Älkää antako lasten matkustaa yksin

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi on 12+, voi ihan hyvin kävellä. Nykyään nuoret eivät liiku tarpeeksi. 

Matkasta viis, kävelkää lapset kävelkää?

Oma lapsi päätyi joskus paikallisbussilla jonnekin kauas, koska katsoi puhelinta eikä seurannut missä bussi menee. Sitten, kun tajusi, jäi pois bussista ja soitti minulle. Ohjasin menemään vastakkaiselle puolelle odottamaan toiseen suuntaan menevää bussia. Siinä lapsi sitten odotti ja toisella yrittämällä osasi olla tuijottamatta puhelinta vähän vieraammalla reitillä. Oli tällöin 10-vuotias.

On myös matkustanut yksin junalla ja lentokoneella 8-vuotiaasta. Lentokone on helppo, mutta junallakin on mennyt hyvin. Junalla alkuun soitin aina 5-10minuuttia ennen kuin juna tuli asemalle ja lapsi laittoi itsensä poistumisvalmiiksi.

Enemmän olisin huolissaan niistä lapsista, joita vielä alakoulun loppupuolella ja yläkoulussa kuskataan joka paikkaan eivätkä muka osaa kulkea minnekään itse. Niitäkin kun löytyy pilvin pimein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi lähtee ensi viikolla mannertenväliselle lennolle, jonka toisessa päässä koneen vaihto. Lentää ilman vanhempia/ valmentajaa tms 1. kerran elämässään.

Huh huh, minkä ikäinen? Voi olla useimmille lukiolaisillekin kova paikka, jos jää jumiin välilaskukentälle jonkun tuhkapilven, myrskyn tai muun lentojen perumisen takia, ja joutuu järjestäytyä jonnekin paikalliseen hotelliin vailla tietoa, koska matka jatkuu ja millä. 

Minusta kyllä iän lisäksi vaikuttaa se miten paljon on matkustanut lentäen ennen kuin lentää yksin tuollaisen reissun. Jos on lentänyt vanhempien kanssa paljon ja on esim 14+, niin osaa varmasti toimia. Yleensähän lentoyhtiön tiskiltä hoituu kaikki nuo kuitenkin.

Ja vähän sivuhuomiona, että itse en osannut vielä 20+ ikäisenä toimia tuollaisessa tilanteessa, kun ei ollut kokemusta yhtään. Menin ihan paniikkiin ja kaveri hoiti asian. Oma lapsi taas on jo nyt 12-vuotiaana matkustanut niin paljon enemmän ja kokenut niin paljon tuollaisia tilanteita, että osaisi kyllä hakeutua palvelutiskille hakemaan apua. 

. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki matkustavat jossain vaiheessa ensimmäistä kertaa yksin, ja silloin mokia voi sattua. Niitä sattuu, alkaa lapsi kulkea yksin 8-vuotiaana tai vasta rippikouluikäisenä. Tärkeintä on, että lapselle on annettu edes mahdollisuudet onnistua ja että on opetettu, että aikuisilta voi aina pyytää apua.

Itsekin lapsena pari kertaa töppäsin (eksyin / matkaraha kadonnut tms), mutta aikuiset auttoivat. Ei jäänyt traumoja vaikka tilanteessa varmasti pääsi itku tms. Töppäämällä oppii huolellisuutta, vastuunottoa ja tarkkaavaisuutta. Ei niitä opi jos ei ikinä pääse tekemään mitään itsenäisesti.

 

Siksi erittäin tärkeää oisi et lapsen kanssa harjoitellaan yhdessä julkisilla kulkua/käydään pelisäännöt läpi ennen kuin lapsi laitetaan yksin kulkemaan. Varmempi olo on lapsella/aikuisella kun tiedetään et lapsi pärjää/osaa. En suosittele kylmiltään

Tietenkin, mutta kyllä niitä mokia voi sattua myös niille joitten kanssa on harjoiteltu monenmonta kertaa. Kaverin 10v lapsi on kulkenut bussilla kouluun koko syksyn ja sitäkin ennen vaikka kuinka monet kerran isosiskonsa kanssa harrastuksiin tms., mutta silti välillä on jotenkin ajatuksissaan ja menee pysäkin ohi vahingossa. 

Ai hitto, mut pantiin alle 5-vuotiaana 1970 linja-autolla Kuortaneelta Vaasaan. Vaasassa oli täti ottamassa vastaan.

