Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro
06.01.2025 |
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittäväkin vaihe on laihdutuslääkkeen lopettaminen ja se, miten hyvin siinä onnistuu vai onko lääkettä syytä käyttää myös jatkossa. Suomessa on muutamia lihavuuslääkäreitä, jotka tuovat aktiivisesti kokemuksiaan esiin myös lehdistössä. Se on hyvä, vaikka varmaa tietoa ei ole siitä, miksi osa säilyttää saavutetun painon ja osan paino nousee nopeastikin, mutta jossain jutussa lihavuustutkija Pietiläinen totesi, että jos henkilö on kyennyt omaksumaan uudet elämäntavat lääkityksen aikana, niin paino on pysynyt.
Joka tapauksessa olen nyt tässä kokeellisessa vaiheessa Mounjaron lopettamisen osalta. Painonpudotustavoitteeni -20kg saavutin pari viikkoa sitten ja nyt lääkityksen lopettamisprosessi on alkuvaiheessa. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksista projektin aikana olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5690753/mounjaro-laihdutuslaake-kokemuk…
Lopettamisprosessi tarkoittaa siirtymistä aloitusannokseen 2,5 mg, samoin pistämisväli on aiempaa pidempi ja tulee pitenemään ennen lopullista lopettamista. Tähän irrottautumisvaiheeseen on aikataulutettu 2-3 kk, josta on nyt 2 viikkoa takana. Kerron kyllä sitten miten homma etenee ja olen kiinnostunut siitä, mitä havaintoja muut ovat tehneet onnistuneesta lääkkeestä irrottatumista.
Luin aiemmin tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa oli tehty havainto siitä, että jos henkilö kykenee pitämään painon kurissa vuoden laihdutustuloksen saavutettuaan, painonhallinta helpottuu. Yksi lääkityksen avulla tavoitepainon saavuttanut ja lääkityksen lopettanut kertoi, että ainakin hänen osaltaan homma meni juuri noin. Tosin hänkin suhtautui lääkkeeseen tukitoimena elämäntapamuutoksessa eikä laihdutuskeinona sellaisenaan.
Tiedän, että nämä asiat on yksilöllisiä enkä voi itse, eikä voi kukaan ennakoida sitä, miten hyvin pysyn tavoitepainossani lääkityksen loputtua. Osa pysyy, osa ei. Olen kuitenkin mielestäni henkisesti valmistautunut hyvin siihen, mitä kaikkea voi olla edessä.
Kommentit (151)
Onpa kannustaa lukea, että painonhallinta on mahdollista myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Mietin juuri kovasti lääkkeen aloittamista ja olen miettinyt mitä sitten tapahtuu kun on halutussa painossa. BMI:ni on n.27, mutta minulla on ylipainon lisäksi muitakin tekijöitä, mitkä mahdollistavat lääkkeen saamisen, en vain oikein halua takertua ajatukseen siitä, että jatkaisin lääkettä halutun painon jälkeen. On todella kiva, että olet kirjoittanut ajastasi lääkityksen lopettamiseen liittyen, olen saanut siitä paljon oivalluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa kannustaa lukea, että painonhallinta on mahdollista myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Mietin juuri kovasti lääkkeen aloittamista ja olen miettinyt mitä sitten tapahtuu kun on halutussa painossa. BMI:ni on n.27, mutta minulla on ylipainon lisäksi muitakin tekijöitä, mitkä mahdollistavat lääkkeen saamisen, en vain oikein halua takertua ajatukseen siitä, että jatkaisin lääkettä halutun painon jälkeen. On todella kiva, että olet kirjoittanut ajastasi lääkityksen lopettamiseen liittyen, olen saanut siitä paljon oivalluksia.
