Lue keskustelun säännöt.
lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaam
01.01.2025 |
"lääkäri ja kätilö heittäytyivät Outin ylävatsan päälle. Outi ei ollut saada henkeä, mutta vauva oli pakko saada ulos. Kipu oli sanoin kuvaamatonta. Pakokauhu otti vallan. Me kuollaan, me kuollaan Outin päässä takoi.
Lopulta lääkäri tarttui imukuppiin, kiinnitti sen vauvan päähän ja veti. Alapää tuntui repeytyvän palasiksi, ja Outi huusi. Hän huusi vielä silloinkin, kun vauva parin vedon jälkeen oli jo ulkona.
Synnytyksen jälkeen Outi vietiin leikkaussaliin ommeltavaksi. Väliliha oli revennyt pahasti, ja Outi oli menettänyt paljon verta. Hemoglobiini oli alle 70, ja Outi näki kaiken kahtena.
En ollut vielä sisäistänyt, mitä olin juuri kokenut, ja minua pelotti, että selviänkö tästä sittenkään. Hengenlähtö oli todella lähellä."
Synnyttäjä "huijattiin" alatiesynnytykseen.
https://kaksplus.fi/raskaus/synnytys/outille-jai-vakava-synnytystrauma-…
Kommentit (1302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonostihan tuo alapää on korjattu, jos jäi ilman ja ulosteenkarkailua. Kuulostaa siltä, että välilihan lisäksi on peräaukon sulkijalihakset vaurioituneet. Jos niitä ei ole ommeltu yhteen, ei mikään määrä jumppaa auta. Synnyttäjän olisi pitänyt ottaa yhteyttä sairaalaan eikä kotona itsekseen seurata oireita. Mitä nopeammin, sitä parempi. Vasta vuosien tai kuukausien päästä korjattuna lopputulos on aina huonompi.
Helsingissä on ainakin ohjeena, että jos on jäänyt pysyvää haittaa alatiesynnytyksestä, suositellaan sektiota eli keisarileikkausta.
Ei kyllä pidä paikkaansa. Tai siis ei ainakaan toteudu tuollainen. Noin puolella synnyttäneistä on pysyviä haitioja. Niistä suurin osa haluaa alatiesynnytyksen. Sektiota haluavien pitää käydä pelkopoleilla näyttelemässä sypepotilasta, että saa sektion.
Nlan th
Haikarakansion ohjeiden mukaan pitäisi suositella sektiota jos on ulosteenkarkailua. Toinen asia onkin, noudatetaanko ohjeita. Jos ei, eli siellä sanoo että haluaa sektion, mutta ei saa, kannattaa asia riitauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatietä perustellaan luonnolisuudella. Onko ehkäisy luonnollista? Entä keinohedelmöitys? Koko lääketiede on yhtä luonnottomuutta. Miksi sitten juuri synnyksen pitää olla luonnollinen?
Naisen kärsimyksellä ei ole väliä. Jos joku uhkaisi katkaista miehen välilihan saksilla, tuskin hänen pelkoaan kyseenalaistettaisiin tai hänet leimattaisiin hysteeriseksi.
Oletko ikinä synnyttänyt? Kyllä se välilihan leikkaus on sen vuoksi, ettei tulisi pahempia repeytymiä. Siisti nipsaus helpompi korjata. Mulle tehtiin ekassa eikä sen jälkeen ole tarvinnut. Eikä tuntunut missään.
Repeämät parantuvat jostain syystä paremmin kuin leikkaushaava. Välilihan leikkaus ei estä repeämiä, jos vauva on liian iso/ äidin keho ei ole vielä siinä vaiheessa että myötäisi tarpeeksi. (Oikeasti pahoista repeämistä en puhu tässä yhteydessä.)
Vierailija kirjoitti:
"Pitäisikö raskautta harkitseville alkaa myös samaan tapaan alleviivaten alkaa kertoa alatiesynnytyksen riskejä?"
Kuulostat melko lapselliselta. Ota ihmeessä asioista selvää ennen kuin niihin ryhdyt, nämä tiedot on ihan yhtälailla sinun kuin muidenkin saatavissa. Myös nämä valitettavat ja harvinaiset tapaukset kuin jotain on mennyt pahasti pieleen.
Tilanne on kuitenkin eri silloin kun haluat lääkärin suorittavan sinulle operaation esim. sektion. Normaaliin käytäntöön kuuluu, että myös riskeistä kerrotaan ihan lääkärin taholta.
