Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anonyymit nyssykkäihmisten omaiset ry
Tarviiko niistä nyssyköistä nyt sitten tehdä niin isoa numeroa? Jos ne ovat tiellä, aiheuttavat kompastumisvaaraa, valtaavat isommille kutsuille tarkoitettua alaa niin kai nyssyköiden omistajaa voi pyytää siirtämään niitä toiseen paikkaan. Aina jokin paikka varmasti löytyy, jossa ne voivat olla. Jotkut tykkäävät varautua siihen, että reissu jostain syystä venyykin tai tapahtuu jotain yllättävää, ja siksi on suhteettoman paljon tavaraa mukana. Kaikilla meillä on omat pikku omituisuutemme.
Kyläilyn pituus on varmaan tässä myös olennainen asia. Kun osa taas pitää törkeänä, jos menee yökylään ilman ruokakassia, omia lakanoita, pyyhkeitä jne jne
Oikeastikos joku olettaa
Kyllä minä ainakin aina vien. Akateemisten lasten tyhmähkö äiti. Tiedän heillä olevan muutakin tekemistä kuin yön nukuttujen lakanoiden pesemistä. Tosin liikun autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sibelius kärsi rahapulasta moneen otteeseen nuorena. Tämä kerrottiin, kun kävin Ainolassa opastetulla kierroksella. Hän oli vasta myöhemmällä iällä taloudellisesti turvatussa asemassa.
Sibeliuksen aikaanhan oli tosiaan tyypillistä koko Suomen kansalle, että puoliso oli aatelinen ja opiskeluja suoritettiin keisarillisessa Wienissä. Toki sellaiseen kaikista perheistä oli mahdollisuus eikö totta?
Niinhän se titenkin oli, vain älymystö matkusteli mutta jos rahat menee siihen se voi olla leivästä puute aatelisuudesta huolimatta.
Vaikka on kuinka ison talon poika ei rahatta pärjää eikä seiniä ja viulua voi syödä jos ei tuloja ole.
En ole itse kokenut tällaista hyppyä, mutta vanhempani tekivät sen. Heillä on siitä kovin erilaiset kokemukset, vaikka molemmat tulevat melko samanlaisesta taustasta: työläisvanhemmat, jotka lähtivät pikkutiloilta kaupunkiin töihin ja onnistuivat elämänsä aikana hankkimaan oman kodin ja vielä kesämökin, lapset kirjoittivat ylioppilaaksi ja osa opiskeli vielä paljon pidemmälle.
Äitini vanhemmat olivat mukavia ihmisiä, isoäitini kodinhenki ja isoisä leppoisa tarinankertoja. Äitiäni silti harmitti, että he olivat apn kuvaamalla tavalla arkoja kokeilemaan mitään uutta. Kaikki oli hyvin, niin kauan kuin pysyttiin tutussa ja turvallisessa oli se sitten ruokaa, tapoja tai keskustelun aiheita. Elämä pyöri pienten asioiden ympärillä ja lasten ja meidän lastenlasten maailma jäi etäiseksi, vaikka välit olivatkin hyvät.
Isäni vanhemmat taas olivat aina kiinnostuneita oppimaan jotain uutta, kuulemaan uusista kulttuureista ja aktiivisia seuraamaan yhteiskunnan tapahtumia. Kodin ja lastenhoidossa he olivat ikäluokassaan poikkeuksellisen tasa-arvoisia, molemmat tekivät tehtaalla kolmivuorotyötä ja kotona oleva oli vastuussa ns. miesten ja naisten töistä.
Eläkkeellä isäni vanhemmat matkustelivat ja lukivat paljon. Meidän lastenlasten elämää pyrittiin ymmärtämään ja muutenkin pysymään mukana maailman menossa. Yhteys heihin oli aivan erilainen, vaikka kaikki isovanhemmat olivat minulle rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikos joku olettaa vieraiden tuovan lakanoita tai pyyhkeitä mukanaan?
Tällaisia ihmisiä on ihan oikeasti niin isäntäväen joukossa kuin sitten vieraita, jotka tulevat kylään lakanoiden ja pyyhkeiden kanssa. Minusta se on käsittämätöntä nykyaikana, kun pyykkikone pesee lakanat minimivaivalla. Eri asia sitten, jos mennään kylään paikkaan, jossa ei ole pyykinpesumahdollisuutta, esim. mökille.
Minä ainakin otan ellei muuta ole sovittu.