Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Vierailija kirjoitti:

"Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu."

 

Sinä et selvästi ymmärrä, että monilla ei ole ollut kasvuiässä mahdollisuutta oppia terveitä rajoja. Kuitenkin jostain syystä odotat, että nämä ihmiset osaisivat toimia ihmissuhteissa täydellisesti, kun taas "traumatisoituneilla" ei ole minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään. Kas kun nämä eivät vain tajua ihan itse, että traumojen kanssa oikea osoite on terveydenhuolto eikä pelastajan hakeminen tavallisista ihmisistä.

Nämä "traumatisoituneet" ym. oman elämänsä energiasyöpöt taitavat täälläkin ketjussa puolustella omaa käytöstään siirtäen kaiken vastuun toisten harteille syyllistäen milloin mistäkin. Terveellisiä rajoja heille turha asettaa mitenkään nätisti sillä ei mene perille. Itse sen monesti omassa elämässäni kokenut ja siksi lakkasinkin välittämästä. Ei heitä voi välttämättä auttaa edes terveydenhuolto. 

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Tämä on asia, jonka normaalisti vanhemmat kasvattavat alle 10-vuotiaille lapsilleen. On kohteliasta keskustella myös keskustelukumppania kiinnostavista aiheista eikä vain luennoida omista kiinnostuksen kohteistaan. 

 

Yleensä ihmiset osaavat tulkita hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä siitä, että olisi aika tasapainottaa keskustelua, mutta kaikki eivät näitä signaaleja ymmärrä, vaan paasaavat omia asioitaan loputtomiin. Ymmärrän hyvin, jos keskustelukumppani valitsee etäisyyden ottamisen mieluummin kuin alkaa opettaa käytöstapoja aikuiselle ihmiselle.

"siis sinun mielestäsi tällainen ne tarvitsi ja saa melskata ja suksilla miten vain ja on muiden ei-tarvitsijoiden asia pysäyttää hänet ja suojautua?"

Oletko trolli vai tyhmä? Missä puhuin jostain sikailijoista,etkö osaa lukea? Kyllä,AIKUINEN ihminen on paitsi kykenevä myös velvollinen vetämään terveet rajat IHAN ITSE. Jos tähän ei kykene, ainakaan lapsia ei esimerkiksi kannata lähteä tekemään-vanhemmuus tuo mukanaan vastuun ja sen myötä velvollisuuden suojella lapsiaan ja perhettään. Suojeleminen ei ole mahdollista ilman terveiden rajojen vetoa IHAN ITSE. Jos et tätä ymmärrä,en näe,mitä annettavaa sinulla on tällaiseen aiheeseen? Jos joku sekopää melskaa ja sikailee vaikkapa kodissasi tai rimputtelee ovikelloasi 24/7,silloin soitetaan paikalle esim poliisi eikä itketä uhrina täällä. Se on terveiden rajojen vetoa,että ymmärtää,mitkä asiat ovat oman vastuun piirissä ja mitkä eivät. Jos alistut tuollaiseen,ongelma on kyllä ihan sinussa itsessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on aika vaihtelevia käsityksiä siitä mikä on energiasyöppö. On sellaisia ihmisiä, joilla on oikeasti todella huonot sosiaaliset taidot, ja sellainen voi tuntua raskaalta.

En ole ihan oikeasti kohdannut mielestäni mitään energiasyöppöjä, kyse on loppujen lopuksi siitä, miten tulee toimeen ihmisten eri piirteiden kanssa ja antaako niiden vaikuttaa itseensä. On huolestuttavaa jos toisten ihmisten asiat ja tekemiset vaikuttavat itseen niin kovasti, että kutsuu toisia energiasyöpöiksi.

Jotkut vaikeasti persoonallisuushäiriöiset ihmiset kyllä kuluttavat energiaa sillä he yrittävät vaikuttaa tunnetiloihini tosissaan ja se on heidän sosiaalisen vuorovaikutuksensa päämäärä. Samoin sellaiset ihmiset jotka ovat passiivisia ja täysin ulkoaohjautuvia ylikilttejä mielistejöitä ovat vähän raskaita. Minusta itseään täytyy kehittää niin, että ymmärtää millä tavalla pystyy torjumaan toisten yritykset vaikuttaa tunteisiini, jos sellaisia ihmisiä on. Voi tuntua turhauttavalta kuunnella samat ongelmat uudelleen ja uudelleen, mutta ei se minun hyvinvointiini kuitenkaan vaikuta millään lailla. Sopiva määrä henkistä etäisyyttä riittää. 