Varmaan kuski oli ohjeistettu pitämään mua silmällä mutta ihan hyvin olisin voinut livistää linja-autosta jossain Laihialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun esim. Lontoossa pikkulapset kulkevat ihan itse kouluun ja preschooliin joko kävellen tai julkisilla ja hyvin näyttää sujuvan. Huom! UK:ssa lapset menevät kouluun jo 5v. Kumma kun omatoimisuus ei Suomessa onnistu vaan lapset hyysätään niin pilalle äidin helmoissa, etteivät ne osaa toimia ja kulkea itse.

Vmp, Lontoossa lapset pitää viedä ja hakea ainakin vitosluokkalaisiksi asti. Kutosluokalla vanhempien luvalla voi ehkä kävellä itse. Seiskat saa mennä itse, mutta monet taluttaa niitäkin.

Joo, Suomihan on ihan poikkeuksellinen siinä, miten pienet lapset liikkuu yksinään tuolla. Harvassa paikassa tulisi kuuloonkaan että 6-vuotiaat kävelee yksinään kouluun ja tulee sieltä yksin tyhjään kotiin, kun vanhemmat on töissä. Aamullakin saattaa joutua lähtemään itsenäisesti. Toki jossain kehitysmaassa sen ikäiset ansaitsee perheelle elantoa kaivamalla roskia kaatopaikalta, mutta jos verrataan muihin länsimaihin, suomalaiset lapset on kyllä itsenäisiä eikä mitään paapottuja. 

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi päätyi joskus paikallisbussilla jonnekin kauas, koska katsoi puhelinta eikä seurannut missä bussi menee. Sitten, kun tajusi, jäi pois bussista ja soitti minulle. Ohjasin menemään vastakkaiselle puolelle odottamaan toiseen suuntaan menevää bussia. Siinä lapsi sitten odotti ja toisella yrittämällä osasi olla tuijottamatta puhelinta vähän vieraammalla reitillä. Oli tällöin 10-vuotias.

On myös matkustanut yksin junalla ja lentokoneella 8-vuotiaasta. Lentokone on helppo, mutta junallakin on mennyt hyvin. Junalla alkuun soitin aina 5-10minuuttia ennen kuin juna tuli asemalle ja lapsi laittoi itsensä poistumisvalmiiksi.

Enemmän olisin huolissaan niistä lapsista, joita vielä alakoulun loppupuolella ja yläkoulussa kuskataan joka paikkaan eivätkä muka osaa kulkea minnekään itse. Niitäkin kun löytyy pilvin pimein. 

Samaa mieltä, kyllä lapsille tekee hyvää joutua ja päästä välillä ottamaan vastuuta ja onnistumaan, luottamaan siihen että pärjää. Tietenkin liika on liikaa siinä vastuunkannossakin, mutta kyllä monet nykylapset ja nuoret on tosi paapottuja ja avuttomia kun ei vanhemmat yhtään uskalla päästää silmistään tai luottaa lapsen pärjäämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi lähtee ensi viikolla mannertenväliselle lennolle, jonka toisessa päässä koneen vaihto. Lentää ilman vanhempia/ valmentajaa tms 1. kerran elämässään.

Lapsi on aina vanhemmilleen lapsi. Olipa ikää vaikka +18 v., korkea koulutus ja hyvä kielitaito! Ei lentäminen ole kaikille ensisijainen matkustusmuoto. Minä matkustin eka kertaa ulkomaille likkakaverini kanssa kun 16-vuotiaina tyttöinä lähdettiin reilaamaan 1970-luvulla.

Kyllä lapsille voi laittaa vastuutakin. Nykyään suojellaan lapsia liikaa. Entisaikaan lapset olivat töissä kymmenvuotiaasta eteenpäin. 

Monet 15-vuotiaat reilaavat keskenään Euroopassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö alkoi kulkemaan mun luona viikonloppuisin joskus 9-vuotiaana junalla. Tuli pari ekaa kertaa siskonsa kanssa, mutta sen jälkeen kun sisko lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan niin kuiki yksin. Ei ollut kertaakaan ongelmia, mitä nyt jonkun kerran oli juna myöhässä.

Riippuu ihan kellonajoista, mutta en antaisi tytön liikkua yksin junassa, ellei ole keskipäivä. On oikeasti tosi vaarallista ainakin pk-seudulla.

Tosi vaarallista 😂 Kummasti on lapset päässeet julkisilla kulkemaan ihan itse koulu- ja harrastusmatkat ym. Ihan sieltä ekalla luokalta asti ilman mitään paniikkitilanteita. Ei pk-seutu ole mikään pelottava suurkaupunki.

