Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nykykulttuuri: Ihmisten hylkääminen, jos he "vievät energiaa"
04.01.2025 |
Minua häiritsee nykykulttuuri, jossa toisia ihmisiä syytetään "energian viemisestä" ja hylätään hänet, jos toisella ihmisellä on vaikka raskasta elämässään. En tarkoita, että kukaan saisi käyttäytyä raskaan elämäntilanteen takia ikävästi toisia kohtaan, mutta on moukkamaista hylätä vaikka sairastunut/eronnut/ison vastoinkäymisen kohdannut siksi, että hän ei satu sillä hetkellä olemaan "hyvää" seuraa. Tähän ajattelumalliin törmää nykyisin todella usein, viimeksi eilen radiojuontaja kommentoi, miten hänestä on täysin ok heivata energiasyöpöt elämästä.
Todellisuudessa jokaisella on elämässään joskus huonoja aikoja ja silloin kaipaisi toisilta tukea, eikä valitusta siitä, että oletpa raskas ihminen niin ulkoistan sinut elämästäni.
Kommentit (368)
Yllättävää, että täällä aika yksimielisesti pidetään energiasyöppöinä henkilöitä, joilla on murheita elämässään. Mulle energiasyöppöjä ovat henkilöt, jotka puhuvat koko ajan vain itsestään huomioimatta toista. Se on ihan sama onko ne jutut positiivisia vai negatiivisia, se riittää, että se toinen ottaa kaiken huomion itselleen. Tuollaisen ihmisen tapaamisen jälkeen tai vaikka työpaikalla vietetyn ruokatauon jälkeen on aivan katujyrän alle jäänyt olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Myös ne, joihin tarrataan kuin pelastajaan, voivat olla "ties miten traumatisoituneita". Pitäisikö sen tarrautujankin osata lukea, ettei sillä "pelastajalla" olekaan terveet rajat ja avittaa rajoittamalla itse omaa tarrautumistaan ja avautumisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Mä olen tästä ihan samaa mieltä. Ja juuri tästä syystä mulla kestää hyvin pitkään (vähintään vuosi) uuden ihmisen kanssa, ennenkuin tuttavuus voi muuttua edes kaveruudeksi. Saati sitten ystävyydeksi. Moni ihminen jaksaa olla hetken aikaa mukavaa seuraa, mutta ei kovin kauaa. Haluavat vain uuden ihmisen sen entisen tilalle, joka ei jaksanut enää kuunnella kaikkea negaa. Yleensä jo vuoden sisällä selviää, kaipaako toinen terapeuttia tai pankinjohtajaa, joten neuvon sitten ottamaan yhteyttä sellaiseen tahoon, joka voi auttaa. Nuorena olin naiivi ja ystävystyin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei olisi kannattanut alunperinkään ryhtyä lähempään tuttavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
on ihan normaalia että joidenkin ihmisten kanssa ollaan enemmän tekemisissä kuin toisten, omien tykkäämisten mukaan, mutta tätä päivää on se että tuollainen välien katkaisu on muka joku suuri keski-ikäisnaisellinen voimaantumisen ele jota sitten mAniFesTOidAaN kaikkialla, etenkin somessa.
No sitä voimaantumista se nimenomaan on puhtaimmillaan, vaikka kuulostaa toki ärsyttävältä ja teennäiseltä noin ilmaistuna. Keski-ikäiset ja vähän nuoremmatkin naiset ovat juuri niitä kilteiksi ja pidättyväiseksi kasvatettuja miellyttäjiä ja uhrautujia, joista suuri osa ei ole uskaltanut tai edes osannut ilmaista aitoja tunteitaan ihmissuhteissa välttämättä koskaan. Kun negatiiviset tunteet ja terveiden rajojen ilmaiseminen on kielletty, ne tunteet eivät mitenkään mystisesti katoa tai lakkaa kokonaan olemasta, vaan tihkuvat läpi esim. ahdistuksena, passiivis-aggressiivisuutena, yleisenä kireytenä, kontrollifriikkeytenä, alistumisena ja lopulta jopa hormonihäiriöinä ja autoimmuunisairauksina jne. Se oireiden kirjo riippuu ihan yksilöstä, taustasta ja muista tekijöistä kuten traumoista. Mutta vaikka kuinka vinoilette ja teette pilkkaa, näillä asioilla on looginen yhteys. Miehille on sen sijaan sallittu negatiivisten tunteiden ilmaisua paremmin, mutta heidän harteille on lasetettu erilaiset, toiseen ääripäähän kallelleen olevat paineet. Siksi keski-ikäisten miesten pahoinvointi näkyy ja oireilee eri tavalla, vaikka se on myös ihan yhtä todellista pahoinvointia ja lukossa olemista.
