Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7364)
Ihmiset ovat erilaisia - niin kuin opettajat, poliisit, lääkärit tai naapurit. Jos yksi heistä kohtelee sinua huonosti, et silti ajattele, että kaikki saman ammatin tai ryhmän ihmiset olisivat samanlaisia. Sama pätee uskovaisiin: yksi kokemus ei kerro koko joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on suojella jotain, jota ei ole olemassakaan? Siis "suojella elämää", jota ei ole. Eri asia suojella vaikka äidin jo olemassaolevaa elämää.
Mihin viittaat? Ehkäisykeskustelussa tarkoitettiin juurikin, että olemassa olevaa elämää (äidin) voidaan joutua sairaudessa suojelemaan ehkäisemällä uutta raskautta.
Miettikää nyt millä sävyllä asiasta puhutaan! Äidin elämää voidaan "joutua" suojelemaan. Mitä joutumista siinä oikein on? Eikö se ajatus pitäisi olla, että äidin elämää "saadaan" tai "pitää" tai "täytyy" suojella! Ei se äiti mikään synnytyskone ole, joka voidaan "joutua" laittamaan tyhjäkäynnille vähäksi aikaa, kun on vaarassa hajota kokonaan.
En monta kokemusta? Missä vaiheessa yksittäistapaukset muuttuu vakavasti otettavaksi ilmiöksi? Mulla on aika 50/50 hyvät ja huonot kokemukset ja havainnot tästä yhteisöstä ja sen jäsenistä. En suostu ylistämään enkä kertomaan valheellista tarinaa, vaan jotta jollain olisi helpompi olla.
Yksi tämän palstan ongelmista on se - olen tämän ennenkin maininnut - että kuka tahansa voi täällä esiintyä kenenä tahansa ja kirjoittaa kokemuksia lestadiolaisena omemisesta, vaikka ei olisi koskaan lestadiolainen ollutkaan. Ja tiedetään niin paljon asioita perheistä ja kokonaisista suvuista. En sano, että kaikki toimivat näin mutta liian moni. Ja nämä jututhan mielellään uskotaan ja ruvetaan totena pitämään.
Vilpitön pyyntö kommentoijille: esiintykää täällä vain omana itsenänne älkääkä keksikö paikkansa pitämättömiä juttuja.
Rekisteröitymisen pitäisi olla täällä pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on suojella jotain, jota ei ole olemassakaan? Siis "suojella elämää", jota ei ole. Eri asia suojella vaikka äidin jo olemassaolevaa elämää.
Mihin viittaat? Ehkäisykeskustelussa tarkoitettiin juurikin, että olemassa olevaa elämää (äidin) voidaan joutua sairaudessa suojelemaan ehkäisemällä uutta raskautta.
Miettikää nyt millä sävyllä asiasta puhutaan! Äidin elämää voidaan "joutua" suojelemaan. Mitä joutumista siinä oikein on? Eikö se ajatus pitäisi olla, että äidin elämää "saadaan" tai "pitää" tai "täytyy" suojella! Ei se äiti mikään synnytyskone ole, joka voidaan "joutua" laittamaan tyhjäkäynnille vähäksi aikaa, kun on vaarassa hajota kokonaan.
Onneksi sinun sanavalintasi ovat nopeastikin kirjoitettuna huippuunsa hiottuja. Me kaikki emme valitettavasti yllä samaan ja välillä voi tulla huono sanavalinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on suojella jotain, jota ei ole olemassakaan? Siis "suojella elämää", jota ei ole. Eri asia suojella vaikka äidin jo olemassaolevaa elämää.
Mihin viittaat? Ehkäisykeskustelussa tarkoitettiin juurikin, että olemassa olevaa elämää (äidin) voidaan joutua sairaudessa suojelemaan ehkäisemällä uutta raskautta.
Miettikää nyt millä sävyllä asiasta puhutaan! Äidin elämää voidaan "joutua" suojelemaan. Mitä joutumista siinä oikein on? Eikö se ajatus pitäisi olla, että äidin elämää "saadaan" tai "pitää" tai "täytyy" suojella! Ei se äiti mikään synnytyskone ole, joka voidaan "joutua" laittamaan tyhjäkäynnille vähäksi aikaa, kun on vaarassa hajota kokonaan.
Virheitähän kyllä löytyy, kun niitä suurennuslasin kanssa etsitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi tämän palstan ongelmista on se - olen tämän ennenkin maininnut - että kuka tahansa voi täällä esiintyä kenenä tahansa ja kirjoittaa kokemuksia lestadiolaisena omemisesta, vaikka ei olisi koskaan lestadiolainen ollutkaan. Ja tiedetään niin paljon asioita perheistä ja kokonaisista suvuista. En sano, että kaikki toimivat näin mutta liian moni. Ja nämä jututhan mielellään uskotaan ja ruvetaan totena pitämään.
Vilpitön pyyntö kommentoijille: esiintykää täällä vain omana itsenänne älkääkä keksikö paikkansa pitämättömiä juttuja.
Rekisteröitymisen pitäisi olla täällä pakollista.
Uusi strategia, leimataan valehtelijaksi niin se ei ole totta. Ikävä kyllä mun kokemukset on totta, ei mua kiinnostaisi muuten tippaakaan nää keskustelut ja jauhaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea on suojella jotain, jota ei ole olemassakaan? Siis "suojella elämää", jota ei ole. Eri asia suojella vaikka äidin jo olemassaolevaa elämää.
