Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Aloittaja on trolli. Kukaan kunnollinen ihminen ei kirjoittele tuollaisia höpö höpö tarinoita vanhemmistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään. Mulla onkin juopot vanhemmat, joita kiinnostaa joulun tienoilla enemmän Alkon aukiolot kuin pienen kohta 3-vuotiaan (ainoan) lapsenlapsensa tapaaminen. Mieti millaista taakkaa kannan. Miten selitän tämän, kun lapsi alkaa kyselemään? Sulla on ap asiat vielä tosi hyvin jos tuo on sun murhetta.
Vierailija kirjoitti:
Koontina muutamiin kommentteihin:
Hauskaa, miten tässä on vedetty mutkia suoriksi monissa vastauksissa. Tuon Michelin-tähden ravintolan otin kommenttiin vaan esimerkkinä siitä, että olen joutunut oikeasti aika paljon opettelemaan ja omaksumaan itse, kun tosiaan koskaan lapsena tai nuorena ei vanhempieni kanssa ole käyty edes Rosso-tyyppisessä ravintolassa, kerran olin kaverin perheen viemänä ja sen jälkeen vanhojentanssipäivänä, en vanhempieni kanssa. Michelin-ravintoloissa en syö jatkuvasti, mutta on ollut ihan mukava kokeilla.
Mielestäni kaikki kertomani ovat ihan perustoimintaa, ainakin meidä ja lukuisten ystävien ja lasten kaverien perheiden elämässä. Ihan perus keskiluokkaista elämää, en oikein ymmärrä, mikä siinä triggeröi?
Meillä kyllä riittää lasten kanssa lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, olen hyvinkin lapsentahtinen ja paljon mukana koulu-, päiväkoti- ja harrastustoiminnassa. Paljon tehdään lasten ehdo
Opettele nyt edes kirjoittamaan, on sitten mukavampaa lukea näitä paskaprovojasi. Minulla on kaksi hakkerivelhoa tuttuina, pyysin heitä selvittämään kuka oikeasti olet, kerron sitten täällä nimesi. Naurua siis tiedossa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
VMP.
Samat sanat vi dd u mi tä p askaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kuitenkin mukavia? Minulla on osin samanlainen tilanne. Pystyisin elää sen kanssa ja hyväksyä vanhempien erilaisuuden ja kunnioittaa heidän valintojaan jos he edes olisivat mukavia. Välit on kuitenkin tosi tulehtuneet, koska vanhemmat arvostelevat elämäni ja kaikkien muidenkin elämät, sanovat kauheita asioita ja raivoavat. Takana on ehkä katkeruutta heidän omasta elämästä, joka on kuitenkin heidän omien valintojen muokkaama. Sitä on vaikea käsittää.
Tämä. Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Ja tämä siihen jatkoksi. Oma äitini on niin käsittämättömän katkera, että se sävyttää kaikkea kanssakäymistä arjessa. Hän valitsi väkivaltaisen alkoholistipuolison, hän valitsi matalan koulutuksen (opiskelupaikka muualle oli jo, mutta jätti mahdollisuuden käyttämättä), aikuisiällä valitsi opiskella lisätutkintoja töiden sijaan, joten eläke jäi pieneksi. Kaikki
Kiva kun joku ymmärtää nyssykkä-ärsytystä! Juuri vaikka jonnekin lasten syntymäpäiville kun tulossa enemmän vieraita on siivottu huolella ja kaikki ylimääräinen kerätty paikalleen, sitten tullaan paikalle kahville kutsuttuna vieraana muutamaksi tunniksi kahden repun, kolmen kassin ja viiden muovipussin kanssa, jotka jemmaillaan selkä kääntäessä ympäri taloa - ei tietenkään eteisen vaatekaappiin, tuolin päälle tai minnekään järkevästi, vaan eteiseen lattialle, olohuoneen nurkkaan, portaiden alle ym. niin että näyttää kuin jotain roskapusseja olisi unohdettu ympäriinsä. Jotenkin viimeistään nyt jouluna heräsin tähänkin, mitään niistä ei kuitenkaan käytetty ja kyselinkin, mitä oikein on mukana, mutta nyssäkät pysyivät. Joku nyssäköiden roudaaja please kertokaa, mikä juttu tuo on?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Enkä koe sinun laittavan itseäsi vanhempiesi yläpuolelle. Ihminen joka ei ole ollut tuollaisessa tilanteessa ajattelee, että olet nenäkäs. Kysehän on siitä henkisestä juovasta joka syntyy vanhempien kanssa, kun on erilainen tapa keskustella, suhtautua asioihin, toimia erilaisissa tilanteissa jne.
