Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"

Jos sanon,että on jokaisen omalla vastuulla vetää rajat ja suojella omaa jaksamistaan ja hyvinvointiaan,kuten kukakin parhaiten osaa ja kykenee, saan alapeukkuja. 

Jos sanon, että etäisyyden ottaminen tai välien katkaisu on järkevää jos omat voimavarat eivät riitä, saan alapeukkuja.

Jos olen sanonut samaa, mitä monet muutkin täällä ovat sanoneet ja ovat olleet samaa mieltä asiasta, saan silti alapeukkuja.

Mistäköhän tällainen negatiivinen alapeukutteluasennoituminen kertoo? 

Minulla ei ole ongelmaa tukea vaikeassa tilanteessa olevaa ystävää, enkä koe sitä raskaaksi. Kuuntelen ja lohdutan, mutta en stressaa itse heidän asioistaan. Sen sijaan perheenjäsenen tai läheisen sukulaisen murheet tulevat ihan erilailla iholle, ja usein niiden takia menettää omat yöunensa. Nämä koen erittäin kuormittavana, koska minulla on omiakin ongelmia enkä jaksa loputtomiin kannatella toisia. Itse en koskaan avaudu läheisille ongelmistani, enkä tukeudu heihin. Ajattelen että jokainen hoitaa itse oman pääkoppansa ja asiansa. 

Onkohan tässä  yhteiskunnassa jotain vikaa kun on niin paljon näitä "energiasyöppöjä"? Eräs ystäväni, jota oikeasti pidän itselleni energiasyöppönä eli takertuvana, rajoistapiittaamattomana draama-ihmisenä, kertoi kuinka hän katkoi välinsä äitiinsä kun hän ei kestänyt äidin tarvitsevuutta ja draamaa äidin avioeron jälkeen ja kun itselläkin on tämä stressaava (ikuinen) elämänvaihe ja kun on erityisherkkä jne.

katselin yhtä dokkaria yhdestä afrikkalaisheimosta ja silmiinpistävää oli että kaikki oli niin rentoja ja iloisia. Ne ei omistaneet mitään tai tavoitelleet mitään paitsi ruokaa tietty. Ne jakoi porukalla keskenään ilot ja surut ja ketään ei eristetty yksin.

Vierailija kirjoitti:

Jotta tästä aiheesta voisi käydä edes hiukan asiallista keskustelua, olisi ensin erotettava se, mitä tarkoittaa "energiasyöppö" ja mikä ero siinä on suhteessa vaikka traumakäytöksiseen ja siksi raskaalta tuntuvaan, mutta vain satunnaisesti tavattavan henkilön suhteen. Täällä niputetaan aivan erilaiset ihmiset ja käytösmallit yhteen ja samaan läjään. Miksi?

Mä tapaan satunnaisesti traumataustaisia. Jos mulla sattuu olemaan aikaa ja voimavaroja, jaksan kuunnella. Mutta en enää ystävysty tällaisten ihmisten kanssa. Oleellista on mun mielestä just tuo "satunnaisesti tavattava". Olen itseasiassa kuunnellut ihan tuntemattomienkin elämäntarinoita niin bussipysäkeillä, bississa kuin rautatieasemillakin. Ei nuo kohtaamiset mua kuormita. Se on se hetki ja sen jälkeen ei todennäköisesti enää koskaan kohdata. Yli 20 vuotta sitten tyhmyyksissäni ystävystyin ihmisen kanssa, jolla oli vaikea ero meneillään. Tai niin mä luulin. Hän puhui jatkuvastyi tästä exästään ja kaikesta heidän eroonsa liittyvästä. Kun 2 vuotta oli kulunut, kerran varovasti ehdotin, että eikö kannattaisi alkaa jo suunnata katse tulevaan eikä menneeseen. Vasta silloin mulle selvisi, että erosta olikin kulunut jo 10 vuotta. Tämän naisen lapsetkin teini-ikään tultuaan päättivät muuttaa isänsä luokse, koska eivät enää jaksaneet äitinsä katkeruutta. 

