Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Tää alotus on juuri se miksi niitä rajoja täytyy hakea. Ei kukaan muu ole oikeutettu sanelemaan mitkä rajat on ok ja mitkä ei. Ja totta vie siitä suututaan ja pidetään kamalana ihmisenä, kun alkaakin näyttämään mikä sopii ja mikä ei. Tää on just sitä, että kilteiltä yleensä edellytetään sitä, että toisilta ei vaadita mitään ja sit kun vaaditkin, niin oot kamala ja joustamaton. Hyvin tyypillistä on semmoiselle toisten rajojen paukuttelijoille myös kertoa, että tähän et sitten suostu ja tätä et tee, mutta tähän kuuluu suostua. Kun nää rajat on henkilökohtaisia, niin kun joku hyvin aiemmin sanoi.

Tottakai ne rajat on henkilökohtaisia, mutta se on ihan fakta, että joidenkin rajat ovat ihan mielisairaita. Sellaisten rajojen noudattaminen on mahdotonta, ja siksi nämä ihmiset jäävätkin usein yksin rajoineen, kun kukaan ei ala heidän pillinsä mukaan loputtomiin pomppimaan. -sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää alotus on juuri se miksi niitä rajoja täytyy hakea. Ei kukaan muu ole oikeutettu sanelemaan mitkä rajat on ok ja mitkä ei. Ja totta vie siitä suututaan ja pidetään kamalana ihmisenä, kun alkaakin näyttämään mikä sopii ja mikä ei. Tää on just sitä, että kilteiltä yleensä edellytetään sitä, että toisilta ei vaadita mitään ja sit kun vaaditkin, niin oot kamala ja joustamaton. Hyvin tyypillistä on semmoiselle toisten rajojen paukuttelijoille myös kertoa, että tähän et sitten suostu ja tätä et tee, mutta tähän kuuluu suostua. Kun nää rajat on henkilökohtaisia, niin kun joku hyvin aiemmin sanoi.

Tottakai ne rajat on henkilökohtaisia, mutta se on ihan fakta, että joidenkin rajat ovat ihan mielisairaita. Sellaisten rajojen noudattaminen on mahdotonta, ja siksi nämä ihmiset jäävätkin usein yksin rajoineen, kun kukaan ei ala heidän pillinsä mukaan loputtomiin pompp

Mikä on sun mielestä kohtuuton tai "mielisairas" raja? 

Jokainen tietysti vetää omat rajansa. Kenenkään ei tarvitse toisen mukaan "pomppia" omien rajojensa yli.

Raja ei ole vaatimus toiselle, vaan merkki itselle, että mitä sietää. Kun jokainen pitää omat rajansa, niin päästää vaan irti siitä, mikä ei omiin rajoihin sovi. Se ei tarkoita, että voisi vaatia muita ylittämään heidän rajojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää alotus on juuri se miksi niitä rajoja täytyy hakea. Ei kukaan muu ole oikeutettu sanelemaan mitkä rajat on ok ja mitkä ei. Ja totta vie siitä suututaan ja pidetään kamalana ihmisenä, kun alkaakin näyttämään mikä sopii ja mikä ei. Tää on just sitä, että kilteiltä yleensä edellytetään sitä, että toisilta ei vaadita mitään ja sit kun vaaditkin, niin oot kamala ja joustamaton. Hyvin tyypillistä on semmoiselle toisten rajojen paukuttelijoille myös kertoa, että tähän et sitten suostu ja tätä et tee, mutta tähän kuuluu suostua. Kun nää rajat on henkilökohtaisia, niin kun joku hyvin aiemmin sanoi.

Tottakai ne rajat on henkilökohtaisia, mutta se on ihan fakta, että joidenkin rajat ovat ihan mielisairaita. Sellaisten rajojen noudattaminen on mahdotonta, ja siksi nämä ihmiset jäävätkin usein yksin rajoineen, kun kuka

 

Itse pidän mielisairaana rajana yleisesti missä tahansa kanssakäymisessä ihmisten välillä sitä että pitää hyväksyä valheellisuus. Ja että rehellisyyden odottaminen olisi rajojen ylittämistä. 

