Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Suomessa ei ole mitään luokkia.On vain erilaisia elämäntapoja.Tietty on köyhiä ja rikkaita mut se ei liity sivistyksen tasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kolman akateemisen lapsen äitinä mijsi minun pitäisi viiskymppisten työasioosta tietää yhtään mitään, heidän tehtäviään, esimiehiään tai edes työpaikkaansa? Tosin suunnilleen tiedän mutten tarkkoja osastoja tms.
Minkälainen aikuinen elää työnsä kautta vanhemmilleen ja suvulleenkaan?
Jos vanhemmat hävettää tai harmittaa ei silloin vietetä aikaa yhdessä, se on kuules ap.ihan niin helppoa.
Krääsän voi heittää roskiin tai se ilahdutraisi jonkun köyhän perheen lapsia.
Aloittaja tahtoo keimaillavanhe.piaan, tämmönen luokkahyppy, tässä kaviaaria ja viinejä nautitaan, ei mitään rahvaan jouluruokaa. Vanhemmat leikissä mukana, voi hyvä ihme sentään miten olette hienoja!
Olen ainoa lapsi ja ollut samassa työpaikassa seitsemän vuotta, työnimike on ihan konkreettinen tyyliä markkinointipäällikkö (en ole oikeasti markkinointipäällikkö, mutta se esimerkkinä, ei ole mikään epäselvä englannninkielinen titteli), mutta isälläni ei ole mitään hajua, mitä teen ja missä, vaikka hän sitä suunnilleen paristi vuodessa kysyy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kasvattivat sinut. Surulista, ettet hyväksy heitä.
Jonkun ulkopuolisen silmissä sinä olet yhteiskunnan saastaa esim. koulutuksesi perusteella.
Kasvattivat kyllä. Lukioikäisestä olen tosiaan ollut omillani, opetellut rahan käytöstä alkaen kaiken elämässä pärjäämisestä, kaiken mitä kotona ei opetettu. Äitini päivittelee, miten taitavasti hoidan kaiken, mutta ei tunnu ymmärtävän, että minun on ollut pakko oppia itse, kun minulla ei ole oikeasti ollut ketään, joka olettaa ja auttaa. Olen sitten puolestani hoitanut enenemissä määrin hänen ja muiden sukulaisten asioita.
Eivät toki ole mitään edellytyksiä, mutta olen ollut esim. ulkomailla tai ihan ravintolassa syömässä ekoja kertoja vasta itse omilla rahoillani, en vanhempieni viemänä. Paljon ollut siis oppimista siihen, että opin toimimaan luontevasti kansainvälisessä ympäristössä,
Lopetin vastauksien lukemisen tuon rapujuhlan kohdalla. Olet niin pinnallinen että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Teet vanhemmillesi varmasti palveluksen jos olet jatkossa vain omassa ylhäisessä seurassasi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiani näin jouluna. Olen kansakoulun käynyt vanhus, lapset 40-50 -vuotiaita akateemisia hyvässä toimessa johtavissa asemissa.
He sanoivat kodin kuitenkin antaneen sen pohjan (ja älyn) että opiskelut ja elämä onnistunut vaikkei rahallisesti pystytty tukemaan eikä opettamaan hienompia käytöstapoja.
Huomaan miten kiitollinen saan olla lapsistani. Varmaan olen roskaa vienyt heidän lapsilleen mutteivat ikinä ole silmille siitä tulleet ja loukanneet. Fiksuina eivät myöskään vaadi minua ymmärtämään heidän ammatillisia asioitaan ja keskustelemaan niistä. Niistä, johin ovat vuosia opiskelkeet ja työelämässä perehtyneet. Puheenaiheita riittää muutenkin.
Oli kiva kirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä löytyy samanlaisia vanhempia myös. Ihmettelen sitä miksi niin moni haluaa määrittää ap:n kokemukset leuhkimiseksi tai vanhempien dissaukseksi. Eikö se ole ihan validi näkökanta, että huomaa, että vanhemmat elävät hyvin erilaista elämää kuin mitä itse omassa keskiluokkaisessa arjessaan elää? Omat nyssäkkäduunarivanhempani ovat antaneet aivan valtavasti rakkautta ja lämpöä elämääni, mutta ei me eletä samannäköistä elämää. Minunkin tarjoamani ruuat ovat outoja, joihin suhtaudutaan varauksella. Meidän keskustelut eivät oikein kohtaa, koska vanhemmilla on hyvin pinnallisia käsityksiä maailmasta. Se näkyy, että opiskelut jäivät kansakouluun.
Itse kannustan lastani opinnoissaan ja tähtäämään pitkälle, jotta saa hyvän elämän aikuisena. Koska rakastan häntä niin paljon.
