Missä asioissa ADHD-ihmiset tyypillisesti ovat parempia kuin neurotyypilliset?

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miten koulussa hyvin pärjänneet ihmiset voivat saada ADHD diagnoosin aikuisena. Koulussa oppiminen edellyttää hyvää huomiokykyä ja tarkkaavaisuutta."

LoLz. Peruskoulusta pääsee läpi ihan jokainen tolvana. Edes mun peruskouluaikana ei tarvinnut paljoa nähä vaivaa, että saa numeroksi 8. Lukiossa oli jo vaikeampaa, mutta senkin suoritin 7 keskiarvolla ja M:n papereilla. Koulussa loistin nimenomaan aineissa, jotka kiinnostivat ja niistä jotka eivät kiinnostaneet, sain säälivitosia. Yliopiston ns. "vaativuustaso" oli ihan vitsi, kun opiskelin kiinnostavaa alaa johon pystyin "ylikeskittymään". Ei ollut montaa tylsää kurssia ja oli oikeastaan pettymys, kuinka helppoa yliopisto-opiskelu mulle oli.

Työelämässä olosta ei sitten meinannut tulla enää mitään. En jaksanut multitaskausta ja ihmissuhdedraamoja. Oon nyt viimeiset 5 v ollut välillä pätkätöissä ja välillä pitkillä sairaslomilla vaikean masennuksen (ml. im-y

Tässä oli kyse hyvästä koulusuoriutumisessa ilman minkäänlaista vaivannäköä, eikä heikosta keskitason suoriutumisessa.  Koulussa pärjäämiseen toki vaikuttaa moni asia, mutta oppiminen vaatii aina keskittymistä. En usko, että yliopistoon asti pärjää 9-10 keskiarvolla ilman että keskittyy koskaan siihen, mitä opetetaan. Keskittymiskyky vaikuttaa jo ihan älykkyystestissä suoriutumiseen. Varhain kehittynyt itsekontrolli lapsella on yksi eniten koulumenestystä mittaava tekijä ihmisen piirteistä. Itse tuntemani älykkäät ihmiset ovat erityisen hyviä keskittymään ja erityisen monipuolisesti kiinnostuneita asioista. Heillä on hyvä muisti ja kyky syventyä asioihin. Heille kehittyy näin laaja tietopohja, joka entisestään auttaa omaksumaan asioita. Vähän kuin väittäisi, että muistisairaatkin voivat pärjätä elämässä huippuälykkyytensä turvin. Muisti ja keskittymiskyky ovat keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat laaja-alaisesti kognitiiviseen suoriutumiseen. 

Itse asiassa ADHD neurokehityksellisenä häiriönä on hyvinkin kiistanalainen. Se siirrettiin DSM-5 ja ICD-11 neurokehityksellisten häiriöiden luokkaan lähinnä pienen otoksen neurokuvantamistutkimusten pohjalta. Oletus sen neurobiologisesta pohjasta perustui ja perustuu edelleen pienten otoksen aivokuvantamistutkimuksille, joissa saatiin ryhmätason pienen efektikoon eroja tietyillä aivojen osa-alueilla.

Tämä selittää miksi tuota nimitystä käytetään tässäkin ketjussa monesta selkeästi hyvinkin erilaisesta ilmiöstä. 

Itsestä kyllä tuntuu että en muista mitään mitä koulussa opetettiin. Lukiossakin unohdin kokeen jälkeen asiat parissa päivässä. Yo-kokeisiin piti opetella kokonaan uudestaan kaikki. Tosin en jaksanut ja se näkyi tuloksissa. Yksi kaveri muistaa kaikkia nippelitietojakin ala-asteelta.

Mulla on siis vahvasti adhd-piirteitä, kyseisellä kaverilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Itsestä kyllä tuntuu että en muista mitään mitä koulussa opetettiin. Lukiossakin unohdin kokeen jälkeen asiat parissa päivässä. Yo-kokeisiin piti opetella kokonaan uudestaan kaikki. Tosin en jaksanut ja se näkyi tuloksissa. Yksi kaveri muistaa kaikkia nippelitietojakin ala-asteelta.

Mulla on siis vahvasti adhd-piirteitä, kyseisellä kaverilla ei.