Tähän ulkomailta vierailulle tulevasta ystävästä kommentoisin sen verran, että olisi kohteliasta kertoa asiallisesti hänelle ettei tunne häntä enää ystäväksi eikä halua enää tavata häntä, jottei hän turhaan mahduta aikatauluunsa tyyppejä, joita luulee edelleen ystävikseen. Voivat sitten hyvillä mielin leikata pensaita tai olla leikkaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää alotus on juuri se miksi niitä rajoja täytyy hakea. Ei kukaan muu ole oikeutettu sanelemaan mitkä rajat on ok ja mitkä ei. Ja totta vie siitä suututaan ja pidetään kamalana ihmisenä, kun alkaakin näyttämään mikä sopii ja mikä ei. Tää on just sitä, että kilteiltä yleensä edellytetään sitä, että toisilta ei vaadita mitään ja sit kun vaaditkin, niin oot kamala ja joustamaton. Hyvin tyypillistä on semmoiselle toisten rajojen paukuttelijoille myös kertoa, että tähän et sitten suostu ja tätä et tee, mutta tähän kuuluu suostua. Kun nää rajat on henkilökohtaisia, niin kun joku hyvin aiemmin sanoi.

Tottakai ne rajat on henkilökohtaisia, mutta se on ihan fakta, että joidenkin rajat ovat ihan mielisairaita. Sellaisten rajojen noudattaminen on mahdotonta, ja siksi nämä ihmiset jäävätkin usein yksin rajoineen, kun kuka

No kaikki sellainen on minusta jo sairaalloista, jos alkaa vaatimaan muilta virheetöntä ja juuri tiettyyn makuun tuunattua käytöstä joka hetki. Että pitää pyydellä heti anteeksi, jos kerrankin keskeyttää, unohtaa vastata heti viestiin, puhuu jostain asiasta tietämättä että se on herkkä aihe loukkaantujalle, tai vaikka mainitsee toiselle ystävälle loukkaantujan olevan ulkomailla kysymättä ensin LUPAA saada mainita tämän loukkaajan asioista muille. Kaikki nämä ovat tapahtuneet oikeasti, kun eräs rajojen vetäjä on herännyt "sortoonsa" ja alkanut paukuttaa meille muille sääntöjä.

Myös koko kaveriporukkamme tapa keskustella olisi pitänyt kuulemma muuttaa, koska muuten hän ei ehdi sanoa omia juttujaan väliin. Siis vaati, että puhumme hitaammin ja taukoja pitäen, ettemme "tallo" häntä henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o

Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua uudelle paikkakunnallesi katsomaan... Kukapa haluais

Siis tilanne tosiaan se, että on hyvissä ajoin sovittu tapaaminen joka perutaan laimealla syyllä. Miksi haluat ilkeillä tuntemattomalle?

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu kyllä avasi taas silmiä, miksi ihmisten on niin vaikeaa muodostaa läheisiä ihmissuhteita. Mulla on lähipiiri jo täynnä ja hyvä niin. Läheiseni kunnioittaa rajojani ja kunnioitan läheisteni rajoja. En jaksaisi aloittaa mitään alusta enkä rautalangasta vääntämään mikä sopii ja mikä ei. 

Niinhän se usein menee, että lähipiiriin valikoituu ne, joilla ne rajat sopii yhteen. Muut jää etäämmälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää alotus on juuri se miksi niitä rajoja täytyy hakea. Ei kukaan muu ole oikeutettu sanelemaan mitkä rajat on ok ja mitkä ei. Ja totta vie siitä suututaan ja pidetään kamalana ihmisenä, kun alkaakin näyttämään mikä sopii ja mikä ei. Tää on just sitä, että kilteiltä yleensä edellytetään sitä, että toisilta ei vaadita mitään ja sit kun vaaditkin, niin oot kamala ja joustamaton. Hyvin tyypillistä on semmoiselle toisten rajojen paukuttelijoille myös kertoa, että tähän et sitten suostu ja tätä et tee, mutta tähän kuuluu suostua. Kun nää rajat on henkilökohtaisia, niin kun joku hyvin aiemmin sanoi.

Tottakai ne rajat on henkilökohtaisia, mutta se on ihan fakta, että joidenkin rajat ovat ihan mielisairaita. Sellaisten rajojen noudattaminen on mahdotonta, ja siksi nämä

Itse pidän mielisairaana rajana yleisesti missä tahansa kanssakäymisessä ihmisten välillä sitä että pitää hyväksyä valheellisuus. Ja että rehellisyyden odottaminen olisi rajojen ylittämistä. 