Ne jotka nauravat naisten emotionaaliselle voimaantumiselle ja huonon itsetunnon ja edes omanarvontunnon kohottamisen yrittämiselle, voivat todennäköisesti itse edelleen pahoin tai sitten hyötyvät siitä jos naiset pysyisivät vain mahd uhrautuvina, hymyilevinä, helposti hyväksikäytettävinä ja feikkeinä versioina itsestään joka tilanteessa. Energiasyöpöistä irtipäässyttä henkilöä halveksiva ihminen ei joko ymmärrä koko ilmiötä, tai sitten on itse se syöppö jota harmittaa kun ei saa enää loputonta apua, sääliä, huomiota, kuuntelijaa ja ystävää antamatta mitään takaisin. Toki joillakin tuo vapautumisen manifestoinnin riemu lähtee myös lapasesta ja voi ärsyttää, mutta sellainen yleensä kuuluu isoihin elämänmuutoksiin, että ensin saattaa mennä liiankin lujaa ja tulla ylilyöntejä, jonka jälkeen pikkuhiljaa löytyy yleensä se keskitie ja uusi tasapaino.
Suunta on kuitenkin kollektiivisesti tässä asiassa hyvä, eikä ole kenenkään osapuolen oikea etu että ihmiset pysyvät velvollisuudesta sellaisissa ystävyyssuhteissa joissa eivät oikeasti haluaisi olla. Pahalta se tietysti tuntuu, kun se pakottaa myös itsekeskeisiä ihmisiä tarkastelemaan kuvioita uudelta kantilta, mutta totuus usein sattuu ja vaatii itsemyötätuntoa ja nöyryyttä. Vai haluaisitko itse olla sellaisen velvollisuuden tai hyväntekeväisyys-ystävyyden kohteena? Itse en ainakaan, vaan mielummin olisin sitten yksin ja etsisin sellaista seuraa, jossa minua arvostetaan. Jos en meinaisi löytää sellaista, ottaisin asiasta vastuuta ja alkaisin tarkastelemaan mikä seurassani on vikana. Eli mitä sellaista teen huomaamattani itse, joka työntää potentiaalisia ystäviä pois. Jatkuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sen sijaan harmittelee aloituksessan ennemminkin sitä, että aidot ystävät ovat harvassa mutta ei ymmärrä että ei pintapuolisempi, mutta mukava tuttava tai yhteiseen elämäntilanteeseen sidottu hauska kaveri mitään tosiystävyyttä ole koskaan ollutkaan. Aito ystävyys joka kestää aivan kaikenlaiset vaiheet ja hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin hän on, on kautta aikojen ollut todella harvinaista ja aarteena pidettyä. Se että odotamme tuollaista sitoutumista joka toiselta meille ystävälliseltä tuttavalta ja esitämme sitä itse, on ehkä pikemminkin se tämän ajan henki ja ajankuva. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun hyväksyy sen faktan että hyvilläkin tyypeillä, jotka pystyvät tarkastelemaan omaa käytöstään realistisesti, on todennäköisesti läheisissä vain kourallinen niitä aitoja timantteja joihin voi luottaa täysin. Kuulostaa ehkä surulliselta, mutta ei oikeasti ole sitä. Muut ihmissuhteet kannattaa ottaa sellaisina kuin ne ovat ja kohdella kaikkia ihmisiä hyvin, mutta ei alistuvasti niin kuin olisit heille jotain velkaa. Et ole, eivätkä hekään ole mitään velkaa sinulle. Katkeruus vähenee, kun lopettaa odottamasta ihmisiltä muuta kuin he ovat ja alkaa arvostamaan ja vaalimaan niitä jotka haluavat kanssasi tasavertaisen, molemmille hyvältä tuntuvan kestävän ystävyyden joissa molemmilla on oikeus kasvaa.
