seuraavan lautasenpesumaksun.

Kotona voi perheellinen tehdä pizzanhimoonsa pikapizzoja käyttäen vaikka puolitettuja pitaleipiä pizzapohjina. Päälle tomaattipyreetä (sehän on terveellistä!) mausteita, täytteet ja juustoraastetta. Perhettä tarvitaan sen juustoraastepussin jakamiseen. Ne ovat ärsyttävän suuria yhdelle ihmiselle. Puolitetut pitaleivät säilyvät kyllä pakastimessa. Itse olen tehnyt minipizzoja illanistujaisiin useammalla täytteellä. Ne ovat kelvanneet hyvin sekasalaatin, kastikkeen ja salaattisiementen kanssa.

Kotitekoinen täysirasvainen vinaigrette säilyy 5-7 vuorokautta jääkaapissa. Olen korvannut omassani kolmasosan öljystä etikalla. Kukaan ei ole valittanut siitäkään mitään. Etikka säilyy ikuisuuden. Asia olisi eri, jos olisin korvannut osan rasvasta vaikkapa omenatuoremehulla, joka ei ole yhtä hapanta kuin etikka.

Painon tasaantuminen pizzan jälkeen ottaa aikaa luultavasti siksi, ettei siinä ole nimeksikään ruoansulatusta jouduttavaa kuitua. Hiilihydraatti- ja suolapöhön poistumiseen pitää varata muutama päivä ja vedenjuomisen lisäksi syödä paljon vettä sisältäviä kasviksia ja hedelmiä.

Tunnollisuus, jossa painoa seurataan ja asioihin tartutaan heti, kantaa siinä mielessä hedelmää, ettei tule sitä viittä tai kymmentä kiloa pudotettavaa. Moni lihoo huomaamattaan kilosta kolmeen kiloon vuodessa ja se on kymmessä vuodessa jo 10-30 kiloa. Siinä onkin kova, miltein mahdoton, urakka pudotettavaksi!

Eilen tuli 28 viikkoa  tavoitepainossa. Nyt paino on pysynyt tavoitteessa eikä maagista 300g:n lisäystä ole tullut, vaikka yövieraita on ollut ja on illallistettu, yöpalaa grillattu ja saunaoluitakin on nautittu. Eli annoskoot ovat olleet nyt kohdillaan.

Edellisessä viestissä viitatut syyt pizzan vaikutuksiin ovat varmasti juuri noin. Silti jos haluan pizzaa, en korvaisi sitä jollain millä tavoitellaan pizzan efektiä. Jos haluan pizzaa niin koen, että sen tulisi olla juuri sitä, mitä se on parhaimmillaan. Mieluiten napolilaista. Siitä huolimatta etten koskaan ole syönyt kuin korkeintaan sen puolikkaan pizzan kerrallaan, niin se vain jotenkin tarttuu elimistööni  tiukasti. Joka tapauksessa se on hyvää ja ehkä jatkossa hyväksyn mahdolliseen pizza kokemukseen liittyen sen, että minun on pakko huomioida sen vaikutus useampana päivänä pizza illan jälkeen. Meillä kullakin aineenvaihdunta on tietysti yksilöllinen ja huomaan yhä selvemmin, etten yksinkertaisesti voi syödä samoin kuin monet tuttavani, jos haluan pysyä tavoitepainossani. Kehoni on jotenkin super hyvä hyödyntämään kaikki kalorit, mistä on varmasti ollut hyötyä kun on eletty jollakin kivikaudella, jolloin ravinnosta on ollut aidoti puutetta. Nyt minun on vain hyväksyttävä se, etten voi syödä ihan samoin kuin joku toinen.

-AP

Runsaat 29 viikkoa tavoitepainossa. Kesän pidennetyt viikonloput, tiivistyneet kekkerit ym. jännitti. Nyt olen löytänyt niihin rytmin ja paino pysyy tavoitteessa ilman ponnisteluita.  Helpottaa.  Vinkki itselleni on ollut palata perusoivallusteni  ääreen. Eli syön kun minulla on aidosti nälkä, vain sellaista mistä itse pidän. Jos ole vierailulla niin toki otan jotain, mutta ei minun tarvitse ottaa kaikkea. Helpottunut ja mukava olo, koska välillä jo pelkäsin, että käykö niin ettäalan åpikku hiljaa jojoilemaan muutaman sadan garmman stepeillä ylöspäin. Onneksi niin ei ole käynyt.