Se vaihtelee kulttuureittain, miten suoraan sanotaan. Kasvoja korostavasta kulttuurista tulevat eivät sano suoraan, vaan osaavat sitten lukea sen "pehmeän ein" oikealla tavalla. Samoin moni Suomessakin on "pehmeän ein ihminen", että kaikkea ei sanota suoraan, vaan luetaan esim. tilan tarve siitä miten toinen vastailee. 

Aasialaisissa kulttuureissa noin. Mutta ei suomalaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ulkomailta vierailulle tulevasta ystävästä kommentoisin sen verran, että olisi kohteliasta kertoa asiallisesti hänelle ettei tunne häntä enää ystäväksi eikä halua enää tavata häntä, jottei hän turhaan mahduta aikatauluunsa tyyppejä, joita luulee edelleen ystävikseen. Voivat sitten hyvillä mielin leikata pensaita tai olla leikkaamatta. 

En mä ainakaan pystyis sanoon suoraan kellekään, että "en tunne sua enää ystäväksi". 

Mutta jos aikatauluun jotain sovitaan, niin sitten se pidetään ellei jotain pakottavaa tule eteen. Jos se jaksaminen on pakottavaa, niin sitten siitä kyllä pitää sanoa etukäteen, että "nähdään jos jaksan, oon vähän huonossa hapessa nyt" tms. 

Tuosta ulkomaajutusta jäi nyt auki, että miten se oli sovittu ja millaisin varauksin. Ja mitkä oli ihmisten jaksamistasot. Jos toinen on vaikka masentunut, niin silloinhan ei jaksa tai tarvii muusta syystä yksinoloaikaa vaikka olis miten tärkee meno tarjolla. Nepsyt tajuaa, mistä puhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän ulkomailta vierailulle tulevasta ystävästä kommentoisin sen verran, että olisi kohteliasta kertoa asiallisesti hänelle ettei tunne häntä enää ystäväksi eikä halua enää tavata häntä, jottei hän turhaan mahduta aikatauluunsa tyyppejä, joita luulee edelleen ystävikseen. Voivat sitten hyvillä mielin leikata pensaita tai olla leikkaamatta. 

En mä ainakaan pystyis sanoon suoraan kellekään, että "en tunne sua enää ystäväksi". 

Mutta jos aikatauluun jotain sovitaan, niin sitten se pidetään ellei jotain pakottavaa tule eteen. Jos se jaksaminen on pakottavaa, niin sitten siitä kyllä pitää sanoa etukäteen, että "nähdään jos jaksan, oon vähän huonossa hapessa nyt" tms. 

Tuosta ulkomaajutusta jäi nyt auki, että miten se oli sovittu ja millaisin varauksin. Ja mitkä oli ihmisten jaksamistasot. Jos toinen on vaikka masentunut, niin sillo

Niin. Rehellisyys. Sen osalta että sovituista asioista pidetään kiinni. Ihan normaalia ihmisten välistä kanssakäymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o

Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua

No kaikki sellainen on minusta jo sairaalloista, jos alkaa vaatimaan muilta virheetöntä ja juuri tiettyyn makuun tuunattua käytöstä joka hetki. Että pitää pyydellä heti anteeksi, jos kerrankin keskeyttää, unohtaa vastata heti viestiin, puhuu jostain asiasta tietämättä että se on herkkä aihe loukkaantujalle, tai vaikka mainitsee toiselle ystävälle loukkaantujan olevan ulkomailla kysymättä ensin LUPAA saada mainita tämän loukkaajan asioista muille. Kaikki nämä ovat tapahtuneet oikeasti, kun eräs rajojen vetäjä on herännyt "sortoonsa" ja alkanut paukuttaa meille muille sääntöjä.

Myös koko kaveriporukkamme tapa keskustella olisi pitänyt kuulemma muuttaa, koska muuten hän ei ehdi sanoa omia juttujaan väliin. Siis vaati, että puhumme hitaammin ja taukoja pitäen, ettemme "tallo" häntä henkisesti.

