Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä noin tyhmät ja huonot vanhemmat ovat saaneet noin fiksun ja vaatimattoman lapsen?
Niin miksi osa lapsista on fiksuja ja vaatimattomia, mutta eivät kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain rahvaanomaista aloittajaan on kyllä jäänyt alhaisen tason vanhemmista, kun Joulupäivänä trollaa. Luulisi että olisi kattamassa luksus terassille 3ea erilaista leikettä ja turopuristettua guanomehua suoraan Afrikan luolista lennätettyna. 😎
Ihanaa, että vanhemmillasi on toisensa! He varmasti viihtyvät omassa tavassaan elellä, ja saavat jakaa sen toisensa kanssa. Sinulla sen sijaan on tilanne, jossa horiset joulupäivänä vauvapalstalla asioita, jotka moni muu jakaisi jonkun läheisen ihmisensä kanssa, vaikkapa ystävän, jonka kanssa voi jaaritella just tällaiset asiat. Eikä tarvitse kuvailla autoa, asuntoa ja lasten harrastuksia alustukseksi kuvaukselle. Toivottavasti saat joskus sellaisia ihmissuhteita, ehkä silloin näet vanhempiesikin rikkauden. Kaikkea hyvää!
Itsellä löytyy samanlaisia vanhempia myös. Ihmettelen sitä miksi niin moni haluaa määrittää ap:n kokemukset leuhkimiseksi tai vanhempien dissaukseksi. Eikö se ole ihan validi näkökanta, että huomaa, että vanhemmat elävät hyvin erilaista elämää kuin mitä itse omassa keskiluokkaisessa arjessaan elää? Omat nyssäkkäduunarivanhempani ovat antaneet aivan valtavasti rakkautta ja lämpöä elämääni, mutta ei me eletä samannäköistä elämää. Minunkin tarjoamani ruuat ovat outoja, joihin suhtaudutaan varauksella. Meidän keskustelut eivät oikein kohtaa, koska vanhemmilla on hyvin pinnallisia käsityksiä maailmasta. Se näkyy, että opiskelut jäivät kansakouluun. Vanhempien on vaikea ymmärtää ilmiöitä. Esimerkiksi mielenterveydenongelmat, saattavat olla heidän mielestään esim. ilkeyttä tai röyhkeyttä. Ihmiset vanhenevat, mutta ei se tarkoita, että vanhemmilla välttämättä olisi enemmän elämänkokemusta. Se heidän elämänsä on pyörinyt niin maantieteellisesti kuin kokemuksellisestikin aika pienissä piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Jotain rahvaanomaista aloittajaan on kyllä jäänyt alhaisen tason vanhemmista, kun Joulupäivänä trollaa. Luulisi että olisi kattamassa luksus terassille 3ea erilaista leikettä ja turopuristettua guanomehua suoraan Afrikan luolista lennätettyna. 😎
Turopuristettu guanomehu :D :D Kiitos päivän ekoista nauruista! -sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, minä olen tällainen akateeminen ajautuja enkä ehkä ole lapsilleni osannut aina tarjota parhaita mahdollisuuksia kaikissa asioissa. Uskon kuitenkin lapsillani olevan ymmärrystä, etteivät kirjoittaisi näin vanhemmistaan. Eikä tuo kirjoittamasi sinänsä ole mitään verrattuna siihen, mitä itse voisin kirjoittaa etenkin isästäni, mutta ymmärrän mistä lähtökohdista hän elämänsä eli.
Vierailija kirjoitti:
Helpottaa kun hyväksyt taustasi ja vanhempasi. He elävät omalla tavallaan ja sinä omallasi. Et voi muuttaa heitä. Heistä ei tule koskaan kaltaisiasi ja todennäköisesti ovat tyytyväisiä sellaisina kuin ovat.
Lyhyesti näin. Meillä meni siskon kanssa aika pitkälti sama, eli todnäk hävennyt minua silmät päästään jo vuosikausia, kun en ole yhtä "korkealla " kuin hän.
Kylässä en ole enää uskaltanut käydä, kun fiilis on aina luokkaa Pokka pitää -sarjan Hyacint Bukén luona vierailu. En koskaan ole varma, mitä onnistun tekemään väärin, siskon kireytyneestä äänestä ja ilmeestä tiedän jotain taas mokanneeni, mutten tiedä mitä. Minun luonani hän ei pahemmin käy.