Mulle "energiasyöppö" tarkoittaa henkilö, joka on jos ei nyt ihan päivittäin niin ainakin melkein haluamassa multa milloin mitäkin antamatta koskaan itse mitään takaisin. Ihminen, joka käyttää mua vain omien ongelmiensa likasankona. Mulla on yksi tuttu, joka laittaa mulle viestiä muutaman kerran viikossa ja viestit on just aina sitä samaa: rahapulaa, yksinäisyyttä jne. Mua se ei haittaa, koska tämä henkilö on mulle kuitenkin vain tuttava eikä mulla ole mitään varsinaista tunnesidettä häneen. Ymmärrän, että hänellä on tarve purkaa edes jollekin pahaa oloaan ja mulle sopii ihan hyvin, että hän purkaa sen mulle. Mutta en halua tavata tätä ihmistä enkä muutenkaan lähentyä hänen kanssaan. Luen ne viestit, kun ehdin ja jaksan,  ja vastailen jotain tyyliin "onpa ikävää" tms. En odota itse tältä ihmiseltä yhtään mitään, joten sen vuoksi en koe häntä "energiasyöppönä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta tästä aiheesta voisi käydä edes hiukan asiallista keskustelua, olisi ensin erotettava se, mitä tarkoittaa "energiasyöppö" ja mikä ero siinä on suhteessa vaikka traumakäytöksiseen ja siksi raskaalta tuntuvaan, mutta vain satunnaisesti tavattavan henkilön suhteen. Täällä niputetaan aivan erilaiset ihmiset ja käytösmallit yhteen ja samaan läjään. Miksi?

Tulee enkun kielteisestä energy vampire ideasta:

 

An energy vampire is someone who sucks the energy from you or from the group in a social interaction, explains Dr. Markley. They may create a negative or depleting experience during the connection, and they may or may not be aware of how their relational dynamic is impacting others.

Energia vamppyyri on parempi termi, koska se kuvastaa paremmin miten nää henkil

Energia harvesterit on kans ikäviä.

On olemassa persoonia, jotka ikäänkuin imevät kaiken energia.

Ei heillä sen kummempia ongelmia tunnu olevan. Mutta tapaamisen jälkeen on niin nääntynyt, että tarvitsee kunnon levon silmät kiinni.

Osa ihmisistä valittaa vaan valittamisen erosta. Vanhasta erosta, ikävästä työpaikasta tai typerästä politiikasta vaan jankataan ja jankataan, eikä edes yritetä nähdä missään asiassa hyviä puolia. Joka asiassa on myös hyviä puolia kun niitä vaan katsoo.

Ihmisiin on helppo ottaa etäisyyttä, mutta harmi kun instagram feedejä ei saa blokattuja kun sitä negatiivistä kaikkien muiden syyttelyä ja omaa elämän surkeutta valuu toisten somestakin omaan elämään, eikä kehtaisi kavereiden tilejä blokata. No toki instaa voi olla katsomatta, jos algoritmeihin ei pysty vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Tilapäisen raskaan elämäntilanteen aiheuttama kuormitus ja "energiasyöppöys" ovat kaksi eri asiaa. Ensimmäinen on joskus ajankohtaista jokaiselle meistä, monille useampiakin kertoja elämän aikana. Jokainen normaalisti kehittynyt ihminen tajuaa, että se on verottavaa ja voimavaroja vievää aikaa eikä kenenkään voi odottaa olevan parhaimmillaan siinä tilassa. Lisäksi suru, viha ja muut vastaavat tunteet vaativat prosessointia eikä niiden työstämistä voi hoputtaa. Fiksu ihminen ymmärtää tämän ja malttaa olla läsnä eikä yritä väkisin pakottaa tilannetta positiivisemmaksi.

