Lue keskustelun säännöt.
Laihdutuslääkkeen lopettaminen ja tavoitepainossa pysyminen - Mounjaro
06.01.2025 |
Erittäin mielenkiintoinen ja jännittäväkin vaihe on laihdutuslääkkeen lopettaminen ja se, miten hyvin siinä onnistuu vai onko lääkettä syytä käyttää myös jatkossa. Suomessa on muutamia lihavuuslääkäreitä, jotka tuovat aktiivisesti kokemuksiaan esiin myös lehdistössä. Se on hyvä, vaikka varmaa tietoa ei ole siitä, miksi osa säilyttää saavutetun painon ja osan paino nousee nopeastikin, mutta jossain jutussa lihavuustutkija Pietiläinen totesi, että jos henkilö on kyennyt omaksumaan uudet elämäntavat lääkityksen aikana, niin paino on pysynyt.
Joka tapauksessa olen nyt tässä kokeellisessa vaiheessa Mounjaron lopettamisen osalta. Painonpudotustavoitteeni -20kg saavutin pari viikkoa sitten ja nyt lääkityksen lopettamisprosessi on alkuvaiheessa. Laihdutusprojektistani sen etenemisestä ja kokemuksista projektin aikana olen kirjoittanut erillisessä ketjussa, jonka löydät täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5690753/mounjaro-laihdutuslaake-kokemuk…
Lopettamisprosessi tarkoittaa siirtymistä aloitusannokseen 2,5 mg, samoin pistämisväli on aiempaa pidempi ja tulee pitenemään ennen lopullista lopettamista. Tähän irrottautumisvaiheeseen on aikataulutettu 2-3 kk, josta on nyt 2 viikkoa takana. Kerron kyllä sitten miten homma etenee ja olen kiinnostunut siitä, mitä havaintoja muut ovat tehneet onnistuneesta lääkkeestä irrottatumista.
Luin aiemmin tanskalaisesta tutkimuksesta, jossa oli tehty havainto siitä, että jos henkilö kykenee pitämään painon kurissa vuoden laihdutustuloksen saavutettuaan, painonhallinta helpottuu. Yksi lääkityksen avulla tavoitepainon saavuttanut ja lääkityksen lopettanut kertoi, että ainakin hänen osaltaan homma meni juuri noin. Tosin hänkin suhtautui lääkkeeseen tukitoimena elämäntapamuutoksessa eikä laihdutuskeinona sellaisenaan.
Tiedän, että nämä asiat on yksilöllisiä enkä voi itse, eikä voi kukaan ennakoida sitä, miten hyvin pysyn tavoitepainossani lääkityksen loputtua. Osa pysyy, osa ei. Olen kuitenkin mielestäni henkisesti valmistautunut hyvin siihen, mitä kaikkea voi olla edessä.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Eihän se vaaka tai sen patteri paljoa kulu, vaikka punnitsi itsensä joka aamu pissalla käymisen jälkeen. Sen painon vaihtelu kolmen kilon rajojen sisällä on ihan normaalia. Siihen vaikuttavat hormonit, hikoilu, suolen sisältö, suolansaanti jne.
Toinen tärkeä apuri on mittanauha. Mitat voi tarkastaa ja kirjoittaa vaikka vihkoon kerran viikossa. Kolmas apuri on Finelin ruokapäiväkirja. Siihen voi kirjata syömisensä ja juomisensa ja seurata, että saa riittävästi ravintoaineita ja ettei saa tuhottomasti suolaa. Nykyään kaikilla on älypuhelin ja sen avulla voi suorittaa reaaliaikaista kirjaamista jos ei sitten halua suunnitella etukäteen syömisiään. Finelin avulla painoa tasapainossa pitäessä oppii, että minkälaista kalorimäärää elimistö todellisuudessa tarvii pitääkseen painon tasapainovaiheessa.
