mikä kellonika on sopiva virpojalle virpomiseen?

Jaiks, enhän minä muistanut, että TÄNÄÄN virvotaan.

Mummoni sattui soittamaan n.klo. 9 ja kyseli "ollaankos sitä tulossa virpomaan?"

Olin täysin unohtanut, että tänään piti virpoa! Etsin jostain kaapista vanhan vitsan ja lähden pyörän kanssa virpomaan ;D

Ensi vuonna muistetaan paremmin (toivottavasti.)

Jyväskylässä ei ollut mitään pitkäaikaisia vaikuttavia perinteitä joten siellä virvoimme palmusunnuntaina ja palkan saimme heti emmekä juuri kohdanneet paheksuntaa.

Olimme ehkä kuuden noidan joukolla liikkeellä ja keräsimme palkat yhteiseen koriin ja jaoimme ne lopuksi.

Palkat eivät kyllä olleet tärkeintä touhussa, meistä se oli vain todella hauskaa. Varsinkin vitsojen tekeminen, loppuvaiheessa ne olivat vähän turhan taiteellisia (pelkkiä sinisiä juttuja esimerkiksi).

Pidin palkkojen antamisestakin, tosin monena vuonna meillä ei käynyt ketään (sainpa ainakin syödä karkit itse).

Nyt asun talossa, jossa ei asu yhtään lapsia ja jonka ulko-ovet ovat lukossa, ei tänne kukaan löydä.

Minä en ole koskaan virponut, täällä päin se ei ole tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko päästätte lapsenne sunnuntaina soittelemaan ihmisten kelloja ennen puolta päivää? Missä käytöstavat?

Miksi puolipäivä on sopivampi kuin esim. klo 10?

Kello kymmeneltä sunnuntaisin monet joko vielä lepäilevät ja nauttivat rauhassa aamutoimista, tai vaihtoehtoisesti rauhoittuvat uskonnon parissa. Arkena tietenkin eri asia.

Näin teen minäkin, mutta yhtenä aamuna vuodessa varaudun virpojiin ja laitan vaatteet päälle vähän aikaisemmin.

Virpominen on kyllä ihan mahtavaa puuhaa, mutta en enää viitsi kuitenkaan mennä. En usko, että kukaan tämän ikäiselle palkkoja enää anna.. heh heh. Virvoin viimeisen kerran ammattikoulussa. Silloinkin kaverit katsoivat vähän ihmeissään touhujani, mutta mitä pienistä. Jokaisessa meissäkun asuu se pieni lapsi. Minussa kylläkin melko suuri..

Ihana kuulla, että nuuttipukkiperinnekin elää vielä edes jossain päin Suomea. Olin kuvitellut sen kuolleen pois jo kauan sitten.

Mutta asiaan. Itse kävin virpomassa vuosikaudet, viimeisen kerran muistaakseni 15-vuotiaana. Ja aina olin liikkeellä jonkun kaverin kanssa, koska sillä tavalla oli paljon hauskempaa ja uskalsi helpommin soitella myös tuntemattomien ovikelloja. Asuimme omakotialueella, jolla oli paljon lapsia, joten lähes joka kodissa oli kyllä varauduttu noitien tuloon ja suhtauduttiin virpomiseen ystävällisesti. Mitään ruhtinaallisia karkkilasteja tai rahasummia emme koskaan saaneet kokoon, mutta eihän se palkka olekaan pääasia virpomisessa. Tärkeintä oli se hupi mitä sai huolellisesta pukeutumisesta ja viimeisen päälle laitetuista vitsoista ja tietysti ihmisten ilahduttamisesta. Varsinkin vanhoja ihmisiä oli kiva virpoa, koska he yleensä ilahtuivat todella paljon, joskus jopa liikuttuivat kyyneliin asti.

Tätä nykyä minulla on ikää sen verran, etten ihan enää kehtaisi lähteä vitsakimpun kanssa kiertelemään. Sen sijaan minulla on karkkivati ja kolikkopurkki käden ulottuvilla aina palmusunnuntain aamupäivällä, ja joka vuosi on muutama noita meidänkin ovellemme eksynyt. Eikä meillä ilman noidan pukua liikkuvia virpojiakaan pois käännytetä, vaikka tottahan se on hauskempi saada vitsa noidan kädestä.

Muutaman vuoden päästä saadaankin varmaan varautua varsinaiseen ryntäykseen palmusunnuntaiaamuina, kun pikku taaperoisemme leikkikaverit alkavat tulla virpomaikään. Ja todennäköisesti oma tattiaisemmekin haluaa ennen pitkää liittyä virpojien joukkoon.

Minä olen kai harvinaisen onnekas, kun olen saanut lapsena virpoa kahdesti, ensin kotona palmusunnuntaina ja sitten mummulassa pääsiäislauantaina. (Äiti on Kurikasta, pohjanmaalta kotoisin)

Äiti aina kritisoi nykyajan ihmisiä, kun entisaikojen noitaperinteet ja kristinusko on sekoitettu autuaasti keskenään. Siis Jeesuksen Jerusalemiin ratsastus ei liity trulleihin mitenkään.

Eli palmusunnuntaina pitäisi vaan tyytyä virpomaan omissa kuteissa, pohjanmaalla pukeudutaan trulleiksi!