Kannattaa aloittaa itsestään ja pian huomaa, ettei enää edes välitä yhtä paljon siitä miten muut nämä asiat ajattelevat. Vedät puoleesi hyviä ystäviä kyllä ennen pitkää, jos olet sitä itsekin. Rajoja kunnioittavia ihmisiä vedät sen sijaan puoleesi silloin, kun kunnioitat omia ja toisten rajoja koska se huokuu ihmisestä. Niin yksinkertaista se lopulta on, oli vuosi ja paikka mikä hyvänsä. Kutsui sitä sitten millä hyvänsä termillä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Tai sitten ketju on pullollaan niitä ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa näiden "traumatisoituneiden" ym. vuoksi, myös ohjaamalla oikeanlaisen avun piiriin ja saaneet siitä huolimatta näiltä "hädässä olevilta" suoranaisen velvollisuuden olla ilmaisena terapeuttina 24/7 omasta jaksamisestaan ja elämästään viis ja kun ei ole jaksanut joka kerta eikä koko aikaa, on haukuttu huonoksi ystäväksi jne. Rajansa kaikella. Myös "traumatisoituneen jne" suuruusharhoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Höpö höpö. Aikuinen ihminen osaa itsekin hakeutua ammattiavun piiriin - hyväksikäyttäjä ei tee sitä edes ystävän auttamana. Nämä, joista halutaan etääntyä, eivät kunnioita rajoja. Ei kukaan jaksa päättää puhelua sanomalla viisi kertaa, että nyt on pakko mennä, eikä vastata puhelimeen öisin, varsinkaan toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu varmaan osittain siitä, että oman mielenterveyden käsittely on noussut keskiöön tässä ajassa. Ennen ihmissuhteet olivat omaa hyvinvointia tukevaa yhdessäoloa. Nykyään ihmiset ovat alkaneet käyttää ihmissuhteita jonkinlaisena pahan olon purkukanavana. Tämä voi johtaa siihen, ettei kukaan jaksa ihmisiä, joilla on pahimmat mt-ongelmat, koska negatiiviset tunteet siirtyvät.
Kyllä se omalla kohdalla on ainakin mennyt täysin päinvastoin. Ennen harva otti vastuuta mt-ongelmistaan, käytti vain muita, jopa omia lapsiaan, likasankonaan. Nyt ne on nämä lapset, jep ne nykyiset kolmekymppiset, jotka ovat alkaneet opetella niitä tarveitä rajoja ja käsitellä omia ongelmiaan ammattiavulla. Tai siis omissa piireissä tämä kehitys on ollut nähtävissä jo edelliset viitisentoista vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että täällä aika yksimielisesti pidetään energiasyöppöinä henkilöitä, joilla on murheita elämässään. Mulle energiasyöppöjä ovat henkilöt, jotka puhuvat koko ajan vain itsestään huomioimatta toista. Se on ihan sama onko ne jutut positiivisia vai negatiivisia, se riittää, että se toinen ottaa kaiken huomion itselleen. Tuollaisen ihmisen tapaamisen jälkeen tai vaikka työpaikalla vietetyn ruokatauon jälkeen on aivan katujyrän alle jäänyt olo.
Juurikin tämä. Täällä keittiöpsykologisoiden leimataan kärsiviä ja traumatisoituneita ihmisiä,jotka ovat varmasti myös itse tietoisia oman seuransa ajottaisesta raskassoutuisuudesta,eikä ymmärretä,että energiasyöppö on juurikin myös yltiöpositiivinen kaiken ilmatilan vievä tai äänekäs henkilö,joka ei välitä muista sen tarpeista tai tunteista mitään,vaan jyrää ympärillään olevat tai nostaa itseään jatkuvasti esiin millä tahansa keinolla. Suurin osa ahdistavassa elämäntilanteessa olevista on liiankin huolissaan omien puheidensa tai mielialansa vaikutuksista muihin ihmisiin, eivätkä he tuppaudu toisten seuraan,jos ei nimenomaan ole esim pyydetty. Täällä sekoitetaan asiat ja termit ja kuten jo sanottu: vain sinä tiedät missä rajasi menevät,älä sysää omaa vastuuta itsestäsi sille,joka on avun tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Myös ne, joihin tarrataan kuin pelastajaan, voivat olla "ties miten traumatisoituneita". Pitäisikö sen tarrautujankin osata lukea, ettei sillä "pelastajalla" olekaan terveet rajat ja avittaa rajoittamalla itse omaa tarrautumistaan ja avautumisiaan?
Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on se oikeasti aika raskasta viettää jatkuvasti aikaa ihmisen kanssa, jolla on aina naama nurinkurin ja joku känkkäränkkä jostakin. Energiasyöppö ei meinaa mitään yhtä vastoinkäymistä tms. vaan sitä että jatkuvasti kaikki on huonosti ja sitten sitä huonoa oloa puretaan lähimmäisiin. Mitään itsereflektiota ei osata tai viitsitä tehdä.
Juu tästäkin keskustelusta tulee esille miten se että välit on laitettu poikki on ollut aina kaikkien muiden paitsi itsensä vika.
Ei tällä energiasyöppöjen hylkäämisellä kai tarkoitetakaan sitä, että vaikeuksiin joutunut ystävä dumpattaisiin heti.
Itse olen hylännyt yhden energiaa vievän ystävän. Hänelle ei ollut tapahtunut mitään ikävää, mutta kaikki oli silti aina huonosti. Tuin häntä 15 vuotta, jona aikana hän pääsi opiskelemaan unelmiensa alaa, löysi kivan puolison, osti asunnon ja sai mahtavan työpaikan. Kaikki oli silti aina huonosti ja aina puhuttiin hänen ongelmistaan. Opiskelu oli raskasta, puoliso oli nössö, asuntoon tuli putkiremontti, työpaikalla oli inhottava pomo jne.
15 vuotta olin aina aivan uupunut hänen tapaamisensa jälkeen. Elämäni muuttui aurinkoiseksi kun pääsin hänestä eroon. Nykyään näemme satunnaisesti muiden ystävien kautta ja pidämme hajurakoa. Ilmeisesti hänellä menee hyvin mutten oikeastaan halua tietää enempää.
En ikinä hylkäisi ystävää kevyin perustein. Jokaisella meistä tulee vaikeits hetkiä elämässä ja silloin on tärkeää että ystävät ovat rinnalla. Mutta krooninen mulla on kaikki niin huonosti-asenne on vaan liian raskas taakka ystävälle kannettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää, että täällä aika yksimielisesti pidetään energiasyöppöinä henkilöitä, joilla on murheita elämässään. Mulle energiasyöppöjä ovat henkilöt, jotka puhuvat koko ajan vain itsestään huomioimatta toista. Se on ihan sama onko ne jutut positiivisia vai negatiivisia, se riittää, että se toinen ottaa kaiken huomion itselleen. Tuollaisen ihmisen tapaamisen jälkeen tai vaikka työpaikalla vietetyn ruokatauon jälkeen on aivan katujyrän alle jäänyt olo.
Juurikin tämä. Täällä keittiöpsykologisoiden leimataan kärsiviä ja traumatisoituneita ihmisiä,jotka ovat varmasti myös itse tietoisia oman seuransa ajottaisesta raskassoutuisuudesta,eikä ymmärretä,että energiasyöppö on juurikin myös yltiöpositiivinen kaiken ilmatilan vievä tai äänekäs henkilö,joka ei välitä muista sen tarpeista tai tunteista mitään,vaan jyrää ympärillään olevat tai nostaa i
Siis sinun mielestäsi tällainen ns. tarvitsija saa melskata ja sikailla miten vain, ja on muiden, ei-tarvitsijoiden asia pysäyttää hänet ja suojautua?
On kokemusta siitä että kuunnellaan ja tuetaan vuosia jotain tällaista ja lopputuloksena on vain myrkyllisyyttä itseä kohtaan.
En usko että toinen ihminen edes voi auttaa. Kyllä tässä maailmassa jokaisen pitää selvittää itse omat pään sisäiset ongelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Tai sitten ketju on pullollaan niitä ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa näiden "traumatisoituneiden" ym. vuoksi, myös ohjaamalla oikeanlaisen avun piiriin ja saaneet siitä huolimatta näiltä "hädässä olevilta" suoranaisen velvollisuuden olla ilm..Rajansa kaikella.