Lain mukaan myös alatiesynnytyksen riskeistä on kerrottava ihan samoin kuin sektion. Lakia ei vaan noudateta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miä heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.
Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa.
Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.
Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.
Lääkäriä ei normaalisti sujuvassa synnytyksessä kuulukaan nähdä, ellei halua puudutusta.
Ei kai lääkäri niitä tikkejä laita. Vuorossa oleva kätilö, joka osaa ommella tai ei. :/
Vierailija kirjoitti:
Miä heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.
Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa.
Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.
Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.
Minä jouduin sanomaan aika tiukasti että nyt suut kiinni ja antakaa mun synnyttää rauhassa. Huoneessa oli kolme kätilöä ja sellainen chear leading show että meinasin seota. Pää näkyy! Taas näkyy!! Ponnista, hienoa, Wohoo!
Itse siinä kuoleman tuskissa, ei paljon piristänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miä heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.
Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa.
Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.
Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.
Lääkäriä ei normaalisti sujuvassa synnytyksessä kuulukaan nähdä, ellei halua puudutusta.
Hetkinen. Jos sulle on pyydetty lääkäri ompelemaan niin kyseessä on ollut kyllä enemmän kuin pari ommelta. Lääkäriä ei pyydetä ompelemaan kuin 3-4 tason repeämissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin liittyy niitä ja äitikuolleisuutta vähintään neljä kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen.
Tuossa on hätäleikkaukset mukana. Aivan järjetön vertailu.
Leikkaus on aina leikkaus. Samalla tavoin ne lääkärit vatsasi leikkaa auki oli tätä suunniteltu kuukausia tai viimeiset viisi minuuttia...
Silti elektiivisessä sektiossa komplikaatiot ovat vain murto-osan kiireellisen sektion vastaavista. Että jotain eroa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TOTUUS! 70- luvulla oli eka synnytykseni, enkä osannut ponnista, niin, 1) Tuhti kokenut kätilö painautti sopivasti vatsaani ja terve lapsi syntyi,,, ihanaa!
2) kolmen vuoden päästä syntyi tinen lapseni imukupin auttamana.
KUMPAANKAAN SYNNYTYKSEEN EI LIITY MITÄÄN DRAMATIIKKAA.
Valtaosaan synnytyksistä ei koskaan liitykään mitään dramatiikkaa. Valtaosa tietä ylittävistä pääsee myös tien yli ennen kuin auto tulee päälle. Osa ei kerkeä yli, vammautuu tai kuolee. Täällä nyt puhutaan ikään kuin tuosta ryhmästä jonka vammautti tai tappoi päälle ajanut auto. Selkisikö vai soitanko 70-luvulle?
Koko suku suoraan alenevassa polvessa lähes kuolemaan johtaneita, vaikeita riskisynnytyksiä, ja johtopäätös? Ei kun lisääntymään ja jatkamaan niitä geenejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska!
Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.
Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.
Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!
Onkohan missään muussa maassa noin epäempaattisia, naisvihaisia ja alentuvia ihmisiä.
Itse en tämmöiseen maahan
Hei nyt ihan oikeasti, tutustupa huviksesi vaikka niihin maihin, joissa eniten kuollaan synnytyksiin ja vertaa sen jälkeen suomalaisten naisten oloja niiden maiden naisiin. Suomessa saavat varallisuustasoon katsomatta kaikki naiset synnyttää sairaaloissa ja osalle saatetaan se vieläpä yhteiskunnan toimesta se kustantaa.
Synnytyksessä on riskinsä ja valitettavasti ne aina joidenkin kohdalla realisoituvat. Kyllä Suomessa silti globaalissa mittakaavassa on synnyttäjillä asiat erittäin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
TOTUUS! 70- luvulla oli eka synnytykseni, enkä osannut ponnista, niin, 1) Tuhti kokenut kätilö painautti sopivasti vatsaani ja terve lapsi syntyi,,, ihanaa!
2) kolmen vuoden päästä syntyi tinen lapseni imukupin auttamana.
KUMPAANKAAN SYNNYTYKSEEN EI LIITY MITÄÄN DRAMATIIKKAA.
HIENOA! EIKÖ KELLÄÄN MUULLAKAAN LIITY SYNNYTYKSEEN MITÄÄN DRAMATIIKKAA?
Totuus on, että synnytykset eivät ole samanlaisia, eikä hoitohenkilökunnan taidot ja asenne ole mikään vakio.
