Lue keskustelun säännöt.
Valitsin köyhän miehen ja kaduttaa
05.01.2025 |
Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen mieheeni ja jäin tälle tielle.
Nyt kaduttaa koska rakastumisen tunteet ovat hävinneet. Mies on minua köyhempi. En ala häntä elättämään, joten pitää yhteisessä elämässä tyytyä jatkuvaan köyhäilyyn kun mies ei halua/ei ole varaa matkustaa, ei muuttaa omakotitaloon. Jatkuu elämä opiskelijabudjetilla vielä kolmekymppisenäkin... Ja on lapsi jo hankittu joten ei pitäisi peruutuspeiliin enää katsoa.
Miten pääsen tästä tunteesta yli, koska pitäisi nyt tyytyä tähän elämään ja olla hetkessä onnellinen.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
bravo taas naiset. kehtaatte vielä ihmetellä että teistä ei aina löydy kaunista sanottavaa.
Ota huomioon, että osa naisten viesteistä on miesten kirjoittamia. Kiittele omiasi vain.
Tässäkin näkee, että naiset kasvatetaan aroiksi. Ap on sitä mieltä, että se tarvii varakkaan miehen. Puppua ap! Pystyt itse tekemään rahaa.
Tämä asenneongelma leikkaa läpi koko yhteiskunnan.Mut on kasvatettu siihen, että pystyn ja saan tehdä kaiken mitä miehetkin. Tämä on hyvä.
juu et pysty.
En pystykään, mutta minulla on ollut mahdollisuus. Sukupuoli ei ole rajoittanut minua vaan omat kykyni. Minua ei ole painettu alas ajatuksen voimalla.&n
edelleen ei, edes periaatteessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa tytöistä on jo koulussa niin sukupuolittuneita. Ajatellaan, että esim. koulussa ei tarvi edes olla hyvä matikassa kun se on poikien juttu.
Tätä kaavaa pitää muuttaa. Pitää saada tyttöjen ja naisten resurssit täyteen käyttöön.
Tienaan miestäni merkittävästi enemmän. Bruttopalkkani on noin 5000 euroa ja mieheni 3000 euroa. Vaikka tuloissamme on iso ero, en koskaan haaveile enemmän tienaavasta miehestä. Tulomme ovat kuitenkin riittävän suuret voidaksemme elää sellaista elämää kuin haluamme elää. Emme ole kumpikaan kovin materialistisia. Mies työskentelee suuresti arvostamallani alalla. Jos pitäisi valita hänen ja jonkun toisella, vähänkään kyseenalaisena pitämälläni alalla työskentelevän mutta paremmin tienaavan miehen välillä, valitsisin nykyisen mieheni.
62, kyllä. Nykyään tekniikka helpottaa töitä, johon vaaditaan enemmän voimaa. Ei ole montaa alaa, jossa sukupuolella olisi merkitystä. Ei ainakaan korkeakoulutetut alat.
Vierailija kirjoitti:
mukava, mutta suhde on vähän hiipunut ja arki on arkea. Hän on lapseni isä ja en nyt aio tämän takia erota. Pientä ylä ja alamäkeä on mutta kynnys erota on korkealla nyt. Lisäksi oma markkina-arvoni on varmasti laskenut lyhyessä ajassa. Silloin alle 25 vuotiaana mahdollisuuksia oli ehkä liikaakin.
Kuulostaa aika muoviselta elämänfilosofialta. Keskusteletteko miehenne kanssa muustakin kuin kauppalistasta ja auton tankkaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsen rakkauden. Oli köyhä tai rikas nainen, ei väliä. Kunhan järkeä löytyy molemmilta, niin eiköhän asiat lutviudu.
Mikä estää tekemästä kivoja asioita omilla rahoilla? Jos on tarpeeksi pötykkää niin ostat sen omakotitalon ja lähdet etelään. Pulinat pois. Omat rahat, oma valinta. Mitään estettä ei pitäisi olla, pelkkiä tekosyitä, jos ei ole rahasta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakka kantensa valitsee. Jos ap ei uskalla edes haaveilla elintasonsa parantamisesta, parempi tyytyä köyhään mieheen,
Vierailija kirjoitti:
Et ala häntä elättämään, häh?! Huomaa joo että rakkaus on sammunut. Kuulostaa taloudelliselta väkivallalta. Perheessä rahat ovat yhteisiä. Onko tullut mieleen, että ilman sinua yksin asuessaan hän voisi olla oikeutettu esim. asumistukeen? Eli olet siinä mielessä elatusvelvollinenkin. Täysi m*lkku mielestäni, jos säästät omat rahasi vaan itsellesi, etkä voi panostaa esim. Yhteisiin lomiin enemmän.