Energiasyöppöys ei sen sijaan ole tilapäistä alakuloisuutta tai uupuneisuutta vaan jatkuva, haitallinen käytösmalli. Energiasyöppö vaatii, kontrolloi, uhriutuu, komentelee, nälvii, ohittaa muiden asiat mutta tuo jatkuvasti omia asioitaan esille, näkee muissa ihmisissä lähinnä negatiivisia puolia mutta on sokea omilleen, tekee ihmisistä paikkansapitämättömiä olet

Tuossa on sellainen "pieni" ongelma, että maailmassa on paljon sellaisia energiasyöppöjä jotka ei vuosikymmenienkään jälkeen ymmärrä, miksi muut ihmiset kaikkoaa heidän elämästään. Joillain voi olla esim. sen verran vaikea Asperger, että he ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä ymmärtämään miten heidän käytöksensä vaikuttaa muihin. He voivat olla hyväntahtoisia ihmisiä ja tarkoittaa hyvää, vaikka heidän käytöksensä vaikuttaa muulta. Onko oikein jättää tällaiset ihmiset kylmästi yksin?

Mielestäni on itsekästä hankkiutua eroon kaikista energiasyöpöistä, ellei siihen ole todella pakottavaa tarvetta (omat voimavarat ei yksinkertaisesti riitä). Jokainen voisi miettiä, eikö voisi edes muutaman kerran vuodessa käydä vaikka kahvilla tai kävelyllä jonkun energiasyöpön kanssa, joka on yksinäinen ja haluaa viettää aikaa kanssasi? Onko se todella liikaa vaadittu, että ajattelisi välillä muutakin kuin omaa napaansa ja mukavia ihmisiä?

"Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista."

Tuossa ainakaan ei "riitä ymmärrystä" "uhriutujille", jotka eivät ole osanneet vetää rajoja oikein ja ajoissa. Opastaakin voi tavalla, jonka tarkoitus ei ole loukata ketään.

Voi kuule, kun minä en ole tässäkään ketjussa ketään tarkoituksellisesti ollut loukkaamassa,tämä on keskustelupalsta. Jos joku loukkaantuu siitä,mitä minä sanon,minä en oikein sille mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei valitettavasti nöyrry ennen kuin joutuu itse kokemaan vastaavaa hylkäämistä. Tuollakin radiojuontajalla on hieman miettimistä sitten, kun on itse vaikeassa tilanteessa ja muut hylkäävät. Itse taas haluan toimia eri tavalla. Jos joku läheiseni vaikka sairastuu, niin pyrin olemaan hänen kanssaan entistä tiiviimmin tekemisissä. Totta kai se on ajoittain hyvinkin raskasta myös itselle, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että myös hylkääminen on todella raskasta. En halua, että läheiseni joutuu kokemaan sellaista.

Onnittelut, että olet osannut siis valita läheisesi oikein eivätkä he pidä sinua itsestäänselvyytenä! Se on ideaalitilanne jolloin tekemisissä oleminen ei edes toisen vaikeuksien aikana ole kuitenkaan liian raskasta. Tilanne on kuitenkin monimutkaisempi silloin, jos ongelma ei ole empatian puuttumisessa vaan on jo itsekin tullut hylätyksi ja kokemuksesta tietää miltä se tuntuu. Kuulostaa vähän kuin neuvoisit, että kenen tahansa lähipiiriin pyrkivistä kanssa kannattaisi siis vaan olla kärsivällinen ettei heidän tarvitsisi kokea hylkäämistä, siksi ettet itse samaistu ongelmaan. Karu fakta on, että kaikki ystävyyssuhteet eivät kuitenkaan ole hyviä ja tasavertaisia ja on olemassa ihmisiä jotka tarvitsevat tärkeimpiä oppiläksyjä oppiakseen nimenomaan niitä raskaitakin kokemuksia. Ei ole hyvä syy jäädä kärsimään vuosiksi siksi, ettei toisen tarvitsisi kärsiä.

