Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro

"......On todella mukava tuulettaa onnistumisen tunnetta. Teen sen tietenkin täällä, koska eihän sellainen ole oikein sopivaa "oikeassa elämässä"."

Osuvasti sanottu. Noin se valitettavasti menee meidän kulttuurissamme. Onnittelut kuitenkin sinulle.

Itse olen lukenut että sitä lääkitystä pitää käyttää 1-2v tavoitepainoon pääsemisen jälkeen että muutokset on pysyviä ja keho siihen tottuu että se on se uusi normaali tila 

On totta, että lääkkeen lopettamiseen liittyen on monta erilaista ohjetta ja kokemustakin. On montaa erilaista lääkettä ja tuntuu, että ohjeetkin vaihtelevat lähteen mukaan  ja sen mukaan paljonko lääkkeistä saadaan kokemuksia. Lähteestä riippuen mainitaan vähimmäiskäyttöaikana 3 kk tai  1-2 vuotta tai loppu elämän lääkitys.  Lopettamisen osala toisessa lähteessä mainitaan, että lääke lopetetaan tavoitepainon saavuttamisen jälkeen ja toinen ääripää on juuri tuo ohje, että lääkkeet on loppuelämän lääkkeitä. No, on kuitenkin hyvä kuulostella omaa kehoaan ja sen reaktioita.  Minä lopetin lääkkeen tavoitepanon saavutettuani kolmen hieman viivästetyn pistosvälin ja pienentyvän annoksen  myötä. Lääkettä ei ole enää elimistössäni eikä ole ainakaan toistaiseksi ole ollut mitään mielihaluja tms. Tosin aikaa on kulunut vasta vajaa 2 kk. Tutkimusten mukaan 1. vuosi tavoitepainon saavuttamisen jälkeen on kriittinen ja jos onnistuu sen ajan pitämään painon kurissa, oppii keho tämän painon,

Olen hieman miettinyt, että lääkkeestä irrottautuminen on ehkä ollut vaivatonta siksi, että oikeasti "laihdutin" riippumatta lääkkeen käytöstä. Eli söin niin pieniä annoksia, että vatsa todellakin oli koko ajan vajaa ja pieneni samalla.   Nyt kriittisestä ensimmäisestä vuodesta on vielä edessä reilu 10 kk,  joten pyrin kyllä tekemään kaikkeni, että painon hallinta pysyisi luontaisena.

-AP

Viime viikonloppuna oli kekkerit. Otin monenlaista tarjottavaa ja kuten tiedämme, kaikkea itsessään  terveellistäkin tarjottavaa on syytä rajoittaa energian määrän kohtuullisuuden rajoissa.  Merkille pantavaa on se, että tunnistin hyvin tilanteen, jossa sopiva raja on saavutettu.  Salaatit oli maukkaita ja hyvistä yhdistelmistä koostettuja. Vatsa oli tyytyväinen ja energiat tankattu. Siitäkin huolimatta, kun tarjolla oli niin monenlaisia makuhermoihin sopivia tarvikkeita, otin vielä yhden viimeisen päälle perinteisesti valmistetun suurehkon karjalanpiirakan munavoilla. Tunsin jo sitä syödessäni, että tämä on se, mitä kehoni ei enää tarvitse vaan ainoastaan haluan sitä. Enkä jättänyt loppuosaa, vaan söin lautasen tyhjäksi. Virhe.

Kaikki me tiedetään, ettei yksi karjalanpiirakka itsessään jumiuta painoa suuntaan tai toiseen, mutta silti... Painoni on ollut ihan ok viikonlopun jälkeen yksittäisinä päivinä, mutta kun on myös päiviä jolloin koen painoni jämähtäneen viime viikonlopun jälkeen ka. puolikiloa korkeammalle kuin ennen viikonloppua. Sinänsä kyse ei ole kuin 500 grammasta, mutta se on merkittävää kuitenkin. Joten nyt pinnistelen viikonlopun yli, koska haluan aloittaa seuraavan viikkoni samoista lähtökohdista kuin viime viikon ja sitä edelliset. Tämä on minulle merkki siitä, miten tärkeää minun on punnita itseni ihan joka aamu ja reagoida tilanteeseen ihan joka päivä ainakin se 12 kk tavoitepainon saavuttamisen jälkeen.  