Turha sinun on huutaa, se ei muuta niiden tilannetta, joilla ei mennyt niin kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko suku suoraan alenevassa polvessa lähes kuolemaan johtaneita, vaikeita riskisynnytyksiä, ja johtopäätös? Ei kun lisääntymään ja jatkamaan niitä geenejä.
En usko, että äitisi olisi jättänyt pillereitä ottamatta jos olisi tiennyt mitä sieltä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miä heitin kätilön ulos. Tai ukko heitti.
Sanoin etten helvetti sentään synnytä jos tuo noita-akka on samassa huoneessa.
Onneksi vuoro vaihtyi kohta ja seuraava kätilö oli aivan ihana.
Lääkäriä en nähnyt ennenkuin tuli laittamaan pari tikkiä.
Lääkäriä ei normaalisti sujuvassa synnytyksessä kuulukaan nähdä, ellei halua puudutusta.
Hetkinen. Jos sulle on pyydetty lääkäri ompelemaan niin kyseessä on ollut kyllä enemmän kuin pari ommelta. Lääkäriä ei pyydetä ompelemaan kuin 3-4 tason repeämissä.
Tai jotenkin hankala repeämä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa järkyttävä kokemus. Minulla oli myös lapsi virheasennossa, ja synnytys oli järkyttävää kidutusta. Yli vuorokauden ajan sitä kesti, ja kohdunkaulaa runnottiin vähän väliä, kun se ei virheasennon vuoksi mahtunut aukeamaan. Runnomisen aiheuttama kipu oli aivan sanoinkuvaamatonta, mutta lohdutukseksi tuli vain tiuskimista.
Onneksi pääsin lopulta sektioon, niin sekä minä että vauva vältyimme vammautumiselta. Minua lohdutettiin sillä, että seuraava synnytys on sitten helpompi. Ei ole kyllä käynyt mielessäkään hankkia toista tuon kokemuksen jälkeen. Synnytysosastollakin sai itse hakea ruoat ja lakanat.
Kun mies kävi vasektomiassa, hänet puudutettiin hyvin ja siliteltiin kättä. Operaation jälkeen tuotiin ruoat vuoteeseen. Aika eri kohtelu kuin naisilla synnytyksessä tai vaikka kierukan laitossa.
Koska naisia saa tässä yhteiskunnassa kohdella kuin skeidaa. #SmashPatriarchy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoiseni kuoli kohtuun 39+5. Jouduin synnyttämään alateitse ja yli tunnin ponnistusvaihe meni ilman mitään kivunlievitystä. "Kyllä ne kivut kestää kun tietää minkä palkinnon saa". Haistakaa paska!
Ei tarvinnut leikata välilihaa, ei tulkut repeämiä. Lääkärin mielestä kaikki sujui kuin oppikirjassa eikä hän ymmärtänyt miksi minulle olisi jäänyt trauma. Sillä, että lopputuloksena oli kuollut vauva, ei hänen mielesään ollut mitään merkitystä.
Seuraavat kolme syntyivät sektiolla uuvuttavien taisteluiden jälkeen. Sektiot olivat biljoona kertaa parempi kokemus.
Kuollutta ei voinut ottaa ulos sektiolla, koska psykologien mielestä äiti ei silloin ymmärrä minne vauva on mahasta kadonnut. Psykologit: haistakaa paska!
Onkohan missään muussa maassa noin epäempaattisia, naisvihaisia ja alent
Totta on tämäkin ja mietin sitä kerran kampaajalla käydessä ääneen.
Siis lopettakaa tällainen kauhiskenaarioiden lietsonta.
Älyvapaata hommaa.
Raskaus ja synnytys on aina riski. Useimmiten se menee hienosti. Suomessa on hyvä hoito.
Pyytäkää ja panostaja mielummin, että miten parannetaan niitä olosuhteita. Kun on naisvaltaisesta alasta kyse ja naisiin koskevista asioista, niin niitä ei hoideta niin hienosti, kuin jos olisi kyse miesten asioista.
Nytkin se pieni synnytyssairaala lopetettiin.
Kaikkiin komplikaatioihin ja jälkikuntoutuksen ja seurantoihin ja muuhun pitäisi panostaa.
Jos olisi miesten juttuja ja miesten vaivoja, niin näihin olisi jo panostettu paljon enemmän.
Ja naiset vaan ollaan Jotenkin niin hissukseen vaivojamme kanssa.
