Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Mulla ei ole aikaisemmin ollut rajoja, olen aina halunnut pelata toisten pussiin ja olla mieliksi. Vaikka tiedän siis, että mua käytetään nyt hyväksi, niin olen silti halunnut tehdä niin. Ajattelin ennen, että olen vaan niin kiva kaveri, mutta huomasin uupuvani siihen, että aina menen toisten mielen mukaan että oli pakko lopettaa. Minä en itse katkaissut välejä kertaakaan, vaan kun toiminkin toisin totutusta, kävi seuraavaa:

Yksi tuttuni yritti aina myydä meille tarpeettomia tavaroita. Olivat hommanneet vaikka uuden ruokapöydän,niin yrittivät antaa vanhan meille. Halusivat myös "antaa" käytettyjä lastentarvikkeita, mutta pyysivät aina rahaa. Sanoin sitten että kiva olla sun kaveri, mutta lopetetaanko tää kierrätyskeskushomma. En noilla sanoilla, mutta tuolla sisällöllä ja ystävällisesti. Lopputulos - ei puhu minulle enää, ei edes tervehtinyt kun tuli vastaan.

Toinen tapaus sanoi mua aina "todella hyväksi ystäväksi". Kuitenkin odotti, että minä hoidan yhteydenpidon ja järjestelen näkemiset. Kun tapasin nykyisen aviomieheni, oli "huolissaan" kun en ollut heti esitellyt häntä ja kun muutimme yhteen, puhui kokoajan etten saa sitten unohtaa ystäviä. Kuitenkin omaa kumppaniaan ei esitellyt minulle, ei edes kertonut muuten että oli tavannut jonkun. Sanoin hänelle viestillä, että musta on tuntunut tää ystävyys yksipuoliselta. Ei vastannut tohon ja tästä alkoi täysi radiohiljaisuus, kohta vuoden kestänyt. Että sellainen "hyvä ystävä".

Kolmas niinikään tuputti mulle tavaraa, kun tarvitsi pikkurahaa. Sanoin, että en halua mitään. Hirveä vääntö ja vänkäys, että miksi ei. Kutsui aina luokseen kylään ja pyysi, että käytäisiin kaupassa. Kantoi autottomana sitten viikon ruokaostokset sieltä. Sanoin kerran, että tuu sä välillä tänne meille, jos haluat nähdä. Se olikin viimeinen sananvaihtomme.

Yksi kaverini pyysi aina silloin mut jonnekin, kun oli tylsää. Olin aina sellaista täytettä, jos piti odottaa jossain jotain muuta kaveria tai oikeasti kukaan muu ei päässyt. Ei kauheasti puhunut mitään ja voivotteli vaan kun on niin tylsää. Ehdotin sitten kun seuraavaksi pyysi seuraksi, että sovitaanko etukäteen jotain tekemistä vähän ennakkoon? Eiii kun hän ei oikein tykkää suunnitella... eipä niin, minun kanssani.

Näettekö? Ollaan totuttu siihen että kiltillä on se tietty rooli, niin nämä katkaisee ihan itse ne välit, kun sen yhden ainoan kerran sanon, että ei käy tai tehdäänkö jotain muuta.

Ja hei, täällä syytetään aina, että olis pitänyt sanoa suoraan. No tällä ei tarkoteta varmaan sitä, että sellaisia aika perustason käyttäytymisasioita ei tartte toiselle selittää. Mut kyllä jokainen on itse vastuussa omasta toiminnastaan, vaikka se toinen kuinka suostuisi. Jos saa palautetta siitä, että ei ole kiva kun aina pyydät vaan sillon näkemään kun tarviit kuskia kauppaan, niin ei siihen voi sanoa että "itsehän sä aina suostut". Kyllä sillon katsotaan peiliin ja muutetaan vastavuoroisemmaksi touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja. 

Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan.

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Ehkä näissä joissakin tapauksissa kulminoituu se, että toinen ystävistä ei sano mitään mitä ei tarkoita, oli se sitten avun tarjoaminen, kohteliaisuus tms. Toinen taas puhuu lämpimikseen vuolaasti ( ja kyselee samalla apua), kiittelee ja sanoo kuinka haluaa auttaa mutta ei kuitenkaan tarkoita sitä.

Toinen siis puhuu vain sen mitä todella tarkoittaa ja toinen lämpimikseen höpöttelee asioita.

