Lue keskustelun säännöt.
Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?
Kommentit (1036)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
En kyllä muista että kenelläkään tutuilla olis ollut yhteinen kännykkä, meillä ei ainakaan. Eikä sähköpostia.
Eihän niissä ensimmäissä kännyköissä ollut oikeastaan muuta toimintaa, kuin se, että niillä saattoi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Meilläkin oli vain yksi kännykkä ja käytössä oli samaan aikaan myös lankapuhelin. Niissä kännyköissä ei pahemmin olisi salaisuuksia säilytelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain i d i o o t t i ei kunnioita muiden ihmisten viestintäsalaisuutta.
vai oletteko jutellut että kai se passaa jos mies lukee viestinne?
Olemme yhdessä sopineet, että kummallakin on pääsy toisen puhelimeen ja tiedämme toistemme salasanat. Ap
Kai sä pässi olet myös puhelimessa oleville kontakteille kertonut että viestejä lukee muutkin?
Muistakaa tosiaan mainita ystäville. Hellvetin kiva tajuta vuosien päästä, että omat jutut on myös sen ystävän miehen juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voimme käyttää toistemme puhelimia. Viestit tai puhelut tulevat joko minulta tai mieheltäni puhelimesta riippumatta. Minä pidän kirjaa mutta mieheni on mukana. Hän on samaa mieltä kanssani. Tämä vahvistaa suhteemme luottamusta. Asumme kerrostalossa joten posti tulee kyllä eteiseen asti ilman hakemista. Avaamme postit yhdessä."
Onneks tää siis oli vain vitsi. Eihän tollasta voi oikeasti olla.
Miksei voi olla? Elämämme on tasapainoista ja rauhallista kun kaikki on yhteistä.
Teillä on varmaan 2 pönttöä vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Nuo luottamukselliset avautumiset tapahtuvat joko ihan kasvokkain tai puhelimessa jutellen. Ei viesteinä.
Mikäs sääntö se tämä on? Mulla ainakin on aika paljon tilanteita, joissa viestittely on helpompaa, aina ei ole aikaa nähdä tai puhua puhelimessa, tai on esim. junassa, silloin toinen laittaa viestin ja siihen voi vastata tai muutenkin vastata, kun ennättää. Lisäksi osa kavereista ei tykkää puhelimessa puhumisesta, en siihen itsekään hulluna ole.
Eli onko tässä takana, että ei laiteta viestejä, kun ne voi joku asiaankuulumaton lukea? En suostuisi, että pitäisi puolison vuoksi rajoittaa kommunikointikanavia tuolla tavalla.
Voi luoja sun tulkintaasi. Kyse on pelkästään siitä, että ainakaan minulla ja ystävilläni ei ole tapana tehdä mitään vuodatuksia, trauman käsittelyjä tms viesteillä. Viesti on korkeintaan: Hei ennätätkö jutella, nyt ois tärkeetä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaamme. Olemme yksikkö. Omistamme yhteisen facebook tilin. Puhelin on käytännön syistä oltava molemmilla oma muuten sekin olisi yhteinen. Tiedämme toistemme salasanat ja tunnukset. Voin käydä koska vain katsomassa mieheni puhelinta ja hän minun. Meillä ei ole salaisuuksia. Teen joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna taulukon jossa kirjaan edellisen kuun tulot ja menot. Näihin tarvitsen mieheni tiliotteita. Pidän kirjaa myös molempien puhelimen käytöstä. Tämä pitää yllä avoimuutta meidän välillämme. Meillä on yhteiset harrastukset joissa käymme yhdessä. Juhliin emme mene ellei kumpikin ole kutsuttu.
Puhelimen käytöstä? Siis missä mielessä? Kenelle on soitettu vai? Mutta joo; SINÄ pidät kirjaa puhelimen käytöstä, tarkistat tiliotteet... koko konsepti ja konsensus kuulostaa vaan aika tunkkaiselta. Onko puolisokin ihan
Kirsi ja Jari tulevat yhdessä kotiin. Siinä eteisessä nostetaan posti eteisen pöydälle, riisutaan ulkovaatteet kunhan ensin on tarkistettu puolison taskut. Sitten siirrytään postiin, avaa sinä Jari tuo minun kirje, siinä taitaa olla postia Maijalta, minä avaan Jari tuon sinun verottajan postisi. Ollaan tässä yhdessä vierekkäin että näemme toisemme.
