Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

Haimatulehdus johtuu useimmilla nopeasti laihtuneilla ja laihduttaneilla siitä painonpudotuksen tahdista. Useimmilla laihdutuslääke nopeuttaa sitä tahtia ja sen vuoksi tulee haimatulehdus. 

Toinen syy haimatulehdukselle on liian korkea LDL-kolesteroliarvo. Sekin voi laihduttaessa jopa nousta, koska laihtuessa on kyse omaehtoisesta kannibalismista. Silloin miinuskaloreilla käytetään omaa energiavarastoa eli rasvaa ja ikävä kyllä myös lihaskudostakin. Veren rasva-arvot voivat nousta aivan samalla tavalla kuin syötäisiin pekonia tai vaikkapa puhdasta läskiä (myydäänkö sitä enää edes Suomessa nykyään?). 

Siksi rivakkaan tahtiin painoa pudottaessa kannattaa suosia niitä vähärasvaisia proteiininlähteitä ja hyviä rasvoja sekä syödä hevi-osaston tuotteiden minimi mieluiten mukisematta. Haimatulehduksella pelottelu esimerkiksi iltapäivälehdissä aiheuttaa liikaakin pelkoa lihavuuslääkkeitä kohtaan, koska ei malteta tuoda esiin ylläolevia seikkoja.

Onpa kannustaa lukea, että painonhallinta on mahdollista myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Mietin juuri kovasti lääkkeen aloittamista ja olen miettinyt mitä sitten tapahtuu kun on halutussa painossa. BMI:ni on n.27, mutta minulla on ylipainon lisäksi muitakin tekijöitä, mitkä mahdollistavat lääkkeen saamisen, en vain oikein halua takertua ajatukseen siitä, että jatkaisin lääkettä halutun painon jälkeen. On todella kiva, että olet kirjoittanut ajastasi lääkityksen lopettamiseen liittyen, olen saanut siitä paljon oivalluksia. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa kannustaa lukea, että painonhallinta on mahdollista myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Mietin juuri kovasti lääkkeen aloittamista ja olen miettinyt mitä sitten tapahtuu kun on halutussa painossa. BMI:ni on n.27, mutta minulla on ylipainon lisäksi muitakin tekijöitä, mitkä mahdollistavat lääkkeen saamisen, en vain oikein halua takertua ajatukseen siitä, että jatkaisin lääkettä halutun painon jälkeen. On todella kiva, että olet kirjoittanut ajastasi lääkityksen lopettamiseen liittyen, olen saanut siitä paljon oivalluksia. 

Kiitos. Pidin alunperin jotenkin itsestään selvänä, että lääke lopetetaan, kun tavoite on saavutettu. En ollut silloin kuitenkaan tietoinen ihan kaikista tutkimustuloksista ja minulle selvisi vasta matkan varrella, että useimmiten lääkettä suositellaan jatkettavaksi ainakin 2 vuotta tavoitteen saavuttamisen jälkeen tai jopa loppuelämän ajan. Olen oppinut, että se, pysyykö paino tavoitteessa lääkkeen jälkeen vai ei,  ei ole aina mitenkään kiinni henkilön omasta sinnikkyydestä tms. vaan toisille tulee voimakas nälkävelka ja ruokahäly eikä sitä voi tietää ennakkoon miten itselle käy. Eli henkilö, joka jatkaa lääkitystä painon pudotuksen jälkeen ei ole yhtään sen huonompi, mutta hänen kehonsa toimii eri tavoin kuin henkilön, jolle ei tule ruokahälyä. Vaikka minulle ei tullut tuota ruokahälyä, osaltani on ollut tärkeää ylläpitää niitä hyviä käytäntöjä, joilla olen huomannut painoni pysyvän kurissa. Hyvää on ollut se, että keho ei kaipaa enää samoja asioita kuin ennen eikä ruoka hallitse ajatuksiani.

Uskon edelleen. että oman kehon kuunteleminen on ollut ihan keskeistä onnistumisessani.

-AP

No niin, huomenna olen niin liikkeellä, etten varmaan ehdi päivittelemään kuulumisia, joten tässä ollaan. Huomenna tulee  38 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Edelleen paino on pysynyt hyvin siinä missä toivonkin ja punnitsen itseni joka aamu sanotaan siitä mitä sanotaan. Haasteena on taas juuri nyt se, että tekisi mieli tiristää kilo tai kaksi, koska paino on laskenut pikkaisen muutoinkin kesälomakauden jälkeen, Silti tiedän, että se ei oikeasti ole järkevää, koska en ole enää mikään teinityttö enkä edes nuori aikuinen.