Tää on siis ilmeisesti sen totta puhuvan ongelma tämän palstan perusteella- ok

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Sinähän se alkuperäisessä kommentissa pidit ongelmana, että olet auttanut niin ja niin monessa asiassa, mutta tämä ei sitten auttanut yhdessä asiassa.

Ja jos tarvitsisin jotain iltaa varten ehdottomasti lapsenvahtia, niin en jäisi roikottamaan "ehkä, en tiedä, en osaa sanoa" -vastausta, vaan varaisin palkallisen lapsenvahdin hyvissä ajoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Sinähän se alkuperäisessä kommentissa pidit ongelmana, että olet auttanut niin ja niin monessa asiassa, mutta tämä ei sitten auttanut yhdessä asiassa.

Ja jos tarvitsisin

Tuo on kyllä aivan totta. Lähtökohtaisesti yrittäisin muutenkin tärkeään menoon löytää jonkun sitoutuneen tahon. 

Minusta aikuistumiseen kuuluu myös tämmöisten palveluspyyntöjen lopettaminen. Ei aikuisen ihmisen kavereitten kuulu tulla muuttohommiin ilmaiseksi jne. Lähtökohtaisesti ihmisten elämä on kuitenkin hyvin täyttä. Poikkeustilanne esim äkkilähtö sairaalaan on taas sitten eri juttu, silloin joutuu haalimaan apua sieltä mistä sattuu saamaan. 

Mielestäni aikuisuuteen kuuluu nimenomaan muutoavun tarjoaminen/pyytäminen ja muu aikuisten toiminta. Ei se ainakaan lapsille kuulu :D

Jos on kiireinen, aikuinen osaa kieltäytyä

Kyllä, juuri näin. Kuten sanoin, se ei haittaa että kieltäytyy vaan se miten sen tekee- olisin ilman muuta ymmärtänyt kieltävän vastauksen mikäli se olisi tehty reilusti ja asiallisesti.

Mutta kuten sanoin, ehkä se suoruus oli vaikeaa tälle kieltäytyjälle koska tiedosti itse tämän kokonaisuuden hyvin ja sen oman roolinsa tässä.

Sen sijaan avun kysyjälle eli minulle se aukeni vasta saatuani tietää koko kuvion muuta kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Sinähän se alkuperäisessä kommentissa pidit ongelmana, että olet auttanut niin ja niin monessa asiassa, mutta tämä ei sitten auttanut yhdessä asiassa.

Ja jos tarvitsisin

Ok, sulla on sitten varmaan paikallisista lapsenvahtipalveluista joku hyvä kontakti jota säönnöllisesti käytät? Meillä ei ollut, ei myöskään niitä muita tukiverkkoja enkä halua kotiini ja lasteni lähelle ketään jonka toimintaa en pystyisi ensin taustalta seuraamaan.

Ja olisin jättänyt liput varaamatta kokonaan jos todella olisin tiennyt mihin se lopulta johti. Tuosta ystävästä se kuitenkin paljasti sellaista jota en hänestä aiemmin uskonut- ehkäpä se olikin sitten hyvä että kävi ilmi miten hän epämukavan tilanteen hoitaa. Luultavasti hän tosiaan ensin unohti koko asian ja sitten kun kysyin uudestaan niin oli väsynyt tms... En saa tätä varmaan koskaan tietää mutta asian olisi voinut hoitaa tahdikkaamminkin enkä olidi siitä loukkaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Sinähän se alkuperäisessä kommentissa pidit ongelmana, että olet auttanut niin ja niin monessa asiassa, mutta tämä ei sitten aut

Kyllä on ja suosittelen lämpimästi etsimään tällaisen kontaktin. Aivan varmasti onnistuu Kontrollointi sillä viisiin, että olet itse ensin paikalla. Sinähän sen maksat. 

Vierailija kirjoitti:

Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja. 

Minun tutullani on juuri näin. Hän puhuu noista rajoista. Hän puhuu myös miten google vakoilee, ja miettii salakuunteleeko joku, puhuu että häntä vainotaan, jne. Täältä tulee ainakin vahvistus tuolle sinun teoriallesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on itse sanonut että palaa asiaan niin todellakin palaan. Eikö ystävyydessä ole lupa odottaa että lupaukset pidetään? Olenhan minäkin pitänyt omani ja jos sanon että muistuta minua asiasta, niin todella tarkoitan sitä- minua saa ja ehkä pitääkin silloin muistuttaa!