Olen testaillut tavoitepainon saavuttamisen jälkeen niitä arjen valintojen rajaa, millä painoni ei enää putoaisi. En halua, että paino laskee enempää. Se on ollut tärkeää ja nyt on hyvä fiilis siitä, että tunnistan nyt mikä se kehon kertoma raja on. Eli tämän rajan löytäminen on ollut todella tärkeää ja osa onnistumisen kokemusta

.-AP

Aamupaino alkaa taas olemaan kuosissa, mutta viikon takainen hurvittelu edellyttää vielä erityishuomiota, jotta aamupaino myös pysyy kuosissa normaali syömisellä. Tämän viikonlopun jälkeen odotan tilanteen olevan taas balanssissa.  Olo on hieman helpottunutkin kun huomaan, että pikkumuutoksiin kannattaa reagoida heti. Myöskään ruokahalu ei ole kasvanut lääkkeen lopettamisen jälkeen.

-AP

Löysin tämän ketjun sattumalta. Aihe on erittäin kiinnostava, koska olen miettinyt miten lääkkeen lopettamisen jälkeen oikeasti käy. Olen lukenut yleisiä tekstejä siitä, että paino todennäköisesti nousee käytännössä heti, jos lääkkeen lopettaa. Koska yhtenä vaihtoehtona itselläni  on harkinnassa lääke, olen kuitenkin empinyt sitä juuri edellä mainitusta syystä vaikka mielessä onkin ollut myös mahdollisuus siitä että tuon viestin taustalla on lääkeyhtiön myyntipuhe tai lihavuuslääkäreiden tarve varmistaa ettei potilaat pety. Toivottavasti jaksat kertoa jatkossakin siitä miten etenee.

Koen olevani tietynlaisella ristiretkellä/tutkimusmatkalla, koska pidempiaikaista tutkimusta lääkkeen suositeltavista lopettamisen keinoista ei ole. Se on yksi syy miksi kirjoitan tänne. Näin saan dokumentoitua itselleni edistymistäni ja saan lisänäkökulmia muiden kokemuksista ja ajatuksista.

Painonpudotustavoitteeni oli -20kg ja tavoitepaino 68,8kg, jonka saavuttamisen jälkeen tavoitteenani oli painon vakiintuminen välille 69-73 kg. Arvelin ennakkoon, että puntari tulee näyttämään enemmän kun tilanne normalisoituu,  massussa on enemmän ruokaa ja nesteet hakeneet paikkansa. 

No, nyt on tiistai ja tavoitteen saavuttamisesta on tasan 8 viikkoa. Aamupainoni on  vaihdellut vajaan kilon toleranssilla keskimäärin välillä 67,7-68,5 kg. Tänään aamupaino oli 68,3 kg. Toissa viikonlopun hurvitteluiden seuraukset on saatu järjestykseen. Silti jos miettii, että jos kahtena päivänä santsaa (vaikka ei pitäisi) niin noiden santsausten tulosten tasapainottamiseen meni 5-6 päivää. Mitä tästä opin? Oikeasti toimintatapojen muutosten on oltava pysyviä ja ihan jatkuvia. Painonpudotuksen ollessa käynnissä  opettelin kyllä keinot, miten hallitsen annoskokoani, joten keinot minulla on onneksi jo olemassa.

Edelleenkään ei ole tullut mitään mielihaluja, ruokahalun nousua tms. Olen helpottunut.

Jatkopohdinta edelliseen viestiini:

Miksi edellisviikonlopun kekkeriviikonloppu sai aikaan muutaman päivän projektin  puolen kilon haltuunottoon kun toisinaan taas tankkauspäivä aikaan saa painon aleneman seuraavana päivänä?

Olen tullut siihen tulokseen, että tietoinen kehon tarpeeseen pohjautuva tankkauspäivä on ok. Silloin keho kertoo tarvitsevansa jotain lisää.  Mutta sitten taas erikseen on mieliteko ja pelkkään mielitekoon pohjautuva santsauspäivä taas kostautuu.  Tuo edellisviikonloppu edusti juuri mielitekoon pohjautuvaa santsausta. Näiden asioiden tietoinen tunnistaminen on minulle tärkeää, jotta teen oikeita valintoja.