Ihmiset huomioivat yksin matkustavan lapsen eri tavalla ja katsovat perään. Jos joku yrittää jotain, niin aikuisia tulee väliin. 

Ainakin itse teen niin. Tulee halu suojella yksinäisiä lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö alkoi kulkemaan mun luona viikonloppuisin joskus 9-vuotiaana junalla. Tuli pari ekaa kertaa siskonsa kanssa, mutta sen jälkeen kun sisko lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan niin kuiki yksin. Ei ollut kertaakaan ongelmia, mitä nyt jonkun kerran oli juna myöhässä.

Riippuu ihan kellonajoista, mutta en antaisi tytön liikkua yksin junassa, ellei ole keskipäivä. On oikeasti tosi vaarallista ainakin pk-seudulla.

Tosi vaarallista 😂 Kummasti on lapset päässeet julkisilla kulkemaan ihan itse koulu- ja harrastusmatkat ym. Ihan sieltä ekalla luokalta asti ilman mitään paniikkitilanteita. Ei pk-seutu ole mikään pelottava suurkaupunki.

Vaaroja on ollut aina. Nykyään kirjoitellaan paljon häiriköistä. Toisaalta niitä hyviäkin ihmisiä on enemmän liikenteessä. Se hyvä puoli on, että kun on paljon ihmisiä, niin on niitä peräänkatsojiakin enemmän. 

Jos ei ole vaihtoehtoja. Ei kaikilla ole isoa verkostoa, että lasta pääsisi aina kuljettamaan joku. Sitten pitää vain luottaa. Oma lapsi on sen verran fiksu, että keksii aina jotain. Kerran kun unohti avaimet talvipakkasilla, oli mennyt lämmittelemään läheisen kuntosalin kahvilaan. 

 

Sekin on hyvä muistaa, että matkalla voi sattua jotain yllättävää. Aina eivät aikuiset osaa toimia noissa tilanteissa oikein, saati lapset.

Olin 14-vuotias ja matkustanut useamman kerran yksin aiemminkin bussilla ja junalla, olin rauhallinen lapsi. Minä matkustin yksin bussilla tuttua matkaa (n. 120 km) Kainuussa 2000-luvun alkupuolella. Bussi hajosi kesken matkan ja jäi tien varteen pimeässä kylmässä illassa. Siinä sitten bussikuski selvitteli, miten tehdään (kävelevätkö matkustajat puolen kilometrin päähän huoltoasemalle vai odotellaanko uutta bussia). Kuski päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja odotimme bussissa. Laitoin tekstarin isälle, että bussi meni rikki ja tulen myöhässä päätepysäkille. 

Kaikki meni lopulta hyvin, mutta tuollainen tilanne voisi hyvin sattua nykyään ja lapsikin voi hätääntyä. Lapsella voi mennä osa työntekijöiden ohjeista ohi, kun lapsi todennäköisesti kuuntelee musiikkia tai keskittyy muuhun. Ja jonkun tutun koulumatkan kulkeminen on aina eri asia kuin harvemmin kuljettava reitti. 

Vierailija kirjoitti:

Sekin on hyvä muistaa, että matkalla voi sattua jotain yllättävää. Aina eivät aikuiset osaa toimia noissa tilanteissa oikein, saati lapset.

Olin 14-vuotias ja matkustanut useamman kerran yksin aiemminkin bussilla ja junalla, olin rauhallinen lapsi. Minä matkustin yksin bussilla tuttua matkaa (n. 120 km) Kainuussa 2000-luvun alkupuolella. Bussi hajosi kesken matkan ja jäi tien varteen pimeässä kylmässä illassa. Siinä sitten bussikuski selvitteli, miten tehdään (kävelevätkö matkustajat puolen kilometrin päähän huoltoasemalle vai odotellaanko uutta bussia). Kuski päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja odotimme bussissa. Laitoin tekstarin isälle, että bussi meni rikki ja tulen myöhässä päätepysäkille. 

Kaikki meni lopulta hyvin, mutta tuollainen tilanne voisi hyvin sattua nykyään ja lapsikin voi hätääntyä. Lapsella voi mennä osa työntekijöiden ohjeista ohi, kun lapsi todennäköisesti kuuntelee musiikkia tai keskittyy muu

Ainakin kaukoliikenteessä ihmiset evakuoidaan toiseen bussiin. Ei ketään jätetä tienvarteen. Samoin Helsingissä. Katsotaan, että matkustajat pääsevät turvallisesti jatkamaan matkaa. 

En olisi huolissani. Aina voi kysyä joltakin neuvoa tai soittaa kännykällä.