Ilta jatkuu ja Jari kaivelee salkustaan töissä tulostamansa tiliotteet. Tosin Kirsi vähän motkottaa kun onhan tässä kuukautta vielä jäljellä. Sitten siirretään yhteiseen ruutuvihkoon tulot ja menot. Lopuksi ennen nukkumaanmenoa Kirsi vielä tarkistaa Jarin puhelimen ja sähköpostin. No se on nopeasti tehty sillä jostain syystä Jari ei ole sosiaalisessa mediassa eikä pahemmin sähköposteja lähettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. tilit on yhteiset, mutta ipadit ja puhelimet on omat. Ei mitään tarvetta käyttää toistemme laitteita. En edes jaksaisi, jos käytettäis samoja, kun miehellä on aina miljoona sivua selaimella auki ja kaiken maailman typeriä appiksia, jotka ei kiinnosta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä vastaan että ei minulla ole mitään ongelmaa antaa kumppanin tarkastaa puhelinta ja kyllä se pitää olla mahdollista myös toisinpäin.
Eipä kumpikaan koskaan kokenut tarpeelliseksi.
Mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa mielestäsi voisi puhelimen tarkistaa, tai mikä voisi olla mielestäsi hyvä motiivi siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme jaa. Ei ole pääsyä. Emme ole kontrollihulluja emmekä itsetunto-ongelmaisia.
Monella puhelintaan kuin aarretta vahtaavalla on loppu viimein syvällä olevia itsetunto-ongelmia. Joiden vangiksi on jäänyt. Huomiota hakee kun ei ole löytänyt onnellisuutta sisältänsä.
Minusta myös jotkut kommentit kuulostavat jo hysteerisiltä, että kukaan ei missään nimessä koskaan saa puhelimeeni tai apua, käsilaukkuunikaan koskea!! Jotain hirveäähän tässä pelätään, kuulostaa äärimmäisen ahdistavalta.
Tuota laukku/lompakkoasiaakaan en ole koskaan ymmärtänyt. Mun laukussani, tai lompakossa, ei koskaan ole mitään niin kauheaa, etten antaisi perheeni niitä vaikka tyhjentää. Tai vaikka työkaverini. En ymmärrä, en ollenkaan. Onneksi ei tarvitse, kun saan elää hyvää ja itselleni normaalia elämää, i
Munkaan laukussa ei ole mitään ihmeellista muuta kuin, että kaikelle on omat paikkansa ja tietyille asoille omat taskunsa. Ei se toinen osaisi kuitenkaa laittaa kaikkea takaisin omille paikoilleen.
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain i d i o o t t i ei kunnioita muiden ihmisten viestintäsalaisuutta.
vai oletteko jutellut että kai se passaa jos mies lukee viestinne?
Olemme yhdessä sopineet, että kummallakin on pääsy toisen puhelimeen ja tiedämme toistemme salasanat. Ap
Ootteko 60v? Sit ehkä ymmärrän. Muuten en.
Mitä tekemistä iän kanssa on?
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
No en halua ystävän miehen tietää kuulumisistani. Ei ole sellainen ihminen, jolle haluaisin asioitani kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävilläni on luottamuksellisia juttuja jotka on tarkoitettu vain mulle joten ei katsella toistemme puhelimia.
näinpä
minulla ei ole salattavaa mutta ei ystäevien asiat kuulu kellekään jolle eivät itse kerro
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain i d i o o t t i ei kunnioita muiden ihmisten viestintäsalaisuutta.
vai oletteko jutellut että kai se passaa jos mies lukee viestinne?
Olemme yhdessä sopineet, että kummallakin on pääsy toisen puhelimeen ja tiedämme toistemme salasanat. Ap
Kai sä pässi olet myös puhelimessa oleville kontakteille kertonut että viestejä lukee muutkin?
Muistakaa tosiaan mainita ystäville. Hellvetin kiva tajuta vuosien päästä, että omat jutut on myös sen ystävän miehen juttuja.
Itsepähän vastaat siitä mitä suustasi päästät ja mitä viestittelet muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
Jos kerron ystävälle jotain, mitä en halua kertoa hänen miehelleen, silloin se haittaisi. Mies on silloin niille kuulumisille ulkopuolinen ja ylimääräinen kuulija. Lisäksi kyseessä on luottamuksen rikkominen - jos kerron luottamuksella ystävälle asioita, en todellakaan halua, että hän kertoo niitä kenellekään, vaikka tämän kolmas henkilö ei jatkaisikaan juoruilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain i d i o o t t i ei kunnioita muiden ihmisten viestintäsalaisuutta.
vai oletteko jutellut että kai se passaa jos mies lukee viestinne?
