Missä asioissa ADHD-ihmiset tyypillisesti ovat parempia kuin neurotyypilliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. ADHD on vamma. Se on häiriö, joka aiheuttaa kärsimystä. Sitä potevat ihmiset voivat keskimäärin huonommin kuin muut. Heillä on kohonnut riski mielenterveyden häiriöön, univaikeuksiin ja sosiaalisiin ongelmiin. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ADHD-ihmisillä olisi lahjoja ja osaamista. Ne eivät kuitenkaan johdu heidän häiriöstään. Ihminen on muutakin kuin diagnoosinsa ja jokainen on yksilö. Monilla onneksi on vahvuuksia, joilla voi kompensoida heikkouksia.

 

Mitä vahvuuksia ADHD-ihmisillä yleensä on? kiinnostaisi tietää, epäilen miehelläni adhdta.

 

 

 

Mis

Sä et nyt vaan ymmärrä sitä, miten helppoa IHAN KAIKKI tarhasta tohtoriin on ihmiselle, jolla on kyllin paljon kapasiteettia. Eikä siinä mitään, sehän tuntuu ihan supervoimalta semmoinen.

Varmasti.  Mutta ei se adhdsta johdu. 

Vierailija kirjoitti:

Hyperfokus taitaa kuulua autismiin. Itse en ainakaan tuota tunnista. 

Nepsy voi olla sekä-että, autistinen ja adhd yhtä aikaa. Adhd:n keskittyminen ei kyllä riitä tuntikaupalla. Suorituksen taso laskee hyvin nopeasti. Stam1na on paljon heikompi kuin normaalilla ihmisellä. En korjaa typoa, tuli niin hauska. En tarkoittanut Stam1naa.

Lue sieltä DUODECIMista tai ADHDjärjestöjen sivuilta ääliö, äläkä levitä mutujasi ympäriinsä. Sillä ei ole vtuakaan väliä miltä jostain palstaurpoista tuntuu ja mitä te ääliöt luulette! 

Ovat aika verrattomia kavereita sienimetsässä ja lintubongailussa. Ehkä se ominaisuus on juuri tästä syystä kulkenut geeneissä - metsästäjäkeräilijälle oikein hyvä. Koulun penkillä ja toimistotyössä voipi haitat korostua.

Tää on kyllä järjettömin mutupaskan suoltajien ketju ikinä 💩

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. En jaksa lukea. Varmaan monikaan adhd ei jaksa.

t. adhd

Adhd ei ole lukihäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä olenko sen parempi kuin neurotyypillisetkään, mutta hyperfokukseni on aina ollut luonnontieteissä. Valmistuin peruskoulusta lukuaineiden keskiarvolla 9,4 ja lukiosta kirjoitin kuusi laudaturia. Ensimmäisellä yrityksellä Helsingin lääkikseen sisään ja pian olen valmis erikoislääkäri. Itselleni ADHD on ollut sillä tavalla supervoima, että kun aihe kiinnostaa niin en väsy lukemaan ja opiskelemaan.

 

Mitä haasteita ADHD on aiheuttanut?

Toiminnanohjaukseen paljonkin, lisäksi tunnesäätely oli lapsena ja nuorena todella vaikeaa ja olin hyvin mustavalkoinen, joskin oikeudenmukainen ihminen. Toki pitää näistä asioista puhuessa ottaa huomioon myös sosiaalinen konsepti. Itselläni on ollut aina paljon suojaavia tekijöitä. Kannustavat vanhemmat, olen saanut apua hyvin varhain ja vanhemmillani on ollut varaa kustantaa yksityinen toimintaterapeutti sekä nepsyvalmentaja avukseni. Olen saanut harrastaa ja uppoutua mielenkiinnonkohteisiini.

Vierailija kirjoitti:

Ovat aika verrattomia kavereita sienimetsässä ja lintubongailussa. Ehkä se ominaisuus on juuri tästä syystä kulkenut geeneissä - metsästäjäkeräilijälle oikein hyvä. Koulun penkillä ja toimistotyössä voipi haitat korostua.

