Lue keskustelun säännöt.
Valitsin köyhän miehen ja kaduttaa
05.01.2025 |
Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen mieheeni ja jäin tälle tielle.
Nyt kaduttaa koska rakastumisen tunteet ovat hävinneet. Mies on minua köyhempi. En ala häntä elättämään, joten pitää yhteisessä elämässä tyytyä jatkuvaan köyhäilyyn kun mies ei halua/ei ole varaa matkustaa, ei muuttaa omakotitaloon. Jatkuu elämä opiskelijabudjetilla vielä kolmekymppisenäkin... Ja on lapsi jo hankittu joten ei pitäisi peruutuspeiliin enää katsoa.
Miten pääsen tästä tunteesta yli, koska pitäisi nyt tyytyä tähän elämään ja olla hetkessä onnellinen.
Kommentit (150)
Jos et halua köyhäillä, voisit halutessasi ihan hyvin maksaa miehenkin matkan. Sä vaan köyhäilet mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Money, money,money - keskity ap!
On varmasti raskasta elää lompakkoloisena köyhän puolison kanssa.
Jos olisin miljonääri, se ei olisikaan ongelma kun voisin koko perheen elintasoa nostaa ilman että oma varallisuuteni häviää pysyvästi.
Aloin tienaamaan kunnolla vasta 35-vuotiaana, toiset syttyvät hitaammin. Mutta jos mies tyytyy tilanteeseen eikä yritä, ja tosaalta oma mammonanhimosi on pulpettitalo/seychillit/tesla -osastoa, niin ei tuosta taida tulla mitään m61.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin tein, mutta en kyllä kadu yhtään, sillä mies on muuten paras mitä voin kuvitella kaikilla mittareilla.
Ja tulit tänne itkemään? No miten olisi ero? Mitenkään mahdollista että jatkat elämääsi yksin tai jonkun "rikkaan" kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua köyhäillä, voisit halutessasi ihan hyvin maksaa miehenkin matkan. Sä vaan köyhäilet mieluummin.
No jos maksan aina hänenkin matkan, kuluu rahaa sen 2x ja rahat loppuu pian sillä menolla eli ei ole mahdollista.
Ei se raha tuo onnea. Kysy keskiluokkaisilta. Sinkkuelämää vol x. Jengi pettää toisiaan ristiin, ylläpitää jtn kulisseja, viinilasin äärellä jauhetaan täysin jonninjoutavaa lätinää joka ei oikeasti ketään kiinnosta, esittää täytyy silti koska suhteilla ylläpitää suhteita ja töitä...
Keskiluokkainen tyhjyys. Et olisi yhtään sen onnellisempi.
Onni lähtee sisältä kuten joku kirjoitti ja jos mies on hyvä mutta köyhä niin tilanne on sangen hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.
Tämä on hyvä neuvo! Jos lapsia haluaa, on kahden uravanhemman melkoisen vaikea hoitaa kunnialla sekä lapsien kasvatus että oman uran edistäminen. Kannattaa itse hyödyntää sitä, että toisella on enemmän aikaa ja energiaa kotihommiin sekä lasten kanssa olemiseen. (Tai toki uraa tekevät voivat ostaa palveluita ulkoa, mutta ei sekään ilmaista ole.)
Oma mieheni olisi varmasti päässyt aikanaan parempipalkkaisiin (mutta epävarmempiin hommiin), mutta koska nautti työstään ja työ jousti paljon perheen tarpeisiin ja työpaikka oli pitkään vakaa työllistäjä, näimme ne tekijät tärkeämpinä kuin rahan, jotta koko kokonaisuus toimi. En itse olisi päätynyt nykyiselle tulotasolleni ilman hänen tukeaan.
Toinen mahdollisuus on toki tukea miestä tienaamaan paremmin. Sivutoiminen yritys, sivutyöt, kouluttautuminen, suuntautuminen oman alan sisällä, jonnekin jossa tienaa enemmän.
Mutta perheen kannalta on oikeasti hyvä juttu, jos on hyvin eri alalla töissä. Itse olen suhdanneherkällä alalla ja on helpotus, että ei ole molemmilla työpaikat liipasimmella aina suhdanteen heilahtaessa.
T. 5
Eikun ap:n pitää ryhdistäytyä ja alkaa miettiä keinoja saada lisätuloja. Hän on ainut tarmokas heidän perheessä. Mies hoitaa kodin ja lapsen ja ap tienaamaan. Yrittäminen on siitä hyvä, että jos keksit sopivan tavan, voit työllistää miestäsikin.
Pidä focus lomamatkoissa ja hienossa asunnossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkälaista on köyhyydessä elää, mutta uskoisin sen vahvistan parisuhdetta. Meillä menee kaikki aika omiin harrastuksiin ja suhde on löyhä. Puoliso tykkää metsästää Afrikassa ja purjehtia ja minä taas pidän kulttuurista ja matkustan Euroopan kaupungeissa omilla lomillani.
Oliko tuo vitsi? Ei vaikeudet yleensä vahvista vaan heikentää ihmistä. Se on poikkeuksellista että vahvistaa.
En väitä että kärsisimme köyhyydestä, mutta mies on jarruna siihen ettei voida nostaa elintasoa juurikaan opiskeluajoista. Joten kyllä se v*****aa kun on paljon vaivaa nähty eikä näkyvää muutosta näy. Johtuuhan se varmaan osin inflaatiostakin mutta enempi siitä että toisella ei ole mitään säästöjä ja palkkakehitys olematon. Eikä ymmärrettävästi haluaisi senkään vertaa tehdä töitä mitä nyt tekee..
