HS: Lapsikadon syy on lyhyet suhteet

En tiedä onko kukaan maininnut mutta 100% heterot alkaa olemaan harvassa.

Nyt pitää tutustua omaan suuntautumiseensa ennenku voi edes alkaa lapsia miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsikadon syy on, että nykyään miehiltä odotetaan ja vaaditaan panostusta jälkikasvun hoitamiseen niin taloudellisesti kuin ajallisestikin. 

Sen takia niitä eroja on paljon pikkulapsiperheissä. Kukaan itseään kunnioittava moderni suomalainen nainen ei ala hetkeäkään katsella miestä joka ei osallistu kotitöihin ja lapsen hoitoon vähintään 50%

Tasapainoisen lapsen kasvattaminen vaatii yleensä sen vähintään 18v kestävän parisuhteen. Elinikäinen suhde olisi tietysti kaikista paras, koska silloin pystyy sitten olemaan paremmin avuksi esim. lastenlasten hoidossa. Harva tuohon enää nykyään kykenee. 

Vierailija kirjoitti:

Uskon että syy on siinäkin kun homo liittoja suositaan, oikein ihannoidaan.

Syy lapsettomuuteen löytyy varmasti myös paljolti yllä mainitusta lauseesta.

 

Eheyttäisi noita homoja mieluimmin.

Ei homoja voi eheyttää.

Bii tietty voi valita vastakkaista sukupuolta olevan.

Mutta useastihan bii on vaan askel ennenku tajuaa olevansa queer.

Vierailija kirjoitti:

Otan tosielämän esimerkiksi itseni. Jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä siitä, onko minun kaltaisiani muitakin. Minä tunnen moniakin kaltaisiani, samoin kuin muitakin vastaavia naisia kuin minun tapaamani naiset.

Minä olin 20-25v tienoilla potentiaalinen perheenisä. Uskoin todella vahvasti herrasmiesmäisyyteen ja tasa-arvoon, jos nämä nyt ovat keskenään yhteensopivia - herrasmiesmäisyys kun on patriarkaalinen toimintatapa. Ajatus oli, että löytäisin elämänkumppanin jonka kanssa aikanaan perustettaisiin perhe. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Aika moni nainen halusi pitäytyä sinkkuna toistaiseksi. Näin ympärilläni paljon parisuhteita joissa toistui seuraava kaava: suosittu mies jonka ehdoilla toimittiin, ja nainen joka miellytti tätä miestä minkä ehti. Muutama kuukausi, ja miehellä oli uusi nainen kainalossa.

Oma asenteeni naisia kohtaan kääntyi vuosi vuodelta kyynisempään suuntaan. Aloin tajuta, etteivät naiset ole sellaisia kuin o

Kiitos tästä hyvästä kirjoituksesta.

Kuulostaa järkeenkäyvältä. Jos meillä on se tilanne, että odotellaan täydellisen yhteensopivaa kumppania jonka kanssa kemiat räjähtävät itsestään, ja se kumppani pitäisi tavata lyhyen ikkunan sisällä...niin kyllähän siinä alkaa olla heikot todennäköisyydet.

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä ole rikastunut tai komistunut. Eli selvästikin pulaa miehistä on kuin onkin, kun pitää katsella vanhempaa miestä joka ei edes halua perhettä...

 

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä ole rikastunut tai komistunut. Eli selvästikin pulaa miehistä on kuin onkin, kun pitää katsella vanhe

* perheenperustajanaisten. Eli monikossa sentään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä ole rikastunut tai komistunut. Eli selvästikin pulaa

Tarina on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava. En kuitenkaan oikein hahmota, mikä on ongelma tai mitä tarinalla nyt oikeastaan halutaan sanoa. Olisitko itse halunnut perustaa perheen jo 18-25-vuotiaana? Vai onko kyse siitä, että noin 30- vuotiaat naiset ovat jo liian kokeneita seksuaalisesti, jotta he enää kelpaisivat?

Naiset ovat vihdoin saaneet vapauden, miksi he jäisivät kotiin lapsia tekemään? Edes miehet ei enää halua sitä vaan panna menemään mikä vain vähän liikkuu.