Onko täällä tosiaan lukemisen ymmärtäminen näin hataraa? Sinäpä sen jälleen kerran toistoit, mitä minä olen sanonut koko ajan; Pidä ITSE huoli rajoistasi, sitä ei kukaan toinen puolestasi tee. Eikö tämä oma vastuu omasta toiminnasta mitenkään mene jakeluun? Jos sinä tiedostat että rajojasi ylitetään,TEE SE SELVÄKSI äläkä ulise ja uhriudu tyhjästä. Muita ei tarvitse siinä prosessissa satuttaa-miten vaikeaa tämä oikein voi olla? Tietysti,jos olet katkera ja kostonhimoinen koska et osannut itse pitää puoliasi,niin silloin jankkaamisesi on lähes ymmärrettävää mutta silloin olet siirtynyt 'raskaiden' ihmisten kategoriaan sitä edes tajuamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Tai sitten ketju on pullollaan niitä ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa näiden "traumatisoituneiden" ym. vuoksi, myös ohjaamalla oikeanlaisen avun piiriin ja saaneet siitä huolimatta näiltä "häd
Niin pidänkin huolen itse rajoistani ja joka kerta kun olen ne joutunut asettamaan niin saan kuraa niskaani joten ei kiinnosta tuollainen alati kitisevä säälin ja huomionkerjääjä ongelmineen eikä traumoineen pätkääkään. Senkun vaikka viiltää ranteensa auki ja vuotaa kuiviin.
"Etkö tosiaan ymmärrä,kun sanotaan, että pidä itse huolta omista rajoistasi. Jos sinä olet antanut ymmärtää,että olet käytettävissä,vaikket olekaan,miksi jatkat valehtelua tai mahdollisesti satutat ihmistä,joka on kuvitellut sinun olevan jotain muuta kuin olet? Tee asiasi heti selväksi äläkä syyllistä niitä,jotka eivät kenties vielä tiedosta todellista tilannetta. Jos et siihen kykene,ei vika ole toisessa,joka ei voi tietää,mitä pääsi sisällä liikkuu."
Sinä et selvästi ymmärrä, että monilla ei ole ollut kasvuiässä mahdollisuutta oppia terveitä rajoja. Kuitenkin jostain syystä odotat, että nämä ihmiset osaisivat toimia ihmissuhteissa täydellisesti, kun taas "traumatisoituneilla" ei ole minkäänlaista vastuuta omasta käytöksestään. Kas kun nämä eivät vain tajua ihan itse, että traumojen kanssa oikea osoite on terveydenhuolto eikä pelastajan hakeminen tavallisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.
Tai sitten ketju on pullollaan niitä ihmisiä jotka ovat tehneet kaikkensa näiden "traumatisoituneiden" ym. vuoksi, myös ohjaamalla oikeanlaisen avun piiriin ja saaneet siitä huolimatta näiltä "häd
Onko täällä tosiaan lukemisen ymmärtäminen näin hataraa? Sinäpä sen jälleen kerran toistoit, mitä minä olen sanonut koko ajan; Pidä ITSE huoli rajoistasi, sitä ei kukaan toinen puolestasi tee. Eikö tämä oma vastuu omasta toiminnasta mitenkään mene jakeluun? Jos sinä tiedostat että rajojasi ylitetään,TEE SE SELVÄKSI äläkä ulise ja uhriudu tyhjästä. Muita ei tarvitse siinä prosessissa satuttaa-miten vaikeaa tämä oikein voi olla? Tietysti,jos olet katkera ja kostonhimoinen koska et osannut itse pitää puoliasi,niin silloin jankkaamisesi on lähes ymmärrettävää mutta silloin olet siirtynyt 'raskaiden' ihmisten kategoriaan sitä edes tajuamatta.
Opettele sinä nyt alkuun edes lainaamaan teksti ymmärrettävästi, kun peräät luetun ymmärtämistä.
Niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät opi kunnioittamaan toisten selkeästi ilmaistuja rajoja, raja vedetään lopulta siihen, ettei olla enää yhteydessä. Siitä voi seurata juuri sellaista raivoa, jota sinäkin täällä palstalla ilmennät. Olen kokenut. En muuttanut päätöstäni.
Alue: Aihe vapaa
No on se oikeasti aika raskasta viettää jatkuvasti aikaa ihmisen kanssa, jolla on aina naama nurinkurin ja joku känkkäränkkä jostakin. Energiasyöppö ei meinaa mitään yhtä vastoinkäymistä tms. vaan sitä että jatkuvasti kaikki on huonosti ja sitten sitä huonoa oloa puretaan lähimmäisiin. Mitään itsereflektiota ei osata tai viitsitä tehdä.