Lue keskustelun säännöt.
Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?
Kommentit (1036)
Kuulostaa vähän siltä, että nämä "meillä ei ole mitään salattavaa" -jutut ovat käytännössä peiteltyä kontrollointia. Esitetään, että on täysi luottamus, vaikka käytännössä luottamusta ei ole, ja sen vuoksi yksityisyydestä on luovuttu, jotta salaisuuksien mahdollisuus on saatu minimoitua. Ei ole mitään salaisuuksia, kun niitä ei ole mahdollista olla - näinhän tuo tuntuu menevän. Ja "luottamus" löytyy vasta tiukan kontrollin alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
Haittaa, koska en halua ulkopuolisten tietävän asioista, joista kerron ystävälle luottamuksella. Jos selviää, että ystävä kertoo niistä puolisolleen, ystävä muuttuu tuttavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä vastaan että ei minulla ole mitään ongelmaa antaa kumppanin tarkastaa puhelinta ja kyllä se pitää olla mahdollista myös toisinpäin.
Eipä kumpikaan koskaan kokenut tarpeelliseksi.
Mikä voisi olla sellainen tilanne, jossa mielestäsi voisi puhelimen tarkistaa, tai mikä voisi olla mielestäsi hyvä motiivi siihen?
Olen eri, mutta ihan mikä tahansa. Vaikka ihan vaan oma halu.
Saamme katsoa toisen puhelinta, kyllä, jos on tarpeen.
Ei ole sellaisia salaisuuksia, ettei voisi. Harvoin kuitenkaan tarvitsee katsoa, mutta jos toinen on vaikka estynyt.
Ex nainen harrasti tuota. Kyttäsi puhelinta kuka soittaa, laski viestejä montako on lähetty ja saatu. Loppui sitten kun lähdin pois. Ehkä hän oppi tuosta jotain tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luottamukselliset avautumiset tapahtuvat joko ihan kasvokkain tai puhelimessa jutellen. Ei viesteinä.
Mikäs sääntö se tämä on? Mulla ainakin on aika paljon tilanteita, joissa viestittely on helpompaa, aina ei ole aikaa nähdä tai puhua puhelimessa, tai on esim. junassa, silloin toinen laittaa viestin ja siihen voi vastata tai muutenkin vastata, kun ennättää. Lisäksi osa kavereista ei tykkää puhelimessa puhumisesta, en siihen itsekään hulluna ole.
Eli onko tässä takana, että ei laiteta viestejä, kun ne voi joku asiaankuulumaton lukea? En suostuisi, että pitäisi puolison vuoksi rajoittaa kommunikointikanavia tuolla tavalla.
Voi luoja sun tulkintaasi. Kyse on pelkästään siitä, että ainakaan minulla ja ystävilläni ei ole tapana tehdä mitään vuodatuksia, trauman käsittelyjä tms viesteillä. Vies
Tarkoitatko siis, että jos ystävä joskus avautuisi asioistaan puhelun sijaan viestillä, kyseessä olisi eri tilanne ja silloin miehesi ei saisikaan lukea sitä? Eli oletko sä nyt sitä mieltä, että yksityisyydellä on väliä, vai eikö sillä ole väliä?
Ai, että jos avautuisi. Sitä tuskin tapahtuu, mutta:
En ole tähänkään asti luetuttanut viestejäni miehelläni, enkä sitä tee jatkossakaan, eikä hän ole myöskään osoittanut mitään kiinnostustakaan niihin.
Mutta en myöskään rupeaisi piilottelemaan puhelintani, vaikka joku avautumisviesti tulisikin.