Tietenkin pitää myös nauttia elämästä. Jos siihen kuuluu sosiaalista kanssakäymistä ruoan ääressä niin ainakin aikoinaan
Onpa kivasti ja osuvasti kirjoitettu. Monet asiat vaikuttavat yksittäisen päivän aamupainoon, joten pieni haitariliike on ihan normaalia. Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 14 viikkoa ja paino on vakiintunut ihan hyvin aloilleen. Tietenkin minua ennakkoon mietitytti lääkkeen lopettamiseen liittyen se, miten kehoni tulee reagoimaan. Tuleeko pohjaton nälkä, ruokahäly tms, Ei ole tullut, ei myöskään mitään mielitekoja tai kiusauksia. Nyt tavoitepainon saavuttamisesta on n. 3,5 kk ja vaikka aika sinällään on lyhyt, on se kuitenkin sinänsä merkittävä, että itselle on kehittynyt luottamus omaan ateriarytmiin ja kehon tuntemuksiin.
Voi kun nautin letenevästä keväästä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut yleisiä artikkeleita, joissa puhutaan painonnousun kohonneesta riskistä laihdutuslääkkeiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt vertaistukea Mounjaron käytön lopettaneista esim.keskustelupalstoilta.
Pudotin siis viime vuoden puolella Mounjarolla 24% painostani, aikaa kului 20,5 viikkoa ka. n. 1kg/viikko ja paino on pysynyt ihan hyvin saavutetulla tasolla lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Koska en ole vielä löytänyt Mounjaron lopettaneiden kokemuksia, mieleeni on tullut että olisikohan Mounjaron lopettaminen "helpompaa" kuin esim. Ozempicin, Wegovyn tms? Onko joku kokeillut molempia tai onko teillä muutoin jokin näkemys tähän? Olisiko tällainen mahdollista?
-AP
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut yleisiä artikkeleita, joissa puhutaan painonnousun kohonneesta riskistä laihdutuslääkkeiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt vertaistukea Mounjaron käytön lopettaneista esim.keskustelupalstoilta.
Pudotin siis viime vuoden puolella Mounjarolla 24% painostani, aikaa kului 20,5 viikkoa ka. n. 1kg/viikko ja paino on pysynyt ihan hyvin saavutetulla tasolla lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Koska en ole vielä löytänyt Mounjaron lopettaneiden kokemuksia, mieleeni on tullut että olisikohan Mounjaron lopettaminen "helpompaa" kuin esim. Ozempicin, Wegovyn tms? Onko joku kokeillut molempia tai onko teillä muutoin jokin näkemys tähän? Olisiko tällainen mahdollista?
-AP
Aikamoisen painonpudotuksen olet tehnyt. Pudotitko normaalipainoon saakka?Onnittelut joka tapauksessa.
En tiedä onko painonhallinta helpompaa Mounjaron jälkeen kuin muiden lihavuuslääkkeiden, mutta tuo kysymys on kiinnostava ja toivottavasti jollakin on siihen kokemusta tai näkemyksiä.
Tänään on tiistai ja tavoitepainon saavuttamisesta on tasan 15 viikkoa.
Paino on pysynyt hyvin kuosissa. Viime viikon aikana paino alkoi systemaattisesti laskemaan, mikä ei ole missään tapauksessa enää tavoitteeni. Mutta kuinkas ollakaan, eilen kehoni kaipasikin jo tankkausta ja enemmän energiaa. Olen kyllä todella iloinen ja helpottunut, että kehoni on alkanut "toimimaan" toivomallani tavalla. En pitänyt tätä mitenkään itsestään selvänä ja luonnollisesti prosessi jatkuu edelleen.
-AP
Siis joutuiko ap tosiaan käyttämään lääkettä yli vuosikymmenen? Ei taida olla suuri apu sellaisesta! Ihan tuhlaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut yleisiä artikkeleita, joissa puhutaan painonnousun kohonneesta riskistä laihdutuslääkkeiden lopettamisen jälkeen. En kuitenkaan ole vielä löytänyt vertaistukea Mounjaron käytön lopettaneista esim.keskustelupalstoilta.
Pudotin siis viime vuoden puolella Mounjarolla 24% painostani, aikaa kului 20,5 viikkoa ka. n. 1kg/viikko ja paino on pysynyt ihan hyvin saavutetulla tasolla lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Koska en ole vielä löytänyt Mounjaron lopettaneiden kokemuksia, mieleeni on tullut että olisikohan Mounjaron lopettaminen "helpompaa" kuin esim. Ozempicin, Wegovyn tms? Onko joku kokeillut molempia tai onko teillä muutoin jokin näkemys tähän? Olisiko tällainen mahdollista?