 

Minut ainakin saa hylätä kuka tahansa milloin tahansa, koska silloin kun tiedän olleeni jollekin itse hyvä ja vilpitön ystävä, en ota sitä hylkäämisenä vaan kohtalon väliintulona. Ovi elämästäni on aina auki, mutta en päästä takaisin heitä jotka ovat päättäneet lähteä ja loukanneet tarkoituksella. En halua että kukaan ainoastaan sietää minua elämässään, vaan tiedän että löydän aina laadukasta seuraa jos uskallan itse rakastaa muita ja luottaa tulevaan. En myöskään itse hylkää ihmisiä ilman, että kykenen tarvittaessa perustelemaan heille ratkaisuni ja seisoin päätösteni takana. On vain ja ainoastaan hyvä, että elämä pakottaa toisinaan näkemään ihmisten ja tilanteiden todelliset värit ja näin ollen pystyn tekemään päätökset todellisuuden pohjalta. Vastuullani on toki rajojeni ja käytökseni pohjalta opettaa miten haluan että minua kohdellaan, mutta tehtäväni ei ole kasvattaa muita aikuisia ihmisiä. Minun tehtäväni on kasvattaa itse itseäni ja suhtautua muihin peileinä itsestäni. Muut heijastavat minulle sitä, olenko itse kunnioittava ja rehellinen itselleni vai en. Oma tilanteemme ja kokemuksemme ei myöskään ole yhtä kuin kaikkien muidenkin tilanteet ja kokemukset. Erilaisia käsityksiä ystävyydestä on myös yhtä paljon kuin ystävyyksiä, mutta tietyt lainalaisuudet ovat toki universaaleja lojaaliuteen liittyen. 

Vierailija kirjoitti:

En muista törmänneeni tähän ilmiöön ennen, mutta on yleistynyt hurjasti nyt 2020-luvulla ikäisteni kolmekymppisten naisten keskuudessa. Näitä naisia yhdistää se, että ovat omassa elämässään ahdistuneita ja kuormittuneita, lisäksi vaativat toisilta paljon. Aivan kuin toisten pitäisi suorittaa asiat heidän mukaansa, jotta ahdistus säilyisi jotenkin aisoissa.

Olen aina havainnut, että akoilla on pää sekaisin ja päreitä kainalossa. Tämäkin todistaa sen.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta tästä aiheesta voisi käydä edes hiukan asiallista keskustelua, olisi ensin erotettava se, mitä tarkoittaa "energiasyöppö" ja mikä ero siinä on suhteessa vaikka traumakäytöksiseen ja siksi raskaalta tuntuvaan, mutta vain satunnaisesti tavattavan henkilön suhteen. Täällä niputetaan aivan erilaiset ihmiset ja käytösmallit yhteen ja samaan läjään. Miksi?

Mä tapaan satunnaisesti traumataustaisia. Jos mulla sattuu olemaan aikaa ja voimavaroja, jaksan kuunnella. Mutta en enää ystävysty tällaisten ihmisten kanssa. Oleellista on mun mielestä just tuo "satunnaisesti tavattava". Olen itseasiassa kuunnellut ihan tuntemattomienkin elämäntarinoita niin bussipysäkeillä, bississa kuin rautatieasemillakin. Ei nuo kohtaamiset mua kuormita. Se on se hetki ja sen jälkeen ei todennäköisesti enää koskaan kohdata. Yli 20 vuotta sitten tyhmyyksissäni ystävystyin ihmisen kanssa, jolla oli

Olen yrittänyt tässä ketjussa puhua tästä samasta asiasta hieman eri sanakääntein, mutta puit sanoiksi sen,mitä olen yrittänyt ilmaista. Se, että täällä haukutaan ihmisiä,jotka ovat kuvaamasi kaltaisia: satunnaisesti kohdattavia, vain jonkinlaista hetkellistä kuuntelijaa kaipaavia, rikkinäisiä ihmisiä,on todella väärin. Nämä eivät ole sama asia,kuin jokin 24/7 energiaa imevä vampyyri,joka pyörii ympärillä antamatta hengitystilaa. 

188: Ihminen,  jolle riittää kerran vuodessa kahvilla käyminen,  ei olekaan energiasyöppö. Energiasyöppö haluaa toisesta ihmisestä mahdolllisimman paljon myös vuoden muinakin päivinä .