Niin, omalta osaltani kun olen katsellut maailmaa, niin kyllähän nämä muutaman hepun kertomukset siitä miten olivat nuorempana  harmaata massaa, ovat hyvin todellisia. Oma nuoruuden kokemukseni on sieltä toiselta puolelta ja ajalta ennen tinderiä. Olin se todella komea mies, joka törmäsi pelimies-mariaaliin jo ennen Neil Straussin kirjaa. 

Pahin ongelma oli, että loppujen lopuksi hyvin lyhyessä ajassa kerkesin käydä todella kyyniseksi naisten suhteen, kun monenlaista tapausta tuli lykittyä. Halusin kuitenkin kestävän parisuhteen ja onneksi törmäsin nykyiseen vaimooni, joka oli niin erilainen, että osasin kuitenkin vielä rakastua.

Minusta monila naisilla on paha sokea piste sen suhteen, että todella moni ei ymmärrä, että seksin saaminen mieheltä, jolla on kunnolla valinnanvaraa naisten suhteen, ei todellakaan tarkoita että hänen kanssaan monogamiseen parisuhteeseen olisi mitään mahkuja. 

Toisin kuin useimmille naisille, niin miehelle seksiin suostumisen kynnys on todella paljon matalampi, kuin parisuhteeseen sitoutumisen.  Tämän vuoksi maailmassa on todella paljon naisia joilla on todella harhaiset käsitykset siitä minkä tasoiselle miehelle he kelpaisivat muuksi kun väliaikaiseksi hoidoksi muiden jatkoksi.

Aika on kulunut ja nykyään pahin henkinen tuska on oma poikani, jonka tilanne tässä suhteessa ei taatusti tule olemaan yhtä "helppo", kuin minulla. Naisten perusluonne ei ole muuttunut mihinkään ja tilanne on vain pahentunut nettideittailun myötä.

Olen tosiaan pohtinut asiaa siltä kannalta, että samanlaista mahdollisuutta kestävään, hyvään ja turvalliseen parisuhteeseen ja perheeseen kuin minulla on aikanaan ollut, hänellä ei tule ikinä olemaan.

Ainakaan länsimaisessa liberaalissa sosiaalidemokratiassa kasvaneen naisen kanssa. Kestävät parisuhteet eivät vain oikein enää kuulu meidän kulttuuriimme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä o

"Tarina on hyvin kirjoitettu ja kiinnostava. En kuitenkaan oikein hahmota, mikä on ongelma tai mitä tarinalla nyt oikeastaan halutaan sanoa. Olisitko itse halunnut perustaa perheen jo 18-25-vuotiaana? Vai onko kyse siitä, että noin 30- vuotiaat naiset ovat jo liian kokeneita seksuaalisesti, jotta he enää kelpaisivat?"

Tämä on mielenkiintoinen juttu, joka toistuu käytännössä jokaisessa keskustelussa aiheesta.

Kun tavismies kertoo olleensa naisille harmaata massaa, kunnes naisille iski lapsikuume 25-30v iässä, naiset kysyvät olisiko mies sitten halunnut perustaa perheen jo nuorena?

Ei kukaan puhunut perheen perustamisesta nuorena, vaan seksistä ja seurustelusta. Asioista joita te naiset mieluummin harrastitte eri tyyppisten miesten kanssa. Pointti on, että miksi se tavismies kiinnostaa vasta kun miehelle on tarvetta? Pelkkään intohimoon perustuvissa suhteissa tavismies ei ole kelvannut. Tavismiehellä on kaikki syyyt uskoa, että hän on naiselle pelkkä mahdollistaja ja kävelevä työkalupakki, johon rakastutaan enemmän naisen perhehaaveiden kuin itse miehen takia. Muutenhan nainen olisi valinnut tavismiehen jo 18-25v iässä, kun teki mieli seksiä ja miehen kuumaa kosketusta.