-AP
Aikamoisen painonpudotuksen olet tehnyt. Pudotitko normaalipainoon saakka?Onnittelut joka tapauksessa.
En tiedä onko painonhallinta helpompaa Mounjaron jälkeen kuin muiden lihavuuslääkkeiden, mutta tuo kysymys on kiinnostava ja toivottavasti jollakin on siihen kokemusta tai näkemyksiä.
Kiitos kannustuksesta. BMI lukujen valossa painoni lähtötaso oli n. 31 ja nyt BMI 24. Joten normaalipainossa. Iän ja siihen liittyvän kehonkuvan osalta en tavoittele lisäpudotusta.
Tavoitepainon saavuttamisesta on tasan 16 viikkoa, joka on aika lailla tarkkaan 30% vuoden tarkkailujaksosta. Tämän vuoden aikana uskon kehoni oppivan automaattisesti valitsemaan "oikeita" asioita. Tällaisia muutoksia olen kyllä jo huomannutkin.
Punnitsen itseni käytännössä joka aamu. Paino on pysynyt hyvin tavoitteessa, vaikka varsinkin alussa olin hieman varpaillaan sen suhteen tuleeko paino pysymään aloillaan. Lopulta tämä on sujunut ainakin tähän saakka melko vaivattomasti. Tuntuu, että kun viikkoja on kulunut, niin painon heittelyä on myös vähemmän. Tarkkana olen kuitenkin päättänyt olla ettei annoskoot pikkuhiljaa kasva.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 17 viikkoa. Pääsiäinen takana ja vaaka näyttää +1kg. En olisi moksiskaan tällaisesta painonvaihtelusta ellei taustalla olisi tämä viime syyskauden painonpudotus. Eli taas olen tarkkana, jotta tuo puhutteleva 1 kg myös poistuu. Aion varmistaa kaikin tavoin, että Pääsisäisen herkuttelun kilo ei jää pidemmäksi aikaa. Olkoon tämä taas opiksi.
-AP
Mistä lähtien ensisijainen laihdutuskeino on lääkkeet? Se on helppoa jos treenaa lihaksia ja pitää sopivaa dieettiä,ei liho uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien ensisijainen laihdutuskeino on lääkkeet? Se on helppoa jos treenaa lihaksia ja pitää sopivaa dieettiä,ei liho uudestaan.
Todennäköisesti joskus tulevaisuudessa lääkkeistä voi tulla ensisijainen keino, kukaan ei tiedä. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että lääkitystä voidaan käyttää tukitoimena muiden toimien onnistumiseksi, mutta lääkitys ei itsessään laihduta eikä sitä sillä perusteella myöskään saa. On kuitenkin hienoa, että on kyetty kehittämään kokonaisuus, joka auttaa meitä kutakin omissa tavoitteissa. Mielenkiintoinen matka tämä on ollut ja itse painonpudotusprojektiin keskittyneessä keskustelussa onkin ollut paljon kannustavia ja asiallisia kommentteja. Ketju löytyy täältä https://www.vauva.fi/keskustelu/5690753/mounjaro-laihdutuslaake-kokemuk…; Niin se vaan on, että painonhallinta kuntoilijana on niin erilaista kuin se oli aktiiviaikoina.
On niin hienoa, kun kesä tulee. Nautin valosta, auringosta, puhkeavasta luonnosta ja tietysti siitä, että kesän myötä ihmisten kasvoille nousee yhtä herkemmin hymy.
-AP
Ei ole lähelläkään tavoitepainon saavuttaminen. Tai oikeastaan en ole asettanut mitään tavoitepainoa, mutta jos tää etenee näin helposti niin voisihan se olla normaalipaino, tai ainakin lähellä sitä.
Mutta tavoitepainossa pysyminen epäilyttää!