Oletko pelkästään olettanut, että muut ovat apuasi vailla vai oletko passiivis aggressiivisesti lähtenyt joka tilanteessa auttamaan vaikka sinua ei ole pyydetty eikä edes mietitty avuksi? Tähänkin ilmiöön olen nimittäin törmännyt joskus (eri tilanne), että o l e t e t a a n jonkun ajattelevan jotain, tartutaan marttyyrimaisesti asiaan ja sitten puhistaan kuinka minä taas tein ja kuinka muut odottivat (eivät odottaneet)

Sinähän se alkuperäisessä kommentissa pidit ongelmana, että olet auttanut niin

Olet mitä ilmeisimmin itse tällainen avun lupailija, mutta et tarkoita sanojasi, koska puolustat niin kovasti tätä toimintaa?

Mitä jos nyt vaan opettelet suoraselkäisyyttä ja et enää sano sellaista mitä et tarkoita. Jos siis tarjoat apuasi lukuisia kertoja muistuttaen siitä usein- ota huomioon, että ystävilläsi silloin todellakin on lupa olettaa että sinulta voi kysyä sitä mainostamaasi apua. Muista, että vaikka kertoja ei laske kukaan niin kyllä sillä toisella lopulta on hyväksikäytetty olo jos sinä olet se joka on jatkuvasti jotain vailla, vuosikausia- ja aina tarjoat apuasi mutta tarpeen tullen kieltäydyt ja käyttäydytkin sitten törkeästi loukaten tätä toista!

Kieltäytyminen on ok mutta kiinnitä jatkossa huomiota siihen miten sen teet.

Tilannetaju myös hyvä opetella- muista että tuollaiseen uuden lapsenvahdin tutustumiseen voi mennä aikaa- ensin maksat pari ylimääräistä tuntia että voit sitten luottaa myöhemmin? Mitä jos ei sillä hetkellä ole ylimääräistä rahaa esim tähän palveluun tai lapsella on huonoja kokemuksia esim päiväkodin/ koulun aikuisista ja luottamuksen rakentaminen veisi huomattavasti kauemmin kuin 2 tuntia?

Ystäviltä jotka tuntee lapset, ja joka on tätä kuuluisaa apuaan tarjonnnut- ei siis mielestäsi saa missään olosuhteissa edes kysyä saati että saisi muistuttaa vaikka niin olisi pyydetty.

Asia selvä, meistä ei siis tulisi ystäviä koska minä puhun vähän ja tarkoitan mitä sanon. Sinä sius saatat puhua lämpimiksesi asioita joista kysyttäessä sitten suutut ja loukkaat muita.

Kyllä näillä rajojen vetäjillä on aina muitakin ongelmia. Ihan tyypillistä on se, että kysyttäessä asia on ok, mutta tilanteen tullen aletaankin perumaan aiemmin puhuttua ja kiukuttelemaan, miten häneltä nyt vaaditaan liikaa.

Ja auta armias, jos näiden kanssa ottaa puheeksi sen, että hän itse kyllä aiemmin jo sanoi asian olevan ok, joten mitä jos ottaisi omista sanoistaan vastuun, niin siitä seuraa armoton kiukuttelu miten hänellä on oikeus pitää huolta hyvinvoinnistaan.

Terapeutit näyttävät järjestelmällisesti unohtavan kertoa näille, että itsestä huolehtiminen ja rajojen vetäminen ei oikeuta huijaamaan toisia, ei valehtelemaan eikä muutakaan epäeettistä.

Ikävää tuossa kaikessa vain on se, että joku sivullinen saa syyt niskoilleen asiassa, jossa hän on toiminut täysin korrektisti.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näillä rajojen vetäjillä on aina muitakin ongelmia. Ihan tyypillistä on se, että kysyttäessä asia on ok, mutta tilanteen tullen aletaankin perumaan aiemmin puhuttua ja kiukuttelemaan, miten häneltä nyt vaaditaan liikaa.

Ja auta armias, jos näiden kanssa ottaa puheeksi sen, että hän itse kyllä aiemmin jo sanoi asian olevan ok, joten mitä jos ottaisi omista sanoistaan vastuun, niin siitä seuraa armoton kiukuttelu miten hänellä on oikeus pitää huolta hyvinvoinnistaan.