Se, että te naiset tulkitsette asian noin - "olisitko sitten halunnut perheen jo nuorina" - todistaa, että asia on noin. Teille on mahdotonta ajatella, että sen tavismiehen kanssa oltaisiin vuosikausia vain huvin vuoksi. Sehän olisi ajan ja nuoruuden haaskaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten parisuhteet eivät vaikuta kestävän edes lasten kanssa. Meillä oli raskausaikana muodostunut someryhmä, jossa oli yli 40 äitiä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin lapsen isän kanssa yhdessä on enää muutama. Näistä muutamasta isästä valtaosa on ulkomaalaisia. Erojen syyt on keskusteltu aina jonkun pari erottua. Pääosin syinä on ollut miehen päihteet, väkivalta, pettäminen. Kyllä ne äidit jokainen on halunneet pitää perheen koossa, mutta noita syitä on hyvin vaikea sulattaa. Eroiksihan ne menevät.

Väkivaltaa ei pidä sietää koskaan eikä liiallinen alkoholin käyttökään ole hyvä asia. Pettämistä on sen sijaan tapahtunut aina ja tulee jatkossakin tapahtumaan. Ihan typerää tuhota muuten hyvä ja toimiva suhde ja perhe sen takia. Pettäminen on huono syy erota ja rikkoa perhe.

Perheestä tai

Elarwita maksetaan lapsista. Ei eronneelle puolisolle.

Naisen diili lasten saamisessa on huono ja epätasa- arvoinen lähtökohdiltaan. Siksi se ei kiinnosta. Nainen laittaa itsensä ja kroppansa vaaraan ja hänen odotetaan hoivaavan koska " hormonit". Minulle sanottiin jo synnärrillä hätäseltion jälkeen  kun pääsin teholta että mun on helpompi herätä kuin miehen kun mulla on ne hormonit...ja näin tapahtui,mies ei ikinä herännyt tai hoitanut sairasta lasta. Ei yöllä tai päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä ole rikastunut tai komistunut. Eli selvästikin pulaa miehistä on kuin onkin, kun pitää katsella vanhe

No onhan se ihan selvä, että aika harva 18-25 -vuotias nainen vielä katselee tositarkoituksella ketään, koska perheenperustaminen ei ole ajankohtaista. Vain lähiösutturat saa lapsia nuorena. Fiksut naiset pysyvät sinkkuna ja keskittyvät opintoihin ja uran luomiseen.

Sitten kolmekymppisenä etsitään se varsinainen elämänkumppani, ja se löytyy helposti vähän vanhemmasta miehestä, jolla on jo juoksut juostu ja varallisuuttakin kertynyt. Toki omanikäinenkin kelpaa, jos hänellä on asiat kunnossa.

Näinhän tämä on aina mennyt, tai meni ainakin mun nuoruudessa. 

352: tuo asia on "naisten vapautumisen" keskiössä. Eli nimenomaan nuorten naisten kokeukset siitä, että tavismiehen kanssa oleminen 19-vuotiaasta saakka olisi uhrautumista, kun seksuaalisuuden ja suosion antamat mahdollisuudet jäävät käyttämättä.



Minusta se toimi yhden sukupolven ajan, eli minun sukupolveni. Koska me olimme vanhan ajan tyyliin pariutuneiden vanhempien kasvattamia, me uskoimme siihen, että minä (Ja Mikko, Teppo, Matti ja muut tavikset) emme vain ole löytäneet siä oikeaa. Siksi me vahdimme naisten laukkuja, kun he flirttailevat tanssilattialla parin itsevarman ja näyttäväliikkeisen komistuksen kanssa. Kun usko alkoi järkkyä toden teolla, lapsikuume käynnisti pariutumisruletin meidänkin osaltamme. Tuohon aikaan naiset myös olivat todella mukavia, he sanoivat ystävällisesti ei, mutta ei puhettakaan nykytyylin tylyistä pakeista kenellekään. Todellakaan ei pyöritelty silmiä, eikä kovinkaan pahistyttö käskenyt ujoa lähestyjää menemään pois.



Minä olen siis 40+. Mutta kun tutustuin 10v nuorempiin perheellisiin (!) miehiin, tajusin, että heillä oli naisten suhteen kyynisemmät asenteet kuin minun ikäpolveni i.n.c.e.l.e.i.l.l.ä. Ne kaavamaisuudet joita me epäilimme, olivat heille itsestäänselviä.