En tiedä, onko tämän kirjoittaja linjoilla vielä. Haluaisin tietää, miksi olet valinnut suostua kuuntelemaan samat ongelmat uudelleen ja uudelleen - mitä saat siitä itse, ja miten se mielestäsi auttaa vastapuolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu.

 

Ohiksena, mutta tässä puhut nyt kahdesta eri tavalla rajattomasta ihmisestä ja puolustat ja ymmärrät vain toisella tapaa rajatonta. Aivan kuten se tarrautuja ei osaa siinä hetkessä muuta kuin tarrautua ja vaatia liikaa toiselta, tuo omasta mielestäsi valheellinen osapuoli ei myöskään vain osaa asettaa rajoja suoremmin ja tarpeeksi ajoissa. Nuo ovat molemmat emotionaalisia taitoja, mutta kumpikaan ei tarkoituksella valehtele vaan on kiinni omassa toimintamallissaan josta käsin tilannetta tarkastelee.

 

Helppo sanoa, että tee asia ja suhteen laatu nyt vain selväksi toiselle niin silloin kaikki on hyvin, mutta mitäs jos se vastapuoli ei usko tai kunnioita sitä totuuttasi ja selväksi tekemistä? Yleensä tällainen parivaljakko koostuu jollain tapaa röyhkeästä ja tarvitsevasta, sekä liian kiltistä ja uhrautuvasta. Se liian kiltti ymmärtäisi itse jo vihjailusta, eikä hän välttämättä löydä kommunikointiin enää muuta keinoa kuin päästää irti, jos ei saa tilaa loukkaamatta toista. Moni myös väittää kestävänsä suoraa puhetta, mutta oikeasti loukkaantuu verisesti jos tällainen ylikiltti sitten lopulta kertoo kokemuksensa ilman totuttua kaunistelua. Molemmat tarvitsevat rajat ja molemmille tekee hyvää ymmärtää, ettei kummankaan osapuolen käytös kumpua pahuudesta tai valehtelusta vaan keinottomuudesta ja kykenemättömyydestä.

 

On myös ihan ok myöntää joskus se tosiasia, että todella suorapuheinen ihminen ei aina välttämättä ole edes temperamenttien puolesta paras match herkälle ja hienovaraiselle ystävänä, vaikkei kummassakaan piirteessä ole mitään vikaa sinänsä vaan ne ovat vaan piirteitä. Ne eivät vain toimi aina yhteen vaikka molemmat osapuolet olisivat ne parhaat versiot itsestään ja löytäneet rajansa, koska tällöin yhteinen kieli on aina toiselle vieras ja vaikea. On ihan ok ja sallittua päästää irti, koska lopputulokset ovat myös lopulta osapuolten omissa käsissä. Tarvitseva ihminen voi tarrautua aina uusiin ja uusiin uhreihin, tai lopulta havahtua siihen että hänen täytyisi opetella miten nojata emotionaalisesti ennen kaikkea itseensä. Liian pitkään liian kiltti taas voi leikata tuon takertujan elämästään ja huokaista helpotuksesta, mutta myöhemmin löytää itsensä samasta tilanteesta uudelleen ja ihmetellä miten on mahdollista että hänet on taas ymmärretty niin väärin ja leimattu kylmäksi hylkääjäksi. Tai sitten hän voi opetella, miten asettaa rajat tarpeeksi napakasti mutta kunnioittavasti, tai miten oppia tunnistamaan ne takertumiseen taipuvaiset ihmiset jo kaukaa ettei tarvitse mennä siihen asti että syntyy konflikti. Se vaatii molemmilta osapuolilta kykyä tunnustaa itselleen, mistä oma käytös on saanut alkunsa ja mitä tarpeita se toimimaton käytösmalli tyydyttää. Mitä hakee sillä alitajuisesti, miksi se toimii, vaikkakin sitten vinksahtaneella tavalla. Tuon syyttelyn lopettaminen on numero yksi ja sen jälkeen on katsottava dynamiikkaa paljon isommassa kuvassa kauempaa. 

Tähän on tultu, kun vanhemmat tuijottavat somea eivätkä anna rakkautta ja huomiota lapsilleen.