Lisäksi minulla on taas päällä jonkinlainen kehonkuvan vääristymäkausi. Tietoisesti tiedän etten ole ylipainoinen, vaan ihan tavallinen. Ja tietoisesti tiedän, ettei tästä alhaisempi paino ole minulle eduksi, mutta sitten taas välillä iskee ajatus, että mitä jos kuitenkin..... Oikeasti tämä on melkoista jumppaamista itsensä kanssa, jotta homma pysyy kasassa ja ymmärtää mukavuusalueen todelliset rajat.  

Peilikuva on kaksijakoinen. Vaatteista riippuen näen itseni joko täysin ylipainoisena, sitten taas kun peilikuvassa vilahtaa samaan aikaan joku muu, näen itseni normaalipainoisena ja varmasti realistisemmin kuin itsekseni.

Joka tapauksessa uutta on se, että olen hankkinut pari kolme sopivan kokoista vaatetta. Tähän saakka olen jostain syystä hankkinut aina hieman  isomman. Tähän liittynee se, että olen tavallaan halunnut peitellä vartaloani ja toisaalta taas mahdollista on  alitajuinen pelko/odotus siitä, että mahtaako se paino nyt oikeasti pysyä alhaalla. Vaikka toisaalta en epäile sitä, niin toisaalta taas se voi alitajuisesti vaikuttaa omaan toimintaan ihan tiedostamattakin. Kukaan ei voi oikeasti tietää lopullista syytä. Syy voi olla myös ihan pelkästään myös se, että omat mieltymykset ovat muuttuneet vuosien myötä.

Pääpointti tähän ketjuun liittyen on kuitenkin se, että ruokahälyä ei ole kuulunut, joten kaikilla paino ei lähde automaattisesti nousemaan lääkkeen lopetuksen jälkeen, vaikka niin monissa avoimissa artikkeleissa lukeekin. 

-AP

Taas yksi viikko kulunut - 39 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Prosessini aikana minulla oli tavoitteena pudottaa 20 kg ja lopullinen, pysyvämpi tavoite oli, että paino vakiintuisi 15-18 kiloa lähtötasoa alemmas. Ajattelin, että kun lopetan painon pudottamisen nesteet tasaantuisivat ja suolistossa olisi taas enemmän painoa ja parii-kolme kiloa kuuluisi luontaisesti tasaantumiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan paino on enemmänkin laskenut edelleen ja pudotusta lähtötasosta on 23-23,8 kg. Juuri  nyt pyrin tarkkailemaan ettei paino nouse, mutta ennen kaikkea en halua sen myöskään laskevan enempää.

Viikonloppuna oli taas monenlaista menoa ja paljon tarjoiluja. Söin kaikkea  hyvillä mielin luottaen siihen, että arki tasaa viikonlopun ja niin myös kävi.

Olen ollut tavoitepainossa nyt 39 viikkoa eli 9 kk. Se on kolme neljäsosaa  (75%) ensimmäisestä painon seurantavuodestani. Olen iloinen, että löysin sen tanskalaistutkimuksen 1. vuoden merkityksellisyydestä. On motivoivaa seurata painon kehitystä nyt vuosiperiodeittain sen sijaan, että jäis jännittyneenä katselemaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. On motivoivaa seurata, mitä kehossa ja mielessä tapahtuu kun painonhallinnan aikajänne pitenee. Joskus  tulee nälkä ja tekee mieli jotain, ei oikein tiedä mitä. Sitten kun kauppareissulla keksii hyvän idean  ja tuo kaupasta kotiin vaikkapa rach leivitettyjä kanan fileitä, niin mieliteko onkin muuttunut ja  alkaakin tomaattikeiton tekeminen, koska se tuntuu vielä houkuttelevammalta. Jotenkin ne mieltymykset vain ovat muuttuneet.

Eli - saa tuulettaa. Olen iloinen ja helpottunut, että tämä homma on edennyt näin kivuttomasti ja armollisuuttakin on löytynyt. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa satunnaisista seurusteluilloista.

Tsemppiä kaikille omissa projekteissaan.

-AP

Tilannepäivitys teille, jotka seuraatte tai olette muutoin kiinnostuneita elämästä laihdutuslääkkeen lopettamisen jälkeen. Taitettuna on nyt 40 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Alussa tarkkailin vahvasti sitä, miten homma alkaa etenemään lääkkeen lopetuksen jälkeen. Nyt olen vaiheessa, jolloin elämä on tavallaan normalisoitunut ja ruokahalu vastaa hyvin energian tarvetta. Suhde ruokaan on muuttunut ja paino pysyy vaivatta siinä mihin tavoittelin ja hieman sen alla. Lääkkeen lopettamiseen liittyvät uhkakuvat ovat osoittautuneet pelkiksi uhkakuviksi, joten lääkkeen lopettaminen ilman ruokahälyä on mahdollista. Tsemppiä kaikille.