-AP

Taas yksi viikko takana, eli 30 viikkoa ja aika tarkkaan päivälleen 7 kk tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Paino on pysynyt hyvin aloillaan. Uutena havaintona olen tehnyt sen, että aiemmin söin helposti, jos joku toinenkin söi, mutta nyt aivokemia ei enää aktivoidu muiden ruokailun innoittamana. Ihmeellisiä asioita tapahtuu ja on mukava tehdä niistä havaintoja. 

Hyvää kesää kaikille

-AP

On tiistai, perjantaina tulee vuosi siitä kun aloitin Mounjaron. Tavoitepainon saavutin joulukuun lopulla ja ajoin samalla lääkityksen alas. Tänään on tasan 31 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Lääkkeen lopettaminen oli jännittävää, koska mitään kaikenkattavaa ohjeistusta siihen ei ollut. Alun perin ajattelin pudottaa lääkeannosta hiljalleen, mutta toisin kävi. Alasajovaihe kesti lopulta runsaat 2 viikkoa.

Koen olevani edelleen jotenkin tässä prosessissa ja kehossani sekä suhtautumisessani ruokaan tapahtuu koko ajan muutoksia. Se on helpottavaa ja en voi olla ajattelematta, että pitkä aikajänne osaltaan vaikuttaa siihen, että keho on oppinut uusia asioita.

Tavoitepainon saavuttamisen jälkeen paino putosi vielä hieman. Kesän alkaessa minua mietitytti miten kesä menee, koska tämä on minulle selvästi haasteellisin aika painon hallinnan kannalta. Lopulta tämä on sujunut hyvin ja paino on pysynyt hyvin tavoitetasolla. 

-AP

Tänään on vuosi ja viikko lääkkeen aloituksesta ja 32 viikkoa +2 pv tavoitepainossa. Paino on vakiintunut hyvin, vaikka ajoinkin lääkkeen alas heti tavoitteen saavutettuani. Painonpudotustavoitteeni oli 20 kg ja paino on lopulta pudonnut hieman yli 22 kg. Tosin painoa vaihtelee sen 21-22 kg aleneman välillä ja tällä hetkellä pyrin seuraamaan ettei paino laskisi eikä nousisi. Kilon kahden haitari on ok, mutta ei enempää.

Keho on omaksunut uusia asioita ja se on kiva, koska nämä kehon nykyiset viestit auttavat minua suuresti painonhallinnassa. 

-AP

Aika päivittää kuulumisia. Tänään on kulunut 34 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Eli kriittisestä ensimmäisestä seurantavuodesta on nyt kulunut yli 65%. Vaikka mitään erityistä haastetta painon ylläpitämisessä ei ole ollut, niin siitä huolimatta jotenkin tuntuu, että painon ylläpitäminen on jotenkin koko ajan luontaisempaa ja helpompaa. Eli monesti viittamani tutkimustulos siitä, että ensimmäinen vuosi on kriittisin tavoitepainon pysymisen kannalta taitaa osua kohdallani aika hyvin oikeaan. 

Lähtöpainosta paino on pudonnut neljänneksen ja vaikka olen aiemmin tehnyt niitä pikapudotuksia painoluokkiin liittyen, niin en koskaan ole ennen pudottanut tällaista määrää enkä ole toiminut näin pitkäjänteisesti.. Tietysti olen iloinen ettei paino ole lähtenyt jojoilemaan, mutta samalla olen tehnyt paljon ajatustyötä ja pohdintaa asian ympärillä. Motivaatiolla on tietysti keskeinen merkitys ja uskon, että kehon kannalta merkityksellistä on ollut (tällaiselle hosulille)  riittävän pitkä aikajänne, joka kului painonpudotukseen ja siitä eteenpäin määritellylle painontarkkailun aikataululle. On ollut hämmentävää huomata miten asiat ovat muovautuneet itsestään niin mielitekojen, kylläisyyden tunteen, vatsan toiminnan jne. osalta.