Mihin viittaat? Ehkäisykeskustelussa tarkoitettiin juurikin, että olemassa olevaa elämää (äidin) voidaan joutua sairaudessa suojelemaan ehkäisemällä uutta raskautta.
Miettikää nyt millä sävyllä asiasta puhutaan! Äidin elämää voidaan "joutua" suojelemaan. Mitä joutumista siinä oikein on? Eikö se ajatus pitäisi olla, että äidin elämää "saadaan" tai "pitää" tai "täytyy" suojella! Ei se äiti mikään synnytyskone ole, joka voidaan "joutua" laittamaan tyhjäkäynnille vähäksi aikaa, kun on vaarassa hajota kokonaan.
Onneksi sinun sanavalintasi ovat nop
Ymmärrän, että aina sanavalinnat eivät ole varsinkaan nopeasti kirjoittaessa parhaita mahdollisia. Silti ja ehkä juuri siksi voi olla hyvä miettiä, että millainen on se maailmankuva ja ne käsitykset, joiden perusteella nopeasti valituksi tulee tuossa yhteydessä juurikin sana "joutua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ite kirjoittanu tuota, mutta kyllähän se uskovaiselle on juuri joutumista, jos joutuu tilanteeseen, jossa äiti on sairas ja joutuu uskomaan lääkäriä, vaikka sydän on tottunu kuulemaan Jumalaa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kuuntelen muidenkin tarinat, mutta mitä se auttaa kun mun kokemus on toinen?
Eikö voi ottaa opiksi kenenkään muun kokemuksista kuin omista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ite kirjoittanu tuota, mutta kyllähän se uskovaiselle on juuri joutumista, jos joutuu tilanteeseen, jossa äiti on sairas ja joutuu uskomaan lääkäriä, vaikka sydän on tottunu kuulemaan Jumalaa
Mihin perustuu ajatus, että Jumala ja lääkäri olisi eri mieltä keskenään naisen elämän arvosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kuuntelen muidenkin tarinat, mutta mitä se auttaa kun mun kokemus on toinen?
Eikö voi ottaa opiksi kenenkään muun kokemuksista kuin omista?
Miten se mua lohduttaa, jos jollain toisella on ollut täydellinen vl-elämä? Jos mun elämään on tullut helvetillisiä asioita siinä samassa yhteisössä? Löytyykö sulta alkeellisintakaan empatiakykyä? Hienoa, jos joillain on onnellinen elämä ja tasapainoisia ja terveitä juttuja tän yhteisön myötä, mulla ei ole ollut. Paitsi se kristinuskon sanoma, lähes ainoa hyvä juttu koko yhteisössä mun elämässä. Mutta sen olisin saanut ilmankin noita kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ite kirjoittanu tuota, mutta kyllähän se uskovaiselle on juuri joutumista, jos joutuu tilanteeseen, jossa äiti on sairas ja joutuu uskomaan lääkäriä, vaikka sydän on tottunu kuulemaan Jumalaa
On sulla erikoinen Jumala, joka haluaa naisen leikkivän elämällään.
Täällä on väitetty, että oikea usko on muuttumaton. Eipä siitä kuitenkaan ole kovin monta vuosikymmentä, kun Päivämiehessä kirjoitettiin, että missään tilanteessa uskovainen ei ehkäise. Ei edes silloin, kun raskaus vaarantaa naisen hengen.
Miten oli sen muuttumattomuuden kanssa?
Siellä missä ei arvosteta naisen elämää, ei arvosteta ihmiselämää, ei olla myöskään kristittyjä. Kristinusko ohjaa _kaiken_ olemassaolevan_ elämän suojelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ite kirjoittanu tuota, mutta kyllähän se uskovaiselle on juuri joutumista, jos joutuu tilanteeseen, jossa äiti on sairas ja joutuu uskomaan lääkäriä, vaikka sydän on tottunu kuulemaan Jumalaa
Eihän sitä lääkäriä ole silti pakko uskoa. Kukaan ei pakota (jollet ole pakko hoidossa). Voit jatkaa Jumalaan uskomista ja siihen uskomista, että Jumala yksin päättää elämästäsi ja kuolemastasi sinun parhaaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä kuuntelen muidenkin tarinat, mutta mitä se auttaa kun mun kokemus on toinen?
Eikö voi ottaa opiksi kenenkään muun kokemuksista kuin omista?
Miten se mua lohduttaa, jos jollain toisella on ollut täydellinen vl-elämä? Jos mun elämään on tullut helvetillisiä asioita siinä samassa yhteisössä? Löytyykö sulta alkeellisintakaan empatiakykyä? Hienoa, jos joillain on onnellinen elämä ja tasapainoisia ja terveitä juttuja tän yhteisön myötä, mulla ei ole ollut. Paitsi se kristinuskon sanoma, lähes ainoa hyvä juttu koko yhteisössä mun elämässä. Mutta sen olisin saanut ilmankin noita kokemuksia.
Minulta löytyy kyllä empatiaa enkä ole vl. Olisi varmaan hyvä muiden saada tietää, millaisia oli ne ikävät asiat, joita koit.
Ei sitten tarvitse ottaa muutakaan hoitoa lääkäreiltä vastaan, jättää vaan Jumalan huoleksi asian. Miehet myös.
Kyllä mä kuuntelen muidenkin tarinat, mutta mitä se auttaa kun mun kokemus on toinen?