Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Mutta pointtini olikin, että ne "pehmeämmin ilmaistut viestit" ovat usein passiivis-aggressiivista vihjailua. Ja ne eivät tosiaan mene usein perille, koska monet ihmiset lukevat toisiaan ihan helvetin huonosti. 

Tämä. Kun se rajaton ihminen ihan oikeasti ei välttämättä uskalla sanoa yhtään mitään. Hän voi ihan kirjaimellisesti vastata ein sijaan kyllä, ja olla vilpittömästi sitä mieltä, että kyllä toisen olisi ilmeestä tai jostain pitänyt tajuta sen tarkoittavan ei. Ja joka ei sen vertaa tajua, on toisen rajoja kunnioittamaton törppö. Hän voi jopa oikein hymyillen vakuutella, että oikeasti ei haittaa mitään ja hän tekee/auttaa/osallistuu tosi mielellään. Ja selän takana jupista, että pitäisihän sen ymmärtää, että olisi hänellä tässä vähän muutakin tekemistä. Että hittoako meni edes kysymään.

Nimim. been there. Vasta opettelen, että epäreilumpaa kuin jonkin asian kysyminen, on minulta antaa valheell

Tämäpä. Ei voi muuta sanoa kuin että valheellisuus on sellaista mitä normaalit ihmiset eivät arvosta millään tavalla.

Aika ovelasti muotoiltu prrustelu, että ei halua että kukaan pitäisi riippakivenä itse ja toisaalta että onko tällaisilla pelokkailla ystävillä jotka ei uskalla katkaista välejä kokemuskena ystävä josta ei pääse eroon? Todella omituisesti ilmaistu.

Mikä tunteeton henkilö vs riippakivi- vastakkainajattelu monella on.??

Ystävyyden voi päättää jos siihen näkee pakottavaa tarvetta  esim. ystävän inhottavuuden takia, mutta aika tunteetonta jos ystävän lemppaa ilman syytä, huvikseen. 

 Kuulostaa enempi kateudelta tai kostolta. 

Kuka haluaisi ystävän, joka voi nähdä jonkun jossain tällaisessa valossa et pitää päästä eroon koska yhtäkkiä olisi toiselle riippakivi? Julmaa. Älytöntä ja kapeakatseista. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä yhdistää kaikkia tuntemiani "löysin rajani ja katkaisen välit suhun (ainakin hetkeksi, sitten kun päätän palata)" -tapauksia:

Kukaan heistä ei _kertaakaan_ ole sanonut sille välien katkaisun kohteelle, että joku asia toisen käytöksessään nyppisi ja antaisi toiselle mahdollisuuden korjata tapansa. Sen sijaan ärtymystä kerätään hiljaa mielessä ja lopuksi todetaan, että yhteydenpito loppui nyt. Ei edes anneta toiselle mahdollisuutta korjata asiaa.

Minusta on todella törkeää, jos toisen dumppaa ilman, että antaa toiselle mitään mahdollisuutta muuttaa tapaansa. Mistä se toinen voi tietää, että joku asia vaivaa sinua, jos et hänelle sitä kerro? Ja onko sekään kovin reilua, että jättää toisen eikä anna mahdollisuutta korjata käytöstä? Ja en nyt tarkoita mitään "lupaan etten p ahoinpitele sua enää" tyylisiä juttuja, vaan just näitä "istuit väärälle tuolille kotonani/et kysynyt mummoni kuulumisia" tms.

Jaa, minä taas nimenomaan tein selväksi, minkälaisen käytöksen itseäni kohtaan haluavan loppuvan: Kyseinen kaveri, jolla ei ollut minkäänlaista alan koulutusta teki minulle "diagnoosin" eräästä mielisairaudesta. Aina jankutti tästä, kun nähtiin. Aikani kuuntelin, sitten pyysin ja lopulta vaadin häntä lopettamaan tämän, sillä asia loukkasi minua. Sitäpaitsi psykologini ja psykiatrini olivat sitä mieltä, että minulla EI ole kyseistä mielisairautta, minkä kerroinkin kyseiselle tyypille.

Mutta ei! Jankuttaminen ja jankkaaminen senkun jatkui, kunnes poistin itseni tapauksen elämästä. Ihmettelee varmaan, kun ihan ilman syytä noin vain katosin ja pitää minua "kiukuttelevana rajojen vetäjänä." Rajattomille varmaan tällaista käykin, kun ei tajuta muiden ihmisten rajoja ja osata niitä kunnioittaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi rajojaan pikkuhiljaa löytävä tyyppi!