On selvää, että kohdallani oli oikea päätös olla rajoittamatta ruoka-aineita tai ruokalajeja, vaan syödä kaikkea mitä aiemminkin, mutta annoskokoja pienentämällä. Ajan kuluessa olen huomannut, että ilman tietoista päätöstäkin painotukset ruoka-aineissa ovat muuttuneet. Lähes kaikki entiset herkkuruuat ova edelleen hyviä, mutta painotus niiden jakaumassa on muuttunut ja joitain uusia juttujakin on tullut. On jotenkin kiva, että keho reagoi näin ihan pyytämättä. Se on asia joka minut on hieman yllättänyt.

Tällaista pohdintaa tällä kertaa. Tsemppiä kaikille.

-AP

Uppista keikkaa

Vierailija kirjoitti:

Aika päivittää kuulumisia. Tänään on kulunut 34 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Eli kriittisestä ensimmäisestä seurantavuodesta on nyt kulunut yli 65%. Vaikka mitään erityistä haastetta painon ylläpitämisessä ei ole ollut, niin siitä huolimatta jotenkin tuntuu, että painon ylläpitäminen on jotenkin koko ajan luontaisempaa ja helpompaa. Eli monesti viittamani tutkimustulos siitä, että ensimmäinen vuosi on kriittisin tavoitepainon pysymisen kannalta taitaa osua kohdallani aika hyvin oikeaan. 

Lähtöpainosta paino on pudonnut neljänneksen ja vaikka olen aiemmin tehnyt niitä pikapudotuksia painoluokkiin liittyen, niin en koskaan ole ennen pudottanut tällaista määrää enkä ole toiminut näin pitkäjänteisesti.. Tietysti olen iloinen ettei paino ole lähtenyt jojoilemaan, mutta samalla olen tehnyt paljon ajatustyötä ja pohdintaa asian ympärillä. Motivaatiolla on tietysti keskeinen merkitys ja uskon, että kehon kannalta merkityksell

Omalla kohdallani olen havainnut, että syötävän ja juotavan ensimmäiset haarukalliset, lusikalliset, haukkaukset ja kulaukset ovat ne parhaat. Sen jälkeen on melkein aivan sama, syökö näkkileipää tai juoko vettä. Näkkileipäkin on tosin minun suussani hyvän makuista, jos saan sitä mielinäkkäriäni ja saan syödä sitä rauhassa jokaista suupalaa maistellen. Kun tuon oivaltaa, menettää suurempi annoskoko merkityksensä. Jos menen ravintolaan, haluan mieluummin hyvää herkkua kuin suuremman annoksen. 

Edellinen viesti 132-> Kiva, kun kommentoit. Tuntuu tutulta mm. Näkkäri ON hyvää. Samoin tuo. että syön mieluummin ruokia joista oikeasti pidän, sen sijaan että söisisin huonoa ruokaa. Jätän nykyään syömättä ne jutut jotka eivät ole minusta herkullisia eli en syö enää toisten mieliksi. Oikeasti kukaan ei ole sitä odottanutkaan, vaan se on ollut omassa mielessä

Lääkkeen lopetuksen jälkeen tilanne on pysynyt samanlaisena, vaikka luin ja kuulin varoituksia mahdollisesta ruokahälystä. Taustani tunteva lääkäri ei ollut huolissaan ja luottavin mielin lopetin lääkkeen ja jotenkin tuntuu, että vaikutus on jäänyt tavallaan normaaliksi olotilaksi. 

-AP

Se, että yritetään tehdä muita onnellisiksi syömällä reippaasti, taitaa olla suomalaisilla joko geeneissä tai kulttuurillisessa perimässä. Täällähän on kärsitty katovuosista, pula-ajasta ja sodasta sekä muista vitsauksista. Sitä aina olettaa, että toinen ottaa itseensä jos ei syö kaikkea, mitä on tarjolla ja mieluiten paljon. Jopa ähkyyn ja pahaan oloon saakka. 

Toisaalta tälläkin foorumilla on lukemattomia ketjuja, joissa ollaan otettu itseensä kun kahville tullut ei olekaan syönyt niin paljon kuin on toivottu. Se koetaan torjuntana ja jopa arvosteluna. Herää herkästi epäilys toisen aikeista, jos syötävä ja juotava ei kelpaa. 