Niin, ei se terve raja ole sitä, että vaaditaan muilta juttuja, vaan että säädellään omaa käytöstä sen mukaan mikä itelle on tärkeää. Musta on kyllä ok sanoa, että toivoo, että omista jutuista ei puhuta ulkopuolisille (edes pinnallisista kuulumisista, jos tämä ei itse halua). 

Ikävää sinänsä, jos kokee, ettei saa suunvuoroa kaveriporukassa. Se on varmaan jatkunut jo pitkään sellainen tunne. Toivottavasti hän löytää porukoita, jossa saa luontevasti kaipaamansa tilan. Usein on niin, että kun ihminen muuttuu, sosiaaliset piiritkin ainakin vähän muuttuu, koska ei mahdu enää samoihin raameihin. 

Aikuinen nainen juotti lapselle alkoholia ja oli yhdynnässä, Hovioikeus vapautti hänet täysin. Vihdoinkin #metoo on kuopattu. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14f87baf-c63e-4fde-8a36-9927f958f80d

Vierailija kirjoitti:

Aasialaisissa kulttuureissa noin. Mutta ei suomalaisessa.

Ei ole suomalaisetkaan samasta puusta veistettyjä. Tai kaikki mitenkään suorapuheisia. Kyllä hienotunteisuutta ja sanattoman tajua täälläkin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen nainen juotti lapselle alkoholia ja oli yhdynnässä, Hovioikeus vapautti hänet täysin. Vihdoinkin #metoo on kuopattu. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14f87baf-c63e-4fde-8a36-9927f958f80d

Hyi s**tana mitä groomausta. Mutta ai niin. Somen feministipiirit vaikenevat tästä täysin. Koska vapaus. Sanoinko jo vapaus? 

 

Entäpä jos sukupuolet toisinpäin? Silloin some olisi räjähtänyt täyteen miesvihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o

Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua

Siis tilanne tosiaan se, että on hyvissä ajoin sovittu tapaaminen joka perutaan laimealla syyllä. Miksi haluat ilkeillä tuntemattomalle?

"Laimean syyn" takana voi olla mitä vain. Syy se "tekosyykin" on.

Hyvätapaista on silloin hyväksyä, että nyt meni näin (enkä tiedä asiasta kaikkea) ja seuraavalla kerralla toisin. On toki myös ok, ettei itse enää kiinnosta pitää yhteyttä, koska omat rajat saa olla siinä, missä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasialaisissa kulttuureissa noin. Mutta ei suomalaisessa.

Ei ole suomalaisetkaan samasta puusta veistettyjä. Tai kaikki mitenkään suorapuheisia. Kyllä hienotunteisuutta ja sanattoman tajua täälläkin tarvitaan.

Kyllä. Mutta valheellisuutta ei Suomessa arvosteta kuin aivan pienissä reunamarginaalien piireissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o

Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he e

Siitä samaa mieltä, että jos on ainoa vaatimassa kaikilta muilta jotain, niin ehkä on väärässä porukassa.

Siitä eri mieltä, että olisi normaalia rajoittaa toisten sananvapautta. Pahan puhuminen on tietenkin väärin, mutta jos jostain ihmisestä ei saa puhua yhtään mitään ilman hänen lupaansa, niin tulee sellainen olo, että mikä diktaattori luulee olevansa.

Tosi kiusallista porukassa jotenkin vältellä sen yhden ihmisen mainitsemista, ja syntyy kaikenlaisia ihme salaisuuksia muidenkin välille, kun yksi tietää yhden asian (x:llä on uusi auto) ja toinen toisen (x on vaihtanut työpaikkaa), ja sitten salaillaan niitä toisiltamme, koska ei saa kertoa. Ja kyseessä normaalit, neutraalit tai positiiviset kuulumiset!

Mulle kävi noin. Olin ennen mukavaksi ja rauhalliseksi luonnehdittu ja hillitsin kaikki tunteeni vaikeissa tilanteissa kantaen myös vastuuta asioista, jotka eivät minulle kuulu.

Kävin vuosien psykoterapian, jonka myötä ihmiset kaikkosivat ympäriltä. Ensimmäisenä me, jotka olivat aina vailla jotain. Sanoin terapeutilleni viimeisellä käynnilläni, että koen muuttuneeni melko vittumaiseksi ihmiseksi. Terapeutti totesi siihen, että se on paras palaute, minkä hän voi vuosien työstä saada.