Kyllä sydän sä
Minusta opiskelumyönteisyyteen, elämänuteliaisuuteen on tärkeää kannustaa. Sen sijaan kuulostaa hälyttävältä, että lapsen olisi toteutettava vanhemman toiveita ja tähdättävä pitkälle, "jotta saa hyvän elämän aikuisena". Lapset eivät ole aikuistuttuaan vanhempiensa jatkeita. Heille hyvä elämä voi tarkoittaa jotain muuta mitä vanhemmilleen. Senhän näkee tästä aloituksestakin!
Niin no, vanhempihan ei koskaan voi tehdä mitään oikein, mutta se lienee oma keskustelunsa.
Se, että kannustan lasta opinnoissa ja pyrkimään pitkälle ei poissulje sitä, että hän halutessaan voisi opiskella itselleen käytännön ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kolman akateemisen lapsen äitinä mijsi minun pitäisi viiskymppisten työasioosta tietää yhtään mitään, heidän tehtäviään, esimiehiään tai edes työpaikkaansa? Tosin suunnilleen tiedän mutten tarkkoja osastoja tms.
Minkälainen aikuinen elää työnsä kautta vanhemmilleen ja suvulleenkaan?
Jos vanhemmat hävettää tai harmittaa ei silloin vietetä aikaa yhdessä, se on kuules ap.ihan niin helppoa.
Krääsän voi heittää roskiin tai se ilahdutraisi jonkun köyhän perheen lapsia.
Aloittaja tahtoo keimaillavanhe.piaan, tämmönen luokkahyppy, tässä kaviaaria ja viinejä nautitaan, ei mitään rahvaan jouluruokaa. Vanhemmat leikissä mukana, voi hyvä ihme sentään miten olette hienoja!
Olen ainoa lapsi ja ollut samassa työpaikassa seitsemän vuotta, työnimike on ihan konkreettinen tyyliä markkinointipäällikkö (en ole oikeasti mark
Miksi isäsi pitäisi sinun työasioistasi olla kiinnostunut , en ymmärrä sitä? Jaksaisitko sinä kuulla yksityiskohtia isäsi työstä, olipa nyt sorvari tai rekkamies, pitkästyttäviä kuvauksia ammatista ?
"Niin no, vanhempihan ei koskaan voi tehdä mitään oikein, mutta se lienee oma keskustelunsa."
Luit kommentista sellaista, mitä se ei sisältänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo aloitus. Erikoista kohkata luokkahypystä 😂 kun kyse on kohdallasi päälle liimatusta muka hienosta hyasintti-elämäntyylistä, jonka olet tunnistanut pintapuolisesti yläluokkaiseksi ymmärtämättä elämää lainkaan. Olemme mieheni kanssa useammassa polvessa yliopistokoulutettuja ja perheisiimme mahtuu niin junttia nyssäköineen, ale-löytöjä metsästäviä tätejä kuin täysin epämaterialistisia taivaanrannan maalareita ja hienostelevia espoolaisia. Minun käy sääliksi sinua, ymmärryksesi on lapsen tasolla.
Ap:llä selvästi tullut jonkinlainen trauma vanhemmistaan ja/tai lapsuudestaan.
Terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kolman akateemisen lapsen äitinä mijsi minun pitäisi viiskymppisten työasioosta tietää yhtään mitään, heidän tehtäviään, esimiehiään tai edes työpaikkaansa? Tosin suunnilleen tiedän mutten tarkkoja osastoja tms.
Minkälainen aikuinen elää työnsä kautta vanhemmilleen ja suvulleenkaan?
Jos vanhemmat hävettää tai harmittaa ei silloin vietetä aikaa yhdessä, se on kuules ap.ihan niin helppoa.
Krääsän voi heittää roskiin tai se ilahdutraisi jonkun köyhän perheen lapsia.
Aloittaja tahtoo keimaillavanhe.piaan, tämmönen luokkahyppy, tässä kaviaaria ja viinejä nautitaan, ei mitään rahvaan jouluruokaa. Vanhemmat leikissä mukana, voi hyvä ihme sentään miten olette hienoja!
Olen ainoa lapsi ja ollut samassa työpaikassa seitsemän vuotta, työnimike on ihan konkreettinen tyyliä markkinointipäällikkö (en ole oikeasti markkinointipäällikkö, mutta se esimerkkinä, ei ole mikään epäselvä englannninkielinen titteli), mutta isälläni ei ole mitään hajua, mitä teen ja missä, vaikka hän sitä suunnilleen paristi vuodessa kysyy.
ap
Olen se joka kertoi aiemmilla sivuilla siskostaan. Itse en pysy perässä hänen kertomistaan työjutyista, kun tosiaan käyttää korkealentoista ammattislangia, eikä osaa sopeuttaa kertomistaan niin, että kertoo minulle joka en ko. ammatista tiedä yhtään mitään.