Nyt aloit lisätä omia lisäyksiä tarinaan.. Mies ei saisi mitään tukia kelasta. Elää palkkatuloilla kuten minäkin. Hän haluaa joskus pitää vapaata töistä eikä halua edetä työuralla koska ei halua lisää stressiä. Ymmärrän kyllä sen, mutta vähän lannistavaa toisaalta
En ole häntä pakottanut kanssani asumaan ja asunto on hänen valitsema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä kivoja asioita omilla rahoilla? Jos on tarpeeksi pötykkää niin ostat sen omakotitalon ja lähdet etelään. Pulinat pois. Omat rahat, oma valinta. Mitään estettä ei pitäisi olla, pelkkiä tekosyitä, jos ei ole rahasta kiinni.
En voi yksin sitä omakotitaloa ostaa vaan kyllä se molempien tulot vaatii. Jotenkin kyllä itselläni on sellainen ajatus että perheen kesken sitten lähdetään lomalle jos lähdetään. Mutta ehkä sitä sitten tulevaisuudessa voin lähteä vaan lapsenkin kanssa jollekin pienemmälle lomalle vaikka kotimaassa, jos mies haluaa vaan säästää eläkepäiviä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä kivoja asioita omilla rahoilla? Jos on tarpeeksi pötykkää niin ostat sen omakotitalon ja lähdet etelään. Pulinat pois. Omat rahat, oma valinta. Mitään estettä ei pitäisi olla, pelkkiä tekosyitä, jos ei ole rahasta kiinni.
En voi yksin sitä omakotitaloa ostaa vaan kyllä se molempien tulot vaatii. Jotenkin kyllä itselläni on sellainen ajatus että perheen kesken sitten lähdetään lomalle jos lähdetään. Mutta ehkä sitä sitten tulevaisuudessa voin lähteä vaan lapsenkin kanssa jollekin pienemmälle lomalle vaikka kotimaassa, jos mies haluaa vaan säästää eläkepäiviä varten.
Pienen omakotitalon saa 100-200 tonnilla. Max laina-aika niin se on nykypäivän euriborilla siinä 500-1000 e kuussa. Kyllä ainakin kokoaikatöissä käyvän luulisi selviävän. Tietty vanhoissa taloissa voi olla remppaamista mikä on ongelma pienillä tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljäkymppisenä toivottavasti äkkäät, että millään matkoilla ja taloilla ei ole paskankaan väliä. Tai sitten hankkiudut mukavuusalueelle jonkun leukalääkärin kanssa ja vasta kuolinvuoteella tajuat, että et elänyt ollenkaan, hait vain uusia kokemuksia ja omistuksia jotta tyytymättömyyden tunteet jäisivät taka-alalle, eikä minun tarvitsisi kohdata todellisuutta. Monethan tekevät jo lomalla sen, että juovat pään täyteen koska eivät kestä lomamatkan tylsyyttä.
On sinulla tuossa lopussa viisauden alkujyvää, kun kirjoitat, miten tässä hetkessä pitäisi olla onnellinen. Mutta ei edes pitäisi, vaan me kaikki olemme jo. Se onnellisuus menee vain pilalle sillä, että ajattelemme kaikkea turhaa ja uskomme tarvitsevamme jotain muuta, jotain lisäystä elämäämme.
Minä näin nelikymppisenä olen hyvin eri mieltä. Nimenomaan tässä iässä katkeroidutaan ja kytätään kavereita ja naapureita. Jos jollakin on esim. varaa matkustaa enemmän kuin itsellä, se herättää suunnatonta kateutta ja tyytymättömyyttä omaan tulotasoon.
Kannattaa siis nuorempana miettiä, miten pääsisi parempaan tulotasoon. Kun lapset eivät ole enää ihan vauvoja, heillekin on kiva tarjota matkoja ym. elämyksiä.
Opetelkaa sijoittamista, nuoret naiset. Kirjasto ja youtube on neuvoja täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää tekemästä kivoja asioita omilla rahoilla? Jos on tarpeeksi pötykkää niin ostat sen omakotitalon ja lähdet etelään. Pulinat pois. Omat rahat, oma valinta. Mitään estettä ei pitäisi olla, pelkkiä tekosyitä, jos ei ole rahasta kiinni.
En voi yksin sitä omakotitaloa ostaa vaan kyllä se molempien tulot vaatii. Jotenkin kyllä itselläni on sellainen ajatus että perheen kesken sitten lähdetään lomalle jos lähdetään. Mutta ehkä sitä sitten tulevaisuudessa voin lähteä vaan lapsenkin kanssa jollekin pienemmälle lomalle vaikka kotimaassa, jos mies haluaa vaan säästää eläkepäiviä varten.