Tuloksena on tarvitseva aikuinen, jonka asiat ja ongelmat eivät anna tilaa vastavuoroisille ihmissuhteille. Harvoin ihmissuhteet ovat täysin tasavertaisia, mutta kovinkaan moni ei jaksa kannatella ihmistä, jolla on jatkuva paha olo tai turvallisen sylin tarve. 

Kenenkään aikuisen ei kuulu toimia töisen aikuisen vanhempana.

Ihmissuhteista saa eniten irti, kun osapuolilla on jotain annettavaa toisilleen.

Ihmisten kannattaisi myös kääntyä yksilön ongelmista kohti yhteisöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vastoinkäymiset tee ihmisestä energiasyöppöä. Kaikilla on välillä ongelmia. Energiasyöpöllä niitä on vaan jatkuvasti eikä hän hae ratkaisua niihin, koska oikeastaan hän nauttii valittamisesta. 

 

No tämä. Ns normaali ihminen käsittelee niitä vastoinkäymisiäänkin viisaasti. Kysyy neuvoa kun on sen paikkaa, tajuaa lopettaa ajoissa kun itsekin ymmärtää, ettei ole valmis tekemään ratkaisuja. 

 

olen itsekin katkaissut välejä ihmisiin, jotka esim valittavat vuosi vuoden jälkeen paska suhdetta, josta eivät kuitenkaan lähde. Miksi pitäisi käyttää samaan asian vatvomiseen omaa arvokasta elämää..

Itse huomasin valittavani liian kuormittavaa työtäni ystäville liian usein. Kun sitten totesin etten nyt tässä kohtaa (taloudellisisista) syistä asialle mitään tee, niin en sillä enää kuormita muistakaan. Palaan sitten asiaan, jos oikeasti alan hakea uutta työtä ja tarvitsen tähän näkökulmia tms.

Mä olen jättänyt ainoastaan ne ihmiset jotka eivät vastaa viesteihin tai olen se ainoa yhteyttä pitävä osapuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vastoinkäymiset tee ihmisestä energiasyöppöä. Kaikilla on välillä ongelmia. Energiasyöpöllä niitä on vaan jatkuvasti eikä hän hae ratkaisua niihin, koska oikeastaan hän nauttii valittamisesta. 

 

No tämä. Ns normaali ihminen käsittelee niitä vastoinkäymisiäänkin viisaasti. Kysyy neuvoa kun on sen paikkaa, tajuaa lopettaa ajoissa kun itsekin ymmärtää, ettei ole valmis tekemään ratkaisuja. 

 

olen itsekin katkaissut välejä ihmisiin, jotka esim valittavat vuosi vuoden jälkeen paska suhdetta, josta eivät kuitenkaan lähde. Miksi pitäisi käyttää samaan asian vatvomiseen omaa arvokasta elämää..

Itse huomasin valittavani liian kuormittavaa työtäni ystäville liian usein. Kun sitten totesin etten nyt tässä kohtaa (taloudellisisista) syistä asialle mitään tee, niin en sillä enää kuormita muistakaan. Palaan sitten asiaan, jos oik

Amen to this.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat käyneet vuosikymmenen terapiassa valittamassa, mutta eivät osaa ratkaista mitään.

"Nämä "traumatisoituneet" ym. oman elämänsä energiasyöpöt taitavat täälläkin ketjussa puolustella omaa käytöstään siirtäen kaiken vastuun toisten harteille syyllistäen milloin mistäkin. Terveellisiä rajoja heille turha asettaa mitenkään nätisti sillä ei mene perille. Itse sen monesti omassa elämässäni kokenut ja siksi lakkasinkin välittämästä. Ei heitä voi välttämättä auttaa edes terveydenhuolto."

Sieltä lähti oma vyyhti aikoinaan purkautumaan, sen jälkeen kun ystävät olivat saaneet tarpeekseen kuuntelemisesta. Hävettää, etten aiemmin tajunnut hakea ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

"Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu."

 

Sinä et selvästi ymmärrä, että monilla ei ole ollut kasvuiässä mahdollisuutta oppia terveitä rajoja. Kuitenkin jostain syystä odotat, että nämä ihmiset osaisivat toimia ihmissuhteissa täydellisesti, kun taas "traumatisoituneilla" ei ole minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään. Kas kun nämä eivät vain tajua ihan itse, että traumojen kanssa oikea osoite on terveydenhuolto eikä pelastajan hakeminen tavallisista ihmisistä.