En hänen ammatistaan juuri mitään ymmärrä. Kun siitä kertoo, puhuu niin korkealentoisella ammattislangilla, etten pysy perässä vaikka miten yrittäisi. Jossain vaiheessa vaan aloin sanoa kaikkeen tyylillä "Aijaa? Okei, mielenkiintoista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kuitenkin mukavia? Minulla on osin samanlainen tilanne. Pystyisin elää sen kanssa ja hyväksyä vanhempien erilaisuuden ja kunnioittaa heidän valintojaan jos he edes olisivat mukavia. Välit on kuitenkin tosi tulehtuneet, koska vanhemmat arvostelevat elämäni ja kaikkien muidenkin elämät, sanovat kauheita asioita ja raivoavat. Takana on ehkä katkeruutta heidän omasta elämästä, joka on kuitenkin heidän omien valintojen muokkaama. Sitä on vaikea käsittää.
Tämä. Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Ja tämä siihen jatkoksi. Oma äitini on niin käsittämättömän katkera, että se sävyttää kaikkea kanssakäymistä arjessa. Hän valitsi väkivaltaisen alkoholistipuolison, hän valitsi matalan koulutuksen (opiskelupaikka muualle oli jo, mutta jätti mahdollisuuden käyttämättä), aikuisiällä valitsi opiskella lisätutkintoja
Minä olen ajatellut tuon nyssäkkähomman eräänlaiseksi reviirin merkitsemiseksi. Että tässä nyt tullaan vähän kuin omaan kotiin, huomatkaa minut ja se, kuinka valtaan tämän tilan itselleni. En ole huomannut oman äitini tekevän tätä muualla kuin meillä.
-aiempi kirjoittaja
Kysyn kolman akateemisen lapsen äitinä mijsi minun pitäisi viiskymppisten työasioosta tietää yhtään mitään, heidän tehtäviään, esimiehiään tai edes työpaikkaansa? Tosin suunnilleen tiedän mutten tarkkoja osastoja tms.
Minkälainen aikuinen elää työnsä kautta vanhemmilleen ja suvulleenkaan?
Jos vanhemmat hävettää tai harmittaa ei silloin vietetä aikaa yhdessä, se on kuules ap.ihan niin helppoa.
Krääsän voi heittää roskiin tai se ilahdutraisi jonkun köyhän perheen lapsia.
Aloittaja tahtoo keimaillavanhe.piaan, tämmönen luokkahyppy, tässä kaviaaria ja viinejä nautitaan, ei mitään rahvaan jouluruokaa. Vanhemmat leikissä mukana, voi hyvä ihme sentään miten olette hienoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin joku sanoikin. Aloittajasta tulee hyacintti mieleen, luokkanousu mennyt päähän.
Vierailija kirjoitti:
Koontina muutamiin kommentteihin:
Hauskaa, miten tässä on vedetty mutkia suoriksi monissa vastauksissa. Tuon Michelin-tähden ravintolan otin kommenttiin vaan esimerkkinä siitä, että olen joutunut oikeasti aika paljon opettelemaan ja omaksumaan itse, kun tosiaan koskaan lapsena tai nuorena ei vanhempieni kanssa ole käyty edes Rosso-tyyppisessä ravintolassa, kerran olin kaverin perheen viemänä ja sen jälkeen vanhojentanssipäivänä, en vanhempieni kanssa. Michelin-ravintoloissa en syö jatkuvasti, mutta on ollut ihan mukava kokeilla.
Mielestäni kaikki kertomani ovat ihan perustoimintaa, ainakin meidä ja lukuisten ystävien ja lasten kaverien perheiden elämässä. Ihan perus keskiluokkaista elämää, en oikein ymmärrä, mikä siinä triggeröi?
Meillä kyllä riittää lasten kanssa lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, olen hyvinkin lapsentahtinen ja paljon mukana koulu-, päiväkoti- ja harrastustoiminnassa. Paljon tehdään lasten ehdo
Eli olet joutunut opettelemaan aikuisena asioita, joita vanhempasi eivät osanneet sinulle opettaa. Ja nyt paheksut sitä, kun vanhempasi eivät edelleenkään osaa niitä asioita, vaikka sinä osaat?