Terapeutit näyttävät järjestelmällisesti unohtavan kertoa näille, että itsestä huolehtiminen ja rajojen vetäminen ei oikeuta huijaamaan toisia, ei valehtelemaan eikä muutakaan epäeettistä.

Ikävää tuossa kaikessa vain on se, että joku sivullinen saa syyt niskoilleen asiassa, jossa hän on toiminut täysin korrektisti.

Aamen- lisään kuitenkin tähän, että näillä "rajojen vetäjillä" on ystävyydestä eri käsitys kuin sillä toisella osapuolella. "Rajanvetäjän" rajoja ei saa rikkoa mutta tällä itsellään on kyllä ystäviään kohtaan kovat odotukset. Vastavuoroisuus ei kuulu heidän sanavarastoonsa. Toinen kävelee kananmunankuorilla ettei rajanvetäjän rajat pauku... (Auttaen taas kymmenettä kertaa tätä muutossa, muistaen että rajan vetäjän ylhäistä olemusta ei ikinä saa pyytää avuksi eikä varsinkaan muistuttaa vaikka olisi pyydetty)

Vierailija kirjoitti:

Muutamassa kommentissa kysyttiin, että miksei tee omia rajojaan heti selväksi tai huomauta, jos toisen käytöksessä nyppii jokin. Mulla on pari ajatusta..

Mulle ainakin miellyttäminen ja rajattomuus on ollut selviytymiskeino (on edelleen, en usko että koskaan siitä kokonaan pääsen), tarkoittaa siis sitä, että kun huomaan jotain mistä en pidä tai mikä ei tunnu hyvältä, nimenomaan hyväksyn sen. Välillä miellytän salamannopeasti, ennen kuin edes huomaan tekeväni sen. Saatan vaikka sanoa, että lainattua rahaa ei tarvitse maksaa takaisin, että mä haluan auttaa. Saatan nauraa mukana, kun mun ulkonäköä arvostellaan. Saatan kertoa jotain noloja mokiani puolitutuille, koska haluan hauskuuttaa. Nämä tyypit eivät ikinä kertoisi mitään tuollaista itsestään minulle.

Lisäksi huomaanhan minä sen, että jossain ihmissuhteissa alkaa nyt mennä pieleen tai kaverisuhde on yksipuolinen, mutta olen antanut noiden tilanteiden vaan jatkua. Syy on la

Minäkin olin ennen ystävällinen ja kiva miellyttäjä, joka sai "palkaksi" ilkeää ja halveksuvaa käytöstä kaikkialla. Nyt olen pyrkinyt lopettamaan kaiken ystävällisyyden osoittamisen muille. En puhu, en ota kontaktia, en pyri tutustumaan, en tee aloitetta keskusteluun. En varsinaisesti töykeä ja tyly ole, olen asiallinen, jos minulle puhutaan ensin, mutta mitään mielenkiintoa en muita kohtaan osoita. Ja yllätys yllätys, olen huomannut, että muut suhtautuvat minuun nyt paljon kunnioittavammin ja pyrkivät päinvastoin miellyttämään minua!

Teoriani on, että eläinihmiset, eli henkisesti täysin kehittymättömät (huonot) ihmiset käyttäytyvät eläinten lailla, koska ovat henkisesti todella eläinten tasolla: Pyrkivät aina laumahierarkiassa pääsemään ylemmäksi polkemalla jalkoihinsa niitä, jotka tulkitsevat heikoiksi näiden ystävällisyyden ja miellyttämispyrkimyksen takia. Ja eläimetkin taas liehakoivat niitä, jotka tulkitsevat korkeahierarkkisemmiksi juurikin miellyttämishalun puuttumisen ja takia.

Tosiasiassahan ne ystävälliset ja auttavaiset ovat oikeasti niitä henkisesti korkealle kehittyneimpiä, mutta eläinihmisten joukossa tällainen käytös kostautuu. Ikävä juttu kaikkien kannalta!

Vierailija kirjoitti:

Tuo avun tarjoaminen on muuten tosi vaikea asia. Minulla olisi luonnostaan kovakin auttamisen halu, ja joudunkin sitä hillitsemään. Aktiivinen avun tarjoaminen on helposti tunkeilevaa ja ehkä vähän holhoavaakin. Toisaalta joskus avusta olisi iloakin tietysti. Olen nyt koko lailla lopettanut avun tarjoamisen, koska se ei ehkä oikein ole nykypäivänä ok. Siinä on jotain samaa kuin neuvomisessa, joka on huonossa huudossa. Olen yrittänyt opetella pelkästään ilmaisemaan empatiaa. Sekin on vaikea laji, koska lapsuudessani 1980-luvulla sellainen koettiin ittuiluna. 