Mä pääsen kyllä puuolison puhelimeen ja hän minun, mutta ei lueta viestejä tms henkilökohtaisia juttuja. Itselläni on parikin sairautta, joiden seurantatiedot ovat minulla puhelimen sovelluksessa, joten siitä syystä puoliso joutuu välillä käyttämään mun puhelinta, mutta itse en edes muista, että olenko koskaan käyttänyt puolison puhelinta muuten kuin käyttöönotettaessa tein hänelle sen vanhan puhelimen kopioinnin illalla, kun hänen piti saada aamuksi reissuun uusi puhelin mukaan ja herätys oli niin aikaisin, että halusi päästä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
Haittaa, koska en halua ulkopuolisten tietävän asioista, joista kerron ystävälle luottamuksella. Jos selviää, että ystävä kertoo niistä puolisolleen, ystävä muuttuu tuttavaksi.
Ei kerrota, mutta jos mies lukee puhelimesta viestisi, niin mitä siihen sanot? Meillä on oikeus toistemme puhelimiin eikä kyse ole epäluottamuksesta eikä kyyläyksestä. En jaa mitään muille jos luen vaimon ystävän lähettämän viestin.
Vierailija kirjoitti:
Ex nainen harrasti tuota. Kyttäsi puhelinta kuka soittaa, laski viestejä montako on lähetty ja saatu. Loppui sitten kun lähdin pois. Ehkä hän oppi tuosta jotain tai sitten ei.
Tuohan on aivan eri asia kuin aloituksessa kerrotaan ja lisäksi sairaan mustasukkaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä parisuhteessa ei ole mitään salattavaa. Tiedämme toistemme koodit ja salasanat ymym.
Syynään vaimon laitteet ja sometilit monta kertaa viikossa, salaa. Kiihottaa ajatus että hän viestittelisi vieraiden miesten kanssa, jopa tuhmuuksia.
Harmittavasti tähän mennessä ei ole löytynyt kuin tyhmiä sisustus juttuja ja jotain akkojen keskinäisiä horinoita.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille teille, jotka ette jaa läheistenne yksityisasioita/salaisuuksia puolisoillenne!
Joo ei ole tapana juoruilla asioita eteenpäin edes puolisolle.
Eikä ole puolisollakaan tapana juoruilla minulle. Ollaan molemmat aika helposti lähestyttäviä ihmisiä, joten esim. työkavereilta kuullaan paljon henkilökohtaistakin. Ei ole tarvetta näitä keskenään puida, vaan annetaan yksityisyyden suoja ja ollaan luotettavia jos joku jotain kertoo.
Meillä riittää puheenaiheita päivän uutisista, omista suunnitelmista, kaverien suunnitelmista jotka on molemmille kerrottu, luetuista kirjoista, jne. Jonkun verran töistäkin puhutaan yleisellä tasolla, esim. jos on erityisen kiire ja stressiä. Ei kumpikaan edes haluaisi toisen juoruavan ja pettävän ystävien luottamusta. Kiusaannuttavaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teitä haittaa jos ystävän mies tietää kuulumisenne, jos hän ei niitä kuitenkaan kenellekään kerro?
Haittaa, koska en halua ulkopuolisten tietävän asioista, joista kerron ystävälle luottamuksella. Jos selviää, että ystävä kertoo niistä puolisolleen, ystävä muuttuu tuttavaksi.
Ei kerrota, mutta jos mies lukee puhelimesta viestisi, niin mitä siihen sanot? Meillä on oikeus toistemme puhelimiin eikä kyse ole epäluottamuksesta eikä kyyläyksestä. En jaa mitään muille jos luen vaimon ystävän lähettämän viestin.
Tiedän sen ihan varmaksi, että mies ei lue minun puhelimesta lähettämiäni tai saamiani viestejä. En hyväksy sitä, jos kuulen, että joku ystäväni mies tekee niin. Kyseessä on yhtä raukkamainen teko kuin lukisi toisen kirjeitä tai päiväkirjaa. Luottamus siinä menee ja se vaikuttaa ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex nainen harrasti tuota. Kyttäsi puhelinta kuka soittaa, laski viestejä montako on lähetty ja saatu. Loppui sitten kun lähdin pois. Ehkä hän oppi tuosta jotain tai sitten ei.
Tuohan on aivan eri asia kuin aloituksessa kerrotaan ja lisäksi sairaan mustasukkaista käytöstä.