Kiitos. Pidin alunperin jotenkin itsestään selvänä, että lääke lopetetaan, kun tavoite on saavutettu. En ollut silloin kuitenkaan tietoinen ihan kaikista tutkimustuloksista ja minulle selvisi vasta matkan varrella, että useimmiten lääkettä suositellaan jatkettavaksi ainakin 2 vuotta tavoitteen saavuttamisen jälkeen tai jopa loppuelämän ajan. Olen oppinut, että se, pysyykö paino tavoitteessa lääkkeen jälkeen vai ei, ei ole aina mitenkään kiinni henkilön omasta sinnikkyydestä tms. vaan toisille tulee voimakas nälkävelka ja ruokahäly eikä sitä voi tietää ennakkoon miten itselle käy. Eli henkilö, joka jatkaa lääkitystä painon pudotuksen jälkeen ei ole yhtään sen huonompi, mutta hänen kehonsa toimii eri tavoin kuin henkilön, jolle ei tule ruokahälyä. Vaikka minulle ei tullut tuota ruokahälyä, osaltani on ollut tärkeää ylläpitää niitä hyviä käytäntöjä, joilla olen huomannut painoni pysyvän kurissa. Hyvää on ollut se, että keho ei kaipaa enää samoja asioita kuin ennen eikä ruoka hallitse ajatuksiani.
Uskon edelleen. että oman kehon kuunteleminen on ollut ihan keskeistä onnistumisessani.
-AP
No niin, huomenna olen niin liikkeellä, etten varmaan ehdi päivittelemään kuulumisia, joten tässä ollaan. Huomenna tulee 38 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Edelleen paino on pysynyt hyvin siinä missä toivonkin ja punnitsen itseni joka aamu sanotaan siitä mitä sanotaan. Haasteena on taas juuri nyt se, että tekisi mieli tiristää kilo tai kaksi, koska paino on laskenut pikkaisen muutoinkin kesälomakauden jälkeen, Silti tiedän, että se ei oikeasti ole järkevää, koska en ole enää mikään teinityttö enkä edes nuori aikuinen.
Lisäksi minulla on taas päällä jonkinlainen kehonkuvan vääristymäkausi. Tietoisesti tiedän etten ole ylipainoinen, vaan ihan tavallinen. Ja tietoisesti tiedän, ettei tästä alhaisempi paino ole minulle eduksi, mutta sitten taas välillä iskee ajatus, että mitä jos kuitenkin..... Oikeasti tämä on melkoista jumppaamista itsensä kanssa, jotta homma pysyy kasassa ja ymmärtää mukavuusalueen todelliset rajat.
Peilikuva on kaksijakoinen. Vaatteista riippuen näen itseni joko täysin ylipainoisena, sitten taas kun peilikuvassa vilahtaa samaan aikaan joku muu, näen itseni normaalipainoisena ja varmasti realistisemmin kuin itsekseni.
Joka tapauksessa uutta on se, että olen hankkinut pari kolme sopivan kokoista vaatetta. Tähän saakka olen jostain syystä hankkinut aina hieman isomman. Tähän liittynee se, että olen tavallaan halunnut peitellä vartaloani ja toisaalta taas mahdollista on alitajuinen pelko/odotus siitä, että mahtaako se paino nyt oikeasti pysyä alhaalla. Vaikka toisaalta en epäile sitä, niin toisaalta taas se voi alitajuisesti vaikuttaa omaan toimintaan ihan tiedostamattakin. Kukaan ei voi oikeasti tietää lopullista syytä. Syy voi olla myös ihan pelkästään myös se, että omat mieltymykset ovat muuttuneet vuosien myötä.
Pääpointti tähän ketjuun liittyen on kuitenkin se, että ruokahälyä ei ole kuulunut, joten kaikilla paino ei lähde automaattisesti nousemaan lääkkeen lopetuksen jälkeen, vaikka niin monissa avoimissa artikkeleissa lukeekin.
-AP
Taas yksi viikko kulunut - 39 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Prosessini aikana minulla oli tavoitteena pudottaa 20 kg ja lopullinen, pysyvämpi tavoite oli, että paino vakiintuisi 15-18 kiloa lähtötasoa alemmas. Ajattelin, että kun lopetan painon pudottamisen nesteet tasaantuisivat ja suolistossa olisi taas enemmän painoa ja parii-kolme kiloa kuuluisi luontaisesti tasaantumiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan paino on enemmänkin laskenut edelleen ja pudotusta lähtötasosta on 23-23,8 kg. Juuri nyt pyrin tarkkailemaan ettei paino nouse, mutta ennen kaikkea en halua sen myöskään laskevan enempää.