Itse olen kasvanut perheessä, jossa äiti kuului ns. vanhaan akateemiseen yläluokkaan ja isä keskiluokkaan. Asuimme maaseudulla, missä oli paljon lieniä maatiloja. Myös työläisiä jonkin verran. Keskiluokkaisia oli lähinnä lääkärit pappi ja koulujen opettajat.
Olen havainnut, että eniten muiden ihmisten elämää kritisoivat ns. nousukkaat, eli ihmiset, jotka ovat tehneet "luokkahypyn" ylempään yhteiskuntaluokkaan. He usein näkevät oman elämäntapansa "ainoana oikeana" tai vähintäänkin "parhaana mahdollisena" ja "jokaisen saavutettavissa olevana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sun miehes maksanu kaiken,sinä yrität teeskennellä hyvin toimeentulevaa asiantuntijaa perushommissa ?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä löytyy samanlaisia vanhempia myös. Ihmettelen sitä miksi niin moni haluaa määrittää ap:n kokemukset leuhkimiseksi tai vanhempien dissaukseksi. Eikö se ole ihan validi näkökanta, että huomaa, että vanhemmat elävät hyvin erilaista elämää kuin mitä itse omassa keskiluokkaisessa arjessaan elää? Omat nyssäkkäduunarivanhempani ovat antaneet aivan valtavasti rakkautta ja lämpöä elämääni, mutta ei me eletä samannäköistä elämää. Minunkin tarjoamani ruuat ovat outoja, joihin suhtaudutaan varauksella. Meidän keskustelut eivät oikein kohtaa, koska vanhemmilla on hyvin pinnallisia käsityksiä maailmasta. Se näkyy, että opiskelut jäivät kansakouluun.
Itse kannustan lastani opinnoissaan ja tähtäämään pitkälle, jotta saa hyvän elämän aikuisena. Koska rakastan häntä niin paljon.
Kyllä sydän särkyisi, jos sitten aikuisena kokisi minun olevan liian rahvaanomainen, että meillä olisi mitään puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä löytyy samanlaisia vanhempia myös. Ihmettelen sitä miksi niin moni haluaa määrittää ap:n kokemukset leuhkimiseksi tai vanhempien dissaukseksi. Eikö se ole ihan validi näkökanta, että huomaa, että vanhemmat elävät hyvin erilaista elämää kuin mitä itse omassa keskiluokkaisessa arjessaan elää? Omat nyssäkkäduunarivanhempani ovat antaneet aivan valtavasti rakkautta ja lämpöä elämääni, mutta ei me eletä samannäköistä elämää. Minunkin tarjoamani ruuat ovat outoja, joihin suhtaudutaan varauksella. Meidän keskustelut eivät oikein kohtaa, koska vanhemmilla on hyvin pinnallisia käsityksiä maailmasta. Se näkyy, että opiskelut jäivät kansakouluun. Vanhempien on vaikea ymmärtää ilmiöitä. Esimerkiksi mielenterveydenongelmat, saattavat olla heidän mielestään esim. ilkeyttä tai röyhkeyttä. Ihmiset vanhenevat, mutta ei se tarkoita, että vanhemmilla välttämättä olisi enemmän elämänkokemusta. Se heidän elämänsä on pyörinyt nii
Yks erinomaisuutensa nauliutunut myös näköjään. Tausta on kestämätön jos ei voi olla oma itsensä vaan tarve olla hyacinth.
Ap:n aloitus kuin appivanhempieni elämästä. Näköalattomuutta, rahat tuhlataan heti kun tulevat tilille, ajelehtimista ilman päämäärää. Kaikki on yhteiskunnan syy ei syy koskaan löydy peilistä.
lasten lahjat onneksi loppuivat, ne olivat omituisia eikä koskaan toiveiden mukaisia vaikka samalla rahalla ja jopa halvemmalla olisi onnistunut.
Meni pitkään kun tajusin erilaisuuden omaan perheeseeni jossa on aina katsottu eteenpäin, pyritty parempaan, säästetty rahaa ja harrastettu kulttuuria. Ja olen siis täysin alemman keskiluokan suvusta jossa vasta seuraavilla sukupolvilla on korkeakoulutus.