Minusta moni vanhempi unohtaa pari asiaa, kun laittaa lapsen/teinin kulkemaan yksin:

-Lapsi/teini on yleensä kiinni kännykässään. Lapsella/teinillä ei yleensä ole kykyä käsittää, että jos oma huomio on ruudussa, niin joku tärkeä asia voi mennä ohi. Eikä ole itsehillintää laittaa sitä kännykkää reppuun tilanteessa, jossa huomion pitäisi olla siinä matkustamisessa. Siinä sitten jää huomaamatta ilmoitus, että lähtöpysäkki/raide on vaihtunut tai missä se pysäkki olikaan, kun piti itse jäädä pois.

-On todella tavallista, että lapsi/teini voi mennä hämilleen jostakin yllättävästä ja järkevä käytös unohtuu. Ikkunasta nähty liikenneonnettomuus, jännittävä snäppi tai juttelemaan tuleva humalainen/ahdisteleva aikuinen voi saada pasmat sekaisin. Eivätkä kaikki lapset/teinit vaikeassa tilanteessa mene pyytämään vieraalta aikuiselta apua. Osa ei myöskään haluaisi kertoa vanhemmalle sattuneesta ikävyydestä, koska voi pelätä sen tarkoittavan yksin matkustamisen loppumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on hyvä muistaa, että matkalla voi sattua jotain yllättävää. Aina eivät aikuiset osaa toimia noissa tilanteissa oikein, saati lapset.

Olin 14-vuotias ja matkustanut useamman kerran yksin aiemminkin bussilla ja junalla, olin rauhallinen lapsi. Minä matkustin yksin bussilla tuttua matkaa (n. 120 km) Kainuussa 2000-luvun alkupuolella. Bussi hajosi kesken matkan ja jäi tien varteen pimeässä kylmässä illassa. Siinä sitten bussikuski selvitteli, miten tehdään (kävelevätkö matkustajat puolen kilometrin päähän huoltoasemalle vai odotellaanko uutta bussia). Kuski päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja odotimme bussissa. Laitoin tekstarin isälle, että bussi meni rikki ja tulen myöhässä päätepysäkille. 

Kaikki meni lopulta hyvin, mutta tuollainen tilanne voisi hyvin sattua nykyään ja lapsikin voi hätääntyä. Lapsella voi mennä osa työntekijöiden ohjeista ohi, kun lapsi tod

Toki kaukoliikenteessä matkustajille hankitaan toinen kyyti, niin tuolloinkin. Mutta siinäkin on eroa, tuleeko uusi kulkupeli pikimmiten paikalle vai täytyykö mennä odottamaan huoltoasemalle/pysyä bussissa.

Aina voi soittaa, mutta akun loppuminen ei ole mikään tavaton ilmiö. Eikä lapsi tai nuori välttämättä uskalla kysyä jotakin epäselväksi jäänyttä asiaa vieraalta aikuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on hyvä muistaa, että matkalla voi sattua jotain yllättävää. Aina eivät aikuiset osaa toimia noissa tilanteissa oikein, saati lapset.

Olin 14-vuotias ja matkustanut useamman kerran yksin aiemminkin bussilla ja junalla, olin rauhallinen lapsi. Minä matkustin yksin bussilla tuttua matkaa (n. 120 km) Kainuussa 2000-luvun alkupuolella. Bussi hajosi kesken matkan ja jäi tien varteen pimeässä kylmässä illassa. Siinä sitten bussikuski selvitteli, miten tehdään (kävelevätkö matkustajat puolen kilometrin päähän huoltoasemalle vai odotellaanko uutta bussia). Kuski päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja odotimme bussissa. Laitoin tekstarin isälle, että bussi meni rikki ja tulen myöhässä päätepysäkille. 

Kaikki meni lopulta hyvin, mutta tuollainen tilanne voisi hyvin sattua nykyään ja lapsikin voi hätääntyä. Lapsella voi mennä osa työntekijöiden ohjeista ohi, kun lapsi todennäköisesti kuuntelee musiikkia tai keskittyy muu

Siis bussi hajosi, kuski hommasi paikalle uuden eikä kenelläkään ollut mitään hätää. Kuka 14-vuotias muka menee paniikkiin tuollaisesta?

Jos on mahdollisuus stressata, niin sitten stressaa. Olen totaaliyh. ja ei ole aikaa pohtia jos ja jos tilanteita. Pitää luottaa ja posottaa eteenpäin. 

Hyvin kaikki on mennyt. Yllätävän fiksuja lapset ovat nykyäänkin. Paremmin kartalla kuin moni aikuinen.