Minusta naiset keskimäärin ovat miehiä parempai aistimaan muutoksia, naiset kun ovat muutoshakuisempia ylipäätään. Mutta kyllä minusta oli selvää, ettei tämä loputtomiin jatku, vaan hyvinkin pian miehet saavat tarpeekseen. Naiset puolestaan katsoivat, että näinhän tämä menee, meillä on kaikki valtit käsissä, ja alkoivat välinpitämättömiksi. Tämä ei ole ainakaan parantanut asioita.



Palstalla on kyllä ollut mielenkiintoinen muutos. Sellaisten ketjujen määrä, joissa naiset kysyvät mistä löytää hyvä mies, on moninkertaistunut. Ja on aina vain enemmän miehiä jotka eivät kysy "miten saan naisen ja perheen" vaan kertovat mikseivät perhetouhut kiinnosta.



Tämä siis miesnäkökulmasta.



 

Niin,,miehet voisi miettiä panosta minkä naiset tekevät lapsen saamisen eteen. Miehet laukeavat kerran siihen lopputulokseen ne miehen fyysiset jutut lasten saamiseksi. Nainen on raskaana 9kk, synnytyksessä voi vammaitua tai joutua leikkaukseen ja teholle, vauva herää tunnin välein  ja imetykseen painostetaan..sen jälkeen hormonit naisella sekaisin monta kuukautta ja monelle jää vaivoja ja repeytumisiä synnytyksestä. Miehet eivät ikinä suostuisi noin huonoon diiliin ilman kunnon korvausta.

Kyllä sitä mieltä olen että lapsia ei nykyään haluta koska nuorilla on parempaakin tai parempaakin tekemistä. Some, itsensä laittaminen, mielenterveys, ajatus siitä että minä ensin, oli kyse miehestä tai naisesta on voimakasta.

Halutaan elää itseä varten, tuttavat joilla on lapsia eivät pääse tai jaksa lähteä trendikahvilaan, eivät ehdi tai pääse reissuille, ovat väsyneitä ja puklun peitossa/ saavat kaikki päiväkotilaisten taudit eivät houkuttele. Hoitoapua ei monellakaan ole ja yhteisöllisyyttä vielä vähemmän. Empatia puuttuu tänä päivänä monelta ja lapsia kasvatetaan niin että jokainen kiukunpuuska pitää ymmärtää tai olet huono ja vääränlainen sekä somessa että kaikkialla.

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästikin jotain on tapahtunut.

Tuo aikaisempi stoori resonoi tosi vahvasti omien kokemusten kanssa. Mnä, ja suurin osa kavereistani, olltiin naisten silmissä pelkkää harmaata massaa ikävuosina 18-25. Vain muutamalla komealla, itsevarmalla ja näyttäväliikkeisellä miehellä kävi flaksi. Tunnen kolme miestä joilla kumppaneita on ollut satoja, eikä se ole tarinaa koska näin itse omin silmin kuinka jokainen viikonloppu vaihdettiin kielareita eri tytsyn kanssa. Eivätkä nämä olleet mitään "tietynlaisia" naisia, vaan tulevia prismamammoja jotka perustivat perheen tavallisen jampan kanssa kun juoksut oli juostu. Ja nämä miehet päätyi kaikki lisääntymään, parinkin naisen kanssa.

No, kuitenkin. Plus miinus kolmekymppisenä oli jonkinlaista kysyntää. Mutta nelikymppisenä on ollut enemmän kysyntää <30v perheenperustajanaisen kanssa. Enkä ole rikastunut tai komistunut. Eli selvästikin pulaa

Eli sinustakin on poissuljettua, että sen luotettavan tavismiehen kanssa seurustellaan, vaikkeivat lapset olisi mitenkään ajankohtaisia?

Se mies vasta kun varallisuutta on kertynyt, ja mies tarvitaan perheen perustamista varten?

Mutta sillä ei ole merkitystä ettei nuorilla ole työtä eikä uskoa tulevaisuuteen? Pätkätyöt ja 0 tuntisopimukset eivät innosta tekemään suunnitelmia kovin pitkälle tulevaisuuteen samalla kun ostovoima pienenee ja pitää elää päivä kerrallaan.

Mies voi laueta kerran ja jatkaa sen jälkeen uraansa. Miten nainen?