-AP

Olen päättänyt seurata aktiivisesti painoa ensimmäisen vuoden tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta, Nyt on takana 41 viikkoa ja ruokailutottumukset vastaavat  luonnostaan hyvin kulutustasoa. Paino pysyy hyvin paikoillaan ja on vakiintunut hieman alkuperäistä tavoitettani alemmas. Ei merkittävästi mutta mukava että se 3-4 kiloa on näin päin eikä tavoitepainoa korkeampi, vaikka alun perin ajattelin että paino tullisi vakiintumaan hieman pysäytyspainoa korkeammalle ikä alemmas.  Huomaan edelleen ostavani  helposti liian isoja vaatteita ellen keskity sovittamiseen.

Tsemppiä kaikille

-AP

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi viikko kulunut - 39 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajosta. Prosessini aikana minulla oli tavoitteena pudottaa 20 kg ja lopullinen, pysyvämpi tavoite oli, että paino vakiintuisi 15-18 kiloa lähtötasoa alemmas. Ajattelin, että kun lopetan painon pudottamisen nesteet tasaantuisivat ja suolistossa olisi taas enemmän painoa ja parii-kolme kiloa kuuluisi luontaisesti tasaantumiseen. Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan paino on enemmänkin laskenut edelleen ja pudotusta lähtötasosta on 23-23,8 kg. Juuri  nyt pyrin tarkkailemaan ettei paino nouse, mutta ennen kaikkea en halua sen myöskään laskevan enempää.

Viikonloppuna oli taas monenlaista menoa ja paljon tarjoiluja. Söin kaikkea  hyvillä mielin luottaen siihen, että arki tasaa viikonlopun ja niin myös kävi.

Olen ollut tavoitepainossa nyt 39 viikkoa eli 9 kk. Se on kolme neljäsosaa  (75%) ensimmäisestä painon seurantavuodestani. Olen iloinen, että löysin s

Laita tänne linkki siihen tanskalaistutkimukseen, kiitos! Hyvää syksyn jatkoa sinulle.

Eilen tuli vastaan kirjoitus, jossa joku kertoi miten oli pysynyt normaalipainossa 10 vuotta. Sen rinnalla oma painonhallintaprosessi on  aikajanallisesti vaatimaton, mutta kuitenkin minulle merkittävä. Tänään on tasan 42 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Hitusen yli 80% ensimmäisen vuoden seurantajaksostani.. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa eikä minun tarvitse mitenkään pinnistellä pysyäkseni nykyisessä painossani. 

Edellisen kirjoittajan kysymykseen siitä, mistä löytää sen tutkimuksen, jossa mainittiin, miten tärkeää jatkon kannalta on se, että paino pysyy hallinnassa ensimmäisen  vuoden ajan, en löydä nyt vastausta. Viimeisen runsaan vuoden aikana olen lukenut paljon tutkimuskoosteita, tutkimustuloksia ja muita kirjoituksia painonhallintaan(kin) liittyen. Niistä tietysti jotkut kolahtavat enemmän ja jotkut vähemmän. Hyvin harvan artikkelin tai tutkimuksen säilytän itselläni tallessa, mikäli se ei liity työhöni. Vaikka tuon usein mainitsemani tanskalaistutkimuksen tulos on loogisesti ajateltuna ihan itsestäänselvyys, minulle se on ollut iso kannustin. On motivoivaa, kun seurantaan on jokin tavoitteellinen aikataulu. Suoraan joku 5 tai 10 vuoden seurantajakso tuntuisi kovin pitkältä, mutta vuosi on  minulle riittävän konkreettinen. Ensimmäisen vuoden jälkeen tulee sitten tietysti seuraava vuosi  jne. 

On helppo ajatella, että tuo ensimmäisen vuoden merkityksellisyys pohjautuu osin siihen, että se on riittävä aika oppia ja sisäistää painonhallinnan kannalta tärkeitä toimintatapoja niin ruokailutottumuksiin kuin liikkumiseenkin  liittyen. On tullut myös mieleen, että onko se myös syy miksi laihdutuslääkkeiden käyttöä voidaan suositella jatkettavan esim. 1-2 vuotta tavoitepainon saavuttamisen jälkeen. Se olisi loogista, mutta  kukapa tietää. 

