Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?
Kommentit (1036)
Täällä on niin eri ikäisiä ihmisiä, että turha on kinastella. Mun vanhemmilla on kotona näppäilypuhelin ja äidillä lisäksi kännykkä. Vain isällä on sähköposti, jota ei varmaan käytä kuin pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Ai jaa, omassa tuttavapiirissä ei todellakaan ollut kellään yhteistä kännykkää.
Puhutko nyt 1980- luvusta jolloin kännyköitä alkoi ilmestyä markkinoille?
Ei vaan lankapuhelinta käytettiin todella pitkään ja kännyköitä alettiin ostaa, kun siihen oli varaa omasta takaa ostaa. Ei todellakaan ollut mitään yhteistä kännykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Niin, ennen oli perheessä vain se yksi lankapuhelin. Sitten tuli ensimmäinen kännykkä, jonka kuuluvuusalue oli pieni ja hinta suuri. Ei niitä jokaiselle perheenjäsenelle ostettu.Välillä piti kiivetä katolle, jotta sai yhteyden pelaamaan.
Siis minä vuonna tämä tapahtui? Kotona oli lankapuhelin vaikka kännyköitäkin jo oli, mutta ei niitä heti ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Nämä meillä on yhteiset spostit ja puhelimet tyypit on niitä, jotka sen eron sattuessa tai puolison kuollessa ovat aivan hukassa, kun ei ole mitään omaa elämää elettynä, on vain se yhteinen. Ei omia ystäviä, ei mitään.
Ikävän usein nämä eivät saa enää yhteyttäkään kenenkään, kun ovat sulkeneet kaikki ihmiset sen parisuhteen vuoksi ulos elämästään. Roikkuvat sitten lastensa riesana, jos sellaisia on.
Kyllä minun isovanhempani pärjäävät yksinkin, kun toisesta aika jättää. Paljon ystäviäkin on ja pitkä ura hammaslääkärinä ja farmaseuttina takana. Eivät vain tarvitse molemmat omaa sähköpostia vaan on yksi yhteinen. Omat kännykät on, mutta vain toisella älykännykkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei minun puhelimessani ole mitään sellaista, jota puolisoni ei saisi nähdä. Toisaalta ystävieni kuulumisia en välttämättä kaikkia kerro miehelleni.
Eikö edes ystäviesi viestejä joita he eivät haluaisi miehesi näkevän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Niin, ennen oli perheessä vain se yksi lankapuhelin. Sitten tuli ensimmäinen kännykkä, jonka kuuluvuusalue oli pieni ja hinta suuri. Ei niitä jokaiselle perheenjäsenelle ostettu.Välillä piti kiivetä katolle, jotta sai yhteyden pelaamaan.
Siihen aikaan kännykät olivat vain puhumista varten. Tekstiviestitkin tulivat kännykkään vasta joskus 1995 paikkeilla, joten yhteisessä kännykässä ei ollut mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Niin, ennen oli perheessä vain se yksi lankapuhelin. Sitten tuli ensimmäinen kännykkä, jonka kuuluvuusalue oli pieni ja hinta suuri. Ei niitä jokaiselle perheenjäsenelle ostettu.Välillä piti kiivetä katolle, jotta sai yhteyden pelaamaan.
Minkä takia teidän perhe luopui lankapuhelimesta ja hommasi kalliin kännykän, jonka kuuluvusalue oli pieni?
Aika jyrkän ehdotonta ja mustavalkoista porukkaa ketjussa on puhelimien osalta. Vainoharhaista. Mistä se patologinen tarve salailuun oikein kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Niin, ennen oli perheessä vain se yksi lankapuhelin. Sitten tuli ensimmäinen kännykkä, jonka kuuluvuusalue oli pieni ja hinta suuri. Ei niitä jokaiselle perheenjäsenelle ostettu.Välillä piti kiivetä katolle, jotta sai yhteyden pelaamaan.
Minkä takia teidän perhe luopui lankapuhelimesta ja hommasi kalliin kännykän, jonka kuuluvusalue oli pieni?
Koska mökillä ei ollut puhelinta. Lähin puhelin oli kolmen kilometrin päässä maalaistalossa. Perheen poika tuli mopolla kertomaan, että sun pomo soitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen kännykkä ja yhteinen sähköposti? Suloista...
Mä kirjoitin yhteisestä kännykästä. Kyllä, kun kännykät tuli markkinoille, monella nuorella perheellä oli vain yksi kännykkä. Kuten aiemmin vain yksi lankapuhelin. Normaalia sekin.