Samaa mieltä! Myös ihan joku neuvominen saatetaan kokea loukkaukseksi. Kuten esim. jos joku valittelee terveysongelmiaan ja sitten kertoo, minkä lisäravinteen tiedetään auttavan juuri siihen. Tyhmät suuttuu ja egoistiset kokevat ärsyttävänä, viisaat ottavat käyttöönsä. Vaikeaa vain, kun jos jollakulla on vaikka syöpä ja itse tietää, millä lisäravinteilla ja ruokavaliolla siitä on parannuttu, niin kokee suoranaiseksi velvollisuudekseen siitä kertoa. 

Sama mistä tahansa ongelmasta valittaminen. Jos vaikka on itse ollut samassa tilanteessa ja neuvoo, mikä voisi auttaa ja on itseä auttanut, niin perse revitään "toisen asioihin puuttumisesta" ja "rajojen ylittämisestä." Älkää sitten valittako ongelmistanne, jos ette halua ratkaisuehdotuksia! Tai tehkää selväksi, ettette halua neuvoja, haluatte vain valittaa. Toisethan eivät edes halua mennä eteenpäin elämässään, ainoastaan valittaa.

Kokemuksesta voin sanoa, että joillakin "aiheettomasti rajan vetäneillä" on itsellään todella suuret  (kohtuuttomat) odotukset läheisilleen. Olettavat, että muillakin on yhtä suuria odotuksia ja sitten jossain vaiheessa hyväksikäytettyään muita riittävän pitkään tajuavat, että muut saattavatkin toivoa joskus edes pientä vastavuoroisuutta. Rajan vetäjä ottaa etäisyyttä ja "vetää omat rajansa", ettei tarvitse antaa itsestään mitään.

On myös toinen ääripää, joka kiltteyttään auttaa kerta toisensa jälkeen kunnes elämäntilanne ei enää anna myöten. Sitten on viimeistään tervettä vetää rajat mutta se pitää tehdä fiksusti mikäli ei halua polttaa siltoja. Asiallinen keskustelu ja/tai tyylikäs etäisyyden ottaminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo avun tarjoaminen on muuten tosi vaikea asia. Minulla olisi luonnostaan kovakin auttamisen halu, ja joudunkin sitä hillitsemään. Aktiivinen avun tarjoaminen on helposti tunkeilevaa ja ehkä vähän holhoavaakin. Toisaalta joskus avusta olisi iloakin tietysti. Olen nyt koko lailla lopettanut avun tarjoamisen, koska se ei ehkä oikein ole nykypäivänä ok. Siinä on jotain samaa kuin neuvomisessa, joka on huonossa huudossa. Olen yrittänyt opetella pelkästään ilmaisemaan empatiaa. Sekin on vaikea laji, koska lapsuudessani 1980-luvulla sellainen koettiin ittuiluna. 

 

Samaa mieltä! Myös ihan joku neuvominen saatetaan kokea loukkaukseksi. Kuten esim. jos joku valittelee terveysongelmiaan ja sitten kertoo, minkä lisäravinteen tiedetään auttavan juuri siihen. Tyhmät suuttuu ja egoistiset kokevat ärsyttävänä, viisaat ottavat käyttöönsä. Vaikeaa vain, kun jos jollakulla

Tästä löytyy kokemusta. Ihminen valitteli talousongelmiaan jatkuvasti- hän olisi ollut oikeutettu erääseen tukeen väliaikaisesti ja lisäksi hänelle olisi kuulunut vakuutuskorvaukset. Lisäksi hänen olisi kannattanut tehdä rikosilmoitus eräästä asiasta tietyn ajan kuluessa. Taustoitan sen verran että korvauksia ei voi saada jos ei ole tehnyt tämän menetetyn omaisuuden vuoksi rikosilmoitusta... Hän suuttui, kun häntä neuvotaan. En käsitä- hän mieluummin menetti taloutensa tasapainon pitkäksi aikaa kuin olisi vaivautunut tekemään ilmoitukset ajoissa...

Itse arvostan niitä, jotka tekevät viikonloppuisinkin töitä.