Unohdin tilata lääkettä etukäteen ja nyt olen pistänyt kaksi viikkoa sitten. Ja se tuntuu: annokset ovat pysyneet kohtuullisina, mutta iltaisin on nälkä. Tavallisesti töistä tullessa syöty munakas on riittänyt, nyt olen syönyt lisäksi hedelmiä ja riisikakkuja, mutta nukkumaan mennessä on taas nälkä. Ja se on huono juttu, koska minun on muutenkin vaikea saada unen päästä kiinni.
Lohdullista siis lukea täältä, että ainakin alkuun on pysytty tavoitepainossa. Onnittelut siitä ja tavoitepainon saavuttamisesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sinulle, jaksat kyllä. Olen hieman sitä mieltä, että nälän sietäminen edistää jatkossa tavoitepainossa pysymistä. Keho alkaa toimimaan uudella tavalla ihan itsestään. Tosin minulla vasta 4 kk, mutta on se kuitenkin vuosikolmannes. Silti tiedän ja koen olevani edelleen matkalla pysyvään painonhallintaan. Tsemppiä sinulle. Oletko muuten kysynyt onko mitään annoskokoja saatavissa? Voisitko rakentaa niistä? Ainakin liuosta 2,5 mg on tilattavissa apteekkiin
AP
Apteekissa odottaa 5ml kynä, kesti vaan vähän pitempään saada lääke, koska oli pääsiäinen. Eivät pidä varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen kipuilin pääsiäisen jälkeisen +1 kg äärellä. Se todellakin pysäytti minut, koska edessä on kesä ja paljon kaikkea. Palasin eilen illan mittaan painonhallintaan liittyevien muistiinpanojeni ääreen ja huomasin, että vastaavasti pari viikkoa sitten olin huolissani siitä, kun paino oli lähtenyt alenemaan omia aikojaan. Eli pieni painonvaihtelu onkin ihan normaalia:)
Tänään aamupunnituksessa olin taas ihan tavoitteessani. Vuorokauden aikana se THE KILO oli hävinnyt jonnekin. Eli saattoi olla nesteitä tms. Jotenkin vain olen vielä niin herkillä, jottei käy niin, että yht 'äkkiä hiipisi kilo toisensa jälkeen takaisin. Mutta kaikki kunnossa.
-AP
Olen saanut monenlaisia kiinnostuneita kysymyksiä painon pudotukseeni liittyen, mutta myös mitä ilmeisemminkin hieman alentuvasti esitettyjä kommentteja, joista on tulkittavissa syystä tai toisesta halveksunta sen suhteen, että joku on valmis sijoittamaan rahaa laihdutusvaiheeseen. Tämä kummeksunta todennäköisesti liittyy osin siihen, että on ihmisiä jotka kuvittelevat, että voi syödä mitä vaan ja sitten kun pistää lääkettä tai napsaisee laihdutuspillerin, niin syödyt kalorit poistuvat, vaikka jokainen oikeasti varmastitietää ettei se noin mene. Jostain syystä se, että sijoittaa rahaa omaan painon hallintaan herättää suuriakin tunteita henkiöissä, joiden rahapussiin se ei vaikuta suuntaan eikä toiseen.
Mounjarohan on ihan törkeän kallis lääkkeenä. Tämän hetken hintatasolla painonpudotusprojektini lääkkeiden hinta olisi n. 780 -800 eur, eli jonkin verran alle 800 eur. Painonpudotustavoitteeni oli 20 kg, tosin sitä putosi vähän enemmän. Se tarkoittaa, että sijoitin painonpudotusprojektiini
Lääke on järkyttävän kallis, vaikka se jakaantuukin pitkälle ajalle eikä aloittaessa ole varmuutta lääkkeen avusta jokaisen kohdalla. Silti on hyvä korostaa ettei lääke ole painonpudotusväline, vaan tukitoimi tukea tarvitseville. Kaikilla painonpudotus ei vaan lähde toivotusti liikkeelle vaikka kuinka toivoisi. Motivaatiota ja alkuun pääsyä ei valitettavasti voi pakottaa.