Olisi mielenkiintoista tietää, missä kohdin nuuttipukit vaihtuvat virpojiksi. Itse olen Rauman eteläpuolelta kotoisin, ja vasta tästä topikista sain tietää, että ainakin Porissa asti kierretään Nuutin-päivänä. Lapsena tietenkin luulin, että kaikki, jotka viettävät joulua käyvät myös nuuttipukkeina. Paitsi ehkä muinoin Karjalassa virvottiin. :p Toisaalta virpominen on ehkä vähemmän rasittavaa sille vastaanottajapuolelle - kahdeksan epävireisen Jänis istui maassan kuunteleminen yhdessä illassa oli melko tuskallista. No, laulettiin sitä ehkä muutakin. Virpomisen nuuttipukkeilu voittaa ainakin siinä, että sai pukeutua miksi tahansa. Muistan olleeni ainakin hieno rouva (joka joutui aseellisen ryöstön uhriksi, sen suorittivat veljeni ja hänen kaverinsa. Ruusa Gamgi oli silloin muistaakseni lemmikkipandani) ja joulukuusi. Anteeksi off-topic, vanhus täällä vain muistelee lapsuuttaan.

Pahoin pelkään, että vähitellen muidenkin paikalliskulttuureiden sulautuessa valtakulttuuriin, nuuttipukit todella jäävät historiaan. Rajoittuneiden tietojeni perusteella voisin sanoa, että nuuttipukkeilu on ainakin vähentynyt. Nykyään taidetaan mennä vain tuttujen naapureiden oville. Siinäkin varmasti on eroja kaupungista ja kylästä toiseen

Hmm. Kävin kyllä pienenä virpomassa ihan joka kerta. Oli perinne käydä erään entisen ystävän kanssa. Ihan pienestä pitäen hänen äitinsä ja parin pikkusiskonsa kanssa joka pääsiäinen kierrettiin autolla aina samat paikat. Viimeinen kerta taisi olla kolmosella tai nelosella, kun samaisen ystävän kanssa lähdettiin sillä kertaa kahdestaan pyörillä virpomaan suurinpiirtein tämän kylän joka talossa. Silloin oli aika hauskaa. Koulussa tehtiin joka vuosi vitsoja, ala-asteella siis. En muista tosin, että vitosella ja kutosella olisimme vielä näperrelleet niitä. [Tai sitten muistan väärin]

En todellakaan lähtisi enää virpomaan. Virpominen nykyään jotenkin rasittavaa. Virpovat pikkulapset ärsyttävät.

Muutamaan vuoteen meillä ei ole käynytkään edes kukaan virpomassa. Eipä ole ollut edes ihan vain varmuuden vuoksikaan mitään herkkuja palmusunnuntaina mahdollisille virpojille.

ok, hyvä, että ihmisillä on viikonloppuisin aikaa rauhallisiin aamuihin. Meillä lapset menevät puolilta päivin  jo päiväunille ja silloin joudun ottamaan ovikellon pois, ettivät herää virpojiin.

Joku ruma kakara pimpotti juuri ovikelloani, en tod. avaa. Hus hus pois !!!

Mulla on aikaa siitä kun oon viimeks käyny virpomassa.. Olihan se toisaalta ihan hauskaakin puuhaa, mutta jotenkin se on vaan jääny, nyt kun ollaan vanhempia..

Vaikka tosin jos aattelee että tässä iässä pukeutuis vielä noidaks, ja menis sen saman kaverin kanssa jonkun oven taakse koristellun vitsan kanssa, ni meitä saatettais ehkäpä pitää jokseenkin kajahtaneena... =D

Virpominen on alun perin vanha karjalainen pääsiäisperinne, johon myöhemmin on sekoittunut suomenruotsalainen pääsiäisnoitaperinne. Ihan kaikkialle Suomeen tämä tapa ei ole levinnyt, mutta siellä missä tämä perinne elää, voidaan taas tänäkin pääsiäisenä odottaa, että ovien taakse ilmestyvät pikkunoidat virpomaan terveyttä tulevalle vuodelle pientä palkkiota vastaan.

Klo 11 jälkeen. Tää on kristillinen perinne ja silloin loppuu kirkonmenot radiossa, jos joku viettää palmusunnuntaita.

Annatko sellasten lasten virpoa, joilla ei ole asianmukaista vaatetusta, mutta hienosti koristeltu vitsa ??

Vierailija kirjoitti:

Annatko sellasten lasten virpoa, joilla ei ole asianmukaista vaatetusta, mutta hienosti koristeltu vitsa ??

öööh no annan virpoa kaikkien lasten, jotka ovat tarpeeksi lapsellisia ilahtuakseen pääsiäissuklaapatukoista, karkista tai muutamasta kolikosta.

Onneksi itse en ole niin lapsellinen, tai ahne, että alkaisin kytätä lasten virpomavitsoja tai vaaatetusta ja sen perusteella alkaisin jakaa kenen annan virpoa ja kenen en.

Onneksi on elämä ja se on ihan tyydyttävääkin, niin ei tarvitse omaa pahaa oloa purkaa viattomiin lapsiin.

Jotkut (yleensä) pojat ottavat joiltain tutuilta pienemmiltä tytöiltä oksia ja menevät sitten farkuissa sen varastamansa oksan kanssa virpomaan. Heidän en todellakaan anna virpoa, ja hälytyskellot soi aina, jos tällainen tulee ovelle. Kuitenkin, jos joku tosissaan lähtee virpomaan ja on nähnyt vaivaa, että tekee hienot oksat niin hän kyllä yleensä aina myös näkee vaivaa siihen pukeutumiseen.

Kello tuli juuri kymmenen. Jännittää ihan sikana milloin ovikello soi. Tuleeko ketään vai loppuuko palkat kesken. Pikkunoidat eivät jännitykseltään arvaakaan että meikä jännittää virpomispäivää vähintään yhtä paljon kuin he. Olenkohan vähän tärähtänyt? Ikää kuitenkin 37v!

Äsken kävi kaksi pikkulasta, äiti oli taustalla mukana. Suloiset pienet tytöt lausuivat lorun ja saivat palkkion.

Olivat pukeutuneet ruudulliseen mekkoon. Saappaat sekä huovi päässä. Todella ihastuttavat. :')