Ai jaa, omassa tuttavapiirissä ei todellakaan ollut kellään yhteistä kännykkää.
Puhutko nyt 1980- luvusta jolloin kännyköitä alkoi ilmestyä markkinoille?
Ei vaan lankapuhelinta käytettiin todella pitkään ja kännyköitä alettiin ostaa, kun siihen oli varaa omasta takaa ostaa. Ei todellakaan ollut mitään yhteistä kännykkää.
Todellakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Aika jyrkän ehdotonta ja mustavalkoista porukkaa ketjussa on puhelimien osalta. Vainoharhaista. Mistä se patologinen tarve salailuun oikein kumpuaa?
Entäs toisaalta se kaiken puolisolle juoruamisen tarve? Eikä tässä mistään salailusta ole edes kyse, mutta ilmeisen vaikea tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo luottamukselliset avautumiset tapahtuvat joko ihan kasvokkain tai puhelimessa jutellen. Ei viesteinä.
Mikäs sääntö se tämä on? Mulla ainakin on aika paljon tilanteita, joissa viestittely on helpompaa, aina ei ole aikaa nähdä tai puhua puhelimessa, tai on esim. junassa, silloin toinen laittaa viestin ja siihen voi vastata tai muutenkin vastata, kun ennättää. Lisäksi osa kavereista ei tykkää puhelimessa puhumisesta, en siihen itsekään hulluna ole.
Eli onko tässä takana, että ei laiteta viestejä, kun ne voi joku asiaankuulumaton lukea? En suostuisi, että pitäisi puolison vuoksi rajoittaa kommunikointikanavia tuolla tavalla.
Etkö sinä nyt ymmärrä että lainaus jota kommentoit, kertoi kirjoittajan itsensä tilanteesta. Se ei
Niin kysyin. Kun on mielestäni niin kummallinen, niin kiinnosti, että mikäs se tämä sääntö on. Olisikin kiva, jos vastattaisiin kysymyksiin, semmoinen olisi keskustelua.
Lisäksi mietiskelin, että sääntö lienee sen vuoksi, että pelko, että viestit lukee joku, kenelle ne eivät kuulu. Jos jostain muusta syystä, vielä enemmän kiinnostaa, että mikäs se tämä sääntö on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jyrkän ehdotonta ja mustavalkoista porukkaa ketjussa on puhelimien osalta. Vainoharhaista. Mistä se patologinen tarve salailuun oikein kumpuaa?
Entäs toisaalta se kaiken puolisolle juoruamisen tarve? Eikä tässä mistään salailusta ole edes kyse, mutta ilmeisen vaikea tajuta.
Ei pidä ajatella ääripäiden kautta. Vaan keskitien kautta. Järkevät ja mieleltään vakaat osaavat. Epävakaat hetkessä eläjät eivät.
Kummallakin oma puhelin ja oma tili. Minä säännöllisesti katson miehen viestit, whatsappit, kun ei sitä ihteä kiinnosta. Jos soi ja tuntematon numero tai ei numeroa, käskee minun vastata. Sais käyttää ja lukea minun kännykästä, mut ei ole kiinnostanut.
Molemmilla käyttöoikeus toisten tileihin, sen verran vähän rahaa kummallakin. Minä hoidan täysin laskujen maksut. Maksan siltä tililtä, kummalla on rahaa.
Entäs toisaalta se kaiken puolisolle juoruamisen tarve? Eikä tässä mistään salailusta ole edes kyse, mutta ilmeisen vaikea tajuta.
Ihmiset, joiden on pakko kertoa kaikki tai saada tietää kaikki, ovat rasittavia, itsekkäitä ja kontrolloivia.
Mulla on ollut tämmöinen ystävä, hän suuttui joka kerta, kun sai tietää toisen yhteisen ystävän asioista jotakin, että miksi et kertonut, vaikka varmasti tiesit. Ei auttanut, kun sadannen kerran sanoin, että en todellakaan kerro toisten asioita, kertovat itse, jos tahtovat. Ei auttanut sekään kun muistutin, että et sinäkään halua, että mitä juoruan sinusta toisille asioitasi. Mutta hänkin aina syytteli minun salailevan.
Tässä apnkin tapauksessa mies ei halua, että hänestä puhutaan ystävälle, mutta on aivan ok urkkia ystävän viestit hänestä.