Se, että isäsi silti asiasta kyselee kertoo itselleni siitä, että on asioistasi kiinnostunut, eikö se riitä läheiseltä ihmiseltä sen sijaan, että tietää ammatistasi kaiken?
Tajuavatkohan nämä akateemisuutta niin suuresti mainostavat, että 1950-luvun ylioppilas oli suurempi "herra" kuin nykypäivän maisteri.
Nykyisin maistereita riittää joka oksalle, ja tulotasokin on useimmiten aika huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on dippainssi eikä tajua pätkääkään mitä duunia teen lääkekehityksessä. Toisella alalla olevan voi olla vaikea ymmärtää toista alaa, vaikka olisi suht fiksu ihminen. Faija kyselee toistamiseen eikä silti hahmota asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kasvattivat sinut. Surulista, ettet hyväksy heitä.
Jonkun ulkopuolisen silmissä sinä olet yhteiskunnan saastaa esim. koulutuksesi perusteella.
Kasvattivat kyllä. Lukioikäisestä olen tosiaan ollut omillani, opetellut rahan käytöstä alkaen kaiken elämässä pärjäämisestä, kaiken mitä kotona ei opetettu. Äitini päivittelee, miten taitavasti hoidan kaiken, mutta ei tunnu ymmärtävän, että minun on ollut pakko oppia itse, kun minulla ei ole oikeasti ollut ketään, joka olettaa ja auttaa. Olen sitten puolestani hoitanut enenemissä määrin hänen ja muiden sukulaisten asioita.
Eivät toki ole mitään edellytyksiä, mutta olen ollut esim. ulkomailla tai ihan ravintolassa syömässä ekoja kertoja vasta itse omilla rahoillani, en vanhempieni viemänä. Paljon ollut siis oppimista siihen, että opin toimimaan luontevasti kansainvälisessä ympäristössä,rapujuhlissa tai vaikka Michelin-ravintolassa kun omat vanhemmat eivät ymmärrä englantia ja Hesen hampurilainen on heille ylellisyyttä.
En ole sinällään katkera, mutta joskus tulee mieleen, miten erilaista elämä voisi olla, jos lähtökohdat olisivat olleet erilaiset, vaikka ihan hyvän elämän olenkin itselleni ja lapsilleni onnistunut rakentamaan.
Mutta mielenkiinnosta, millaisten ihmisten silmissä kaksi korkeakoulututkintoa on yhteiskunnan saastaa?
ap
Semmosta. Itse olin lapsena rapujuhlissa ja hienoissa ravintoloissa, mutta kotielämä oli aivan karseaa moninaisten ongelmien takia. Ulkokuori piti kuitenkin pitää kiiltävänä.
Vaihtaisin lapsuuteni hetkeäkään miettimättä rakastaviin vanhempiin, joille hese on ylellistä ulkonasyömistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuavatkohan nämä akateemisuutta niin suuresti mainostavat, että 1950-luvun ylioppilas oli suurempi "herra" kuin nykypäivän maisteri.
Nykyisin maistereita riittää joka oksalle, ja tulotasokin on useimmiten aika huono.
Professoreiden kohdalla sama juttu. Mainostaako joku suuresti akateemisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö vanhempiasi?
ja tohon jatkokysymyksenä häpeätkö omaa taustaasi? Moni meistä haluaisi että elämä omien vanhempien kanssa olisi rentoa ja luontevaa yhdessäoloa. Omista kokemuksista ja lähipiiristäkin, niin yleisempää on että asia ei ole näin. Eli monesti ne keskustelut on säästä, jostakin yleisestä maailmanpoliittisesta asiata etc eikä välit ole aidosti läheisiä. Eikä sen hyväksyminen ole helppoa. Itsekin välillä "kateellinen" jos joku reissaa esim. äitinsä kanssa ja viettää "tyttöjen" laatuaikaa. Oma äitini on päinvastoin aina painanut mua alaspäin eli sellaista ei tule tapahtumaan. Mutta tämä on elämää, jos välit vanhempiin on kuitenkin suht ok, niin kyllä ne lastenkin takia kannattaa säilyttää ja hakea oma henkinen täyttymys muualta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä noin tyhmät ja huonot vanhemmat ovat saaneet noin fiksun ja vaatimattoman lapsen?