Minun kohdalla lääkkeen tuoma apu painon pudotuksen saamisessa vaihtiin toimi hyvin. Lisäbonuksena tuli talouden kokonaisvaikutus. Lääkettä hankkiessani mietin vain musta-valkoisesti lääkkeen hintaa, koska ennakkoon oli vaikea arvioida painonpudotus- ja elämäntaparemontin taloudellisia vaikutuksia kokonaisuutena esim. ruokalaskun aleneman kautta ja jonka vaikutus on jatkunut myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Olenkin yllättynyt, että lopullinen tulos on nettohyöty eli säästö. Rahaa kului jo painonpudotuksen aikana vähemmän vaikka laski yhteen ruokamenot ja lääkkeen saati nyt kun lääkemenoja ei enää ole.
Tietysti joku voi musta-valkoisesti ajatella, että siitä vaan pudottamaan painoa ilman lääkettä, silloinhan säästöä syntyisi vielä enemmän, mutta ei kukaan lääkkeeseen turvaudu kevein perustein. Olen iloinen, että uskalsin ottaa tämän askeleen. Kertakaikkisen tyytyväinen fiilis.
-AP
Onnittelut hienosta tuloksesta! Juuri luin Hesarista jutun, että viisi vuotta laihdutuksesta normaalikeinoin onnistuneet olivat palanneet lähtöpainoonsa, mutta verrokkiryhmä oli sinä aikana lihonut 2-3 kg vuodessa eli tulos on siitä huolimatta hyvä. Terveyshyötyjä on saavutettu tietysti myös, sanoi lääkäri.
Laihdutuslääkkeet ovat käänteentekevä, koska keho pyrkii palaamaan korkeampaan painoon ja lääkettä voi ottaa uudelleen, jos paino alkaa nousta. Uutisissa oli eilen, että Britanniassa valtio korvaa lääkkeet, näin saadaan säästöjä.
En ole lukenut Hesarin juttua, mutta vastaa kyllä havaintoja normaali arjesta. Painonpudotuksen ensimmäinen haaste on se, miten pääsee kiinni painon pudotuksen rytmistä, jota seuraa se vieläkin haastavampi vaihe, joka on saavutetun painon ylläpitäminen.
Omalla taustalla on painojojoilu, joka liittyi aktiiviseen osaltaan painoluokkiin pohjautuvaan kilpaurheiluun. Mutta eihän se keho tunnu sitä antavan anteeksi sitä, mistä se jojoilu johtui. Aktiiviaikana (nuorempana) ei tullut edes mieleen, että toistuva kilpailupainoon pudottaminen sekoittaisi kehoa ehkä loppuelämäksi????
No, koska uskon kuitenkin tutkittuun tietoon, ajattelen, että on tärkeää kyetä seuraamaan painon pysymistä toivotulla tasolla ainakin se ensimmäinen vuosi, jonka jälkeen kehon tulisi osata ohjata pysymistä aiempaa paremmin toivotulla tasolla. Viiden vuoden seurantajakso kertoo sitten aidon motivaation tasosta vielä enemmän. Henkilökohtaisesti en epäröisi tai tuntisi häpeää, jos joutuisin korjaamaan tilannetta jatkossa palaamalla lääkitykseen, mutta olisin ehkä omalla tasolla hieman pettynyt, koska olen erittäin sitoutunut tähän. Haasteellisin kohta tulee olemaan varmasti se, että tutkitusti 60+ vuotiaana terveellisin ja tavoitelluin BMI vaihteluväli hieman nousee.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Siis joutuiko ap tosiaan käyttämään lääkettä yli vuosikymmenen? Ei taida olla suuri apu sellaisesta! Ihan tuhlaista!
Jos ei ole mitään positiivista sanottavaa, voi kyllä jättää levittämättä omaa tietämättömyyttään ja negatiivisuuttaan. Vai oletko trolli, joka haluaa riidellä joka ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien ensisijainen laihdutuskeino on lääkkeet? Se on helppoa jos treenaa lihaksia ja pitää sopivaa dieettiä,ei liho uudestaan.
En tiedä, ymmärsinkö väärin, mutta siis et taida tajuta näiden laihdutuslääkkeiden ideaa. Moni kuvittelee, että siinä voi jatkaa sipsien ja suklaan syömistä, ja paino vaan tippuu. Ei se niin mene. Laihdutuslääkkeillä se työ pitää silti tehdä itse. Syödä vähemmän, terveellisemmin ja liikkua. Pointti on siinä, että ruokahäly eli nälkä pysyy helposti pois. Mieliteot vähenee. Jos laihdutuslääkkeellä syö normaalisti herkkuja, ei painokaan tipu. Toisaalta lääke on sen verran tujua, että oikeasti ei tee mieli ja muutama sipsi suuhun riittää, eikä himo jää päälle.