Rahan kuluttaminen ja sijoittaminen on aina riskistä. Jos et uskalla tehdä muuvsseja niin sitten sen kanssa on elettävä. Ei täällä sua muuten osata auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka tiukilla teidän rahat ovat, jos et edes lomalle kotimaassa lapsen kanssa, et pääse?
Hotelli jostain tarjouksesta pariksi yöksi ja museokortilla museoihin (tai ilmaispäivinä). Tai luulisi, että jonnekin on varaa maksaakin. Jos lapsi on pieni, uudet leikkipuistotkin ovat lapsista usein hauskoja.
Noin me ollaan paljon lomailtu, kun lapset oli pieniä.
Ymmärrän, jos on todella tiukkaa rahasta, eikä edes autoa, nuokin voivat olla budjetin ulottumattomissa. Mutta ymmärtääkseni perheenä kuitenkin olette suunnilleen keskituloisia?
Vierailija kirjoitti:
Tienaan miestäni merkittävästi enemmän. Bruttopalkkani on noin 5000 euroa ja mieheni 3000 euroa. Vaikka tuloissamme on iso ero, en koskaan haaveile enemmän tienaavasta miehestä. Tulomme ovat kuitenkin riittävän suuret voidaksemme elää sellaista elämää kuin haluamme elää. Emme ole kumpikaan kovin materialistisia. Mies työskentelee suuresti arvostamallani alalla. Jos pitäisi valita hänen ja jonkun toisella, vähänkään kyseenalaisena pitämälläni alalla työskentelevän mutta paremmin tienaavan miehen välillä, valitsisin nykyisen mieheni.
""Tulomme ovat kuitenkin riittävän suuret voidaksemme elää sellaista elämää kuin haluamme elää. ' -- eli ei voi mitenkään verrata AP:n tilanteeseen
Näyttäkää omille teinitytöille tää ketju. Varsinkin jos ovat jonkun bensalenkkarin kanssa. Kyllä sillä puolison valinnalla on iso merkitys loppuelämään. Onko se vaan pelkkää selviytymistä päivästä toiseen vai ihania matkoja, hemmotteluja ja elämyksiä. Niihin tarvitaan rahaa. Ei pelkkä rakkaus riitä.
Vierailija kirjoitti:
Samoin tein, mutta en kyllä kadu yhtään, sillä mies on muuten paras mitä voin kuvitella kaikilla mittareilla.
Niin tämä on hyvä pointti myös.
Mieheni ei kyllä ole paras mitä voin kaikilla mittareilla kuvitella, mutta en varmasti ole itsekään. Kai pitää tyytyä siihen että molemmat on riittävän hyviä ja näillä mennään.
Joidenkin mielestä olen hirveän ahne kun nyt kolmekymppisenä perheellisenä olen alkanut miettiä raha-asioita. Ehkä olen alkanut pinnalliseksi vanhempana kun nuorempana en niin välittänyt siitä oliko jollain rahaa vai ei. En ajatellut parisuhdetta koskaan ennen sillä tavalla että hyötyisin sen toisen rahoista. Ajattelin nimenomaan niin että teen itse omat rahani.
Mutta olen huomannut että kyllä tämä todellisuus on kuitenkin sellainen että parisuhteessa sen toisen rahankäyttö ja varallisuus vaikuttaa merkittävästi omaan elämääni. Minua vähän lannistaa se että toinen ei halua millään tavallaan työuraansa ja palkkakehitystään edistää. Lisäksi ei halua käyttää rahaa mihinkään muuhun kuin ruokaan ja vessapaperiin ja omiin harrastuksiinsa.. ei halua panostaa perhe-elämään taloudellisesti muuten kuin maksamalla puolet ruokakustannuksista... Ei hänellä paljon säästöön jää joten ihan ymmärrettävää mutta kuten sanoin ei minullakaan ole varaa hänen lomamatkoja maksaa tai itse yksin ottaa sitä 300 000 okt lainaa. Mutta näillä mennään. Ehkä pitää keksiä sitten luovia ratkaisuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
voi ristus mitä vastauksia
Ja mikä kysymys.
Tää on tää ajan kuva.
Jaa mikä niinkuin näissä? Rahaa tarvitaan elämiseen. Jostain sitä olisi hyvä hankkia.
Ap tuntui olevan huolissaan siitä, että ei ole rahaa reissata, ei siitä, että rahaa ei ole elämiseen.
Ala tienata itse niin paljon että voit toteuttaa unelmasi. Ostat sen talon ja mies maksaa vuokraa, RAI sitten pistät sen pihalle
Missä on tasa-arvo kun naiset edelleen kuvittelevat ja odottavat miehen elättävän häntä? Suurin synti mitä mies voi tehdä on että edes joku nainen jossain elämäntilanteessa joutuisi häntä elättämään. Miehet eivät valita tämmöistä naisistaan...