Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Tuollaiset rehellisyyden peräänkuuluttajat ovat usein todella raskaita ja jyrääviä totuuden torvia. Panssarivaunun hienotunteisuudella vaan esittämään vaatimuksia muille! Minun tapani on oikea tapa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi noin. Olin ennen mukavaksi ja rauhalliseksi luonnehdittu ja hillitsin kaikki tunteeni vaikeissa tilanteissa kantaen myös vastuuta asioista, jotka eivät minulle kuulu.
Kävin vuosien psykoterapian, jonka myötä ihmiset kaikkosivat ympäriltä. Ensimmäisenä me, jotka olivat aina vailla jotain. Sanoin terapeutilleni viimeisellä käynnilläni, että koen muuttuneeni melko vittumaiseksi ihmiseksi. Terapeutti totesi siihen, että se on paras palaute, minkä hän voi vuosien työstä saada.
Oikein hieno terapeutti. 😌 Sai ihmiset kaikkoamaan ympäriltäsi ja muutuit v-maikseksi ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.
Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.
Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.
Tämä on kyllä nykyään hämmentävää. Olen tarkka rajoistani, en jaksa tulla. Ennen vanhaan saatettiin vähän ponnistella toisten ihmisten puolesta, nyt ei yhtään tarvii. Enkä tarkoita mitään oikeata ponnistusta, vaan vaikka sitä kahvia kerran vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset rehellisyyden peräänkuuluttajat ovat usein todella raskaita ja jyrääviä totuuden torvia. Panssarivaunun hienotunteisuudella vaan esittämään vaatimuksia muille! Minun tapani on oikea tapa!
Hyväksyt siis valheellisuuden. Selvä!
Vierailija kirjoitti:
Raja ei ole vaatimus toiselle, vaan merkki itselle, että mitä sietää. Kun jokainen pitää omat rajansa, niin päästää vaan irti siitä, mikä ei omiin rajoihin sovi. Se ei tarkoita, että voisi vaatia muita ylittämään heidän rajojaan.
Mutta vähän pitäisi pystyä elämässä myös sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset rehellisyyden peräänkuuluttajat ovat usein todella raskaita ja jyrääviä totuuden torvia. Panssarivaunun hienotunteisuudella vaan esittämään vaatimuksia muille! Minun tapani on oikea tapa!
Jep. Hienotunteisuus on normaalia, ei möläytellä suoraan, että "ne koe sinua ystäväkseni".
Usein nää rehellisyyden peräänkuuluttajat ei sitten kuitenkaan arvosta, jos sanookin jotain suoraan, esim. "en jaksa nähdä". Sit ruvetaan vielä vänkäämään, että "valehtelet!" eikä uskota/hyväksytä sitä toisen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset rehellisyyden peräänkuuluttajat ovat usein todella raskaita ja jyrääviä totuuden torvia. Panssarivaunun hienotunteisuudella vaan esittämään vaatimuksia muille! Minun tapani on oikea tapa!
Hyväksyt siis valheellisuuden. Selvä!
Tuo sinun valheellisuutesi tunnetaan meillä päin nimellä hyvät käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.
Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.
Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.
Tämä on kyllä nykyään hämmentävää. Olen tarkka rajoistani, en jaksa tulla. Ennen vanhaan saatettiin vähän ponnistella toisten ihmisten puolesta, nyt ei yhtään tarvii. Enkä tarkoita mitään oikeata ponnistusta, vaan vaikka sitä kahvia kerran vuodessa.
Ennen ei ollut nettiä, joka on täynnä virikkeitä ja somea, josta kuulee kuulumiset.
Nyt me väsytetään itsemme digitaalisella informaatiovirralla ja siitä tarvii palautua. Ennen oli vähemmän virikkeitä, silloin piti mennä, kun jotain jossain tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset rehellisyyden peräänkuuluttajat ovat usein todella raskaita ja jyrääviä totuuden torvia. Panssarivaunun hienotunteisuudella vaan esittämään vaatimuksia muille! Minun tapani on oikea tapa!
Jep. Hienotunteisuus on normaalia, ei möläytellä suoraan, että "ne koe sinua ystäväkseni".
