Lue keskustelun säännöt.
Valitsin köyhän miehen ja kaduttaa
05.01.2025 |
Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen mieheeni ja jäin tälle tielle.
Nyt kaduttaa koska rakastumisen tunteet ovat hävinneet. Mies on minua köyhempi. En ala häntä elättämään, joten pitää yhteisessä elämässä tyytyä jatkuvaan köyhäilyyn kun mies ei halua/ei ole varaa matkustaa, ei muuttaa omakotitaloon. Jatkuu elämä opiskelijabudjetilla vielä kolmekymppisenäkin... Ja on lapsi jo hankittu joten ei pitäisi peruutuspeiliin enää katsoa.
Miten pääsen tästä tunteesta yli, koska pitäisi nyt tyytyä tähän elämään ja olla hetkessä onnellinen.
Kommentit (150)
"Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen"
Siis AP:lle olisi ollut 23 vuotiaana tarjolla varakkaita miehiä? Siis 50 setämiehiä? Harvassa on 23 vuotiaat varakkaat miehet todellisessa elämässö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikin puolin ristiriitianen kirjoitus. Jos itse et ala vähävaraisempaa puolisoa elättää, niin et kai oleta, että ne varakkaammatkaan olisi sinua alkaneet elättää?
Jos edes suunnilleen samasta ikäluokasta kumppani, niin harvalla 23 vuotiaalla on sellainen varallisuus, että sen perusteella voisi juuta tai jaata sanoa, mikä tilanne tulee olemaan 10-20 vuoden päästä.
Minäkin menin 23 vuotiaana naimisiin, ja olimme molemmat aivan varattomia. Kymmenen vuotta myöhemmin kumpikaan ei ole, vaan on vuoron perään tuettu toista, jotta molemmat pääsee etenemään. Ei sitä kyllä silloin aikanaan osannut sanoa, mihin suuntaan se taloudellinen tilanne lopulta kehittyy. Joskus käy parempi tuuri, mutta yleensä vaatii kovaa työtä molemmilta, jos pohjalta aloitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.Tää on muuten ihan helvetin hyvä neuvo. Ap, miehes luultavasti hoitaa lasta. Sulle jää aikaa, jos miehesi on saamaton. Jos pystyt vaurastumaan itse, älä odota ketään muuta tekemään sen.
Lapsi on ollut päivähoidossa kun mies on ollut lomautettuna. Koti isäksi hän ei ala.
Monen naisen ratkaisu tuossa tilanteessa on pistää mies parantamaan omaa asemaansa. Eli kannustaa mies hommaamaan itselleen paremmin palkattua duunia, enemmän duunia jne. perustamaan yritys. Eli miehelle iskostetaan, että tämä elintaso ei yksinkertaisesti riitä. Tämä tehdään sillä, et puhutaan mitä kaikkea muilla on. Uusi auto, matka, millainen talo, paljon sijoituksia jne.
Vierailija kirjoitti:
"Olisi ollut mahdollisuudet parempaankin ja varakkaita miehiä oli tarjolla mutta jostain syystä sitä 23 vuotiaana ihastuin tähän nykyiseen"
Siis AP:lle olisi ollut 23 vuotiaana tarjolla varakkaita miehiä? Siis 50 setämiehiä? Harvassa on 23 vuotiaat varakkaat miehet todellisessa elämässö.
No kyllä niitä nuoria ja varakkaita miehiä oli paljonkin kun oli vanhempien ostamat asunnot ja lomamatkat ym. Luulin että sitä rahaa on helppoa tehdä itsekin kouluttautumalla, mutta ei ole. Vaatii aikaa ja sitten keski iässä ehkä. Pitäisi olla perittyä rahaa tai tosi hyvä business mutta se on jo harvinaisempaa nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä miinustetaan niin paljon. Itselläni 3700e palkka ja miehellä noin 2800 ja opintolainaa paljon maksettavana Kyllähän se usein harmittaa itseäkin, että ei päästä oikein koskaan matkustelemaan ja pitää asua todella edullisessa asunnossa. Mun palkalla ei kahta ihmistä makseta reissulle tai osteta rivitaloasuntoa. Ei miehellä ole varaa koskaan oikein tehdä mitään, koko palkka menee elämiseen. Välillä mietin, että jos meillä molemmilla olisi tuo 3700e palkka eikä velkoja, niin helposti säästäisi, matkustelisi välillä ja voisi ostaa ihan mukavan asunnon. Nyt en itsekään kauheasti voi säästää, kun maksan yhteisiä kuluja niin paljon enemmän. Jos olisi kaksi maksamassa tasavertaisesti, saisin varmaan 500e kuukaudessa säästöön rahaa.