Suomalaisten kannattaisi kasvattaa sitä itsetuntoaan, ettei herne mene suotta kahvipöydässä nenään. Todellisuudessa ei voi tietää, minkä vuoksi vieras ei syö kaikkea tarjottua. Voi olla, että hänellä ne nälkä- ja kylläisyyssignaalit toimivat vielä normaalista ja hän ei pysty ahtamaan määräänsä enempää, vaikka olisi kuinka hyvää tarjolla. Hedelmällisessä iässä olevasta naisesta lääkärit olettavat miltein lähtökohtaisesti, että nainen voi olla raskaana. Ei tarvi edes olla raskaana voidakseen pahoin tai kärsiäkseen vatsakivusta. Ihan kuukautiset voivat aiheuttaa noin kauhean olon, että kupillinen kahvia korvetaa kuin kiehuva terva ja kramppaava kohtu tuntuu suunnilleen samalta kuin keskivaiheen synnytyskivut.

Siispä jokaisen kannattaa opetella ajattelemaan, että jokaisella ovat omat henkilökohtaiset syynsä syödä ja juoda kuten haluaa ja toinen ei ole minulle sellaista velkaa, että pitäisi minua syömällä ilahduttaa. Voihan sitä jokainen meistä opetella sanomaan toisille pari ystävällistä sanaa ilman mitään kahvitteluita tai muitakaan kekkereitä.

35 viikkoa ja kesän hulinat takana. Huomaan, että painoni on pudonnut n. 2,5 kg viimeisen kuukauden aikana arkeen paluun myötä. En tavoittele lisäpudotusta, mutta positiivista kuitenkin että paino on pysynyt toivotulla tasolla ilman takaiskuja. Itseluottamus painonhallinnan suhteen vahvistuu päivä päivältä. Pidän epätodennäköisenä, että painoni nousisi enää ruokahälyn tms. seurauksena, koska lääkkeen lopettamisesta on jo niin kauan.

-AP

Olen taasen lukenut paljon kaikenlaisia artikkeleita painonhallintaan ja laihdutuslääkkeisiin liittyen. Ja tietysti laihdutuslääkkeiden lopettamiseen liittyviä artikkeleita. Valitettavasti en ole juurikaan löytänyt varsinaisia omakohtaisia kirjoituksia laihdutuslääkkeen lopettaneilta. Muutama sellainen viesti on tullut vastaan, jossa kerrotaan "tuttavista", joiden paino on moninkertaistunut heti lääkkeen lopettamisen jälkeen. Hmm... Vaikuttaa enemmänkin tarinoinnilta ilman totuuspohjaa,

Niin tai näin, niin tänään on kulunut 36 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Ajallisesti se on noin 70% vuoden maagisesta rajasta, joka on seuraava etappini. Siinä on varmasti jokin vinha perä, että ensimmäinen vuosi on kriittinen jatkon kannalta. Puolen vuoden jälkeen tapahtui jotain. Vaikka paino on pysynyt tavoitteessa varsin hyvin, niin tuon puolen vuoden jälkeen tuntuu, että se on vieläkin helpompaa ja jotenkin luontaista. Se on helpottavaa ja tuntuu mukavalta. Ehkä liikaakin pelotellaan lääkkeen käyttäjiä sen lopettamisesta ja lopettamisen seurauksista. Tietysti ihmiset reagoi yksilöllisesti, mutta ei ole mitenkään itsestän selvyys, että tulee ruokahäly tms. lääkkeen lopettamisen jälkeen. 

Kiitos kaikille, jotka jaksatte seurata matkaani:) Pienet merkit kannustavat minua eteenpäin.

-AP

Kannattaa hankkia venymätön vyö, johon tekee/teettää suutarilla reiän vyötärönympäryksen kohdalle. Sen sisäpuolelle voi vaikka kirjoittaa permanent markerilla tavoitepainon saavuttamisen päivämäärän. Se ei vie tilaa ja aina heikolla hetkellä voi tarkastella ja sovittaa sitä vyötä. 

Lihavuuslääkkeistä ei ole pitkän aikavälin tietoa, koska niitä ei ole pitkään ollut edes laihdutuskäytössä. Tietoa saadaan varmaan vuonna 2030.