Viikonloppuna oli taas monenlaista menoa ja paljon tarjoiluja. Söin kaikkea hyvillä mielin luottaen siihen, että arki tasaa viikonlopun ja niin myös kävi.
Olen ollut tavoitepainossa nyt 39 viikkoa eli 9 kk. Se on kolme neljäsosaa (75%) ensimmäisestä painon seurantavuodestani. Olen iloinen, että löysin sen tanskalaistutkimuksen 1. vuoden merkityksellisyydestä. On motivoivaa seurata painon kehitystä nyt vuosiperiodeittain sen sijaan, että jäis jännittyneenä katselemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On motivoivaa seurata, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu kun painonhallinnan aikajänne pitenee. Joskus tulee nälkä ja tekee mieli jotain, ei oikein tiedä mitä. Sitten kun kauppareissulla keksii hyvän idean ja tuo kaupasta kotiin vaikkapa rach leivitettyjä kanan fileitä, niin mieliteko onkin muuttunut ja alkaakin tomaattikeiton tekeminen, koska se tuntuu vielä houkuttelevammalta. Jotenkin ne mieltymykset vain ovat muuttuneet.
Eli - saa tuulettaa. Olen iloinen ja helpottunut, että tämä homma on edennyt näin kivuttomasti ja armollisuuttakin on löytynyt. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa satunnaisista seurusteluilloista.
Tsemppiä kaikille omissa projekteissaan.
-AP
Tilannepäivitys teille, jotka seuraatte tai olette muutoin kiinnostuneita elämästä laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen. Taitettuna on nyt 40 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Alussa tarkkailin vahvasti sitä, miten homma alkaa etenemään lääkkeen lopetuksen jälkeen. Nyt olen vaiheessa, jolloin elämä on tavallaan normalisoitunut ja ruokahalu vastaa hyvin energian tarvetta. Suhde ruokaan on muuttunut ja paino pysyy vaivatta siinä mihin tavoittelin ja hieman sen alla. Lääkkeen lopettamiseen liittyvät uhkakuvat ovat osoittautuneet pelkiksi uhkakuviksi, joten lääkkeen lopettaminen ilman ruokahälyä on mahdollista. Tsemppiä kaikille.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt seurata aktiivisesti painoa ensimmäisen vuoden tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta, Nyt on takana 41 viikkoa ja ruokailutottumukset vastaavat luonnostaan hyvin kulutustasoa. Paino pysyy hyvin paikoillaan ja on vakiintunut hieman alkuperäistä tavoitettani alemmas. Ei merkittävästi mutta mukava että se 3-4 kiloa on näin päin eikä tavoitepainoa korkeampi, vaikka alun perin ajattelin että paino tullisi vakiintumaan hieman pysäytyspainoa korkeammalle ikä alemmas. Huomaan edelleen ostavani helposti liian isoja vaatteita ellen keskity sovittamiseen.
Tsemppiä kaikille
-AP
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi viikko kulunut - 39 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Prosessini aikana minulla oli tavoitteena pudottaa 20 kg ja lopullinen, pysyvämpi tavoite oli, että paino vakiintuisi 15-18 kiloa lähtötasoa alemmas. Ajattelin, että kun lopetan painon pudottamisen nesteet tasaantuisivat ja suolistossa olisi taas enemmän painoa ja parii-kolme kiloa kuuluisi luontaisesti tasaantumiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan paino on enemmänkin laskenut edelleen ja pudotusta lähtötasosta on 23-23,8 kg. Juuri nyt pyrin tarkkailemaan ettei paino nouse, mutta ennen kaikkea en halua sen myöskään laskevan enempää.
Viikonloppuna oli taas monenlaista menoa ja paljon tarjoiluja. Söin kaikkea hyvillä mielin luottaen siihen, että arki tasaa viikonlopun ja niin myös kävi.