Olen eri, mutta ei se kovinkaan eri asia ole. Periaate "meillä ei ole salaisuuksia" ja "puoliso voi koska tahansa tarkistaa puhelimen" on täsmälleen sama asia, mutta se on vain naamioitu toisenlaiseksi. Ainoa ero tuossa on se, että kun kumpikin haluaa kumppanin luopuvan yksityisyydestä, ja sen vuoksi luopuu itsekin omastaan, se on "suostumuksellista" kontrollointia. Sitten sitä kutsutaan kaunistelluin nimityksin luottamukseksi ja milloin miksikin, "me ollaan tiimi", "me ollaan yksikkö"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla ei ole salaisuuksia. Kumpikin saa katsoa vaikka puhelimet jos haluaa, kumpaakaan ei kiinnosta. Rahat ja tilit ja kaikki omaisuus on yhteista. Onko tama jotenkin epatavallista? Meille on vuosikymmenien varrella kasvanut niin vahva luottamus toisiimme etta meille tama tuntuu ihan normaalilta ja jarkevalta.
No sen verran tietysti katsotaan ettei kumpikaan riko mitaan salassapitovelvollisuuksia. Emme myoskaan jaa jotain sellaista jonka joku ystava tai perheenjasen on luottamuksellisesti kertonut vain toiselle, jos se ei mitenkaan kosketa sita toista puolisoa.
Kuinka monta paria mahtaa olla eronnut aiheen takia?
Rahat ja tilit jaetaan, mutten ole ikinä katsonut miehen puhelinta tai mies minun eikä tiedetä toistemme salasanoja. Nuo puhelinasiat on sellaisia, ettei ne koske pelkästään itseään. Joku ystävä voi viestitellä asioista, jotka on tarkoitettu vain minulle, en levittele sellaisia asioita edes miehelleni, jonka kanssa olen ollut yhdessä liki 40v.
Melkolailla kaikkialle on valtuutukset ristiin: pankki, verottaja, vakuutukset, kanta... viimeisimpänä annoin valtakirjan rahastoyhtiöön kun mahdollisuus olinettiin tullut. Ja jos pää pehmenee niin edunvalvontavaltuutuksen voi laittaa eteenpäin. Siinä joku puhelimen pin on jo yhdentekevä.
Jaamme kaiken ja puhelimellekin on pääsy, mutta harvoin siihen kosketaan. Toinen kuulee puhelimeensa tulevan viestin ja voi sanoa toiselle, että viitsitkö katsoa mikä se on, mutta muuten ei mennä toisen puhelimelle asiattomasti. Välillämme ei ole salaisuuksia missään asiassa. Toki molemmilla on oikeus yksityisyyteen ja omiin "ajatuksiin", eikä kaikkia asioita ole välttämätöntä jakaa, mutta pitkässä ja tiiviissä parisuhteessa salaisuuksi ei ole edes päässyt syntymään.
Ei kerrota, mutta jos mies lukee puhelimesta viestisi, niin mitä siihen sanot? Meillä on oikeus toistemme puhelimiin eikä kyse ole epäluottamuksesta eikä kyyläyksestä. En jaa mitään muille jos luen vaimon ystävän lähettämän viestin.
Voisitko kertoa, miksi luet? Jos minä käytän jostain hämärästä syystä miehen puhelinta ja siihen kilahtaa viesti "Ari M" jonka tiedän miehen ystäväksi, en minä sitä availe ja lue. Miksi lukisin?
Ja sanon, että sellainen ystävän mies joka lukee vaimonsa ystävien viestejä on juuri sellainen mies, jonka en tahtoisi saavan tietää yksityisiä viestejäni. Onneksi nämä naiset, joilla tuollainen mies on, erottuu muullakin tavalla, niin heille en mitään yksityistä tai tärkeää kerrokaan, pidän hyvänpäivän tuttuna.
Tämä juurikin. Näin miehenä ystäväporukkaan ei kuulu monta eikä yhtään juorukelloa.