Lue keskustelun säännöt.
Voisitko olla monisairaan kanssa parisuhteessa?
08.11.2026 |
En kerro kumpaa sukupuolta olen sillä haluan tietää rehellisesti mitä kukin on mieltä.
Olen yli 50v, ollut pitkään työelämässä mutta nyt pitkään myös sairaana. En ole täysin liikuntakyvytön mutta tarvitsen apua arjessa ja vielä toistaiseksi pystyn ajamaan myös autoa.
Takana vuosikymmeniä fyysisesti raskaissa töissä jotka teki tehtävänsä kropalle.
Elän tt tuella koska kaikki muut tuet ovat käytetty tässä vuosien aikana eikä päästetä eläkkeelle. Tarkemmin en avaa tilannetta.
Suostuisitko elämään ihmisen kanssa jota joutuisit tukemaan, myös rahallisesti sillä tt tuki on tässä ja tällä hetkellä pieni eikä pysty säästämään. Kaikki rahat menee perus ruokaan ja elämisen kuluihin.
Luuletko että voisin enää löytää rakkautta, henkistä ja fyysistä? Itse olen jo luopunut toivosta..
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
En aloittaisi suhdetta, mutta jos olisin jo ollut pidempään sitten kyllä
Samoin, jos tuo tapahtuisi suhteen aikana, niin ja takaisin suhdetta. Mutta varta vasten en laittaisi itseäni koskaan tuollaiseen asemaan, jossa tietäisin joutuvani hoitajaksi ja elättäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
Sen verran voin vielä kertoa ettei minua pestä ja pukea sanan varsinaisessa merkityksessä tarvitse, lähinnä kotitöissä apukädet olisi ihana asia. Kiitos tähän mennessä vastanneille. Saa jonkinlaisen käsityksen onko mitään toivoa tulevaisuudesta.
Minäkin olen monisairas. 50+ ja tein fyysisesti rasittavaa työtä. Ei siitä mitään tule jos puolisokin olisi monisairas. Työttömänä roikun kortistossa.
Ei tässä kukaan ole "identifioitunut", ei tarvitse mennä heti syvään päätyyn. Päivässäni on paljon muutakin kuin sairauksista puhuminen. Jotkut vaan haluavat ottaa tuon asenteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
Luit silti ja kommentoitkin?😂
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä kukaan ole "identifioitunut", ei tarvitse mennä heti syvään päätyyn. Päivässäni on paljon muutakin kuin sairauksista puhuminen. Jotkut vaan haluavat ottaa tuon asenteen.
Sama tilanne mulla ku alottajalla meinasin sanoo samaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minkäännäköisen sairaan kanssa...tulee vaan ongelmia jatkuvasti.
Onneksi on niitä, jotka voivat. Mun sairauteni näyttäytyy lääketurvaverikokeina ja vuosikontrolleina. Kotona on dosetti ja pysyn hoikkana. Se Oikea löytyi jo 21 v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijaa mä oon saanut kaksi elinsiirtoa ja syövän käynyt läpi. En silti elä ja jauha siitä julkisesti. Ihan maisteriksi opiskelin ja töitä haen. Omat rahat on kyllä. Kumma tapa lähteä tuolla sun tavalla. Niin ja lapsesta saakka sairastanut.
Näin 40v. monisairaana olen ainakin luopunut toivosta. Mikään ei karkoita toisia nopeammin kuin sairas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aijaa mä oon saanut kaksi elinsiirtoa ja syövän käynyt läpi. En silti elä ja jauha siitä julkisesti. Ihan maisteriksi opiskelin ja töitä haen. Omat rahat on kyllä. Kumma tapa lähteä tuolla sun tavalla. Niin ja lapsesta saakka sairastanut.
Aloittaja kirjoitti: ”olen ollut pitkään työelämässä mutta nyt pitkään myös sairaana. En ole täysin liikuntakyvytön mutta tarvitsen apua arjessa” Ei diagnoosit tai sairaudet sinänsä kerro miten elämässä menee, vaan se mikä on nykyinen vointi.
Voisin olla jos ei olettaisi mun toimivan hoitajan roolissa ja se järjestyisi muuta kautta, kotihoito, tms. Mitä näitä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja tässä. Kiitos edelleen vastauksista, ei tarvitse kirjoittaa mitään riittää jos haluat vain täpätä jonkin vastaus vaihtoehdon.
Tässä kun luen näitä tekstejä niin ei voi kuin ihmetellä tämän ajan aikuisia ihmisiä, itsekin sairaita jotka kovin ikävästi ja kärkkäästi vastaavat. Missä kohtaa olen sanonut että julkisesti valitan? Ei tämä mikään FB ole enkä ole sääliä etsimässä vaan mielipiteitä anonyymisti.
Vierailija kirjoitti:
Mä en viitsi edes lukea jonkun sellaisen sepustusta, joka identifioituu sairauksiinsa.
Ja jottei jää epäselväksi, itsekin olen 100% invalidi mutta en mä mene elämässä se asia edellä ikinä. Ihminen on niin paljon muutakin ellei surkastu ja käperry tauteihinsa.
Mullakin on 100 invalidiprosentti, mutta en tarvitse apua "mihinkään" ja olen parisuhteessa.
En aloittaisi suhdetta, mutta jos olisin jo ollut pidempään sitten kyllä