Itse olen synnyttänyt kolme lasta. Toki vaivoja on jäänyt. Olisi oletettavasti tullut niitä muutenkin. Niitä vaivoja siis.
Olen todella onnellinen, että olen Suomessa saanut synnyttää. Mietin sitä, kun ensimmäisen kanssa ajattelin että kotona synnytän ja kaikkia hienoja utopioita, niin olihan se hienoa saada synnyttää sellaisessa sairaalassa, että tiesi avun olevan lähellä.
Panostakaa päättäjiin siten, että olosuhteet hyviksi ja henkilökuntaa lisää. Älkää jääkö jumiin tuohon sektioon tai alatiellä pelotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi syntyi hätäsektiolla, musta tehtiin synnärillä lasu kun itkin lapsen kuolemanpelossa, lapsi toipui teholla ja jatkohoidossa hyvin mutta sai teholla tapahtuneen hoitovirheen takia uuden sairaalajakson tuon jälkeen.
Mietin haluaisinko vielä toisen lapsen, mutta olen ihan uupunut tästä kaikesta ja toipumisprosessi on vasta alussa. Synnyttämisessä ei ole mitään ihmeellistä jos kaikki sujuu hyvin, mutta sitä ei voi etukäteen tietää kuuluuko johonkin pieneen prosenttiin.
Musta Suomessa pitäisi matalalla kynnyksellä päästä ultraan katsomaan onko kaikki hyvin ja näitä poliklinikoita pitäisi olla jokaisessa lähiössäkin. Rahat voidaan ottaa vaikka kehitysavusta. Vai haluatteko te niitä lapsia, häh?!
Eihän kaikissa kaupungeissa ole edes terveyskeskusta. Jostain ultraamiseen keskittyvistä poliklinikoista ei kannata haaveillakaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan Outi ollut iloisempi jos vauva olisi kuollut? Hyvähän se on jos on saanut saman tien kirurgin kursimaan alapäänsä kokoon, nopeammin parantuu ja on entistä ehompi. Itse en tunne ketään, jolle olisi jäänyt pysyviä vaivoja synnytyksistä, mutta varmasti heitä on. Yleensä lehdissä haastatellaan naisia, joiden synnytysvaurioita ei ole suostuttu korjaamaan, esim. lantionpohjan laskeumat, virtsankarkailut yms.
Suomessa on erinomainen hoito synnyttäjille, vaikka osastolla voikin sitten olla melkoisen ankeaa.
No oisko voinut vaan antaa sen sektion ettei tarvi kärsiä ulosteen ja virtsan karkailusta ja henkisistä traumoista? Arpeutunut alapää ei kyllä ole seksinkään kannalta enää ennallaan. Itselleni jäi pysyvät kivut kun arpikudos ei jousta.
Juu, mutta myös sektiosta jää pysyvät kivut joillekin. Tarkoitan nyt mm. itseäni. Kolmas lapsi syntyi sektiolla, oli tulossa pylly edellä ulos ja kokematon lääkäri päätyi sektioon. Haavaa pesin ihan ohjeen mukaan. Tietysti se tuntui oudolta, etten vielä 3 vkoa vauvan syntymästä kyennyt nostamaan vauvaa, koko alavatsa oli tulessa ja tuntui kuin vatsa olisi kahdessa osassa. Kun suostuivat lopulta antamaan ns. tarkastusajan, todettiin sekä sektiohaavan tulehdus että kohtutulehdus. Haava avattiin uudelleen, puhdistettiin, aloitettiin antibiootit. Olin sairaalassa 5 vrk lisää. Kuumekin nousi. Koska vauva ei voinut olla mukana, maidon tulo tyrehtyi. Vatsa oli todella kipeä vielä kuukausi uusintaleikkauksen jälkeen. Pystyin kävelemään normaalisti noin 2,5 kk päästä synnytyksestä, siis ilman että piti pysähtyä haukkomaan henkeä tai istumaan penkille. Edelleen 10,5 vuotta synnytyksestä pitää välttää tiettyjä liikkeitä/asentoja. Esim. kiertoliikkeet keskivartalossa tekevät niin kipeää, ettei niitä pysty tekemään. Lieneekö jokin hermovaurio vai mikä. Minulle alun perin sanottiin, että kohdunpoistoleikkaus on mahdollinen ja sen yhteydessä voitaisiin korjata jotain. En uskalla mennä.
Joensuusta hirveät kokemukset.