Jatkan vielä: Voisi siis ajatella että olen tyhmä, mutta sitten kuitenkin äo-testeissä saan tosi hyviä pisteitä. Sellainen kuviopäättely sujuu helposti.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa ADHD neurokehityksellisenä häiriönä on hyvinkin kiistanalainen. Se siirrettiin DSM-5 ja ICD-11 neurokehityksellisten häiriöiden luokkaan lähinnä pienen otoksen neurokuvantamistutkimusten pohjalta. Oletus sen neurobiologisesta pohjasta perustui ja perustuu edelleen pienten otoksen aivokuvantamistutkimuksille, joissa saatiin ryhmätason pienen efektikoon eroja tietyillä aivojen osa-alueilla.

 

Tämä selittää miksi tuota nimitystä käytetään tässäkin ketjussa monesta selkeästi hyvinkin erilaisesta ilmiöstä. 

Siis näkyykö adhd aivokuvissa? Miksi sitten tarvitaan monimutkaiset psykiatrin ja psykologin tutkimukset diagnosoitiin, jos aivokuvista näkis nopeasti? Ei tulisi virhediagnoosejakaan.

Oispa kätevä jos vain aivot kuvaamalla sais diagnoosin. Nykyäänhän osa normaaleista taitaa saada näyttelemällä, kun haluaa piristäviä lääkkeitä. Sitten osa oikeasti adhd-tapauksista ei saa diagnoosia millään, kun leimataan vain masentuneeksi, kun on pitkään ollut diagnoosi (vaikka se on lähes sääntö, että adhd altistaa masennukselle ja lähes jokaiselle oikeasti adhd:ta sairastavalla on ollut jossain vaiheessa masennus) Eli naama ja status ja rahakukkaro taitaa sanella vähän liikaa.

Toivottavasti tulevaisuudessa saakin. Kaikki kuitenkin kehittyy, toivottavasti aivokuvauksetkin.

Sähläämisessä. Oon työskennellyt aika monen tarkkaavaisuushäiriöisen kanssa, ja jos ei ota lääkkeitään niin voi varjele. Multitaskaamisen yrittämistä moni yrittää harrastaa, mutta ongelma on se että mitään asiaa ei viedä maaliin. "Sory, unohdin, teen ihan kohta" - tuttu lause. "Ai niin joo, ens viikolla" on toinen. Kalendeeraaminen on heille hankalaa ja mitä se haittaa jos unohtaa jonkun palaverin?

Lääkittynä ovat lähempänä normaaleja, kun sähläävät vähemmän. Toiset tyhmempiä, toiset älykkäämpuä, toiset sosiaalisesti taitavampia, toiset ihan pahveja, toiset innovatiivisia ja toiset ei. Ihan niin kuin ne joilla adhd:ta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi, ravitsemus ja stimulanttihoito yms. itsessään vaikuttaa esimerkiksi dopaminenergiseen järjestelmän toimintaan, eikä tällaisia tekijöitä kyetä täy

Eikö tämä ole nepsyjankkauspalsta? Onko meillä sama harrastus kenties, kun sinuakin tapaa niin usein? Häiritseekö kommenttini eskapistista henkistä onanointiasi omasta neurobiologiselta erityislaatuisuudestasi? Ajattele, jos ADHD:ta ei olekaan olemassa? Tällaisia tutkijat pohtivat tutkijankammiossaan samalla, kun oman elämänsä nepsyasiantuntijat julistavat nepsyjankkauspalstoilla  neurobiologisia erityisominaisuuksiaan ja stimulanttien ihmeitä tekeviä voimia. Yhdessä psykiatristen häiriöiden neurobiologista pohjaa käsittelevässä katsauksessa luki ihmeellinen lause, mitä ei koskaan kuule nepsyjankkauspalstoilla: "me emme vielä oikein täysin ymmärrä, miten aivot toimivat."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyperfokus. Jos asia on kiinnostava, adhd-ihminen voi tehdä sitä 16h putkeen siinä missä normaalin ihmisen pitää nousta välissä tauolle ja vessaan ja keskittyminen riittää muutaman tunnin. 

Valitettavasti se hyperfokus kohdistuu yleensä videopeleihin ja muihin epäolennaisiin asioihin. 

Huomaa että ADHD on nykyajan noita, enimmäkseen keinotekoinen konsepti, johon kanavoidaan kaikki mistä ei pidetä. 

Tässä ketjussa diagnoosiin kylläkin kanavoidaan kaikki positiivinen. Kaikki aspergereihin liittyvät positiiviset ominaisuudet myös. 