Miten ne eroaa siellä sienimetsällä ja lintubongailussa neurotyypillisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. En jaksa lukea. Varmaan monikaan adhd ei jaksa.

t. adhd

Adhd ei ole lukihäiriö. 

 

Lukihäiriö ja se ettei jaksa keskittyä lukemaan ovat eri asiota. Sivistä itseäsi 

Vierailija kirjoitti:

Hyperfokus. Jos asia on kiinnostava, adhd-ihminen voi tehdä sitä 16h putkeen siinä missä normaalin ihmisen pitää nousta välissä tauolle ja vessaan ja keskittyminen riittää muutaman tunnin. 

Valitettavasti se hyperfokus kohdistuu yleensä videopeleihin ja muihin epäolennaisiin asioihin. 

Minulla on adhd, eikä ole tuollaista supervoimaa! Eikö tuo ennemmin liity autismiin? Adhd on sitä, että pystyy nauttimaan asioista eri tavalla kuin toiset. Minä esimerkiksi nautin suuresti suihkussa käymisestä, rakastan sukeltamista ja veneilyä. Periaatteessa voisin sukeltaa koko päivän, mutta se ei liity keskittymiseen mitenkään, vaan nautintoon ja mielihyvän kokemukseen! Keskittyminen minulla taas vaihtelee. Joskus on päiviä, kun käyn hitaalla. Joskus taas on päiviä, että tuntuu kuin kaikki muut olisivat hidastetussa elokuvassa ja minä itse toimin niin paljon nopeammassa tahdissa. Tämän takia minä siivoan meillä kotona. En kestä sitä, jos joku toinen siivoaa hitaasti. Siivouksen jälkeen toki saatan olla ihan loppu. Nollatilassa. Töissä olen tehokas, paitsi silloin kun en ole. Tavallaan tähän liittyy äärimmäisyys, mistä hyvin monet adhd-ihmiset kertovat. Minulla on välttelykäyttäytymistä, mikä ajoi nuorena joskus ongelmiin. Saatan vältellä jotain asiaa, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Siis esimerkiksi yläasteella inhosin biologian luokkaa ja niitä tunteja, elin omissa ajatuksissani tunnit enkä osannut kokeissa mitään. Tämä ihmetystä herätti, miksi. Olen lahjakas musiikillisesti, taiteessa, kuten piirtämisessä, laskemisessa ja kirjoittamisessa. Kirjoitan hyvin nopeasti tälläkin hetkellä ja osaan jättää kieliopista nipottamisen pois. Tehokirjoittaja, samoin teholaskija, mutta huono siinä, mistä tulee huonot fiilikset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi, ravitsemus ja stimulanttihoito yms. itsessään vai

 

Minä en ole viitannut yhteenkään 1970-luvulla tehtyyn tutkimukseen. En tiedä kenen kanssa luulet keskustelevasi. Keskustelupalstoilla voi olla muitakin ihmisiä, jotka eivät ole samaa mieltä kanssasi joka asiasta. Sinulla on ilmeisesti itselläsi elämä vähän köyhää, jos ADHD on koko elämäsi. Viittaamani asiantuntijatsaukset, jossa tieteellisen näytön arvioinnin ammattilaiset (ei sinun oma sosionomi-nepsyvalmentajasi tai erikoistunut nepsysairaanhoitajasi) ovat käyneet läpi olemassaolevaa tukimusnäyttöä biomarkkerien kehittämisen näkökulmasta, olivat vuodelta 2014 ja 2023. Sinua suosittelisin lukemaan ensin tilastotieteen ja kvantitatiivisen tutkimuksen perusteet ennen, kuin luet vertaisarvioituja tutkimuksia. Ymmärtäisit sitten, mitä tarkoitetaan ryhmätason usein epäjohdonmukaisilla ja epäspesifeillä eroilla ja yksilötason poikkeamilla. Mitä tarkoitetaan sekoittavilla tekijöillä. Miksi tutkijat usein ylikorostavat johtopäätöksissään löytämiään ryhmätason eroja (ne saavat usein enemmän viittauksia, koska tukevat kollektiivista vahvistusharhaa ->miksi viittaukset ovat tärkeitä tutkijoiden urakehityksen ja rahoituksen saamisen näkökulmasta?). Psykiatrista diagnostiikkaa ohjaa vahvasti lukuisat kognitiiviset vinoumat, jotka ovat osasyy nykyiseen ADHD-häiriöiden rajuun kasvuun. Kun ei ole mitään objektiivisia biomarkkereita erottamaan oirekuvaltaan päälekkäisiä  häiriöitä toisistaan, niin joudutaan turvautumaan päättelyyn ja tulkintoihin.