Mistä ihmeestä moiset tavat ! Omat 60 v vanhempani ovat myös alempaa keskiluokkaa mutta tuntevat skagenrörat ja hienot viinit, pitävät kodin siistinä ja tyylikkäänä ja pyrkivät satsaamaan laatuun. Ei kai nämä asiat ole luokkakysymyksiä ! Olen keskiluokkainen, yliopiston käynyt ja töissä lakitoimistossa. En huomaa eroa omassa lapsuudenperheessä ja esim opiskelukavereideni kodeissa, jotka ovat ns keskiluokkaisia.
Ymmärrän täysin.
Olet ponnistanut puusta pidemmälle.
Ja isot onnittelut, pystyt tarjoamaan myös lapsille paremmat mahdollisuudet!
Tähän pätee sanonta pojasta polvi paranee.
---
Asioita pitää suhteuttaa, kaikkien meidän työikäisten vanhemmat ikääntyvät, osalla tulee sairauksia, osa katkeroituu, alzhaimeria tms, osa alkoholisoituu. Ylipäänsä maailman kuva vanhenemisen myötä keskimäärin kaventuu 70-75 ikävuoden paikkeilla.
Siksi on tärkeää erottaa itsestä se, että vain kohtuudella voi auttaa, mutta energiaa ei kannata liikaa hukata.
Joskus asia edellyttää, että arjessa joutuu jonkinverran rajaamaan ulos.
--
On pakko rajata ulos, joskus on tilanne, että vaan käydään kuluttamaan toisten resursseja.
--
KTM45
Anteeksi vaan ap, mutta kuulostat aivan superraskaalta kusipäältä, jolla on noussut oma erinomaisuus hattuun. Ne vanhempasi eivät omine "junttimaisine" tapoineen ole sen huonompia ihmisiä kuin sinäkään, vaikka närppivätkin skagenröraa sinun eksklusiivisessa ja akateemisessa luksusjoulupöydässäsi. Ota pitkä ja syvä katsaus peiliin ja mieti millainen ihminen itse olet, ennenkö arvostelet kenenkään muun tapoja tai elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä löytyy samanlaisia vanhempia myös. Ihmettelen sitä miksi niin moni haluaa määrittää ap:n kokemukset leuhkimiseksi tai vanhempien dissaukseksi. Eikö se ole ihan validi näkökanta, että huomaa, että vanhemmat elävät hyvin erilaista elämää kuin mitä itse omassa keskiluokkaisessa arjessaan elää? Omat nyssäkkäduunarivanhempani ovat antaneet aivan valtavasti rakkautta ja lämpöä elämääni, mutta ei me eletä samannäköistä elämää. Minunkin tarjoamani ruuat ovat outoja, joihin suhtaudutaan varauksella. Meidän keskustelut eivät oikein kohtaa, koska vanhemmilla on hyvin pinnallisia käsityksiä maailmasta. Se näkyy, että opiskelut jäivät kansakouluun.
Itse kannustan lastani opinnoissaan ja tähtäämään pitkälle, jotta saa hyvän elämän aikuisena. Koska rakastan häntä niin paljon.
Kyllä sydän särkyisi, jos sitten aikuisena kokisi minun olevan liian rahvaanomainen, että meillä olisi mitään puhuttavaa.
Minusta opiskelumyönteisyyteen, elämänuteliaisuuteen on tärkeää kannustaa. Sen sijaan kuulostaa hälyttävältä, että lapsen olisi toteutettava vanhemman toiveita ja tähdättävä pitkälle, "jotta saa hyvän elämän aikuisena". Lapset eivät ole aikuistuttuaan vanhempiensa jatkeita. Heille hyvä elämä voi tarkoittaa jotain muuta mitä vanhemmilleen. Senhän näkee tästä aloituksestakin!
Ihmisten erilaisuuden hyväksymistä/ ymmärtämistä, empaattisuutta ja tunneälyä ei voi rahalla saada/ostaa.
Jokainen on hyvä jossain.
Mitähän mieltä ap:n vanhemmat ovat, kun lapseltansa nuo asiat puuttuu?