Olen valmis uskomaan, että adhd:een liittyy positiivisia ja vahvuudeksi käännettäviä asioita, mutta ei he sentään mitään yli-ihmi

 

Huomauttaisin että itsekin tunnen useita amerikkalaisia ja espanjalaisia. En kuitenkaan uskottele itselleni tietäväni amerikkalaisista tai espanjalaisista ominaisuuksista, saati niiden kategorisista kotipesistä.

 

En varsinkaan kehtaisi mennä opettamaan amerikkalaisia heidän espanjalaisista piirteistään.

Toivon mukaan saat tästä kiinni. Jos et, eipä siinä sitten kummempia kuin näkyy reeneis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään. ADHD on vamma. Se on häiriö, joka aiheuttaa kärsimystä. Sitä potevat ihmiset voivat keskimäärin huonommin kuin muut. Heillä on kohonnut riski mielenterveyden häiriöön, univaikeuksiin ja sosiaalisiin ongelmiin. 

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö ADHD-ihmisillä olisi lahjoja ja osaamista. Ne eivät kuitenkaan johdu heidän häiriöstään. Ihminen on muutakin kuin diagnoosinsa ja jokainen on yksilö. Monilla onneksi on vahvuuksia, joilla voi kompensoida heikkouksia.

 

Mitä vahvuuksia ADHD-ihmisillä yleensä on? kiinnostaisi tietää, epäilen miehelläni adhdta.

 

 

 

Missasit edelleen pointin. ADHD:sta ei seuraa mitään

 

Sä et nyt vaan ymmärrä sitä, miten helppoa IHAN KAIKKI tarhasta tohtoriin on ihmiselle, jolla on kyllin paljon kapasiteettia. Eikä siinä mitään, sehän tuntuu ihan supervoimalta semmoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se helppoa, kun nykyään voi itsearviointilomakkeilla ja haastattelulla tunnistaa neurologisen erityispiirteen. Tuo kuulostaa enemmän personalllisuuden tai piirteen kuvaukselta, kuin häiriön tai varsinkaan neurobiologisen ominaisuuden. Tutkimusnäyttö ei massiivisista panostuksista huolimatta ole löytänyt ADHDlle neurobiologista pohjaa, koska diagnoosin saaneet ovat sekä oirekuvaltaan, toimintakyvyltään että biologialtaan valtavan heerogeeninen joukko ihmisiä. Heillä on valtava komorbiditeetti oppimimis- käytös ja mt-häiriöiden kanssa ja aivotason pienet ryhmätason poikkeavuudetkin ovat osin päällekkäisiä näiden häiriöiden kanssa.

Stressi, ravitsemus ja stimulanttihoito yms. itsessään vaikuttaa esimerkiksi dopaminenergiseen järjestelmän

Tämä ei ole harrastus, tämä on minun elämä. Ja mä olen lukenut aiheesta tutkimuksia vaikka ja kuinka paljon. Huom, vertaisarvioituja ja eri maissa tehtyjä. Siksi tuo sinun besserwisseröinti on hämmentävää. Seuraavaksi kerrot varmaan taas siitä 70-luvulla tehdystä tutkimuksesta. Sitä ihmettelen, että mitä vikaa sinulla on päässä, kun jankkaat kuukaudesta toiseen noita samoja asioita? Ja kerrot vielä, että käyt nepsyjankkauspalstoilla. Miksi ihmeessä? Onko sinulla muitakin yhtä pimeitä harrastuksia? Soluttaudut eri ryhmiin pätemään?

Ja jos ADHD:ta ei ole niin sitten sitä ei ole. Diagnoosi on hoidon ja lääkityksen ja muiden tukitoimien kannalta (valitettavasti) välttämätön, mutta ei ADHD mikään itseisarvo ole. Tai ei sen pitäisi olla. Minä tiedän, että mitä tunnen ja koen ja mitä elämässäni on ollut. Koska lääkkeen avulla pystyn elämään ns. normaalia elämää, se riittää minulle. Olkoon kyse sitten vaikka abcd:stä. 

Vierailija kirjoitti:

Mielikuvitus ! Siskon adhd-pojalla on adhd enkä ole koskaan kuullut kenenkään kirjoittavan parempia tarinoita .

Parampia = täyttä paskaa. 

Murhaamisessa ja rikoksissa. Tämän todistavat tilastot ja tutkimukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyperfokus. Jos asia on kiinnostava, adhd-ihminen voi tehdä sitä 16h putkeen siinä missä normaalin ihmisen pitää nousta välissä tauolle ja vessaan ja keskittyminen riittää muutaman tunnin. 