Esimerkiksi ankkurointiharha syntyy helposti jo siitä, että psykiatri saa tietyllä tavalla kehystetyn lähetteen, jossa korostetaan ADHD-tyyppistä oirekuvaa. Vahvistusharha voi syntyä siitä, että ihminen itse ja läheiset ovat jo päättäneet psykiatrin puolesta diagnoosin ja kertovat ja korostavat diagnoosiin sopivia oireita ja haasteita. Saatavuusheuristiikka syntyy siitä, että neurospykiatrinen asiantuntija kohtaa jatkuvasti neuropsykiatrisesti kehystettyjä ongelmia ja tämä tulkintakehys on hyvin aktiivinen hänen mielessään. Sitten on lukuisia stereotyyppejä ja implisiittisiä vinoumia, jotka ohjaavat lääkärien ja muiden neurospesialistien tulkintoja potilaistaan. Siksi usein tietyn rotuiset, tiettyä sukupuolta olevat, tiettyjä temperamenttipiirteitä omaavat ihmiset saavat todenäköisemmin tiettyjä diagnooseja. Nämä samat vinoumat koskevat tavallisia ihmisiä. Kun ADHD:sta puhutaan koko ajan, niin oma mieli alkaa kehystää omia haasteita tietyllä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi,

Lopeta se lässyttäminen. Olet vain VAUVApalstan Perus foliohattu! Miksi kuvittelet, että sinun tulkintasi jostain biomarkkeritutkimuksesta, tai mistään muustakaan kumoaa viimeisen sadan vuoden aikana tehdyn tutkimuksen? Tai että sinulta joku saa parempaa "tietoa" kuin Terveyskirjasto Duodecimista, tai ADHD järjestöiltä?

Kuka tai mikä sinä luulet olevasi? Identiteettisi ja minäkuvasi on selvästi aivan vääristynyt! Kärsit selvästi jostain suuruudenhulluista kuvitelmista. Oletko joku koulupudokas? Pääsit sinne yliopistoon, mutta ensimmäinenkään tentti ei mennyt läpi ja nyt uliset täällä?

Kaljanjuonnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. En jaksa lukea. Varmaan monikaan adhd ei jaksa.

t. adhd

Adhd ei ole lukihäiriö. 

 

Lukihäiriö ja se ettei jaksa keskittyä lukemaan ovat eri asiota. Sivistä itseäsi 

Jos luulee, että ADHDn kuuluu se, ettei jaksa lukea, täytyy olla ihan helvetin tyhmä. Keskittyminen V A I H T E L E E , kun on ADHD! ADHDn kuuluu häiriöherkkyyttä ja keskittyminen vaihtelee hyperfokuksen ja keskittymisvaikeudet välillä. 

ADHDn supervoima on nimenomaan se HYPERFOCUS! Se selittää, miksi olen koulutukseltani Kuvataiteen maisteri ja miksi ADHD henkilö voi olla jopa LÄÄKÄRI!