Itse olen perusduunari työläisperheestä ja itsekin huomaan eroavaisuuksia minun ja vanhempieni välillä, vaikka sosiaaliluokka on sama. Esimerkiksi äitini mielestä yhdessä saman pöydän ääressä syöminen ja keskustelu on hienostelua. Vanhemmillani ei syödä edes aamupalaa samaan aikaan pöydän ääressä. Mielestäni tuo on outoa ajatella noin. Mitä hienostelua on siinä, että syödään yhdessä saman pöydän ääressä mukavia rupatellen?! Joulu on tosin harvoja poikkeuksia tästä.
Myöskään pöytätapoja ei arvosteta. On ok röyhtäillä ja mäyssyttää ruokapöydässä. Itselleni taas peruspöytätavat on tärkeitä.
Läheskään kaikista yhteiskunnallisista asioista en pysty keskustelemaan äitini kanssa, koska hän ei seuraa mitä maailmassa tapahtuu eikä ole kiinnostunut asioista. Ei esimerkiksi tiennyt mitä tarkoittaa mediaani, kun yritin keskustella hänen kanssaan tänä päivänä tapetilla olevista palkkaeroista. Parhaiten pärjää, kun pitää keskustelunaiheet tyyliin säässä ja muissa arkisissa asioissa.
Kotoa ei opetettu mitään rahankäytöstä eikä muutenkaan talousasioista. Esimerkkinä minulle olikin nuoruuden ystävien keskiluokkaiset vanhemmat, jotka olivat kiinnostuneita lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan yhteiskuntaan. Muistan olleeni ihan ihmeissäni, että vanhemmat keskustelivat lastensa kanssa esimerkiksi päivän kulusta, miten on päivä mennyt. En itse ollut koskaan kokenut tuollaista. Vanhempieni tyyli "kasvattaa" oli se, että tuossahan ne mukulat pyörii ja riittää kun saa ruokaa ja katon päänsä päälle. Ne joilla on samoja kokemuksia ymmärtävät mitä tuolla tarkoitan.
Olenkin yrittänyt työstää sitä faktaa, että me olemme erilaisia. Vanhempani eivät ole sellaisia ns. tiedostavia ihmisiä. Ja tuota yritän hyväksyä, vaikka se vaikeaa onkin. Tietynlaisen henkisen tyhjyyden kokeminen on monesti läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Koontina muutamiin kommentteihin:
Hauskaa, miten tässä on vedetty mutkia suoriksi monissa vastauksissa. Tuon Michelin-tähden ravintolan otin kommenttiin vaan esimerkkinä siitä, että olen joutunut oikeasti aika paljon opettelemaan ja omaksumaan itse, kun tosiaan koskaan lapsena tai nuorena ei vanhempieni kanssa ole käyty edes Rosso-tyyppisessä ravintolassa, kerran olin kaverin perheen viemänä ja sen jälkeen vanhojentanssipäivänä, en vanhempieni kanssa. Michelin-ravintoloissa en syö jatkuvasti, mutta on ollut ihan mukava kokeilla.
Mielestäni kaikki kertomani ovat ihan perustoimintaa, ainakin meidä ja lukuisten ystävien ja lasten kaverien perheiden elämässä. Ihan perus keskiluokkaista elämää, en oikein ymmärrä, mikä siinä triggeröi?
Meillä kyllä riittää lasten kanssa lämpöä, läheisyyttä ja rakkautta, olen hyvinkin lapsentahtinen ja paljon mukana koulu-, päiväkoti- ja harrastustoiminnassa. Paljon tehdään lasten ehdo
Olisko vaikka ollut eri aikaa...en minäkään tiennyt yhteiskunnan toiminnasta mitään, kun jouduin äkisti perhevastuuseen jo alle 20-v. Niistä olisi saanut kertoa jossain enemmän, kun vanhemmilla oli vaikeita vuosia ja taantuivat helposti. Onneksi opin ja ajat paranivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan voit vaihtaa vanhempasi uusiin ja parempiin vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa varmaan noinkin eikä vanhemmistasi tule koskaan keskiluokkaisia. Ehkä kannattaisi sanoa suoraan, ettei tarvitse kantaa krääsää ja nyssyköitä.