Valitettavasti se hyperfokus kohdistuu yleensä videopeleihin ja muihin epäolennaisiin asioihin. 

 

Anteeksi nyt vain, mutta on kyse hyperfokuksesta myös silloin jos voi tehdä pari tuntia putkeen jotain tehtävää, tauotta. Ja tämä taito voi löytyä myös neurotyypillisiltä.

Rakas ihminen 2 tuntia ei ole vielä mitään. Nyt puhutaan sellaisesta keskittymisestä, jossa työt jatkuu niin pitkään, kuin työkalut pysyy kädessä. Silloinkin kun sattuu ja tekee kipeää, mieli vetää eteenpäin ilman mitään tarvetta yrittää itse. Päin vastoin, siitä "imusta" on hankala päästä pois. Usein siitä pääsee ulos vasta nukkumaan mennessä. 6 tuntia menee helposti kelloa katsomatta. Se on ADHD:n ainoa hyvä puoli, ja löytyykin monilta todella rikkailta. Se on kirous ja siunaus, jos hyödylliset asiat on niitä itseään stimuloivia.

En mä nyt tiedä olenko sen parempi kuin neurotyypillisetkään, mutta hyperfokukseni on aina ollut luonnontieteissä. Valmistuin peruskoulusta lukuaineiden keskiarvolla 9,4 ja lukiosta kirjoitin kuusi laudaturia. Ensimmäisellä yrityksellä Helsingin lääkikseen sisään ja pian olen valmis erikoislääkäri. Itselleni ADHD on ollut sillä tavalla supervoima, että kun aihe kiinnostaa niin en väsy lukemaan ja opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä olenko sen parempi kuin neurotyypillisetkään, mutta hyperfokukseni on aina ollut luonnontieteissä. Valmistuin peruskoulusta lukuaineiden keskiarvolla 9,4 ja lukiosta kirjoitin kuusi laudaturia. Ensimmäisellä yrityksellä Helsingin lääkikseen sisään ja pian olen valmis erikoislääkäri. Itselleni ADHD on ollut sillä tavalla supervoima, että kun aihe kiinnostaa niin en väsy lukemaan ja opiskelemaan.

Mitä haasteita ADHD on aiheuttanut?

Vierailija kirjoitti:

Tuo hyperfocus toimii kuulemma niin että voi tehdä kuukauden hommat parissa tunnissa. Siksi töissä saattaa olla se pelastaja. Adhd on myös oppinut siihen, koska hommat aina jää ja sitten deadlinen iskiessä saa vasta tartuttua. Tehokkaasti. 

Se miksi hommat jää, johtuu kuulemma puolestaan adhd:n aikakäsityksestä. Se ei ole normaali. On vain joko vaihtoehdot "joskus tulevaisuudessa" tai "nyt heti". Monet hommat on sitten yleensä kategoriassa "joskus tulevaisuudessa" eli ei kiirettä. Paitsi sitten yhtäkkiä tajuaa, että nyt onkin se deadline ja homma siirtyy "nyt heti" -kategoriaan.

 Minä olen täsmälleen tällainen, mutta minulla ei ole tietääkseni ADHD, koskaan en ole edes epäillyt. 

Rakas ihminen 2 tuntia ei ole vielä mitään. Nyt puhutaan sellaisesta keskittymisestä, jossa työt jatkuu niin pitkään, kuin työkalut pysyy kädessä. Silloinkin kun sattuu ja tekee kipeää, mieli vetää eteenpäin ilman mitään tarvetta yrittää itse. Päin vastoin, siitä "imusta" on hankala päästä pois. Usein siitä pääsee ulos vasta nukkumaan mennessä. 6 tuntia menee helposti kelloa katsomatta. Se on ADHD:n ainoa hyvä puoli, ja löytyykin monilta todella rikkailta. Se on kirous ja siunaus, jos hyödylliset asiat on niitä itseään stimuloivia.

 

Olen ns. normaali, ja olen juuri tällainen kun kirjoitan DL:n lähestyessä raportteja yms. kotona etänä. En voi lopettaa vaikka yrjöttäisi. Enk ole Adhd.

Entä jos adhd onkin oikeasti tyyliin joka kolmannella. Sen takia diagnooseja tulee kuin sieniä sateella.  Adhd onkin toisenlainen normaali. Ehkä yhteiskuntaa ois tarvetta siis muuttaa myös heille sopivaksi. Millä kaikilla tavoin pitäis muuttaa? Miten koette te, joilla on diagnoosi?