Tuollaisilla tuloilla pitäisi jäädä kyllä se 500 euroa säästöön. Moni säästäisi tonnin kuuka
Ai että kun mediaanipalkan suuruisella palkallani makselen isomman osan perheemme päivittäisistä kuluista niin pitäisi helposti pystyä laittamaan vielä tonni säästöön? Älä nyt viitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä miinustetaan niin paljon. Itselläni 3700e palkka ja miehellä noin 2800 ja opintolainaa paljon maksettavana Kyllähän se usein harmittaa itseäkin, että ei päästä oikein koskaan matkustelemaan ja pitää asua todella edullisessa asunnossa. Mun palkalla ei kahta ihmistä makseta reissulle tai osteta rivitaloasuntoa. Ei miehellä ole varaa koskaan oikein tehdä mitään, koko palkka menee elämiseen. Välillä mietin, että jos meillä molemmilla olisi tuo 3700e palkka eikä velkoja, niin helposti säästäisi, matkustelisi välillä ja voisi ostaa ihan mukavan asunnon. Nyt en itsekään kauheasti voi säästää, kun maksan yhteisiä kuluja niin paljon enemmän. Jos olisi kaksi maksamassa tasavertaisesti, saisin varmaan 500e kuukaudessa säästöön rahaa.
Progressiivisen verotuksen vuoksi, teillä on noin 500 euron ero nettotuloissa. Kyllähän se kumulatiivisesti pitkällä
Raha ei ole kaikki kaikessa, en kaipaa elättäjää tai myöskään itse jaksa tehdä enempää töitä, jotta olisi enemmän rahaa. Lähinnä välillä kaipaan, että olisi kumppani, joka pystyisi tasapuolisesti osallistumaan perheen kuluihin. En ole tämän takia kuitenkaan perhettäni rikkomassa tai edes mieti asiaa päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne nuoret ja varakkaat miehet olis jossain vaiheessa heränneet aloittajan rahanahneuteen ja ottaneet jonkun toisen. Jonkun joka rakastaa heitä itseään, ei heidän rahojaan ja omaisuuttaan.
Raha ei onnea tuo! Tuttuni ampui itsensä vaikka oli rahaa millä mällätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä miinustetaan niin paljon. Itselläni 3700e palkka ja miehellä noin 2800 ja opintolainaa paljon maksettavana Kyllähän se usein harmittaa itseäkin, että ei päästä oikein koskaan matkustelemaan ja pitää asua todella edullisessa asunnossa. Mun palkalla ei kahta ihmistä makseta reissulle tai osteta rivitaloasuntoa. Ei miehellä ole varaa koskaan oikein tehdä mitään, koko palkka menee elämiseen. Välillä mietin, että jos meillä molemmilla olisi tuo 3700e palkka eikä velkoja, niin helposti säästäisi, matkustelisi välillä ja voisi ostaa ihan mukavan asunnon. Nyt en itsekään kauheasti voi säästää, kun maksan yhteisiä kuluja niin paljon enemmän. Jos olisi kaksi maksamassa tasavertaisesti, saisin varmaan 500e kuukaudessa säästöön rahaa.
Tuollaisilla tuloilla pitäisi jäädä kyllä se 500 euroa säästöön. Moni säästäisi tonnin kuuka
Kyse kai bruttopalkasta. 2800 on todella pieni palkka.
Vierailija kirjoitti:
Raha ei onnea tuo! Tuttuni ampui itsensä vaikka oli rahaa millä mällätä.
Raha ei kuitenkaan estä onnea. Meillä loppui riidat, kun saatiin talous mukavalle tolalle. Ruokakaupassa saa valita, mitä haluaa. Lomalla voi tehdä, mitä haluaa. Lapselle on kaikkea. Lääkäriin pääsee samantien, jos tarvii. Jos jotain hajoaa, kaupasta saa uuden. Ei olla onnettomia, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.Tää on muuten ihan helvetin hyvä neuvo. Ap, miehes luultavasti hoitaa lasta. Sulle jää aikaa, jos miehesi on saamaton. Jos pystyt vaurastumaan itse, älä odota ketään muuta tekemään sen.