 

Tässä raja-keskustelussa yllättävän usein nähdään tämä "sanot vaan ei", "et suostu enää auttamaan"- näkökulma. Aivan kuten tämä raja-asia koskettaisi vain lähinnä tuota osa-aluetta. Nämä ketkä antaa tuon esimerkiksi rajoista, ei selkeästi koe aihetta ongelmaksi ja tuo on aivan selkeä juttu eikä käsitetä mikä tuossa voi olla joillekin vaikeaa.

Rajattomuus ainakin omalla kohdallani on tullut siitä, että minut on kasvatettu ajattelemaan, että arvoni määräytyy siitä, mitä muut ovat minusta mieltä. Siksi olen ollut koko ikäni varuillani aina, että tykkääkö nää nyt ja kelpaanko minä. Aloituksessa kuvatut esimerkit ovat aika äärimmäisiä, mutta usein tämä rajaton on jo pitkään kohdannut näiden henkilöiden taholta ylitsekävelyä ja sitten tulee joku viimeinen pisara.

Ota huomioon, että kun rajattoman kanssa ollaan totuttu siihen, että

Tosi hyvin kirjoitettu, kiitos! Minulla on sama tilanne, opettelen laittamaan rajoja, ja se ei todellakaan ole pelkkää "ei":n sanomista. Vaan juuri tuota että kaikki ovat tottuneet siihen, että olen aina hyvällä tuulella ja myötäilevä, ja nyt pitäisikin osata näyttää oikeat tunteensa. Helpostihan siinä muut ajattelee, että nyt olen suuttunut jostain, vaikka oikeasti yritän vain näyttää negatiivisetkin tunteet normaalisti sen sijaan että ne kääntyisivät sisäänpäin. En siis räjähtele, murjota tai käyttäydy huonosti - en vain ole aina hymyilevä "ei haittaa" -tyyppi.

Olen myös vähentänyt yhteydenpitoa kavereihin ihan vain siksi etten jaksa olla koko ajan menossa tai ottaa sitä "vetovastuuta" - en siis yritä rajata ketään elämästäni, vaan ainoastaan saada vähän enemmän aikaa itselleni. Osa kavereista voi kokea tämän loukkaavana kun heillä on itsellään jotain sääntöjä tyyliin "ei olla nähty kahteen viikkoon, ei tämä ole enää ystävyyttä!!". Mutta onko se minun velvollisuuteni vuodesta toiseen täyttää heidän toiveitaan, jos itse en määrittele ystävyydelle yhtä tiukkoja rajoja?

Mutta eipä tähän taida oikeaa ratkaisua olla. Vähennät sitten yhteydenpitoa tai sanot suoraan, niin aina jonkun mielestä väärin toimittu. Pitäisi vaan jatkaa niin kuin ennenkin ja voida itse huonosti siinä...

Vierailija kirjoitti:

Aika ovelasti muotoiltu prrustelu, että ei halua että kukaan pitäisi riippakivenä itse ja toisaalta että onko tällaisilla pelokkailla ystävillä jotka ei uskalla katkaista välejä kokemuskena ystävä josta ei pääse eroon? Todella omituisesti ilmaistu.

Mikä tunteeton henkilö vs riippakivi- vastakkainajattelu monella on.??

Ystävyyden voi päättää jos siihen näkee pakottavaa tarvetta  esim. ystävän inhottavuuden takia, mutta aika tunteetonta jos ystävän lemppaa ilman syytä, huvikseen. 

 Kuulostaa enempi kateudelta tai kostolta. 

Kuka haluaisi ystävän, joka voi nähdä jonkun jossain tällaisessa valossa et pitää päästä eroon koska yhtäkkiä olisi toiselle riippakivi? Julmaa. Älytöntä ja kapeakatseista. 

Tunnekylmät ihmiset ilmentävät julmuutta kanssaihmisiään kohtaan. Uhirutuvat ihmisten edessä sitten kun joku muu asiasta mainitsee.

Armias varjelkoot meitä rajansa löytäneiltä. On jo kiusaa tarpeeksi muutenkin.

Myötäloukkaantuvat ja uhriutujat ovat ihmisluokka, joita ei todellakaan kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Asun ulkomailla ja allekirjoitan tämän TÄYSIN. "Ei voi nähdä tänään kun en jaksa just nyt putsata autoa lumesta." tai on joku marjapuskien leikkaaminen just sinä päivänä. Selvä, itse matkustin 20 tuntia ovelta ovelle. Ei ole tarvinnut enää nähdä näitä kavereita ollenkaan.

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa ap:n vuodatus. MITÄ sitten? Löydä säkin ap omat rajasi ja anna muiden olla sellaisia kuin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa ap:n vuodatus. MITÄ sitten? Löydä säkin ap omat rajasi ja anna muiden olla sellaisia kuin ovat.