Tsemppiä kaikille,

-AP

Tavoitepainossa 43 viikkoa. Ei haasteita pysyä painossa, ei mielitekoja ja muutenkin levollinen olo.

-AP

Eilen täyttyi 44 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkkeen alasajosta. Huomasin tänään, että ensimmäisen vuoden seurantajaksoni  on jäljellä enää 8 viikkoa. Aika on mennyt yhtäkkiä nopeasti, vaikka painonpudotusvaihe tuntui ikuisuudelta (20+ viikkoa) ja usko meinasi loppua monta kertaa ripeästä pudotusvauhdista huolimatta.  

Mitään haasteita painon pysymisessä alhaalla ei ole ja suhde ruokaan on muuttunut totaalisesti. 

-AP

Nyt on perjantai, tämän viikon tiistaina tuli 45 viikkoa tavoitepainon saavuttamisesta. Pudotustavoitteeni oli 20kg. Kun ensimmäinen puoli vuotta tavoitepainossa oli takana, keho oli jo hyvin uudessa rytmissä. Syksyn aikana paino on tippunut edelleen ihan pyytämättäkin 5kg, joten lopullinen saldo on tällä hetkellä - 25 kg. Tosin 2-4 kg kiloa on tervetullutta takaisin, jos niin käy. Tämä viimenen 5 kg on sellainen pudotus, mitä en ole tavoitellut. Eli putoaa se paino ilman lääkettäkin ja jopa niin ettei sitä tavoittele. Liittynee siihen, mitä ja miten luontaisesti muutoksen jälkeen aterioi.

-AP

Miten AP olet huolehtinut lihasten pysyvyydestä laihdutusreissun aikana tai aloititko lihasten palauttelun vasta lääkkeen käytön jälkeen? Nopea laihtuminenhan kuihduttaa lihakset ilman kunnon lihaskuntoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Miten AP olet huolehtinut lihasten pysyvyydestä laihdutusreissun aikana tai aloititko lihasten palauttelun vasta lääkkeen käytön jälkeen? Nopea laihtuminenhan kuihduttaa lihakset ilman kunnon lihaskuntoilua. 

Olen keskittynyt tuohon tosi leväperäisesti. Tosin olen koko ajan syönyt proteiinia jne. Lihasmassan lähtötaso oli hyvällä tasolla ja lihaksisto on pysynyt ennakoitua paremmin. eikä ole mitään poikkeavaa siten, että lihaksia olisi jotenkin normaalia vähemmän tms. Mitään ihmeellistä lihastreeniä en ole tehnyt. Normaali ulkoilua ja jonkin verran staattista lihaksiston herättelyä sekä tietysti arkielämän valintoja sellaisiksi, että lihasryhmät kuormittuvat luontaisesti.  -AP

46 viikkoa tavoitepainossa. 6 viikkoa maagiseen vuoden merkkipaaluun. Paino pysyy hyvin, kun kuuntelee kehoaan ja syö sen verran kuin se pyytää, mutta ei enempää.  Ei ole kieltäytymisen tunnetta ja paino pysyy luontevasti aloillaan. -AP

Taas yksi viikko lähempänä ensimmäisen vuoden merkkipaalua eli tänään 47 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta. Mielenkiinnolla olen odottanut mitä vaikutuksia tällä synkkenevällä syyskaudella on ruokahaluun, eli tuleeko joku talvivaraston tankkaustarve tms. Ainakaan vielä ei ole ollut havaittavissa muutoksia ruokahalussa enkä ole kokenut mitään lisätankkaustarvetta. Lähiviikkoina selviää vaikuttaako pimeys, päivän lyheneminen tai kylmän kauden saapuminen jotenkin omaan energiatarpeeseen.

-AP

Vuosi sitten oli viimeiset tähän aikaan tuntui, että viimeiset 3 kg tuntui olevan tosi tiukassa. Tasan vuosi sitten painoni oli 71,6 kg ja tavoite 68,8 kg. Lopulta jouluna (aattona) ohitin kuin ohitinkin tavoitteeni. 2 viikkoa positiivisimman ennusteen jälkeen.

Tänään tuli 48 viikkoa tavoitteessa ja paino on muutaman kilon sen alla. Ensimmäinen vuosi on ollut minulle merkityksellinen ja ensimmäinen merkkipaalu painonhallinnassa. Olen iloinen ja helpottunut, ettei lääkkeen lopettaminen tavoitteena saavuttamisen jälkeen saanut aikaan minussa aikaan mitään erityisiä reaktioita ja lääkkeen alasajo onnisui hyvin. Jos minä onnistun tässä, onnistuu siinä moni muukin.