Lapsi on ollut päivähoidossa kun mies on ollut lomautettuna. Koti isäksi hän ei ala.
Yrittäminen vie illat ja viikonloput. Ehdit käydä palkkatöissä päivällä. Lasta pitää iltaisin kuitenkin hoitaa. Joten hyvä tilanne sulla. Saat ja pystyt tekemään työtä.
Olen totaaliyh. ja harmittaa, että en pysty tekemään työtä niin paljon kuin haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikin puolin ristiriitianen kirjoitus. Jos itse et ala vähävaraisempaa puolisoa elättää, niin et kai oleta, että ne varakkaammatkaan olisi sinua alkaneet elättää?
Jos edes suunnilleen samasta ikäluokasta kumppani, niin harvalla 23 vuotiaalla on sellainen varallisuus, että sen perusteella voisi juuta tai jaata sanoa, mikä tilanne tulee olemaan 10-20 vuoden päästä.
Minäkin menin 23 vuotiaana naimisiin, ja olimme molemmat aivan varattomia. Kymmenen vuotta myöhemmin kumpikaan ei ole, vaan on vuoron perään tuettu toista, jotta molemmat pääsee etenemään. Ei sitä kyllä silloin aikanaan osannut sanoa, mihin suuntaan se taloudellinen tilanne lopulta kehittyy. Joskus käy parempi tuuri, mutta yleensä vaatii kovaa työtä molemmilta, jos pohjalta aloitetaan.
No kyllä se koulutus ja ylipäätään halu edetä uralla ja jopa halu tehdä ylitöitä nuorena ja sen lisäksi sijoittaminen opiskeluaikana + varakkaat vanhemmat on aika iso indikaatio siitä mitä se elämä on 10 vuotta myöhemmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ei onnea tuo! Tuttuni ampui itsensä vaikka oli rahaa millä mällätä.
Raha ei kuitenkaan estä onnea. Meillä loppui riidat, kun saatiin talous mukavalle tolalle. Ruokakaupassa saa valita, mitä haluaa. Lomalla voi tehdä, mitä haluaa. Lapselle on kaikkea. Lääkäriin pääsee samantien, jos tarvii. Jos jotain hajoaa, kaupasta saa uuden. Ei olla onnettomia, ei.
Meillä loppui riidat lapsen kanssa, kun saatiin enemmän neliöitä. Lapsella on oma pelihuone nyt erillään muista huoneista. Ihana rauha. Eli kyllä raha tuo onnea, ainakin hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua varsinaisesti kaduta, mutta olin aika huonossa tilanteessa kun tapasin miehen. Oli mt ongelmia, ja jotenkin hakeuduin seuraan, joka ruokki sitä huonoa oloa. Hän on taustoiltaan alemmasta sosiaaliluokasta ja kaveriporukassaan moni joi kaikki rahansa. Nuorena pienituloisena mulle riitti, että mies kävi töissä. Hänellä ei ole mitään koulutusta.
Itse opiskelin lopulta ja tulot nousivat.
Kyllä mä tiedostan, että jos nyt olisi parin valinta edessä, kriteerit olisivat muuttuneet. Tällä hetkellä ei oikein matkustella tai tehdä mitään muutakaan, sillä mies pitää niitä turhana rahanmenona. Tupakkatuotteita on kuitenkin varaa käyttää.
Kaikki on kuitenkin nyt ihan hyvin ja mies osallistuu talouden kuluihin ja jotain laittaa säästöönkin.
Hän ei vaan nää arvoa matkustelussa tai elämyksissä, sillä ei ole koskaan saanut sellaista mahdollisuutta. Olen miehelle puhunut, että kävisin mielelläni syömässä hyv
Miten suunnittelisit saavasi matkustuselämyksiä, kävellen, polkupyörällä, soutamalla? vai omalla riittävän isolla matkailuautolla, loistoristeilijällä, suihkumoottorilentoneella savut taivaalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha ei onnea tuo! Tuttuni ampui itsensä vaikka oli rahaa millä mällätä.