Tänään 9 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta. Aamupaino on pysynyt hyvin kurissa, tarkkailen sitä kuuliaisesti ihan joka aamu ja kertaalleen jouduin jo tekemään tiukemman korjausliikkeen.

Ensi viikonloppuna on tulossa  pitkä viikonloppu pe-su. Kavereita on tulossa kylään, paljon erilaista tarjottavaa, monen ruokalajin menuut jne. Hieman jännittää tai ehkä pidemminkin mietityttää. Vaikka miten opettelin 20 viikkoa suupalojen  kokoa, annosmääriä ja hitaasti syömistä, niin muistutan niistä edelleen koko ajan itseäni. Toisaalta olen oppinut pyörittelemään lautasellani sitä minulle sopivaa annoskokoa ja nautiskelemaan siitä,  mutta kyllä myös mietin sitä. 

Vaikka käytössäni oli Mounjaro, rajoitin ruokailuani ja kaloreita hyvin tietoisesti ja paljon painonpudotusprojektin aikana. Osin siksi, että lääkkeen hinta hirvitti,  enkä ollut valmis odottamaan, mitä sen avulla tapahtuu. Siispä nälän tunne seurasi minua ihan tietoisesti koko prosessin läpi jne. Nyt kun mietin, niin ehkä se on yksi syy siihen, että lääkkeen lopettamisen jälkeen ei ole ollut  (ainakaan vielä) mitään haasteita. Tosin jos painon hallinta helpottuu tutkimustiedon pohjalta vuoden jälkeen, niin taitettuna tästä maagisesta ajasta on  17,3%. Eli paljon on vielä matkaa myös edessä.

Laihdutuslääkkeen käyttämisestä olen oppinut seuraavaa:

- Ei kannata lopettaa tai rajoittaa lääkettä ennen tavoitepainon saavuttamista, jos lääke sopii

- Kannattaa opetella  kokemaan ja hyväksymään nälän tunnetta lääkkeestä riippumatta, ja tarkkailla ja rajoittaa energian saantia tietoisesti  (kalorien hallinta)

-  Saa olla tyytyväinen edistymisestään  ja  toisaalta on hyvä opetella  sietämään  myös turhautumisen tunnetta, silloin kun ei etene haluamallaan tavalla tai toivomassaan vauhdissa. Painon alenemiseen tulee jumeja.

-  Jos on järjetön tankkaustarve, joka on erilainen kuin pelkkä nälän tunne, niin tankkaa. Paino voi yllättäen laskea tällaisen tankkauksen jälkeen ja painojumi menee ohi. 

- On tärkeää keskittyä ja kiinnittää huomioita annoskokojen pienuuteen, suupalojen riittävän pieniin kokoihin, pureskella kauan makuja suuhun, keskittyä syömiseen -  ja minulle makujen ystävänä se yksi erittäin tärkeä  asian on se, että syö vain hyviä ja laadukkaita, omaan makumaailmaan sopivia ruokia. Lautaselle voi jättää sen, mikä ei ole huippua tai ei maistu hyvältä. Ei kannata kerätä kaloreita keskinkertaisuuksista.

-  Lääke on elämäntaparemontin, ruokailutottumusten muutosten ja painonpudotuksen tuki, mutta ei missään tapauksessa ratkaisu niihin tai irrallinen laihdutusväline. Lääke on erinomainen apu silloin, kun tekee itse pitkäjänteisiä päätöksiä, paljon ajatustyötä ja sparrausta päänsä sisällä. Kukaan muu sitä ei voi tehdä kuin itse.

Tsemppiä kaikille kilojen kanssa kamppaileville. Tuo voi kuulostaa kliseeltä, mutta täällä, jos missään nuo sanat on vaan niin täynnä juuri sitä, mitä niissä lukee.

-AP

Tavoitepainon saavuttamisesta nyt n.10 viikkoa. Viime viikonlopun kaveriviikonloppuna pöydissä oli tavan mukaan monenlaista tarjottavaa, herkulliset menuut jne. Lopputulos sama kuin kerran ennenkin, eli aamupaino nousi salakavalasti 500g. Siis taas pinnistellään, jotta se myös katoaa.