Minä aivan varmasti ymmärrän,paremmin kuin hyvin,mitä tarkoittaa,kun omia rajoja ei ole kunnioitettu koskaan. Juuri siksi olen äärimmäisen tarkka siitä,että rajojani ei kukaan enää koskaan tule tallomaan ja jos yrittää,se on rikosilmoitus välittömästi pienestäkin syystä. Puhun siis kuitenkin aivan toisen tason asioista,kuin vaikka jostain puhelinsoitoista keskellä yötä (mikä toki myös on häiritsevää,mutta soittajan voi estää). Sinä itse oletat, että jos hlö on traumatiosoitunut ( et näytä tajuavan mitä se tarkoittaa) että hänen tulisi kyetä toimimaan kuten ' normaalit' ihmiset. No kerronpa uutisen; se ei ole realistista. Realistisempaa on se,että jos koet itseltäsi vietävän jaksamista kohtuuttomasti jonkun hlön toimesta,sinä laitat ne rajat itse. Ei ole muuta tapaa,ei,vaikka se olisi sinulle lapsuutesi vuoksi hankalaa. Vastuu on aina sen,joka asian tiedostaa. Tuollaisessa tilanteessahan juuri on tärkeää että selkeäsanaisesti kertoo syyt etäisyyden ottamiseen sille kuormitusta aiheuttava ole ihmiselle, joka joko ymmärtää tai sitten ei. Kun olet syyt välien katkaisuun kertonut,asia ei ole enää sinun vastuullasi, ellet itse jatka yhteydenpitoa. Mikä siinä totuuden sanomisessa voi olla niin vaikeaa, ihan pelkällä tekstarillakin kun nykyään voit ilmoittaa jos ei kasvotusten kykene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus ja sivusta seurattua:

Nämä elämästään "energiasyöpöt" ulkoistavat ihmiset eivät sano suoraan toiselle, mikä harmittaa. Sen sijaan vaan yhtäkkiä todetaan, että en halua enää viettää aikaa kanssasi. Ei sanota sille toiselle, että "Minua kuormittaa, kun usein puhut asiasta x. Voisimmeko keskustella enemmän muista aiheista?". Toinen ei saa edes mahdollisuutta käytöksensä muuttamiseen. Eikä ihminen välttämättä itse tajua, että toista saattaa kuormittaa hänen tapansa puhua asiasta x.

Tämä on asia, jonka normaalisti vanhemmat kasvattavat alle 10-vuotiaille lapsilleen. On kohteliasta keskustella myös keskustelukumppania kiinnostavista aiheista eikä vain luennoida omista kiinnostuksen kohteistaan. 

 

Yleensä ihmiset osaavat tulkita hienovaraisia sosiaalisia vihjeitä siitä, että olisi aika tasapainottaa keskustelua, mutta kaikki eiv

Mutta kun heillä ei ole ollut normaali elämä. Miksi et haluaisi antaa heille sellaista?

Aiemmin käytiin päihteillä ja lääkkeillä. Tälle polvelle riitti. Päihteet tuhoaa ihmisen. Helpompaa miettiä mikä aiheuttaa päihtedenkäyttöä ja poistaa juurisyy. 

Vierailija kirjoitti:

"Nämä "traumatisoituneet" ym. oman elämänsä energiasyöpöt taitavat täälläkin ketjussa puolustella omaa käytöstään siirtäen kaiken vastuun toisten harteille syyllistäen milloin mistäkin. Terveellisiä rajoja heille turha asettaa mitenkään nätisti sillä ei mene perille. Itse sen monesti omassa elämässäni kokenut ja siksi lakkasinkin välittämästä. Ei heitä voi välttämättä auttaa edes terveydenhuolto."

 

Sieltä lähti oma vyyhti aikoinaan purkautumaan, sen jälkeen kun ystävät olivat saaneet tarpeekseen kuuntelemisesta. Hävettää, etten aiemmin tajunnut hakea ammattiapua.

Älä suotta häpeä vaan ole ylpeä siitä, että havahduit tilanteeseesi ja hait siihen apua. Jotkut meistä tarvitsevat aika brutaalinkin herätyksen, ennen kuin pystymme näkemään asiat niin kuin ne ovat. Olen itse tyyppiä, jolle pitää monesti tulla seinä vastaan ennen kuin tajuan, että minun on muutettava kurssia. En onneksi ole enää niin sokea itselleni kuin nuorempana ja olen oppinut paremmin tunnistamaan käytös- ja reagointimallejani sekä korjaamaan toimintaani ajoissa. Uskon, että sinäkin olet varmasti kasvanut tuosta murtumispisteestä ja kerryttänyt aina tarpeellista elämänviisautta sen seurauksena.