ADHD EI VIE KESKITTYMISKYKYÄ KOKONAAN! ADHD EI TARKOITA ETTEI VOISI KESKITTYÄ! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi,

Se, että ADHDn diagnosoinnissa on tilastoharha, johtuu ihan vain siitä, että ne yksilöt, jotka ovat haitaksi ja vaivaksi ympäristölleen, päätyvät tutkimuksiin helpommin! Eli ne joilla on esim. käytöshäiriö tai persoonallisuushäiriö tai muu liitännäishäiriö, tutkitaan helpommin. Erilaisia häiriöitä ja ongelmia on ihmisillä päällekkäin juu, eikä ADHDn diagnosointi ole yksinkertaista. ADHDn luokittelu myös tulee oletettavasti muuttumaan lähivuosina ja se on muuttunut myös minun elinaikanani. Aikanaan peruskouluikäisenä olin vähällä saada MBD-diagnoosin (Aikaisempi nimi ADHDlle), mutta vanhempani kieltäytyivät lopulta päästämästä minua tutkimuksiin, koska pelkäsivät, että joutuisin erityisluokalle ja pelkäsin sitä itsekin. Sain diagnoosin aikuisena. Olen aina pärjännyt kiitettävästi opinnoissa. Minulla ei ole käyttäytymishäiriötä tai muitakaan sen suuntaisia ongelmia, joten uuteen tutkimukseen aikuisena oli tosi vaikeaa päästä. En ollut etukäteen päättänyt, että minulla on ADHD. Tiesin, että on jotain ja en ole ns. "normaali". Kartoituksessa käytiin läpi hyvin laajasti erilaisia mahdollisia syitä ongelmiin ja selvitettiin, että mitä ne ydinongelmat ovat. Tutkimus kesti useita kuukausia. Siinä kartoitettiin myös persoonallisuushäiriöt, mielenterveyden ongelmat, käytöshäiriöt, uniongelmat, autismi jne. Eli selviteltiin voiko olla jotain päällekkäistä häiriötä tai kokonaan jotain muuta kuin ADHD. Mun tapauksessa on niin, että minulla on myös paljon Asperger-henkilölle tyypillisiä piirteitä, mutta diagnostiset kriteerit ei siinä täyttyneet. Kognitiivinen älykkyys on keskitasoa ja lahjakkuusprofiili vaihteleva, eli olen joissain asioissa huippuhyvä ja joissain aika surkea. Epätasainen lahjakkuusprofiili ja epätasainen vaihteleva suorituskyky on erittäin tyypillistä ADHD-henkilöillä ja oikeastaan se on juuri se asian ydin. Se on monille neuronormaaleille vaikeaa tajuta ja onhan se nyt outoa. Jos ongelma olisi fyysinen, sitä voisi verrata vaikka balettitanssijaan, joka tanssii huippu hyvin, mutta kuin taikaiskusta välillä kyky tanssia katoaa kesken päivän ja palaa taas ihan yhtäkkiä takaisin. Tai tietokoneeseen, joka toimii muuten moitteettomasti, ja on ihan hyvä tietokone, paitsi että näytönsäästäjä menee välillä hallitsemattomasti päälle. Tai vaikka niinkuin Turun funikulaari, joka on kyllä tosi huippuhieno ja toimii ihan hyvin, silloin kun se toimii! Aika usein, se funikulaari ei toimi ja se on usein epäkunnossa, mutta kun se toimii, se toimii ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miten koulussa hyvin pärjänneet ihmiset voivat saada ADHD diagnoosin aikuisena. Koulussa oppiminen edellyttää hyvää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta."

LoLz. Peruskoulusta pääsee läpi ihan jokainen tolvana. Edes mun peruskouluaikana ei tarvinnut paljoa nähä vaivaa, että saa numeroksi 8. Lukiossa oli jo vaikeampaa, mutta senkin suoritin 7 keskiarvolla ja M:n papereilla. Koulussa loistin nimenomaan aineissa, jotka kiinnostivat ja niistä jotka eivät kiinnostaneet, sain säälivitosia. Yliopiston ns. "vaativuustaso" oli ihan vitsi, kun opiskelin kiinnostavaa alaa johon pystyin "ylikeskittymään". Ei ollut montaa tylsää kurssia ja oli oikeastaan pettymys, kuinka helppoa yliopisto-opiskelu mulle oli.

Työelämässä olosta ei sitten meinannut tulla enää mitään. En jaksanut multitaskausta ja ihmissuhdedraamoja. Oon nyt viimeiset 5 v ollut välillä pätkätöissä ja välillä p

ADHD EI TARKOITA, ETTEI VOISI KESKITTYÄ! Ota selvää asioista!