Ensi viikonloppuna on naistenpäiväkekkerit ja koska nämä viikonloput tuntuvat seuraavan toisiaan, niin minun on keskityttävä hahmottamaan ruokailuni määrää, jotta edessä ei joka viikonlopun jälkeen ole puolen kilon tai mahdollisesti isompaakin kiristystä. Vaikka puolen kilon kiristys on sujunut ihan mallikkaasti, niin se ei kuitenkaan toimintamallina ole kestävä. Melkomoista opettelua tämä on.

Laihdutus- ja painonhallintaprosessissa olen välttänyt ehdottomuuksia, mutta sitten tulee se mutta :)  ....Itseni tuntien olen  sitoutunut vuoden ajanjaksoon, jolloin tavoitteeni on  oppia ylläpitämään saavutettu paino ja siksi tartun muutoksiin heti. Arki sujuu jo luontevasti, mutta lisäksi haluan oppia viettämään kaveriviikonloput siten, että niiden jälkeen paino palaisi luontaisesti uomiinsa. Nyt se ei vielä palaudu itsestään eli opettelun vuosi on edessä. Uskon kuitenkin, että kehoni saa jutun juonesta kiinni tämän vuoden aikana ja opin pitämään annoskoot kurissa myös kaveriviikonloppuina. Se ei tarkoita missään tapauksessa kieltäytymisiä, mutta kylläkin annoskokojen suhteuttamista vastaamaan tarvetta. Kevät, kesä ja syksykin tulevat olemaan tässä oikea opettelun tehokausi, koska koko ajan on jotain.

-AP

Tavoitepainon saavuttamisesta on 11 viikkoa. Paino on pysynyt muutaman sadan gramman plus-miinus haitarissa. Vaikka kekkeri-/kaveriviikonloppujen jälkeen paino onkin korkeampi, huomasin etten enää kauhistu sitä, koska paino putoaa luontaisesti alkuperäisiin lukemiin parissa päivässä. Käyn edelleen joka ikinen aamu puntarissa.

Mitä muutoksia olen huomannut itsessäni?

On ehkä aikaista verrata vajaan 3 kk kokemuksella tuntemuksia aikaan ennen painonpudotusprojektia, mutta olen joka tapauksessa huomannut, että vaikka  esillä olisi jotain spesiaali herkkuruokaani, minun ei tee sitä mieli, ellei kehoni tarvitse energiaa. Aiemmin saatoin syödä ihan nautinnon takia. Olen yllättynyt tästä ja tätä kokemusta on vaikea selittää.

Olen myös hankkinut joitain uusia, sopivan kokoisia vaatteita.  Samalla huomaan myös itse muutoksen peilistä.

Olen jotenkin helpottunut ja mieliala on iloinen. Huomasin, että ärtymykseni kasvoi painonpudotusprojektin aikana. En tiedä oliko se lääkkeen sivuvaikutus vai turnausväsymystä. Joka tapauksessa nyt huomaan positiivisuuteni palanneen ja hymyn nousseen taas kasvoille. Voi tietysti liittyä myös vuodenaikojen vaihteluun, eli mökötetään syksyt ja iloitaan keväät ja kesät:)

On tiistai ja tavoitepainon saavuttamisesta on nyt tasan 12 viikkoa. Viikonloppujen kekkerit ovat nyt toistuvia ja huomaan, ettei se paino viikonlopun jälkeen ihan parissa päivässä palaudukaan. Paino oli tänä aamuna kilon korkeampi kuin alhaisimmillaan. Lisäksi santsasin eilen, se oli virhe.

Nyt tarkkana, koska niin helposti paino lähtee hivuttautumaan kilo kerrallaan ylöspäin. Punnitsen itseni edelleen joka aamu ja olen ollut helpottunut, että viikonlopun syöminkien ja saunaoluiden tuomat sadat grammat ovat poistuneet parissa päivässä, mutta nyt on oltava erityisen tarkkana koska esim. sorruin santsaamaan eilen, vaikka tiedän ettei minun kannata tehdä niin. Kokeilen painon "pysyvyyden" rajaa tavallaan koko ajan ja pitää olla tarkkana etten ylitä kriittistä rajaa siten ettei paino putoaisikaan viikonloppujen jälkeen.

-AP

siitä se lihominen taas alkaa,kekkerit onkin yhtäkkiä jokaviikkoisia,pakollisia,santsaamista päälle...