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä valittaa vaan valittamisen erosta. Vanhasta erosta, ikävästä työpaikasta tai typerästä politiikasta vaan jankataan ja jankataan, eikä edes yritetä nähdä missään asiassa hyviä puolia. Joka asiassa on myös hyviä puolia kun niitä vaan katsoo.

Ihmisiin on helppo ottaa etäisyyttä, mutta harmi kun instagram feedejä ei saa blokattuja kun sitä negatiivistä kaikkien muiden syyttelyä ja omaa elämän surkeutta valuu toisten somestakin omaan elämään, eikä kehtaisi kavereiden tilejä blokata. No toki instaa voi olla katsomatta, jos algoritmeihin ei pysty vaikuttamaan.

Tekosyitä. Tuossa valitat itsekin vain valittamisen ilosta muiden somesisällöstä, vaikka seuraaminen on täysin oma valinta ja todellakin on mahdollista mykistää vaikka kaikki seuraamasi tilit. Älä syytä kaveriasi vaan ota vastuu omasta päätökseksestäsi, jos oikea syy on että et itse vain kehtaa olla avaamatta toisten julkaisuja. Oikeasti en tosin usko että syy edes on kehtaamisessa, vaan todennäköisesti olet myös samaan aikaan utelias heidän elämästään ja laiska tekemään muutoksia omaan käytökseesi. Lopussa syytät jopa algoritmiä, vaikka myönsit jo että valinta seurata on ollut ihan omissa käsissäsi mutta et vain viitsi tehdä mitään. Juuri tällaista on keskustella livenäkin ihmisen kanssa, joka valittaa surkeutta mutta ulkoistaa sitä jonkun muun syyksi samalla kun tilaa sitä itse.

 

Voisin jaksaa kuunnellakin tällaista ns. valitusta, jos vaikkapa sen somen sisällön surkeuden sijaan puhuttaisiin eniten kuitenkin siitä miksiköhän henkilö sitten on koukussa siihen, että avaa niitä stooreja joita ei oikeastaan jaksaisi katsoa. Siinä olisi jo heti kiinnostavampi keskustelu, mutta tällainen kulma yleensä tyrehdyttää valittajien kanssa keskustelun kokonaan. He haistavat, että keskustelu on menossa siihen että heidän täytyisi tarkastella myös omaa käytöstään kriittisesti ja vetävät koko sanomisensa takaisin tai vaihtavat aihetta.

 

Tämä on muuten myös hyvä kikka esim. jatkuvien parisuhdehuolien kuuntelemiseen silloin, kun ystävä haluaa vain valittaa toksisesta suhteesta mutta ei ikinä eroa tai tee ongelmien ratkaisemiseksi mitään hyödyllistä. Mitä ystävä sanoo, jos häneltä kysyykin voitaisiinko puolison vikojen sijaan miettiä yhdessä mikä saa sinut silti jäämään? Jos keskustelu ei ikinä etene tuolle seuraavalle tasolle, loppuu oma kiinnostukseni terapioinnille jossain kohtaa. Mutta jos on mahdollista puhua siitä ystävän omasta vastuusta ja todellisista vaihtoehdoista, tilanteessa yleensä on toivoa ja se ei enää ehkä olekaan yhtä kuormittavaa kuuntelijalle. Silloin kuuntelija ei ole vain likakaivo jolta odotetaan tyhjää validaatiota, vaan hän oikeasti voi auttaa vaikeassa tilanteessa. Poikkeuksena tietysti, jos on kyse esim. väkivaltaa tai jotain muuta traumaattista kokeneen henkilön auttamisesta. Silloin kun tilanne on akuutti, ei ole hyvä hetki miettiä tuollaisia kysymyksiä. Vaan puhun tällaisesta jatkuvasta passiivisesta valituksesta, jossa viedään toisten energiaa mutta samaan hengen vetoon kuitenkin todetaan, että ei asia kuitenkaan liikaa häiritse ja eihän sille edes mitään voi. 

Vierailija kirjoitti:

"Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista."

Tuossa ainakaan ei "riitä ymmärrystä" "uhriutujille", jotka eivät ole osanneet vetää rajoja oikein ja ajoissa. Opastaakin voi tavalla, jonka tarkoitus ei ole loukata ketään.