Usein nää rehellisyyden peräänkuuluttajat ei sitten kuitenkaan arvosta, jos sanookin jotain suoraan, esim. "en jaksa nähdä". Sit ruvetaan vielä vänkäämään, että "valehtelet!" eikä uskota/hyväksytä sitä toisen syytä.
Ei ole tuosta kyse. Vaan siitä että toisia ihmisiä ei kuseteta eikä muutenkaan olla valheellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ulkomailta saapuja ei ehkä hahmota, että. niillä toisilla on täysi elämä ja arki kotonansa, kun hän saapuu huudeille. Eivät lapsuutesi ihmiset ole jähmettyneet henkeään pidätellen odottamaan, että saavut heitä tervehtimään. Heillä on uudet ystävät, perheet ja ne marjapensaat huolehdittavana.
Ulkomailta tai toiselta paikkakunnalta saapuja voisi tehdä näiden lapsuuden seuduilla asuvien tuttujensa sellaisen kanssa kompromissin, että saapuja sopii ohjelmaa niiden kanssa, jotka voivat varmuudella sanoa että tapaaminen sopii. Jos marjapuskien leikkaaja haluaa olla yhteydessä niin soitelkoot videopuheluita keskenään. Ei sitten tarvi marjapuskan leikkaajan kuulla kitinää "ohareista" eikä saapujan tarvi matkustaa vuorokautta odotukset liian korkealla.
Meillä kuuluu kaveriporukkaan yksi tyyppi, joka on vuosikausia jo perunut tapaamisia joko heti ehdotettaessa, tai sitten viime hetkellä. Alettiin jo kallistumaan siihen päätelmään, että se ei vain kehtaa sanoa haluavansa lopettaa ystävyyden. Sitten kuitenkin laitettiin vielä yksi kutsu, varmuuden vuoksi, ja hän vastasi, että elämässä ollut kaikkea vaikeaa meneillään, mutta haluaa kyllä nähdä sitten kun helpottaa.
Eli jos oltaisiin "luettu merkkejä" niin oltaisiin vahingossa hylätty tuo ystävä juuri kun hänellä on vaikeaa. Kyllä minusta pitää voida luottaa, että jos mitään selvää välirikkoa ei ole tapahtunut, niin aikuinen ihminen osaa itse lopettaa suhteen niin että asiasta ei jää epäselvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtijän on joskus vaikea hahmottaa, että se hänen vanha sosiaalinen tilansa toisen elämässä täyttyy muilla asioilla, vaikka se toinen jää sinne, mistä itse lähti pois. Sitä odottaa muiden pysyvän samana, vaikka itse muuttuu.
Vähän sama kuin kotoa pois muuttava aikuistuva lapsi, joka olettaa, että hänen huoneensa pysyy muuttumattomana, ja odottaa siellä, kun hän tulee jouluksi kotiin. Sitten hämmennys on suuri, kun huoneesta on tullut äidin työhuone tai isän kitarahuone.
Tässä on nähdäkseni kaksi puolta.
Ensinnäkin se rajansa löytänyt menee aluksi herkästi ääripäästä toiseen, kun vielä hakee omaa paikkaansa. Yleensähän nämä ovat ihmisiä, joilla ei pitkään ollut mitään rajoja ja sen takia ajautuivat muiden heittopusseiksi ja kynnysmatoiksi. Päätös siitä, että alkaa pitää kiinni omista rajoistaan ja alkaa enemmän kuunnella omia tarpeitaan, on niin voimakas kokemus, että herkästi menee alkuun överiksi. Itsellä kävi juuri näin ja tämä oli kavereille varmasti hämmentävää. Aiemmin olin se käveri, joka lähti joka juttuun auttamaan ja jolle kaikki kävi. Yhtäkkiä minulla olikin mielipide ja omiakin vaatimuksia. Tämä vaikuttaa ryhmädynamiikkaan valtavasti.
Ja tästä päästäänkin asian toiseen puoleen. Totutteluahan ei ole pelkästään rajansa löytäneellä vaan myös niillä kavereilla, jotka ovat tottuneet siihen, että tuolle käy kaikki eikä tuolla ole tarpeita, joita tarvitsee huomioida. Rajaton ihminen valitettavasti vetää ympärilleen myös niitä ihmisiä, jotka pyrkivät hyötymään toisista ja, joille kaverisuhteet ovat lähinnä hyödykkeitä. Heille aiemmin "helppo" kaveri muuttuukin "vaikeaksi ihmiseksi", kun hänet täytyykin yhtäkkiä huomioida.