Ihmettelen myös. Kannattaa miettiä mitä hakee tuolla, että on koko syksyn (siis kuukausia?!) puhunut lapsille, että sitten yksi lahja. Jos jotain kasvatuksellista niin on itse elävä esimerkki miten sillä ei ole yhtään mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn kolman akateemisen lapsen äitinä mijsi minun pitäisi viiskymppisten työasioosta tietää yhtään mitään, heidän tehtäviään, esimiehiään tai edes työpaikkaansa? Tosin suunnilleen tiedän mutten tarkkoja osastoja tms.
Minkälainen aikuinen elää työnsä kautta vanhemmilleen ja suvulleenkaan?
Jos vanhemmat hävettää tai harmittaa ei silloin vietetä aikaa yhdessä, se on kuules ap.ihan niin helppoa.
Krääsän voi heittää roskiin tai se ilahdutraisi jonkun köyhän perheen lapsia.
Aloittaja tahtoo keimaillavanhe.piaan, tämmönen luokkahyppy, tässä kaviaaria ja viinejä nautitaan, ei mitään rahvaan jouluruokaa. Vanhemmat leikissä mukana, voi hyvä ihme sentään miten olette hienoja!
Olen ainoa lapsi ja ollut samassa työpaikassa seitsemän vuotta, työnimike on ihan konkreettinen ty
En käytä minkäänlaista ammattislangia vanhempieni kanssa puhuessani, ja ei sillä nyt ole niin väliä minulle, minusta vaan jotenkin erikoista, että ei ilmeisesti kuuntele sen vertaa, että edes suunnilleen tietäisi, mitä teen työkseni. Vähän kuin että tietäisi, että olen kaupungilla töissä, mutta ei sen tarkemmin, mikä kaupunki kyseessä ja olenko koulussa opettajana, sairaalassa lääkärinä, kunnantalolla vahtimestarina vai teitä auraamassa.
Kyllä minä tiesin lapsena, missä vanhempani ovat milloinkin töissä ja mitä tekevät, samoin nykyään ystävät, muu lähipiiri, jopa suuri osa naapureista. Mutta onko jotenkin poikkeuksellista olla aidon kiinnostunut läheisten elämästä? Työ kun usein on iso osa elämää ihan jo ajallisestikin.
ap
Vierailija kirjoitti:
On surullista, että asetat itsesi ja teidän kotinne omien vanhempiesi yläpuolelle. Luulet olevasi moraalisesti heidän yläpuolellaan, mutta tulee aika, jolloin sinäkin joudut nöyrtymään. Sen sijaan, että nyrpistelet nokkaasi, voisit esimerkiksi auttaa vanhempiasi pitämään kodin siistinä
Itselläni ei ole läheskään niin isoa eroa vanhempiin kuin ap:llä, mutta tämä kommentti "voisit auttaa vanhempiasi pitämään kodin siistinä" kuvaa todella hyvin sitä, kuinka kirjoittaja ei lainkaan tajua, mistä on kysymys. En minä voi auttaa 80-vuotiasta äitiäni pitämään kotiaan siistinä, koska asunnossa on kolme kertaa enemmän tavaraa kuin mitä sinne mahtuu eikä mitään saa antaa tai heittää pois. Tilanne on kerta kaikkiaan toivoton.
Esim. keittiöön mahtuu vain minikokoinen ruokapöytä (eikä asunnossa ole muuallakaan tilaa ruokapöydälle), koska ison osan ruokapöydälle tarkoitetusta tilasta vie käytöstä poistettu rikkinäinen jääkaappi, jota äitini käyttää niiden keittiötavaroiden varastoimiseen, jotka eivät mahdu keittiön varsinaisiin kaappeihin. Ja asunnossa kuitenkin on ihan normaali kerrostalokolmion keittiö kaappeineen. Luulisi niiden riittävän yksin asuvan henkilön keittiötavaroille.
Lapsiani näin jouluna. Olen kansakoulun käynyt vanhus, lapset 40-50 -vuotiaita akateemisia hyvässä toimessa johtavissa asemissa.
He sanoivat kodin kuitenkin antaneen sen pohjan (ja älyn) että opiskelut ja elämä onnistunut vaikkei rahallisesti pystytty tukemaan eikä opettamaan hienompia käytöstapoja.
Huomaan miten kiitollinen saan olla lapsistani. Varmaan olen roskaa vienyt heidän lapsilleen mutteivat ikinä ole silmille siitä tulleet ja loukanneet. Fiksuina eivät myöskään vaadi minua ymmärtämään heidän ammatillisia asioitaan ja keskustelemaan niistä. Niistä, johin ovat vuosia opiskelkeet ja työelämässä perehtyneet. Puheenaiheita riittää muutenkin.