"Minä aivan varmasti ymmärrän,paremmin kuin hyvin,mitä tarkoittaa,kun omia rajoja ei ole kunnioitettu koskaan. Juuri siksi olen äärimmäisen tarkka siitä,että rajojani ei kukaan enää koskaan tule tallomaan ja jos yrittää,se on rikosilmoitus välittömästi pienestäkin syystä. Puhun siis kuitenkin aivan toisen tason asioista,kuin vaikka jostain puhelinsoitoista keskellä yötä (mikä toki myös on häiritsevää,mutta soittajan voi estää). Sinä itse oletat, että jos hlö on traumatiosoitunut ( et näytä tajuavan mitä se tarkoittaa) että hänen tulisi kyetä toimimaan kuten ' normaalit' ihmiset. No kerronpa uutisen; se ei ole realistista. Realistisempaa on se,että jos koet itseltäsi vietävän jaksamista kohtuuttomasti jonkun hlön toimesta,sinä laitat ne rajat itse. Ei ole muuta tapaa,ei,vaikka se olisi sinulle lapsuutesi vuoksi hankalaa. Vastuu on aina sen,joka asian tiedostaa. Tuollaisessa tilanteessahan juuri on tärkeää että selkeäsanaisesti kertoo syyt etäisyyden ottamiseen sille kuormitusta aiheuttava ole ihmiselle, joka joko ymmärtää tai sitten ei. Kun olet syyt välien katkaisuun kertonut,asia ei ole enää sinun vastuullasi, ellet itse jatka yhteydenpitoa. Mikä siinä totuuden sanomisessa voi olla niin vaikeaa, ihan pelkällä tekstarillakin kun nykyään voit ilmoittaa jos ei kasvotusten kykene."

Minulla on aikoinaan diagnosoitu PTSD sekä dissosiaatiohäiriö ja olen käynyt pitkät traumaterapiat, että tiedän kyllä, mitä on olla traumatisoitunut. Sulla vain ei näytä riittävän ymmärrystä kuin tietyille traumatisoituneille, jotka hädissään tarrautuvat toisiin ihmisiin ja hakevat näistä jotain pelastajaa. Niiden, joihin tarraudutaan, pitäisi mielestäsi osata täydellisesti vetää rajat tarrautujille. No, tiedän omasta kokemuksesta, että rajojen opettelu on prosessi. Liian kauan tuli itsekin otettua vastuuta toisista ihmisistä ja toisaalta odotettua, että toiset ottaisivat vastuuta minusta. Jokaisella on vastuu itsestään. Toiset opettelevat vetämään rajat, toiset käsittelemään traumansa asianmukaisten tahojen tuella.

"Minua häiritsee nykykulttuuri, jossa toisia ihmisiä syytetään "energian viemisestä" ja hylätään hänet, jos toisella ihmisellä on vaikka raskasta elämässään."

Jos haluaa aina olla saamapuolella siloinkin imee energiaa toisilta.

Itse koen energiasyöppöyden että se on henkilö joka on niin "kiintynyt" kärsimyksiinsä ettei haluakkaan luopua niistä. Ei halua ottaa vastaan apua tai se apu on aina "väärää". Ainoa "oikea" apu on hänen mielestään sellaista, että käyt hänelle siivoamassa ja pesemässä pyykkiä ja kuuntelemassa hänen tauotonta valitustaan. Eli ikään kuin mahdollistat hänen tilaansa. Olet kuin "äiti" äärettömän hemmotellulle ja avuttomalle lapselle joka on sairaan riippuvainen sinusta. Huomaat että olet lopen uupunut kannattelemaan häntä. Hän vajoaa vain uudestaan omiin synkkiin syvyyksiinsä koska hän ehkä viihtyy siellä? mutta koska siellä on yksinäistä hän haluaa vetää sinutkin sinne mukanaan... Hän haluaa että te koette yhdessä sen saman synkkyyden että ymmärtäisit häntä? Yrität kannatella häntä pinnalla mutta lopputulos on että te kumpikin uppoatte.