Itselläki pari kaverisuhdetta on päättynyt sen jälkeen, kun "löysin rajani" ja kasvatin selkärangan. En tiedä, johtuuku tilanne kummasta edellä mainituista seikoista. Mahdollisesti hieman molemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ulkomailta saapuja ei ehkä hahmota, että. niillä toisilla on täysi elämä ja arki kotonansa, kun hän saapuu huudeille. Eivät lapsuutesi ihmiset ole jähmettyneet henkeään pidätellen odottamaan, että saavut heitä tervehtimään. Heillä on uudet ystävät, perheet ja ne marjapensaat huolehdittavana.
En ole tämä ulkomailta "huudeille" saapunut, mutta oletin kyllä, että siitä huudeille saapumisesta on etukäteen kerrottu.
Ei kai kukaan nyt yllätysvierailulle tule oven taakse koputtelemaan jostain Australiasta :D
Ne jotka ovat kovin kriittisiä tai perfektionistisia elämässään, ovat sitä usein myös ihmissuhteissaan.
Jos kemiat ei natsaa riittävästi, keksitään sitä sitten vaikka se käsinojan päällä istuminen syyksi ettei tarvitse enää nähdä.
Parhailta ystäviltä sallii sen kaikkein törkeimmän kohtelun myöhästelystä jääkaapin tyhjentämiseen ja tavaroiden palauttamatta jättämiseen.
Sellaisia timanttisia ihmisiä keiden kanssa kaikki haluavat olla, on hyvin harvassa ja heidänkin kanssaan yleensä halutaan olla statuksen takia - ulkonäkö, ihmissuhteet, asema...
Ja ne jotka ovat vain niin mukavia että kaikki haluavat olla heidän kanssaan, ovat itse kuormittuneita kaikkien yhteydenotoista ja avautumisista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnosti sen verran juu, huvittaa tuo ap:n vuodatus, oikeasti MITÄ sitten, jos joku on löytänyt rajansa niin sen ei luulisi tervettä ihmistä haittaavan, päinvastoin, ap voisi löytää myös omat rajansa ja olla inhoamatta (mikä on muuten aika voimakas tunne) ihmisiä, jotka ovat omassa elämässään tehneet päätöksen, joka ei millään muotoa kuulu edes ap:lle muuta kuin näemmä noin, että Mielensäpahoittaa ja jopa inhoaa 😅😅 relaa ap, hanki kuule ihan OMAT rajat jookos?
No harmittaahan se, että ap:n tuttavapiirissä taas yksi vähemmän jota voi hyväksikäyttää ja polkea oman mielensä mukaan.
Kommenttisi kertoo vain sinusta. Ei kukaan normaali ajattele noin.
Ymmärtäminen johtuu lukijasta. Ja en väittänytkään että olisit no
Etkö väitä että ihmiset jotka eivät ymmärrä sinua, eivät anna sinun hyväksikäyttää heitä?
Yksi ihminen kirjoittaa kysymykset ja vastaukset?
Huvittavimpia ovat ne jotka sanovat heittävänsä roskiin elämästään sellaiset jotka hiemankin kritisoivat rajatonta ja jopa väkivaltaiseksi katsottavaa käytöstä joka kohdistuu ihmisen omiin läheisiin.
Ja tämä kaikki omien rajojen asettamisen varjolla. Sairasta minusta.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavimpia ovat ne jotka sanovat heittävänsä roskiin elämästään sellaiset jotka hiemankin kritisoivat rajatonta ja jopa väkivaltaiseksi katsottavaa käytöstä joka kohdistuu ihmisen omiin läheisiin.
Ja tämä kaikki omien rajojen asettamisen varjolla. Sairasta minusta.
Taidat olla aika sairas ja sepustat aika tolkutonta tekstiä.
Tuskin sitten tuon henkilön valinnoissa ja rajojensa löytämisestä sitten kärsit itsekään. Eikös se sitten ole win-win -tilanne? Meinaan harva meistä kaipaa epävakaita ihmisiä ympärilleen, kun arjessa on ihan riittävästi.