Valitsin köyhän miehen ja kaduttaa
Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen mieheeni ja jäin tälle tielle.
Nyt kaduttaa koska rakastumisen tunteet ovat hävinneet. Mies on minua köyhempi. En ala häntä elättämään, joten pitää yhteisessä elämässä tyytyä jatkuvaan köyhäilyyn kun mies ei halua/ei ole varaa matkustaa, ei muuttaa omakotitaloon. Jatkuu elämä opiskelijabudjetilla vielä kolmekymppisenäkin... Ja on lapsi jo hankittu joten ei pitäisi peruutuspeiliin enää katsoa.
Miten pääsen tästä tunteesta yli, koska pitäisi nyt tyytyä tähän elämään ja olla hetkessä onnellinen.
Kommentit (150)
Onko muita joita kaduttaa köyhän kanssa pariutuminen. Eihän sillä sitten väliä ole jos pystyy toista elättämään mutta en ole niin varakas että minulla olisi varaa nostaa meidän molempien elintasoa ostamalla talo ja lomamatkat jne.
Olen tullut siihen tulokseen että olisi kannattanut kuitenkin miettiä kahteen kertaan..
Vierailija kirjoitti:
Kuule monilla pareilla Suomessa ja koko maailmassa on sama "ongelma." Tuskin nyt itsekään miljonääri olet. Asiat voivat myös äkkiä muuttua ihmisen elämässä.
No tuskin nyt ainakaan äkkiä muuttuu siihen suuntaan että rikastutaan. Lottovoitto on yhtä epätodennäköinen, lottoaa tai ei.
Keskustelua juuri yritin asiasta avatakin että myöntääkö kukaan että olisi sama "ongelma".
Ei tämä muuten varmaan olisikaan ongelma mutta olen vuosikaudet käyttänyt aikaa ja nähnyt paljon vaivaa kouluttautumiseen ja elintason nostamiseen. Näyttää siltä että on vaivannäkö mennyt hukkaan kun tämä parisuhde vaikuttaa elintasoa laskevasti enemmän kuin kouluttautuminen sitä nostaa.
Varsinkin kun opiskeluaikoina ympärillä pyöri paljon varakkaita miehiä, mutta pidin varakkuuden arvostamista silloin pinnallisena, varsinkin kun se johtui vanhempien varakkuudesta. Nyt ajattelen päinvastoin.
Löytyykö kalsareista edes mitään kunnollista?
Mä valitsin nuorena pienituloisen miehen. Oli ennen kuin valitsin oman opiskelualani, joten totesin, että pakko hoitaa rahapuoli itse ja opiskella jotain, missä tienaisi paremmin kuin mies.
Eihän se elämä mennyt ihan kuin ajatteli, ja itsellekin tuli pienituloisia aikoja ja opiskeluissa vaikeuksia, mutta nyt keski-ikäisenä vihdoin suunnitelma kantaa hedelmää. Ja toisaalta pienituloinen mies on ollut myös itse säästeliäs, joten tiukoista ajoista on selvitty hampaita kiristelemättä.
Ja toisaalta miehellä, tasaisella puurtajalla, on ollut vakaampi työtilanne kuin itsellä: Korkeamman palkan tavoittelu kun on tuonut tullessaan myös niitä pienituloisia opiskeluaikoja ja työttömyysjaksoja jne. Eikä hänen työnsä ole myöskään niin vaativaa, joten itse on voinut esim. ottaa töitä, jossa on työmatkoja, kun miehen työ on ollut 8-16 ja on ollut kotona iltaisin hoitamassa lapset. Eli hänen työnsä on mahdollistanut minun pyrkimykseni tienata paremmin.
Ja ajan kanssa hänenkin tulonsa ovat parantuneet: Nykyään on keskituloisten naisten palkkatasossa, joten ei ole enää pienituloinen hänkään.
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.
Ei mua harmita lapseni isän köyhyys, olemme eronneet. Ainoa, mikä ärsyttää on se, että jäin totaaliyh:ksi. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä työtä ja kerätä varallisuutta. Lapsi on ollut tärkein.
voi ristus mitä vastauksia
Ja mikä kysymys.
Tää on tää ajan kuva.
Jännämiehet ovat mukavampia kuin körttiläiset.