Ylipainossa se ruokahäly on monesti häiriintynyt ja sen häiriintymisen syitä ei tarkkaan kai tiedetä. Toisilla on taipumus jne. Geneettistäkin. Tällöin se normaalipainossa pysyminen on toisille haastavampaa kuin toisille. Laihdutuslääkkeen avulla saat kroppasi normaalimmaksi ja sitä kautta voit hallita niitä mielitekoja helpommin. Haastehan on siinä, että kun lääke lopetetaan, niin nälkähän palaa heti ja kroppa yrittää korjata menetetyt kilot takaisin. Se on se hankala kohta. Tosin siihenkin on tulossa ratkaisu. Ensi vuonna USA:ssa hyväksyttäneen lääke, joka on tarkoitettu ylläpitoon. Eli käytännössä nappaat nappia ja paino pysyy kontrollissa. Rinnastaisin sen siihen, että joku syö e-pillereitä tai vaihdevuosien korvaushoito. Pitkäaikaisvaiktuksia ei kukaan tiedä sen enempää kuin 20 vuoden ajalta, mutta kääntöpuolena ylipainollakin on pitkäaikaisvaikutukset.
Olen aika varma, että tämä ylipaino-ongelma katoaa länsimaista pikkuhiljaa. Lääkkeen avulla, jos ei muuten. Onko se kohtuutonta? Ei minusta. Aika monia elämänlaatua heikentäviä vaivoja hoidetaan lääkkeillä. Miksei sitten ylipainoakin? Minusta uutinen on hyvä, jos tähän suuntaan mennään seuraavaksi. Välillä vaan tuntuu, että joillekin on hirveän kova paikka, jos "läskit" pääsisi läskeistään eroon. Luulisi, että asia on iloinen uutinen, koska ylipaino aiheuttaa paljon kuormitusta terveydenhuollolle.
Eihän se vaaka tai sen patteri paljoa kulu, vaikka punnitsi itsensä joka aamu pissalla käymisen jälkeen. Sen painon vaihtelu kolmen kilon rajojen sisällä on ihan normaalia. Siihen vaikuttavat hormonit, hikoilu, suolen sisältö, suolansaanti jne.
Toinen tärkeä apuri on mittanauha. Mitat voi tarkastaa ja kirjoittaa vaikka vihkoon kerran viikossa. Kolmas apuri on Finelin ruokapäiväkirja. Siihen voi kirjata syömisensä ja juomisensa ja seurata, että saa riittävästi ravintoaineita ja ettei saa tuhottomasti suolaa. Nykyään kaikilla on älypuhelin ja sen avulla voi suorittaa reaaliaikaista kirjaamista jos ei sitten halua suunnitella etukäteen syömisiään. Finelin avulla painoa tasapainossa pitäessä oppii, että minkälaista kalorimäärää elimistö todellisuudessa tarvii pitääkseen painon tasapainovaiheessa.
Tietenkin pitää myös nauttia elämästä. Jos siihen kuuluu sosiaalista kanssakäymistä ruoan ääressä niin ainakin aikoinaan Painonpudottajissa laihduttaneille on selvää, että joko ennen juhlia tai juhlien jälkeen syödään kevyempiä ruokia että viikkokalorimäärä pysyy samana kuin juhlattomalla viikolla. Sosiaalinen kanssakäyminen antaa niin paljon terveyshyötyjä, ettei siinä muutaman juustopalan kovat rasvat tunnu missään. Itse asiassa Suomessa pitäisi olla mölkkykulttuuri, jossa myös eläkeläiset kerääntyisivät pelaamaan tuntemattomienkin kanssa mölkkyä puistoon. Ranskalaisilla on vähemmän kognitiivisia ja mielenterveyden ongelmia juuri siksi, että jokainen halukas on tervetullut pelaamaan boulea puistoon.