Raha ei kuitenkaan estä onnea. Meillä loppui riidat, kun saatiin talous mukavalle tolalle. Ruokakaupassa saa valita, mitä haluaa. Lomalla voi tehdä, mitä haluaa. Lapselle on kaikkea. Lääkäriin pääsee samantien, jos tarvii. Jos jotain hajoaa, kaupasta saa uuden. Ei olla onnettomia, ei.
Meillä loppui riidat lapsen kanssa, kun saatiin enemmän neliöitä. Lapsella on oma pelihuone nyt erillään muista huoneista. Ihana rauha. Eli kyllä raha tuo onnea, ainakin hetkeksi.
Parempi auto, pidemmät lomat paremmissa kohteissa. Yksityislääkäri, paremmat ja mukavammat vaatteet. Siivooja, enemmän ravintolaruokaa Woltin kautta. Kyllä raha tuo tyytyväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Monen naisen ratkaisu tuossa tilanteessa on pistää mies parantamaan omaa asemaansa. Eli kannustaa mies hommaamaan itselleen paremmin palkattua duunia, enemmän duunia jne. perustamaan yritys. Eli miehelle iskostetaan, että tämä elintaso ei yksinkertaisesti riitä. Tämä tehdään sillä, et puhutaan mitä kaikkea muilla on. Uusi auto, matka, millainen talo, paljon sijoituksia jne.
Hänellä on oma tahto. En voi häntä mihinkään pakottaa, enkä tietenkään voi pakottaa.. Ei hän ehkä ole sellaista tyyppiä että tekee kaikkensa perheensä eteen.
Ehkä tämä elämä on sellaista tasapainottelua individualismin ja perhekeskeisyyden välillä. En aina tiedä ohjaammeko samaa laivaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko hyödyntää sitä, että mies hoitaa lasta? Ala vaurastua itse. Sinulla on aikaa.
Ala tsempata miestä. Perustakaa yhteinen yritys. Pakkotyöllistä miestä. Kyllä sä saat sen tienaamaan.
Jos ei, niin jätät, kun lapsi on isompi.Tää on muuten ihan helvetin hyvä neuvo. Ap, miehes luultavasti hoitaa lasta. Sulle jää aikaa, jos miehesi on saamaton. Jos pystyt vaurastumaan itse, älä odota ketään muuta tekemään sen.
Lapsi on ollut päivähoidossa kun mies on ollut lomautettuna. Koti isäksi hän ei ala.
Yrittäminen vie illat ja viikonloput. Ehdit käydä palkkatöissä päivällä. Lasta pitää iltaisin kuitenkin hoitaa. Joten hyvä tilanne sulla. Saat ja pystyt tekemään työtä.
Niin että minun pitäisi tehdä työtä päivät, illat ja viikonloput pienen lapsen äitinä. Onko se elintason nostoa jonkun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tienaamaan kunnolla vasta 35-vuotiaana, toiset syttyvät hitaammin. Mutta jos mies tyytyy tilanteeseen eikä yritä, ja tosaalta oma mammonanhimosi on pulpettitalo/seychillit/tesla -osastoa, niin ei tuosta taida tulla mitään m61.
Mistä tuon teslan tuohon repäsit? Mulle kelpaa hyvin tämä nykyinen 15 v vanha auto kunhan toimii. En koe että se auto on niin tärkeä. Mutta haluaisin muuttaa pesueeni kanssa omakotitaloon josta on lyhyt työmatka, mutta ei ole varaa. Ja joskus käydä lasten kanssa maailmalla ja lomareissuilla kotimaassa, jottei koko lapsuuden maailma rajoitu siihen 15 km ympyrän sisälle kuten omani aikanaan...
Mielestäni on kyllä hyvin kyseenalaista että lapsi niin kovin paljoa niistä lapsuuden reissuista kostuisi. Nykyään voi internetissä sekä 'matkustella' hyvin laajalti että opiskella kieliä että ymmärtäisikin sitä näkemäänsä.
Turhaan sitä enää tässä vaiheessa harmittelet. Tilanteet voivat elämässä yllättäenkin muuttua, niin että saatat olla vielä tyytyväinenkin miten valitsit.