Kateellisia ja pelottelijoita mahtuu tähän maailmaan. Kannattaa ottaa heidän kommenttinsa lähinnä huumorilla ja jatkaa oman elämänsä elämistä. Meistä jokainen elää loppuelämänsä ensimmäistä päivää tällä hetkellä. Haluaako käyttää sen muiden juttujen pohtimiseen? Ei kiitos. Omalla ajalla on oma arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia ja pelottelijoita mahtuu tähän maailmaan. Kannattaa ottaa heidän kommenttinsa lähinnä huumorilla ja jatkaa oman elämänsä elämistä. Meistä jokainen elää loppuelämänsä ensimmäistä päivää tällä hetkellä. Haluaako käyttää sen muiden juttujen pohtimiseen? Ei kiitos. Omalla ajalla on oma arvonsa.

Kiitos, jotenkin näin olen ajatellut itsekin. Ja vaikka vielä ei ole vuottakaan tavoitepainossa, iloitsen silti joka päivä siitä, että kykenin tähän. En voi mitenkään vähätellä lääkkeen merkitystä, vaikkakin siinäkin motivaatiolla on ollut kaikkein suurin merkitys. 

On silti totta, että kokemukset tehokkaista laihdutuslääkkeistä ovat kokonaisuutena tuoreita ja ne ovat olleet kliinisten testausten jälkeen markkinoilla vasta vajaan 10 vuotta. Silti pidän tutkimustuloksia ja lääketestauksia kattavina, enkä omalla kohdalla epäröinyt, vaikka käytinkin lääkettä lopulta n. 5 kk. Vaikka käytin pienintä  ylläpitoannosta, olin kyllä halukas lopettamaan lääkkeen heti tavoitepainon saavutettuani. Osasyynä oli se, että pidin todennäköisenä etten tarvitse lääkettä painon ylläpitoon ja sitten taas toisena osasyynä oli se, että mahdolliset haimatulehdukset ym. alkoivat mietityttämään, vaikka niiden todennäköisyys onkin erittäin pieni.

Jo oman taustani pohjalta luotan tieteeseen ja sitä kautta myös laajoihin lääkekokeisiin ja niiden tuloksiin. Tosin kukaan ei voi ennakkoon tietää palaako ruokahäly lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen vai ei. Jos omalla kohdalla olisin joutunut ruokahälyn kynsiin, olisin palannut lääkkeeseen ylläpitoannoksella. 

Kiitos kannustuksesta.

-AP

Projektini on nyt siinä vaiheessa, että tavoitepainon saavuttamisesta on kulunut 37 viikkoa. Paino on pysynyt hyvin kurissa, vaikka lopetinkin samalla lääkityksen.

Huomaan, että vatsalaukkuni on jotenkin oikeasti kutistunut enkä koe mielekkääksi syödä kuin pieniä annoksia. Jotenkin erikoista, mutta tunne on sama kuin silloin Mounjaroa käyttäessä. Mieliruokani eivät enää hallitse ajatuksiani, kylläisyyden tunne tulee nopeasti ja syömiseen tulee tavallaan stoppi eikä ruokailua tule jatkaneeksi vain siksi, että  lautanen tulisi tyhjäksi.Eli ruokailu päättyy, kun olo on hyvä, vaikka jotain jäisi syömättä. Lisäksi ei tule haettua lisää siksi, että jokin on niin hyvää. Nämä ovat ehdottomasti suurimpia tapahtuneita muutoksia, mitä huomaan tapahtuneen. En olisi ikinä uskonut kehoni toimivan näin. Uskon, että yksi keskeinen asia on se, että ensin painonpudotusvaiheeseen kului melkein 5 kk ja sen jälkeen seuraava tavoitteeni on vuoden tarkkailujakso. 

Toisinaan huomaan painon pyrkivän edelleen alaspäin ja sitten yritän syödä isompia annoksia tai pitää jonkun tankkauspäivän, koska en halua painoni laskevan enempää. Samalla huomaan edelleen myös ajoittaista kehonkuvan vääristymää. Välillä koen ja näen itseni hyvinkin kookkaana, sitten taas ihmettelen, että noin pieni vaate onkin minulle hieman iso. Huomaan tällä hetkellä, että helposti kokeilen esim. vaatteita, jotka ovat minulle 1-2 numeroa liian isoja. Sitten kun ne ei istu, niin jätän hankkimatta sen, vaikka asia korjaantuisi sillä, että kokeilen pienempää kokoa.Tiedän, että tämä menee ohi enkä ole ainoa, jolle käy näin, mutta silti se on jotenkin erikoista. 

Tsemppiä kaikille!

-AP