Tsemppiä kaikille,

AP

Noita nälkähälyjä voi tulla vaikka perinteisestikin laihduttaisi. Mä pudotin kymmenisen vuotta sitten 48 kg ihan Nutrilettilla alkuun ja sitten syömistä rajoittamalla. Oli kyllä ekat 2 vuotta ihan jatkuvaa huutavaa nälkää, joka oli vaan pakko kestää. Tai jos ei välillä kestänyt vaan repsahti, niin taas Nutrausta kunnes "tuhot" eli liikakalorit kuitattu. Parin vuoden jälkeen nälät on helpottaneet. Mieliteot ei välttämättä niinkään, eli tarkkana saa olla ettei ala lisätä esim. herkullisten juustojen syöntimääriä.

Vierailija kirjoitti:

Noita nälkähälyjä voi tulla vaikka perinteisestikin laihduttaisi. Mä pudotin kymmenisen vuotta sitten 48 kg ihan Nutrilettilla alkuun ja sitten syömistä rajoittamalla. Oli kyllä ekat 2 vuotta ihan jatkuvaa huutavaa nälkää, joka oli vaan pakko kestää. Tai jos ei välillä kestänyt vaan repsahti, niin taas Nutrausta kunnes "tuhot" eli liikakalorit kuitattu. Parin vuoden jälkeen nälät on helpottaneet. Mieliteot ei välttämättä niinkään, eli tarkkana saa olla ettei ala lisätä esim. herkullisten juustojen syöntimääriä.

Vau, oletpa pudottanut todella paljon painoa. On tukena sitten mikä tahansa tuote tai ei tuotetta ollenkaan, niin painon pudottaminen ja ylläpitäminen edellyttää kyllä paljon valintoja, kieltäytymisiä ja nälän tunteen sietämistä. Periaatteessa projekti tulee jatkumaan kauan ja tarkkana on syytä olla, vaikka  omalta osalta ensimmäinen 11kk on edennyt toivotulla tavalla. Silti se on murto-osa odotetesta elinaikaennustteesta. Eli matka on vasta alussa. Silti on mukava kuulla, että kaikesta on mahdollisuus selvitä. Onnittelut sinulle ja tsemppi'ä tuleviinkin vuosiin.

AP

Mounjaro toimi minulla hyvin. En silti tiedä miten paljon  itse lääke  lopulta vaikutti, mutta päätös lääkkeen hankkimisesta motivoi minua tekemään rankalla kädellä valintoja ja rajoittamaan energiamääriä, pienentämään annoskokoja ja rajoittamaan kokonaisvaltaisesti syömistä. En rajoittanut mitään ruoka-aineita, mutta määriä ja kyllä lääkkeen hinta motivoi siihen, että tuloksia on tultava ja itse on tsempattava sen eteen. Jotenkin tuntui, että jos nyt en tee kaikkea mahdollista, niin onko sitten enää mitään tehtävissä.

Eilen tuli 49 viikkoa tavoitepainossa ja lääkkeen alasajon aloin heti tavoitteen saavutettuani.  Ensimmäisen, kriittisen vuoden, saavuttamiseen on enää (vielä) 3 viikkoa. Aika on mennyt nopeasti, kun taas pudotusvaiheen  20 viikkoa tuntui ikuisuudelta. Opettelin todellakin sietämään nälän tunnetta ja  tein todella paljon ajatustyötä itseni kanssa. 

Tällä hetkellä ajattelen, että se on ehkä ollut minulle sopiva pohjatyö, mikä on mahdollistanut omalla kohdalla painonhallinnan,  sanoisinko jopa helppouden, lääkkeen lopettamisen jälkeen. Ensimmäinen puoli vuotta oli varmasti kriittisin ja sen jälkeen keho jotenkin humpsahti kokonaisvaltaisesti uuteen moodiin. En ole koskaan aiemmin kokeillut mitään painonhallinnan lääkettä ennen tätä ja sama efekti olisi varmasti tullut muillakin  lääkkeillä, koska tällä oli minulle myös psykologisesti iso vaikutus. Eli, jos sijoitan tähän rahaa, niin en voi vain huidella tekemättä itse myös kaikkea mahdollista ottaakseni tilanteen haltuun. Jotenkin ärsyttikin se oivallus, että itse tässä on nyt puuhattava, mutta samalla se konkretisoi sen, että nyt sitten mennään eikä meinata.Jos minä olen kyennyt tähän, kykenee siihen kuka tahansa.

Tsemppiä kaikille, jotka edelleen jaksavat seurata etenemistäni. Se on ollut kannustavaa - Kiitos.

-AP