Miksi olet yhdessä miehen kanssa, jota et edes rakasta? Mitä järkeä tuollaisessa toiminnassa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkaa miehellesi, jos ottaa onkeensa niin kohta korjaantuu tilin saldokin.
Ei mua varsinaisesti kaduta, mutta olin aika huonossa tilanteessa kun tapasin miehen. Oli mt ongelmia, ja jotenkin hakeuduin seuraan, joka ruokki sitä huonoa oloa. Hän on taustoiltaan alemmasta sosiaaliluokasta ja kaveriporukassaan moni joi kaikki rahansa. Nuorena pienituloisena mulle riitti, että mies kävi töissä. Hänellä ei ole mitään koulutusta.
Itse opiskelin lopulta ja tulot nousivat.
Kyllä mä tiedostan, että jos nyt olisi parin valinta edessä, kriteerit olisivat muuttuneet. Tällä hetkellä ei oikein matkustella tai tehdä mitään muutakaan, sillä mies pitää niitä turhana rahanmenona. Tupakkatuotteita on kuitenkin varaa käyttää.
Kaikki on kuitenkin nyt ihan hyvin ja mies osallistuu talouden kuluihin ja jotain laittaa säästöönkin.
Hän ei vaan nää arvoa matkustelussa tai elämyksissä, sillä ei ole koskaan saanut sellaista mahdollisuutta. Olen miehelle puhunut, että kävisin mielelläni syömässä hyvin, mutta jos yksi illallinen vie neljäsosan hänen nettotuloistaan, ymmärrän sen olevan paljon.
Samoin kun käydään vuorotellen kaupassa ostan itse tuoretta ja kotimaista. Viikon ruuat voivat maksaa 200-250€. Mies ostaa ja tekee aika tärkkelyspitoisia ruokia ja hänelle riittää leipä ja leikkeleet aamu- ja iltapalaksi. Ja voivottelee, kun kauppaan meni 100€.
Neljäkymppisenä toivottavasti äkkäät, että millään matkoilla ja taloilla ei ole paskankaan väliä. Tai sitten hankkiudut mukavuusalueelle jonkun leukalääkärin kanssa ja vasta kuolinvuoteella tajuat, että et elänyt ollenkaan, hait vain uusia kokemuksia ja omistuksia jotta tyytymättömyyden tunteet jäisivät taka-alalle, eikä minun tarvitsisi kohdata todellisuutta. Monethan tekevät jo lomalla sen, että juovat pään täyteen koska eivät kestä lomamatkan tylsyyttä.
On sinulla tuossa lopussa viisauden alkujyvää, kun kirjoitat, miten tässä hetkessä pitäisi olla onnellinen. Mutta ei edes pitäisi, vaan me kaikki olemme jo. Se onnellisuus menee vain pilalle sillä, että ajattelemme kaikkea turhaa ja uskomme tarvitsevamme jotain muuta, jotain lisäystä elämäämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.Tämä on hyvä neuvo! Jos lapsia haluaa, on kahden uravanhemman melkoisen vaikea hoitaa kunnialla sekä lapsien kasvatus että oman uran edistäminen. Kannattaa itse hyödyntää sitä, että toisella on enemmän aikaa ja energiaa kotihommiin sekä lasten kanssa olemiseen. (Tai toki uraa tekevät voivat ostaa palveluita ulkoa, mutta ei sekään ilmaista ole.)
Oma mieheni olisi varmasti päässyt aikanaan parempipalkkaisiin (mutta epävarmempiin hommiin), mutta koska nautti työstään ja työ jousti paljon perheen tarpeisiin ja työpaikka oli pitkään vakaa työllistäjä, näimme ne tekijät tärkeämpinä kuin rahan, jotta ko
Joskus myös kahden ihmisen energiat kolahtaa hyvin yhteen. Vaikkapa parisuhteessa, silloin raha-asiat myös natsaa. Silloin rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Lapset on tiellä jos haluaa tehdä paljon työtä ja rahaa. Toisen vanhemman on pakko olla enemmän kotona lasten kanssa.
Ap:lla on ihan hyvä tilanne, jos mies on vain saamaton. Jonkun pitää hoitaa kuitenkin lasta enemmän.
Köyhä saa olla mutta ei keinoton.
Vierailija kirjoitti:
Aloin tienaamaan kunnolla vasta 35-vuotiaana, toiset syttyvät hitaammin. Mutta jos mies tyytyy tilanteeseen eikä yritä, ja tosaalta oma mammonanhimosi on pulpettitalo/seychillit/tesla -osastoa, niin ei tuosta taida tulla mitään m61.
Mistä tuon teslan tuohon repäsit? Mulle kelpaa hyvin tämä nykyinen 15 v vanha auto kunhan toimii. En koe että se auto on niin tärkeä. Mutta haluaisin muuttaa pesueeni kanssa omakotitaloon josta on lyhyt työmatka, mutta ei ole varaa. Ja joskus käydä lasten kanssa maailmalla ja lomareissuilla kotimaassa, jottei koko lapsuuden maailma rajoitu siihen 15 km ympyrän sisälle kuten omani aikanaan...
En tiedä minkälaista on köyhyydessä elää, mutta uskoisin sen vahvistan parisuhdetta. Meillä menee kaikki aika omiin harrastuksiin ja suhde on löyhä. Puoliso tykkää metsästää Afrikassa ja purjehtia ja minä taas pidän kulttuurista ja matkustan Euroopan kaupungeissa omilla lomillani.