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joita kaduttaa köyhän kanssa pariutuminen. Eihän sillä sitten väliä ole jos pystyy toista elättämään mutta en ole niin varakas että minulla olisi varaa nostaa meidän molempien elintasoa ostamalla talo ja lomamatkat jne.
Olen tullut siihen tulokseen että olisi kannattanut kuitenkin miettiä kahteen kertaan..
Noh minä mietin välillä että kaduttaako miestäni että otti pienituloisen vaimon... Meillä on kyllä talo ja lomillakin käydään, mutta jos hänellä olisi vaimo joka tienaisi yhtä paljon kuin hän, niin eläisi hulppeaa elämää. Mutta ei meistä kumpikaan rahan takia yhteen mennyt vaan rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.
Tää on muuten ihan helvetin hyvä neuvo. Ap, miehes luultavasti hoitaa lasta. Sulle jää aikaa, jos miehesi on saamaton. Jos pystyt vaurastumaan itse, älä odota ketään muuta tekemään sen.
Ensinnäkin tulisi ymmärtää, että onnellisuus ei riipu ulkoisista tekijöistä. Hyvä taloudellinen tilanne ei takaa tasapainoista ja onnellista elämää. Muuttujia on niin paljon muitakin. Sisäinen tila on se mikä loppupeleissä ratkaisee.
Jos se varakkuus on vain se prioriteetti no. 1 eikä siitä pääse yli eikä ympäri niin sitten on toimittava sen mukaan.
Raha ei oikeasti vaikuta onnellisuuteen. Minä olisin onnellinen mieheni kanssa vaikka pienessä kerrostaloasunnossa. Onni ei ole neliöistä tai mistään maallisesta kiinni. Sitä paitsi veljeni tuli jätetyksi, vaikka on rikas kuin mikä.
Vierailija kirjoitti:
voi ristus mitä vastauksia
Ja mikä kysymys.
Tää on tää ajan kuva.
Jaa mikä niinkuin näissä? Rahaa tarvitaan elämiseen. Jostain sitä olisi hyvä hankkia.
Oletko itse persaukinen kun tarvitsee puolison rahoja kärkkyä?
Vierailija kirjoitti:
Raha ei oikeasti vaikuta onnellisuuteen. Minä olisin onnellinen mieheni kanssa vaikka pienessä kerrostaloasunnossa. Onni ei ole neliöistä tai mistään maallisesta kiinni. Sitä paitsi veljeni tuli jätetyksi, vaikka on rikas kuin mikä.
Ap ei ole. Eli ap haluaa rahaa. Neuvon, miten se voi saada rahaa. Yrittäminen on lähes ainut keino, ellei ole mahdollisuutta suorittaa korkeakoulututkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö kalsareista edes mitään kunnollista?
Kai se nuorempana oli ihan ok, mutta synnytyksen jälkeen löytynyt niin pahasti ettei tuota enää ainakaan kunnolliseksi voi sanoa. Onhan se reikä silti vielä.
Ap
Kyllä minä ainakin olen matkustellut ja ostanut omakotitalon. Ihan ilman puolisio ollenkaan.
Tai nykyisin on puoliso, mutta nuo oli jo kauan ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö kalsareista edes mitään kunnollista?
Kai se nuorempana oli ihan ok, mutta synnytyksen jälkeen löytynyt niin pahasti ettei tuota enää ainakaan kunnolliseksi voi sanoa. Onhan se reikä silti vielä.
Ap
Löystynyt piti kirjoittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Raha ei oikeasti vaikuta onnellisuuteen. Minä olisin onnellinen mieheni kanssa vaikka pienessä kerrostaloasunnossa. Onni ei ole neliöistä tai mistään maallisesta kiinni. Sitä paitsi veljeni tuli jätetyksi, vaikka on rikas kuin mikä.
Kaikki meistä ei ole. Iso osa haluaa matkustella ja kauniin kodin hyvältä alueelta. Neliöt tuo mukavuutta. Auto on myös kiva.
Kaikki tämä vaatii rahaa.
Kuule monilla pareilla Suomessa ja koko maailmassa on sama "ongelma." Tuskin nyt itsekään miljonääri olet. Asiat voivat myös äkkiä muuttua ihmisen elämässä.