Sen verran sua näemmä kiinnostelee että tulit tänne kommenttipalstalle tuon suoltamaan.

Vierailija kirjoitti:

Armias varjelkoot meitä rajansa löytäneiltä. On jo kiusaa tarpeeksi muutenkin.

Rajattomat on paljon raskaampia. 

Rajaton voi tarkoittaa kahta asiaa. Semmoista ihmistä, joka suostuu kaikkeen ja myötäilee toisia, mutta toisaalta myös jyräävää ihmistä, joka ei ollenkaan hyväksy, että muillakin ihmisillä on oma tahto ja omat prioriteettinsa. Nämä kaksi menevät tässäkin keskustelussa iloisesti sekaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

narsisti ap ei vieläkään myönnä tunnusta että syy on hänessä itsessään vaan alkaa syyttelemään muita ja uhriutumaan 

Äläpä nyt käännä asiaa ylösalaisin. Monesti juurikin nämä ns rajansa löytäneet alkavat ilmentää hyvinkin narsistisia piirteitä kun ne. On kaivettu, kenties ammattitaidottomassa terapiassa, heistä esiin.

Sehän kuvaat samalla tässä itseäsi, etkö tajua? Sinä, joka olet jo osannut pitää pääsi ja rajasi tälläisen kiltin ystävän kanssa, joka on niellyt sinun etusijalla olemisesi pahimmillaan vuosikymmeniä, syytät nyt narsistiksi häntä, joka on opetellut jälkikäteen ne rajansa, jotka sinulla jo olleet. Terve itsekkyys on hyvästä, eikä siinä ole mitään pahaa vaikka sen viimein löytäisi sieltä terapiasta. Ihan turha sinun veetuilla ammattitaidottomasta terapiasta siinä vaiheessa kuin kohtaatkin yllättäen "EI" sanan häneltä jota olet hyväksikäyttänyt vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Rajaton voi tarkoittaa kahta asiaa. Semmoista ihmistä, joka suostuu kaikkeen ja myötäilee toisia, mutta toisaalta myös jyräävää ihmistä, joka ei ollenkaan hyväksy, että muillakin ihmisillä on oma tahto ja omat prioriteettinsa. Nämä kaksi menevät tässäkin keskustelussa iloisesti sekaisin. 

Rajaton joka myötäillyt pitkään muuttuu rajat löytäessään jyrääväksi rajattomaksi. Mutta tosi harvoin normaaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajaton voi tarkoittaa kahta asiaa. Semmoista ihmistä, joka suostuu kaikkeen ja myötäilee toisia, mutta toisaalta myös jyräävää ihmistä, joka ei ollenkaan hyväksy, että muillakin ihmisillä on oma tahto ja omat prioriteettinsa. Nämä kaksi menevät tässäkin keskustelussa iloisesti sekaisin. 

Rajaton joka myötäillyt pitkään muuttuu rajat löytäessään jyrääväksi rajattomaksi. Mutta tosi harvoin normaaliksi.

No eikö se ole vähän 50/50 sitten että ensin mentiin toisen säännöillä, nyt on toisen vuoro. En kyllä keksi miksi kukaan haluaisi edelleen jäädä rajojen rikkojansa vaikutuspiiriin mutta kai niitä semmoisiakin lapasia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

narsisti ap ei vieläkään myönnä tunnusta että syy on hänessä itsessään vaan alkaa syyttelemään muita ja uhriutumaan 

Äläpä nyt käännä asiaa ylösalaisin. Monesti juurikin nämä ns rajansa löytäneet alkavat ilmentää hyvinkin narsistisia piirteitä kun ne. On kaivettu, kenties ammattitaidottomassa terapiassa, heistä esiin.

Sehän kuvaat samalla tässä itseäsi, etkö tajua? Sinä, joka olet jo osannut pitää pääsi ja rajasi tälläisen kiltin ystävän kanssa, joka on niellyt sinun etusijalla olemisesi pahimmillaan vuosikymmeniä, syytät nyt narsistiksi häntä, joka on opetellut jälkikäteen ne rajansa, jotka sinulla jo olleet. Terve itsekkyys on hyvästä, eikä siinä ole mitään pahaa vaikka sen viimein löytäisi sieltä terapiasta. Ihan turha sinun veetuilla ammattitaidottomasta terapiasta si

Mistä teet tuollaisia päätelmiä itsellesi tuntemattomasta? Mistä tuo tarpeesi sepittää kuvitteellisia tapahtumia oikein kumpuaa?