Vierailija kirjoitti:

siitä se lihominen taas alkaa,kekkerit onkin yhtäkkiä jokaviikkoisia,pakollisia,santsaamista päälle...

 

 

:)))) Totta. Tarkkana on oltava. Edessä oleva kesä tulee olemaan minulle varsinainen testi, koska silloin ystäviä tulee nähtyä vielä useammin kuin viikonloppuisin. Edelleenkin viime viikonlopun jäljiltä puntarissa on 400 g ja on jo keskiviikko.  Vaikka 400g sinänsä ei ole käytännössä juuri mitään, niin kuitenkin jos siihen ei tartu, tulee toinen 400g  jne. Nyt 3 kk on mennyt samassa painossa, joten en aio lipsua nytkään. Onneksi on puntari.

-AP

Ajatuksia lääkkeen lopettamisesta.

Minulla oli apuperin 1,5-3 kk:n suunnitelma lääkkeen alasajoon, mutta omien tuntemusten ja lääkkeen haittavaikutusten uhkakuvien myötä päädyin oletettua nopeampaan alasajoon. Koska pitkäaikaisia tutkimustuloksia lääkkeen lopettamiseen liittyen ei ole, koin olevani omalla tutkimusmatkallani sen suhteen, miten alasajo juuri minulle toimii.

Ensimmäinen alasajovaiheen pistos tavoitepainon saavuttamisen  jälkeen olisi ollut jo 1-2 päivän päästä. Pidensin pistosväliä yhdellä päivällä ja pistin pienennetyn  annoksen, vain osan 5 mg annoksesta. Seuraavan pistosvälin olin suunnitellut vielä muutaman päivän pidemmäksi, mutta jännitin sitä, kasvaako nälkä ja ehkä koinkin isompaa nälkää joko oikeasti tai psykologisen vaikutuksen takia, joten pistin seuraavan vielä enemmän pienennetyn annoksen taas 8 pv kuluttua. Sen nälkää hillitsevän vaikutuksen kehittymiseen kului pari päivää. Kolmas ja viimeinen pistosväli oli 10 pv ja pistin vajaat 2,5 mg. Tuossa vaiheessa olin jotenkin henkisesti valmis lopettamaan ja aloin laskemaan lääkkeen puoliintumisaikoja ja sitä sitä, koska kehossani ei olisi enää lääkejäämiä.  Myöskään en huomannut enää mitään nälän tunteen palaamista vaikka annos oli pieneni ja lopetin pistämisen. Varustauduin takaiskuihin tilaamalla 4 viikon annoksen 2,5 mg annoksia apteekkiin, mutta en sitten lopulta hakenut niitä vaikka olin lääkkeen maksanutkin. 

Tavoitepaino on pysynyt nyt 3 kk muutaman sadan gramman haitariliikkeellä kohdillaan. Radikaalein muutos on se, että minun ei tee mieli ruokaa ruuan takia,  ja huomaan syöväni perusarjessa pääsääntöisesti itsekkäästi. Eli sitä mistä pidän ja silloin kun kehoni sitä pyytää, en kohteliasuudesta tms. Silloin painoni pysyy kiitettävästi kohdillaan. Toisinaan joudun tästä huolimatta huomioimaan sosiaaliset tilanteet ja syömään myös muut ihmiset huomioiden esim. asiakas- ja kaveritapaamisissa. Ne menee välillä hyvin ja välillä taas ei. Silloin huomaan kokevani syyllisyyttä/morkkista ja yleensä juuri nuo lounaat näkyvät myös puntarissa ja sitten taas skarppaan tietoisesti. Eli opeteltavaa on edelleenkin ja tämän hetkinen opettelun aihe on kyky syödä itsekkäästi myös sosiaalisissa tilanteissa. Siten ettei muut kiinnitä siihen huomiota, mutta itse on tyytyväinen. 

Olen rakentanut itselleni vuoden aikataulun, jona aikana haluan  saavuttaa tilanteen, joss painoni pysyy itsestään nykyisissä lukemissa vaikken painoani säännöllisesti seuraisikaan. Tuosta tutkimuksenkin mukaan kriittisestä ensimmäisestä vuodesta on nyt takana neljännes. Paljon olen oppinut, mutta vielä on opeteltavaa toimintatavoissa, joiden haluan muodostuvan luonteisiksi. 