Voi kuule, kun minä en ole tässäkään ketjussa ketään tarkoituksellisesti ollut loukkaamassa,tämä on keskustelupalsta. Jos joku loukkaantuu siitä,mitä minä sanon,minä en oikein sille mitään mahda.

Sama pitänee paikkansa niiden traumatisoituneiden kohdalla, jotka loukkaantuvat, kun joku ei enää jaksa kuunnella heidän vuodatuksiaan? Jos loukkaantuvat, ei sille muut mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

188: Ihminen,  jolle riittää kerran vuodessa kahvilla käyminen,  ei olekaan energiasyöppö. Energiasyöppö haluaa toisesta ihmisestä mahdolllisimman paljon myös vuoden muinakin päivinä .

Entäpä,jos on seuraava tilanne:

Sinut nimenomaan kutsutaan paikalle toisen kotiin tai sinulle laitetaan viestiä tai sinulle soitetaan. (Itse olet paljon passiivisempi juuri siksi,että tiedät,ettei mielialasi ole positiivinen etkä halua kuormittaa ketään. Tämän tietää myös hlö,joka ottaa yhteyttä.) Käytte silti pitkiä syvällisiä keskusteluita, harvoin tosin, mutta kuitenkin erittäin raskaistakin aiheista. Sitten ilman mitään ennakkovaroitusta hlön asennoituminen sinuun muuttuu jollain tavalla negatiiviseksi ja vältteleväksi.

Viimeisen kerran kun kohtaatte, se tapahtuu hänen kutsumanaan kyläilemään luokseen,paikalla myös muita ihmisiä. Olet juuri tekemässä lähtöä ja olet sanomassa hlölle pikaisesti asiasta,joka on jäänyt mieltäsi painamaan viimeisimmän,jo viikkoja sitten käydyn puhelinkeskustelunne aikana, mutta ennenkuin saat lausettasi loppuun,hän kirjaimellisesti fyysisesti hyökkää päällesi rajusti ja alkaa huutaa solvauksia, suorastaan kirkuen ja käskien sinua häipymään pysyvästi.

Uskovainen ihminen,lapsityössä mukana ollut,srk ylistyksessä ollut,oikein empaattisen ja välittävän oloinen,josta paljastuu vuosien kuluttua pahasti häiriintynyt teeskentelijä. Tällaiseen väkivaltaiseen käytökseen siis syynä ei mielestäni voi olla kenenkään osapuolen raskas tilanne,jos olet tavannut hlöä vain kerran kuussa tai harvemmin ja silloinkin kyse usein ollut hänen aloitteestaan. Jos hlö olisikin kokenut keskustelut tai kohtaamiset raskaina, niin miksi hän ei ole kyennyt sitä selkeästi ilmaisemaan,varsinkin,kun olen tämän asian monesti hänelle sanonut,että minulle on ihan ok ja ymmärrän,jos et jaksa/halua tavata/puhua, kunhan vain kerrot siitä suoraan,jotten taas kerran joudu läpikäymään uutta hylkäämiskokemusta. Hän siis selkeästi nimenomaisesti pyrki satuttamaan minua täysin tietoisesti monella eri tasolla ja tämän jälkeen hän uhriutui muille läsnäolijoille kertoen valheita minusta. 

Olen vain onnellinen, että pääsin eroon tästä "kuuntelevasta" ystävästä, hänen todellinen luonteensa olisi saanut paljastua paljon,paljon aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka puhuvat tunteja lähes yksinpuhelua puhelimessa. Työpäivän jälkeen, kun puhelin soi ja soittajan nimi lävähtää näyttöön, niin onko ensimmäinen ajatus kiva ... vai voi v...u. 

Ei ihminen jaksa olla toisen koko elämän katkeruuksien oksennussankona. Terapia hoitaa sen.