Olemme yhdessä sopineet, että kummallakin on pääsy toisen puhelimeen ja tiedämme toistemme salasanat. Ap
Kai sä pässi olet myös puhelimessa oleville kontakteille kertonut että viestejä lukee muutkin?
Muistakaa tosiaan mainita ystäville. Hellvetin kiva tajuta vuosien päästä, että omat jutut on myös sen ystävän miehen juttuja.
Itsepähän vastaat siitä mitä suustasi päästät ja mitä viestittelet muille.
No sinä et ainakaan ole kenenkään ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
En kyllä muista että kenelläkään tutuilla olis ollut yhteinen kännykkä, meillä ei ainakaan. Eikä sähköpostia.
Eihän niissä ensimmäissä kännyköissä ollut oikeastaan muuta toimintaa, kuin se, että niillä saattoi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Meilläkin oli vain yksi kännykkä ja käytössä oli samaan aikaan myös lankapuhelin. Niissä kännyköissä ei pahemmin olisi salaisuuksia säilytelty.
Tämä. Vieraissa käyminen on keksitty vasta kännyköiden tultua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Voimme käyttää toistemme puhelimia. Viestit tai puhelut tulevat joko minulta tai mieheltäni puhelimesta riippumatta. Minä pidän kirjaa mutta mieheni on mukana. Hän on samaa mieltä kanssani. Tämä vahvistaa suhteemme luottamusta. Asumme kerrostalossa joten posti tulee kyllä eteiseen asti ilman hakemista. Avaamme postit yhdessä."
Onneks tää siis oli vain vitsi. Eihän tollasta voi oikeasti olla.
Miksei voi olla? Elämämme on tasapainoista ja rauhallista kun kaikki on yhteistä.
Teillä on varmaan 2 pönttöä vessassa.
Miksi pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luottamukselliset avautumiset tapahtuvat joko ihan kasvokkain tai puhelimessa jutellen. Ei viesteinä.
Mikäs sääntö se tämä on? Mulla ainakin on aika paljon tilanteita, joissa viestittely on helpompaa, aina ei ole aikaa nähdä tai puhua puhelimessa, tai on esim. junassa, silloin toinen laittaa viestin ja siihen voi vastata tai muutenkin vastata, kun ennättää. Lisäksi osa kavereista ei tykkää puhelimessa puhumisesta, en siihen itsekään hulluna ole.
Eli onko tässä takana, että ei laiteta viestejä, kun ne voi joku asiaankuulumaton lukea? En suostuisi, että pitäisi puolison vuoksi rajoittaa kommunikointikanavia tuolla tavalla.
Voi luoja sun tulkintaasi. Kyse on pelkästään siitä, että ainakaan minulla ja ystävilläni ei ole tapana tehdä mitään vuodatuksia, trauman käsittelyjä tms viesteillä. Viesti on korkeintaan: Hei ennätätkö jutella, nyt ois
Tarkoitatko siis, että jos ystävä joskus avautuisi asioistaan puhelun sijaan viestillä, kyseessä olisi eri tilanne ja silloin miehesi ei saisikaan lukea sitä? Eli oletko sä nyt sitä mieltä, että yksityisyydellä on väliä, vai eikö sillä ole väliä?
Vierailija kirjoitti:
Puhelin on yksityinen. Näyttö on lukittu.
Meillä on kaksi puhelinta kummallakin ja pääsy molempiin niin yksityisiin kuin työpuhelimiin, mutta tämä siitä syystä, että meillä on yhteinen perhefirma. Toisekseen ei meillä ole mitään salattavaa toisiltamme, mutta ystävän yksityiselämästä en miehelle puhu eikä mies omien kavereidensa. Yhdessä oltu jo kauan.
Minusta myös jotkut kommentit kuulostavat jo hysteerisiltä, että kukaan ei missään nimessä koskaan saa puhelimeeni tai apua, käsilaukkuunikaan koskea!! Jotain hirveäähän tässä pelätään, kuulostaa äärimmäisen ahdistavalta.
Tuota laukku/lompakkoasiaakaan en ole koskaan ymmärtänyt. Mun laukussani, tai lompakossa, ei koskaan ole mitään niin kauheaa, etten antaisi perheeni niitä vaikka tyhjentää. Tai vaikka työkaverini. En ymmärrä, en ollenkaan. Onneksi ei tarvitse, kun saan elää hyvää ja itselleni normaalia elämää, ilman paniikin omaista hysteriaa koskien erinäisiä tavaroita.