-AP

Tänään on tasan 13 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta. Paino on pysynyt samassa muutaman sadan gramman ylös-alas haitarissa yllättävänkin hyvin. Olen helpottunut ja tyytyväinen. Varustauduin siihen, että  varsinkin tämä alku olisi hankalampaa. Koen olevani onnekas, että olen välttynyt mieliteoilta kaikin puolin.

-AP

Vierailija kirjoitti:

Löysin tämän ketjun sattumalta. Aihe on erittäin kiinnostava, koska olen miettinyt miten lääkkeen lopettamisen jälkeen oikeasti käy. Olen lukenut yleisiä tekstejä siitä, että paino todennäköisesti nousee käytännössä heti, jos lääkkeen lopettaa. Koska yhtenä vaihtoehtona itselläni  on harkinnassa lääke, olen kuitenkin empinyt sitä juuri edellä mainitusta syystä vaikka mielessä onkin ollut myös mahdollisuus siitä että tuon viestin taustalla on lääkeyhtiön myyntipuhe tai lihavuuslääkäreiden tarve varmistaa ettei potilaat pety. Toivottavasti jaksat kertoa jatkossakin siitä miten etenee.

Olipa kuuri tai lääke mikä hyvänsä, myös lihavuusleikkaus mukaanlukien, on painon nousuriski suurin kaksi vuotta alimman painon saavuttamisen jälkeen asiantuntijoiden mukaan. Aivoilla on taipumus yrittää hivuttaa painoa ylöspäin vähentämällä vaikka kehon ei-tahdonalaista liikettä. Kahdessa vuodessa painonpudotuksen jännittävin osuus ja valppaus alkaa suurimmalla osalla hellittää ja siinä kohdassa on siis hyvä vaikka ottaa ja tarkastaa elämäntapansa, painonsa ja mittansa vielä kerran. Asiantuntijatkaan eivät osaa mitään parempaa neuvoa antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tavoitepainon saavuttamisesta nyt n.10 viikkoa. Viime viikonlopun kaveriviikonloppuna pöydissä oli tavan mukaan monenlaista tarjottavaa, herkulliset menuut jne. Lopputulos sama kuin kerran ennenkin, eli aamupaino nousi salakavalasti 500g. Siis taas pinnistellään, jotta se myös katoaa.

Ensi viikonloppuna on naistenpäiväkekkerit ja koska nämä viikonloput tuntuvat seuraavan toisiaan, niin minun on keskityttävä hahmottamaan ruokailuni määrää, jotta edessä ei joka viikonlopun jälkeen ole puolen kilon tai mahdollisesti isompaakin kiristystä. Vaikka puolen kilon kiristys on sujunut ihan mallikkaasti, niin se ei kuitenkaan toimintamallina ole kestävä. Melkomoista opettelua tämä on.

Laihdutus- ja painonhallintaprosessissa olen välttänyt ehdottomuuksia, mutta sitten tulee se mutta :)  ....Itseni tuntien olen  sitoutunut vuoden ajanjaksoon, jolloin tavoitteeni on  oppia ylläpitämään saavutettu paino ja siksi tartun muutok

Kyllä se vaan ruuan ja ruokakekkereiden ympärillä aloittajan elämä ja mieliteot pyörii.Ri ole normaalia pitää joka viikonloppu "ruokakekkereitä"

. Todennäköisesti olette kaikki lihavia. Pian olet taas entisissä mitoissasi. Sairaalloinen ruokariippuvus tuntuu pysyvältä tilalta.!

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on harkinnassa lääke, vaikka olen onnistunut pudottamaan elämäntapamuutoksillakin painoa pysyvästi. En kuitenkaan tarpeeksi.

Aika paljon olen oppinut painon pudottamisesta, jokaisella taitaa olla se oma sudenkuoppa mikä kiloja on tuonut. Se pitäisi löytää, että tulosta tulisi. Loppuelämänsä ei voi kontrolloida ja laskea kaloreita, rennompi syömisote on se mitä tutkimusten perusteella suositellaan. Siis kaikki kalorinlaskentakurssittajat ovat vääriä profeettoja. Se menetelmä ei ole tehokas pitkällä aikavälillä, vaan aiheuttaa jojoilua, joka sekoittaa elimistön.

Seuraan ketjua.