-eri

Kiinnosti sen verran juu, huvittaa tuo ap:n vuodatus, oikeasti MITÄ sitten, jos joku on löytänyt rajansa niin sen ei luulisi tervettä ihmistä haittaavan, päinvastoin, ap voisi löytää myös omat rajansa ja olla inhoamatta (mikä on muuten aika voimakas tunne) ihmisiä, jotka ovat omassa elämässään tehneet päätöksen, joka ei millään muotoa kuulu edes ap:lle muuta kuin näemmä noin, että Mielensäpahoittaa ja jopa inhoaa 😅😅 relaa ap, hanki kuule ihan OMAT rajat jookos?

Voi hyvää päivää. Ei jokainen rajansa löytänyt ole samanlainen tapaus! Jotkut ovat ihan oikeasti olleet hyväksikäytettyjä ja sorsittuja, ja sitten oikeutetusti nousevat vastustamaan tätä. Toiset ovat taas yliherkkiä loukkaantujia, jotka ovat koko ikänsä vuodattaneet vihansa muita kohtaan korkeintaan päiväkirjaansa, kun joku on vaikka puhunut ensin Ellille eikä hänelle, tai kun Mari heidät kerran keskeytti, mutta esittäneet maireaa naamaa ulospäin valheellisesti. 

Sitten kun nämä jälkimmäiset "voimaantuvat" kertomaan mitä kaikkea muut tekevät aina väärin, ja ovat aina tehneet, niin syystäkin se hämmentää näitä Elliä ja Maria. Heille tämä rajansa löytänyt on ollut ihan eri ihminen ja nyt paljastuu piilotettu pimeä puoli, ja vieläpä syistä joista kukaan normaali ei loukkaantuisi. Ei ihmekään jos tällaisia rajojen vetäjiä ei enää haluta tavata. Hehän ovat esittäneet jotain muuta koko ajan! 

Noiden ensin mainittujen, oikeiden hyväksikäytettyjen puolesta taas on helppo iloita, että pääsevät myrkyllisistä hyväksikäyttäjistään eroon!

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvää päivää. Ei jokainen rajansa löytänyt ole samanlainen tapaus! Jotkut ovat ihan oikeasti olleet hyväksikäytettyjä ja sorsittuja, ja sitten oikeutetusti nousevat vastustamaan tätä. Toiset ovat taas yliherkkiä loukkaantujia, jotka ovat koko ikänsä vuodattaneet vihansa muita kohtaan korkeintaan päiväkirjaansa, kun joku on vaikka puhunut ensin Ellille eikä hänelle, tai kun Mari heidät kerran keskeytti, mutta esittäneet maireaa naamaa ulospäin valheellisesti. 

Sitten kun nämä jälkimmäiset "voimaantuvat" kertomaan mitä kaikkea muut tekevät aina väärin, ja ovat aina tehneet, niin syystäkin se hämmentää näitä Elliä ja Maria. Heille tämä rajansa löytänyt on ollut ihan eri ihminen ja nyt paljastuu piilotettu pimeä puoli, ja vieläpä syistä joista kukaan normaali ei loukkaantuisi. Ei ihmekään jos tällaisia rajojen vetäjiä ei enää haluta tavata. Hehän ovat esittäneet jotain muuta koko ajan! 

Noiden ensin

Tämä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotoisin toiselta puolelta Suomea, kirjaimellisesti. Välimatkaa on siis aivan helvetisti. Käyn kotopuolessa yhdestä kahteen kertaan vuodessa ja samalla reissulla näen sekä suvun, että ystävät. He harvoin kulkevat toiseen suuntaan. Kerron hyvissä ajoin etukäteen, milloin olen paikalla.

Sellaiset "ystävät", jotka omiin rajoihinsa vedoten ovat peruneet näitä harvinaisia tapaamisia "en nyt tänään ole kovin energinen, on kuunneltava rajojaan" -tyylillä ovat kyllä jääneet pois elämästäni.

Joku raja sillä omankin navan kaivelulla.

Sinullahan se suurin napa on: Oi, minä suuri ja mahtava astun kaupunkiin. Tulkaa luokseni tai hylkään teidät O.o

Ehkä heillä tosiaan on parempaakin tekemistä, kuin pokkuroida sinua sinun aikataulujesi mukaan. Ehkä he eivät myöskään syystä ole halunneet tulla sinua uudelle paikkakunnallesi katsomaan... Kukapa haluais

Löytyihän täältä yksi, joka ajattelee samoin. Alkuketjun peukutusten perusteella tämän suuren kaupunkiin saapujan tapaaminen olisi asetettava oman jaksamisen edelle. Mistä hän voi tietää, miten kuormittava tilanne niillä tapaamisvelvollisilla on juuri silloin vaikkapa töissä?