Ei ole toisaalta helppoa niilläkään vanhemmilla, joiden lapsi on tehnyt luokkalaskun ja vanhempien tehtäväksi jää keskiluokkaisten kulissien ja puitteiden ylläpito.
Ehkä ap kannattaa höylätä pipoa ja hyväksyä se oma menneisyys. Maailmassa tulee aina olemaan sosiaaliluokka eikä matalampi luokka merkitse huonompaa. Mutta se todellisuus ja resurssit ovat noilla ihmisillä erilaiset. Kukaan ei valitse sitä sosiaaliluokka, johon syntyy. Se uskomusjärjestelmä seuraa mukana luokkahisdistä huolimatta.
"Ei ole toisaalta helppoa niilläkään vanhemmilla, joiden lapsi on tehnyt luokkalaskun ja vanhempien tehtäväksi jää keskiluokkaisten kulissien ja puitteiden ylläpito."
Mun kokemuksen mukaan nämä kulissit ja niiden ylläpito, oman statuksen pönkittäminen, on enemmänkin luokkanousukkaiden juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On surullista, että asetat itsesi ja teidän kotinne omien vanhempiesi yläpuolelle. Luulet olevasi moraalisesti heidän yläpuolellaan, mutta tulee aika, jolloin sinäkin joudut nöyrtymään. Sen sijaan, että nyrpistelet nokkaasi, voisit esimerkiksi auttaa vanhempiasi pitämään kodin siistinä tai edes suhtautua heihin ihmisinä, jotka ovat arvokkaita itsenään. Heillä on paljon annettavaa esimerkiksi elämänkokemuksen muodossa ja he kuitenkin teitä rakastavat niin hyvin, kuin osaavat. Luulet saavutustesi ja materian nostavan sinut ja lapsesi hyviksi ihmisiksi, kun todellisuudessa välität lapsillesi materialismin ja itsekeskeisyyden arvomaailman. Se parempi elämä, jota nyt elätte, on illuusio. En sano tätä pahalla, vaan itse olen tämän joutunut kantapään kautta kokemaan ja siksi minua surettaa niin kovasti, kun näkee muiden elävän valheessa.
Moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kuitenkin mukavia? Minulla on osin samanlainen tilanne. Pystyisin elää sen kanssa ja hyväksyä vanhempien erilaisuuden ja kunnioittaa heidän valintojaan jos he edes olisivat mukavia. Välit on kuitenkin tosi tulehtuneet, koska vanhemmat arvostelevat elämäni ja kaikkien muidenkin elämät, sanovat kauheita asioita ja raivoavat. Takana on ehkä katkeruutta heidän omasta elämästä, joka on kuitenkin heidän omien valintojen muokkaama. Sitä on vaikea käsittää.
Tämä. Ap:n kirjoitus olisi voinut olla omani. Ja tämä siihen jatkoksi. Oma äitini on niin käsittämättömän katkera, että se sävyttää kaikkea kanssakäymistä arjessa. Hän valitsi väkivaltaisen alkoholistipuolison, hän valitsi matalan koulutuksen (opiskelupaikka muualle oli jo, mutta jätti mahdollisuuden käyttämättä), aikuisiällä valitsi opiskella lisätutkintoja
Osta heille pari matkalaukkua lahjaksi. Tai jos eivät käytä, vie nyytit saman tien vaikka johonkin makuuhuoneeseen tms.
Teksti sopii osin omiin vanhempiini. Heillä on tavallaan todella kapea maailmankuva jossa kadehditaan varakkaita ja koetaan alemmuuden tunteita. Yhtään paremmat ruuat, ravintolat ja matkustelu ovat turhaa hienostelua ja prameilua jne. Heissä istuu tiukasti häpeä ja alemmuudentunne joka on kyllä pahinta mitä voi lapsilleen periyttää. Samoin jos poikkeat ankeuden käytöskoodista, sinua rankaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet saanut kaikesta huolimatta lämpöä ja rakkautta vanhemmiltasi. Se ei katso luokkarajoja. Valitettavasti sen olemassaolon tajuaa selvimmin vasta vanhempien kuoleman jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa mun korvaan enemmän siltä sukupolvivaihtelulta mitä esiintyy paljon.