Puolisona en tuommoista katselisi hetkeäkään joka tivaa kaikkia asioita tietoonsa.
Jaamme. Olemme yksikkö. Omistamme yhteisen facebook tilin. Puhelin on käytännön syistä oltava molemmilla oma muuten sekin olisi yhteinen. Tiedämme toistemme salasanat ja tunnukset. Voin käydä koska vain katsomassa mieheni puhelinta ja hän minun. Meillä ei ole salaisuuksia. Teen joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna taulukon jossa kirjaan edellisen kuun tulot ja menot. Näihin tarvitsen mieheni tiliotteita. Pidän kirjaa myös molempien puhelimen käytöstä. Tämä pitää yllä avoimuutta meidän välillämme. Meillä on yhteiset harrastukset joissa käymme yhdessä. Juhliin emme mene ellei kumpikin ole kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Jaamme. Olemme yksikkö. Omistamme yhteisen facebook tilin. Puhelin on käytännön syistä oltava molemmilla oma muuten sekin olisi yhteinen. Tiedämme toistemme salasanat ja tunnukset. Voin käydä koska vain katsomassa mieheni puhelinta ja hän minun. Meillä ei ole salaisuuksia. Teen joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna taulukon jossa kirjaan edellisen kuun tulot ja menot. Näihin tarvitsen mieheni tiliotteita. Pidän kirjaa myös molempien puhelimen käytöstä. Tämä pitää yllä avoimuutta meidän välillämme. Meillä on yhteiset harrastukset joissa käymme yhdessä. Juhliin emme mene ellei kumpikin ole kutsuttu.
No, kuka mitenkin tykkää elää ja kuinka paljon toista epäilee. Mua ei kiinnosta miehen rahankäyttö tippaakaan, jos yhteiset menot on katettu yhteisen tilin kautta kuten on sovittu. Vielä vähemmän mitkään puhelimen käytöt. Mun vapaa-aika on aivan liian kallista, että käyttäisin sitä johonkin turhanpäiväisyyksien ekselöintiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaamme. Olemme yksikkö. Omistamme yhteisen facebook tilin. Puhelin on käytännön syistä oltava molemmilla oma muuten sekin olisi yhteinen. Tiedämme toistemme salasanat ja tunnukset. Voin käydä koska vain katsomassa mieheni puhelinta ja hän minun. Meillä ei ole salaisuuksia. Teen joka kuukauden ensimmäisenä viikonloppuna taulukon jossa kirjaan edellisen kuun tulot ja menot. Näihin tarvitsen mieheni tiliotteita. Pidän kirjaa myös molempien puhelimen käytöstä. Tämä pitää yllä avoimuutta meidän välillämme. Meillä on yhteiset harrastukset joissa käymme yhdessä. Juhliin emme mene ellei kumpikin ole kutsuttu.
No, kuka mitenkin tykkää elää ja kuinka paljon toista epäilee. Mua ei kiinnosta miehen rahankäyttö tippaakaan, jos yhteiset menot on katettu yhteisen tilin kautta kuten on sovittu. Vielä vähemmän mitkään puhelimen käytöt. Mun vapaa-aika on aivan liian kallista, että
Ei ole epäilyjä.. On vain luottamusta. Meillä on vakaa talous ja vakaa parisuhde. Yhteiset ystävät vakauttavat niin arkea kuin juhliakin. Emme ole olleet yhteyksissä heihin jotka haluavat tavata vain toisen meistä.
Miehenä vastaan että ei minulla ole mitään ongelmaa antaa kumppanin tarkastaa puhelinta ja kyllä se pitää olla mahdollista myös toisinpäin.
Eipä kumpikaan koskaan kokenut tarpeelliseksi.
"Itse en alunperinkään ymmärrä miksi näitä pitäisi muistella ja laskea. Parisuhteessa talous on yhteinen."
Pitkät lainaukset ei onnistu joten laitoin nyt vaan näin.
Mutta siis, onko mahdollista ajatella ja hyväksyä että eri parisuhteissa on eri periaatteet? Talous voi olla jotakuinkin yhteinen, mutta rahat ei missään nimessä. Näin on meillä sovittu ja päätetty ja tämä sopii meille. Aamukahvipöydässä voidaan sopia "mä maksan nyt sen lomareissun kun sun tililtä menee sähkölaskut" tms. Ihan ilman mitään laskemisia ja tilisiirtoja toimii homma kun ei ihan seniilejä vielä olla.