Nosto

Nosto

Tyypillisesti parempi? Eikö se ole melko lailla yksilöstä kiinni, missä hän on parempi kuin joku toinen. Varmaankin niissä asioissa, missä hän on hyvä ja osaava.

Minulla on ollut ADHD aina, vaikka se diagnosoitiin vasta aikuisena. Olen nainen, eikä minulla ole ylivilkkautta. En myöskään riitele helposti. Olen jonkin verran impulsiivinen. Saatan tehdä päätöksiä mielijohteesta, mutta niinhän moni neurotyypillinenkin tekee. Olen kehittynyt hyväksi piirtäjäksi, koska kouluaikaan piirtelin oppitunneilla. Kaikki käsillä tekeminen myös rauhoittaa ja olen niissä hyvä. Enpä osaa sanoa, olenko parempi kuin joku jolla ei ole adhd. Varmasti olen parempi kuin enemmistö ihmisistä.  

Yleisesti opin helposti asioita katsomalla ja kokeilemalla sekä lukemalla, mutta en kuuntelemalla. Siinä olen kyllä hyvä, että minulla on muistilappuja ja työjärjestyksiö. En oikeastaan koskaan unohtele mitään tärkeää. Tämä johtuu siitä, etten muista asioita hyvin kuulemalla, eivätkä ne palaudu myöhemmin mieleen, mutta jos kirjoitan sen muistilapuille, se on helppo muistaa. Työkavereilta tulee tästä aina hyvää palautetta. Sinä et unohda koskaan mitään. Vaikkapa mihin päivään mennessä jotain piti tehdä. Se löytyy minulta kalenterista tai muistilapulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi,

Jaaha. Oot ihan aamuvuorossa jo aloittanut tämän pakkomielteen. Sinun viestit on niin tunnistettavia, että ei voi erehtyä. Yliopiston käyneensä ihmiseksi et varsinaisesti hirvittävän älykkäältä rehellisesti sanottuna vaikuta. Minulla on elämässäni sen lääkityksen ansiosta hyvin paljon mielenkiintoisia asioita. Ja ei, minulla ei ole nepsyvalmentajaa eikä nepsysairaanhoitajaa, vaikka en tiedäkään, että miksi edes sanon sitä. Sinä kompastut nyt itse omaan "älykkyyteesi" noilla hölmöillä kommenteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju. En jaksa lukea. Varmaan monikaan adhd ei jaksa.

t. adhd

Adhd ei ole lukihäiriö. 

 

Lukihäiriö ja se ettei jaksa keskittyä lukemaan ovat eri asiota. Sivistä itseäsi 

Jos luulee, että ADHDn kuuluu se, ettei jaksa lukea, täytyy olla ihan helvetin tyhmä. Keskittyminen V A I H T E L E E , kun on ADHD! ADHDn kuuluu häiriöherkkyyttä ja keskittyminen vaihtelee hyperfokuksen ja keskittymisvaikeudet välillä. 

ADHDn supervoima on nimenomaan se HYPERFOCUS! Se selittää, miksi olen koulutukseltani Kuvataiteen maisteri ja miksi ADHD henkilö voi olla jopa LÄÄKÄRI!

ADHD EI VIE KESKITTYMISKYKYÄ KOKONAAN! ADHD EI TARKOITA ETTEI VOISI KESKITTYÄ! 

 

Hyperfokus ei ole totta eikä mikään supervoima. Kaikki adhd:t sanoo, että hyperfokus tulee kun asia kiinnostaa. Luuletteko te, että neurotyypilliset eivät voi keskittyä pitkään asiaan mikä kiinnostaa. Ero on siinä, että neurotyypillinen pystyy SÄÄTELEMÄÄN sitä keskittymistä ja keskittymään myös kun väsyttää ja ei kiinnosta. Vai luuletko, että esim kaikki 16 tunnin leikkaukset ovat vain adhd ihmisten hommia. Jessus. Lakatkaa valehtelemasta itsellenne. Teillä ei ole supervoimaa vaan kehityshäiriö.