Väsyttävintä on kun olet päivän palvellut aspassa ja tulet kotiin aivan poikki. Joku soittaa tunnin tilityspuhelun omista ongelmistaan joita pyörittelee ja vatvoo. Ei jaksa. Ei jaksa millään olla olkapää kun vapaa-aikaa on pari-kolme tuntia illassa ja se pitäisi käyttää jonkun terapoimiseen. 

Ihmiset ovat todella itsekkäitä. Annan itsestäni paljon ja koen toisinaan uupumusta, mutta pitää vetää rajoja ja sitten levätä, mutta en katkaise välejä sen takia, että "joku veisi energiaa". Olenhan itsekin ollut maassa ja minua on kuunneltu. Kyllä tämä on vastavuoroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä, jotka puhuvat tunteja lähes yksinpuhelua puhelimessa. Työpäivän jälkeen, kun puhelin soi ja soittajan nimi lävähtää näyttöön, niin onko ensimmäinen ajatus kiva ... vai voi v...u. 

Ei ihminen jaksa olla toisen koko elämän katkeruuksien oksennussankona. Terapia hoitaa sen.

 

Väsyttävintä on kun olet päivän palvellut aspassa ja tulet kotiin aivan poikki. Joku soittaa tunnin tilityspuhelun omista ongelmistaan joita pyörittelee ja vatvoo. Ei jaksa. Ei jaksa millään olla olkapää kun vapaa-aikaa on pari-kolme tuntia illassa ja se pitäisi käyttää jonkun terapoimiseen. 

Tässäkin olisi syytä katsoa peiliin: Kuka pakottaa kuuntelemaan pitkiä tilityspuheluita? Mikset kerro soittajalle, että olet liian kiireinen tai väsynyt raskaan päivän jäljiltä? Jos jäät kuuntelemaan tuollaisia puheluita kerta toisensa jälkeen ja valitat millaisia energiasyöppöjä niiden soittajat on, olet pahimman luokan uhriutuja. Opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi sen sijaan että syllistät muita.

"Voi kuule, kun minä en ole tässäkään ketjussa ketään tarkoituksellisesti ollut loukkaamassa,tämä on keskustelupalsta. Jos joku loukkaantuu siitä,mitä minä sanon,minä en oikein sille mitään mahda."

"Sama pitänee paikkansa niiden traumatisoituneiden kohdalla, jotka loukkaantuvat, kun joku ei enää jaksa kuunnella heidän vuodatuksiaan? Jos loukkaantuvat, ei sille muut mitään mahda."

Mikä trollausarmeija täällä oikein on liikkeellä,kun ei selvä suomenkieli mene perille? 

On edelleenkin JOKAISEN OMALLA VASTUULLA, miten hän rajansa vetää. Siinä on eroja,kuinka kykenevä tuohon kukin on,mutta itse en tunne ketään, joka on aidosti läpikäynyt todella raskaita asioita, joka loukkaantuisi siitä, että hänen puheensa menevät ns. normaaleiden ihmisten sietokyvyn yli ja ettei häneen pidetä yhteyttä järin aktiivisesti siitä syystä tai yhteydenpitoa rajataan. Kyse on kuitenkin REHELLISESTÄ kommunikaatiosta-toista ihmistä ei saa hylätä vain siksi, että hänen ajatuksenkulkunsa on itselle liian raskas, sellainen on henkisen väkivallan yksi muoto ja perustelut on kerrottava,vaikka se tarkoittaisi sitten jonkun loukkaantumista. Usein traumoista ja masennuksesta kärsivä nimenomaan on se joka vetäytyy pois lähes kaikista ihmissuhteista, ei toisinpäin.

Tiedätköhän sinä nyt ihan todella,mitä tarkoittaa ja miten voi ilmetä vakava pysyvä ja pitkäkestoinen traumatisaatio..Kun nuo kommenttisi eivät siltä vaikuta.

Eli tuo minkä tarkoitit pahantahtoiseksi piikiksi,koska et,kuten ei moni muukaan,kestä suoraa puhetta tai muiden perusteltuja mielipiteitä keskustelupalstalla, ei nyt kyllä oikein osunut. Parempi onni sitten ensikerralla.