Toinen energiasyöppö on kärsimätön kitkerä omasta mielestään "kriittinen ja rehellinen" ihminen joka saa kiukkupuuskia ja jonka seurassa olo olisi kuin kävelisi munankuorilla ja jännittää vaan että mistä se seuraavaksi pimahtaa. Joku joka arvostelee ja kritisoi sinua, kaikkea mitä olet ja mitä teet. Olen huomannut että kannattaa vain pysyä tyynenä ja sanoa että kiitos vain, olen ihan tyytyväinen elämääni ja itseeni ja pidän itsestäni ja elämästäni tällaisena ja en kaipaa arvosteluasi ja "hyväätarkoittavia" neuvojasi juuri tällä hetkellä, sitten jos kaipaan niitä, niin pyydän niitä.

Kolmas on joku "vappupimiä". Pidän kyllä avoimista ja ekstroverteistä ihmisistä. Valtaosa ystävistäni on sellaisia, lämpimiä ja avoimia ihmisiä, mutta toi vappu-persoona! Hän on sellainen että hän imee hapen huoneesta! En pysty edes katselemaan häntä kun tulee klaustrofobinen olo. Kun hänen juontajaparinsa on äänessä, hän väijyy siellä taustalla malttamattomana ja näyttää kuin hän ei pysyisi millään edes nahoissaan, joutuessaan olemaan edes hetken hiljaa. Kun hän haastattelee jotakuta, hän näyttää äkkipikaiselta ja kärsimättömältä että sano nyt sanottavasi äkkiä nyt että mä pääsen taas ääneen ennen kuin mä pamahdan. Hälle puhuminen on samaa kuin hengittäminen. 

"Niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät opi kunnioittamaan toisten selkeästi ilmaistuja rajoja, raja vedetään lopulta siihen, ettei olla enää yhteydessä. Siitä voi seurata juuri sellaista raivoa, jota sinäkin täällä palstalla ilmennät. Olen kokenut. En muuttanut päätöstäni." 

Taitaa nyt raivot löytyä vain ihan omasta takaraivostasi. Mitä muuta olen mielestäsi sanonut, kuin että jokainen on itse vastuussa rajojensa vetämisestä? Jos selkeästi, asiallisesti ja perustellusti kerrotut syyt etäisyyden ottamiselle eivät toiselle riitä, niin silloin vastuu on siirtynyt itseltäsi pois ja voit vaikka katkaista välit täysin, ellei mikään muu auta. Mikä tässä oli sinulle ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu."

 

Sinä et selvästi ymmärrä, että monilla ei ole ollut kasvuiässä mahdollisuutta oppia terveitä rajoja. Kuitenkin jostain syystä odotat, että nämä ihmiset osaisivat toimia ihmissuhteissa täydellisesti, kun taas "traumatisoituneilla" ei ole minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään. Kas kun nämä eivät vain tajua ihan itse, että traumojen kanssa oikea osoite on terveydenhuolto eikä pelastajan hakeminen taval

 

Olen eri, ja nyt en kyllä ymmärrä mitä haet tällä raivoamisella takaa. 

 

Kukaan ei ole velkaa minkäänlaisia selityksiä rajoja rikkovalle henkilölle, kun on käynyt selväksi, ettei tämä välitä pyynnöistä, ilmoituksista tai välttämättä edes estoista, oli traumataustaa tai sitten ei. Virkavaltaakin voidaan tarvita apuun. 

 

Joskus se raja on asetettava siihen, että ihmistä ei tapaa ollenkaan, eikä vastaa yhteydenottoihin. Rajojen rikkoja päätyy parhaassa tapauksessa opettelemaan ihmissuhdetaitoja alusta yhdessä psykiatrisen ja/tai päihdehuollon kanssa. Siihen ei kuitenkaan kukaan ulkopuolinen voi pakottaa, eikä vastuu ole traumatisoituneen ystävillä tai entisillä ystävillä, vaan valitettavasti hänellä itsellään, tai syyntakeettomuuden kyseessä ollessa yhteiskunnalla. 

Ongelma on lähinnä se, että tietyt ihmiset tekevät jatkuvasti typeriä päätöksiä ja näitä pitäisi sitten kuunnella ja ymmärtää. Kun tälle ihmistyypille satut avautumaan omista ongelmista saat takaisin vain kylmän katseen, hetken hiljaisuuden ja sitten he rupeavatkin puhumaan omista ongelmistaan. Ei kiitos.