Eli jos vanhemmat sotkuisia, lapset on aikuisina siistejä, mutta heidän lapsensa taas sotkuisia.
Ja nuo ruoka&viini -erot on tottumattomuutta ja tyytymistä vanhoihin perinteisiin.
Jostain syystä muakaan ei kiinnosta mitkään uudet jutut eritoten joulupöydässä, haluan perinteiset.
Ja olen se sotkuinen, jonka vanhemmat on siistejä.
Ja olen korkeakoulutettu, ylempää keskiluokkaa, kuten on vanhempanikin ja on okt, mökki, uudehko auto jne.
Juuri tämä sama tuli minullekin mieleen. Laiskat vanhemmat, ahkerat lapset. Ahkerat vanhemmat, laiskat lapset. Ap saattaa vielä yllättyä, kun omat lapsensa aikuistuvat ja haluavat jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Teksti sopii osin omiin vanhempiini. Heillä on tavallaan todella kapea maailmankuva jossa kadehditaan varakkaita ja koetaan alemmuuden tunteita. Yhtään paremmat ruuat, ravintolat ja matkustelu ovat turhaa hienostelua ja prameilua jne. Heissä istuu tiukasti häpeä ja alemmuudentunne joka on kyllä pahinta mitä voi lapsilleen periyttää. Samoin jos poikkeat ankeuden käytöskoodista, sinua rankaistaan.
No juu tämä, paljon olen joutunut kärsimään ns. huijarisyndroomasta, aina vieläkin välillä tulee sellainen olo, etten kuuluisi tänne tai ansaitsisi sitä, mitä meillä on, vaikka järjellä ajatellen nimenomaan olen kaiken hankkinut ja saanut aikaiseksi itse, ilman vanhempien apua tai rahoja. Omille lapsille yrittänyt opettaa pienestä pitäen rahan arvoa ja järkevää kulutusta sekä muutenkin käytöstapoja ja toimintaa erilaisissa tilanteissa.
ap
Sun tavat ja tyyli on siis ainoa oikea tapa ja tyyli.
Vaikutat ahdasmieliseltä.
Kannattaa suhtautua avarasti eri sosiaaliluokkien ja heidän tapoihinsa.
Se trmukrääsä ja nyssykät ovat pohjimmiltaan rakkauden osoitus.
Voisitko välittää vanhemmistasi hyväksymällä heidät edes jouluna? Eivät he ole ikuisesti elämässäsi.
Muista myös ettei alempi tai ylempi sosiaaliluokka ole toista parempi. Kuten ei pitkä ja lyhyt tai lihava ja laihakaan. Ihmiset ovat erilaisia eikä sosiaaliluokka määritä heidän arvoaan.
Kannattaa silti miettiä, mistä oma ahdistus kumpuaa. Hyväksymällä itsensä ja menneisyytensä on kevyempää. Jouluna voi myös luopua kontrollista ja antaa nysstköiden olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teksti sopii osin omiin vanhempiini. Heillä on tavallaan todella kapea maailmankuva jossa kadehditaan varakkaita ja koetaan alemmuuden tunteita. Yhtään paremmat ruuat, ravintolat ja matkustelu ovat turhaa hienostelua ja prameilua jne. Heissä istuu tiukasti häpeä ja alemmuudentunne joka on kyllä pahinta mitä voi lapsilleen periyttää. Samoin jos poikkeat ankeuden käytöskoodista, sinua rankaistaan.
No juu tämä, paljon olen joutunut kärsimään ns. huijarisyndroomasta, aina vieläkin välillä tulee sellainen olo, etten kuuluisi tänne tai ansaitsisi sitä, mitä meillä on, vaikka järjellä ajatellen nimenomaan olen kaiken hankkinut ja saanut aikaiseksi itse, ilman vanhempien apua tai rahoja. Omille lapsille yrittänyt opettaa pienestä pitäen rahan arvoa ja järkevää kulutusta sekä muutenkin käytöstapoja ja toimintaa erilaisissa tilanteissa.
ap
Entäpä puolisosi? Missä hän on?
Apllä ei oke mitään noista, jotka kertoilee omistavansa. Ap on takahikiän persu, joka on käynyt apukoulun, jos sitäkään. Kukaan korkeastikoulutettu ei kirjoita noin huonoa suomea.