Minä en laskenut niitä kaloreita kuin pari viikkoa (Finel ruokapäiväkirjan avulla), kun aloin pudottamaan painoa (ilman lääkkeitä) ja sitten opettelin kokoamaan päivän pääateriat lautasmallin mukaan ja aika pian sitä oppii ihan silmämääräisestikin arvioimaan syömänsä kalorit. Tärkein asia on se, että selvittää itselleen mitä ruoka-aineita saa syödä, mitkä pitää vaihtaa toisiin ja mistä pitää luopua kokonaan ja jos aikoo myös pysyä saavutetussa painossa, niin  muutoksien tulee olla lopun ikää kestäviä. Jotain myönnytyksiä itselleen pitää sallia syömisten suhteen muuten ei jaksa noudattaa uusia ruokailutottumuksia ja itse olen sallinut itselleni kerran (joskus kaksikin kertaa) viikossa kahvilassa kahvit leivonnaisen kera enkä juhlatilanteissa kieltäydy mistään vaan syön kohtuudella sitä mitä on tarjolla. Kaloreita polttavaa liikuntaa jos jaksaa harrastaa niin silloin voi syödä enemmän kuin jos ei liiku juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan ruuan ja ruokakekkereiden ympärillä aloittajan elämä ja mieliteot pyörii.Ri ole normaalia pitää joka viikonloppu "ruokakekkereitä"

. Todennäköisesti olette kaikki lihavia. Pian olet taas entisissä mitoissasi. Sairaalloinen ruokariippuvus tuntuu pysyvältä tilalta.!

Tavoitepainon saavuttamisesta ja lääkityksen lopettamisesta on runsaat 3 kk. Paino on pysynyt muutaman sadan gramman vaihteluvälissä. Välillä  puntari näyttää +400g, välillä -500g. Painon pysymisestä huolimatta on ihan totta, että joudun miettimään/haluan miettiä tässä vaiheessa syömisiäni melko tarkkaan, koska haluan pitää huolen siitä ettei paino lähde nousemaan.  Sen sijaan meille on ihan normaalia tavata ystäviä, tuttavia ja sukulaisia säännöllisesti ja tapaamisia osuu pääosin ihan jokaiselle viikolle, kesällä useampia tapaamisia viikossa. Meille se on ihan normaalia, mutta ymmärrän silti ettei kaikilla ole samanlaista elämäntilannetta. Etäisyyksistä johtuen tapaamisiin liittyvät yöpymiset ovat tavallisia eikä tulisi mieleenkään ettei esim. koko viikonloppuna syötäisi, päinvastoin. Vaikka myös puolisoni ja ystävämme syövät säännöllisesti olen ainut, jonka paino nousi aktiiviuran jälkeen. Toki loukkaantuminen edisti painon nousua ja varmasti myös muut luontaiset asiat, jotka voivat edistää taipumustani ylipainoon. Jos sellaisia taipumuksia on,  niitä ei kukaan osaa aukottomasti eritellä, vaikka itse olenkin miettinyt näin jälkeenpäin, että todennäköisesti toistuva kisapainoon pudottaminen on jättänyt kehoni muistiin jälkensä.  Nyt kun ajattelin, niin se on ollut kovaa rääkkiä keholle. Toisaalta tilanne voisi painoni osalta olla sama, vaikka en olisi koskaan aloittanut urheilu-uraani, en voi tietää eikä jossittelulle ole sijaa.

Tulevaisuuden osalta on mahdollista, että painoni nousee jossain vaiheessa, vaikka se onkin nämä ensimmäiset kuukaudet pysynyt muutaman sadan gramman vaihteluvälissä.  Siitä olen niin tyytyväinen, koska olisi ollut mahdollista  että paino lähtee oitis nousuun ja tulee mielitekoja. Eli on myös mahdollista, että onnistun säilyttämään tavoitepainon jatkossakin. Tähän saan vastauksen tulevina vuosina, mutta parhaani teen, jotta paino pysyisi ensin tällaisenaan ja myöhemmin iän karttuessa nousisi ikäihmisen BMI lukemiin 24-29.

Mukava olo. Olen iloinen tavoitepainosta ja olen iloinen saapuvasta keväästä. Ihana aurinko ja linnutkin laulaa jo ihan kivasti.

-AP