Olen ollut tavoitepainossa nyt 39 viikkoa eli 9 kk. Se on kolme neljäsosaa (75%) ensimmäisestä painon seurantavuodestani. Olen iloinen, että löysin s
Laita tänne linkki siihen tanskalaistutkimukseen, kiitos! Hyvää syksyn jatkoa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen tuli vastaan kirjoitus, jossa joku kertoi miten oli pysynyt normaalipainossa 10 vuotta. Sen rinnalla oma painonhallintaprosessi on aikajanallisesti vaatimaton, mutta kuitenkin minulle merkittävä. Tänään on tasan 42 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Hitusen yli 80% ensimmäisen vuoden seurantajaksostani.. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä minun tarvitse mitenkään pinnistellä pysyäkseni nykyisessä painossani.
Edellisen kirjoittajan kysymykseen siitä, mistä löytää sen tutkimuksen, jossa mainittiin, miten tärkeää jatkon kannalta on se, että paino pysyy hallinnassa ensimmäisen vuoden ajan, en löydä nyt vastausta. Viimeisen runsaan vuoden aikana olen lukenut paljon tutkimuskoosteita, tutkimustuloksia ja muita kirjoituksia painonhallintaan(kin) liittyen. Niistä tietysti jotkut kolahtavat enemmän ja jotkut vähemmän. Hyvin harvan artikkelin tai tutkimuksen säilytän itselläni tallessa, mikäli se ei liity työhöni. Vaikka tuon usein mainitsemani tanskalaistutkimuksen tulos on loogisesti ajateltuna ihan itsestäänselvyys, minulle se on ollut iso kannustin. On motivoivaa, kun seurantaan on jokin tavoitteellinen aikataulu. Suoraan joku 5 tai 10 vuoden seurantajakso tuntuisi kovin pitkältä, mutta vuosi on minulle riittävän konkreettinen. Ensimmäisen vuoden jälkeen tulee sitten tietysti seuraava vuosi jne.
On helppo ajatella, että tuo ensimmäisen vuoden merkityksellisyys pohjautuu osin siihen, että se on riittävä aika oppia ja sisäistää painonhallinnan kannalta tärkeitä toimintatapoja niin ruokailutottumuksiin kuin liikkumiseenkin liittyen. On tullut myös mieleen, että onko se myös syy miksi laihdutuslääkkeiden käyttöä voidaan suositella jatkettavan esim. 1-2 vuotta tavoitepainon saavuttamisen jälkeen. Se olisi loogista, mutta kukapa tietää.
Tsemppiä kaikille,
-AP
Tavoitepainossa 43 viikkoa. Ei haasteita pysyä painossa, ei mielitekoja ja muutenkin levollinen olo.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen täyttyi 44 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Huomasin tänään, että ensimmäisen vuoden seurantajaksoni on jäljellä enää 8 viikkoa. Aika on mennyt yhtäkkiä nopeasti, vaikka painonpudotusvaihe tuntui ikuisuudelta (20+ viikkoa) ja usko meinasi loppua monta kertaa ripeästä pudotusvauhdista huolimatta.
Mitään haasteita painon pysymisessä alhaalla ei ole ja suhde ruokaan on muuttunut totaalisesti.
-AP
Haimatulehdus johtuu useimmilla nopeasti laihtuneilla ja laihduttaneilla siitä painonpudotuksen tahdista. Useimmilla laihdutuslääke nopeuttaa sitä tahtia ja sen vuoksi tulee haimatulehdus.
Toinen syy haimatulehdukselle on liian korkea LDL-kolesteroliarvo. Sekin voi laihduttaessa jopa nousta, koska laihtuessa on kyse omaehtoisesta kannibalismista. Silloin miinuskaloreilla käytetään omaa energiavarastoa eli rasvaa ja ikävä kyllä myös lihaskudostakin. Veren rasva-arvot voivat nousta aivan samalla tavalla kuin syötäisiin pekonia tai vaikkapa puhdasta läskiä (myydäänkö sitä enää edes Suomessa nykyään?).
Siksi rivakkaan tahtiin painoa pudottaessa kannattaa suosia niitä vähärasvaisia proteiininlähteitä ja hyviä rasvoja sekä syödä hevi-osaston tuotteiden minimi mieluiten mukisematta. Haimatulehduksella pelottelu esimerkiksi iltapäivälehdissä aiheuttaa liikaakin pelkoa lihavuuslääkkeitä kohtaan, koska ei malteta tuoda esiin ylläolevia seikkoja.