Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Olen vl, joka ajattelee, että ehkäisy oman jaksamisen ynnä muiden asioiden suhteen on ihan fine. Mulle ei vaan usko avaa sellasta ymmärrystä, että Jumala vaatisi olemaan koko ajan synnyttämässä vaan omaa vointia saa seurata ja sen mukaan. Jos ei jaksa niin ei ole pakko jaksaa. Ihan sama vaikka pidettäisiin harha-oppisena, saa pitää, ei heikennä mun luottamusta Jumalan hyvyyteen.

Mun silmin esim. jos nainen vaatii kohdunpoistoa tarpeettomasti, kun lääkärin mielestä sterilisaatio olisi tarpeen, niin sillä naisella on mun mielestä psyykkisiä ja hengellisiä ongelmia joihin pitäisi hakea apua. Aika vääristynyt on nimittäin usko silloin. Tuli vaan mieleen eräs lehtiotsikko. Näitä näkemyksiä tuon esiin myös kun olen nuorten sukulaisten kanssa tekemisissä, en halua, että kukaan vaikka sisarusten lapsista omaksuu mitään sairasta käsitystä ehkäisystä, ettei omassa terveydestä tule välittää tms. Suosittelen vielä jokaiselle, lukekaa itse Raamattu kannesta kanteen, kyllä se kristinuskon sanoma sieltä kirkastuu ihan eri tavalla kuin pelkästään seurapuheita kuuntelemalla.

Vanhahko artikkeli (2009), mutta tässä on niin monta asiaa pielessä jo hengellisestä näkökulmasta, että hirvittää. Kyllä asiat on vääristyneet ja pahasti.

"Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtajan Heikki Pälveen mukaan lääkäreiden hoidettavana on silloin tällöin äitejä, joilla on takanaan jo monta synnytystä ja seuraava muodostaisi turvallisuusriskin.

"On ollut tilanteita, joissa äidin halu ja lääkärin käsitys hänen turvallisuudestaan ovat joutuneet vastakkain."

Pälveen mukaan lääkäri ei voi tehdä potilaalle sellaista toimenpidettä, jota tämä ei tahdo. Hän voi vain valottaa, mikä olisi lääketieteellisesti järkevää, viisasta ja suositeltavaa.

"Aika ilmeistä on ollut, että (ehkäisystä kieltäytymisen) taustalla on ollut äidin voimakas näkemys siitä, että ehkäisy ei ole asiallista."

Oysin synnytys- ja naistentautien klinikan ylilääkäri, professori Juha Tapanainen kertoo, että ehkäisystä keskustellaan lestadiolaissynnyttäjien kanssa ani harvoin. Äidille saatetaan ehdottaa esimerkiksi sterilisaation mahdollisuutta.

"Sterilisaatioon lopulta päätyviä on ollut tosi vähän", Tapanainen valottaa.

Ylilääkäri pitää tilannetta ongelmallisena, sillä monet perheet hyväksyisivät kuitenkin kohdun poistamisen äidin terveyttä vaarantavissa tilanteissa. Sterilisaatio on selvästi isompi pala purtavaksi.

"Kohdunpoisto on iso leikkaus, kun taas sterilisaatio on pikku homma. Lopputulos on kuitenkin ihan sama.""

Tai no, oikeastaan 15v sitten on aika lähellä vielä, ei kovin vanha artikkeli ja tuskin näkemykset niin nopeasti edes muuttuu.

Minun mielestäni sekä Raamatusta että seurapuheista kuuluu juuri samanlainen hyvän paimenen ääni. Koskaan en ole kuullut seurapuheissa puhuttavan ehkäisystä (tai en ainakaan muista), mutta blogeissa ja Päivämiehessä sekä ihan ystävien kanssa keskusteluissa siitä on puhuttu. En tiedä ketään, kuka olisi ehkäisyä vastaan, jos se uhkaa terveyttä ja henkeä. Sekä fyysisen että psyykkisen terveyden hoito voi vaatia ehkäisyä ja silloin sitä käytetään.

Minusta tuntuu hyvin omituiselta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen vastata yhä uudestaan syytöksiinksiin, joiden mukaan me henkemme ja terveytemme uhraten synnytämme lapsia. Sehän ei ole totta.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sekä Raamatusta että seurapuheista kuuluu juuri samanlainen hyvän paimenen ääni. Koskaan en ole kuullut seurapuheissa puhuttavan ehkäisystä (tai en ainakaan muista), mutta blogeissa ja Päivämiehessä sekä ihan ystävien kanssa keskusteluissa siitä on puhuttu. En tiedä ketään, kuka olisi ehkäisyä vastaan, jos se uhkaa terveyttä ja henkeä. Sekä fyysisen että psyykkisen terveyden hoito voi vaatia ehkäisyä ja silloin sitä käytetään.

Minusta tuntuu hyvin omituiselta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen vastata yhä uudestaan syytöksiinksiin, joiden mukaan me henkemme ja terveytemme uhraten synnytämme lapsia. Sehän ei ole totta.

Koskaan en ole kuullut, koskaan ei ole tapahtunut sitä ja tätä. Heti kieltäminen. Sinä ja minä taidetaankin elää hyvin eri yhteisöissä, elät ehkä jossain Venuksessa? Suosittelen lukemaan tuon yllä olevan artikkelin pätkän ajatuksella. Se kertoo hyvin selvästi asioita, joiden olemassaoloa sinä et halua tunnustaa edes itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Raamatun kautta aukeaa: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. 

Niin kuin itseäsi!

Ja Jumalaa yli kaiken...

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu on pikkuseikkoja kun verrataan kuolemattoman sielun kohtaloon. Jos saat elävän uskon sydämeesi, niin sinäkin tunnet sen. 

Uskovainen ei ole lain alla, vaikka uskovainen sydän rakastaa Jumalan lakia.

vl-uskovainen on SRK-n sääntöjen alaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sekä Raamatusta että seurapuheista kuuluu juuri samanlainen hyvän paimenen ääni. Koskaan en ole kuullut seurapuheissa puhuttavan ehkäisystä (tai en ainakaan muista), mutta blogeissa ja Päivämiehessä sekä ihan ystävien kanssa keskusteluissa siitä on puhuttu. En tiedä ketään, kuka olisi ehkäisyä vastaan, jos se uhkaa terveyttä ja henkeä. Sekä fyysisen että psyykkisen terveyden hoito voi vaatia ehkäisyä ja silloin sitä käytetään.

Minusta tuntuu hyvin omituiselta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen vastata yhä uudestaan syytöksiinksiin, joiden mukaan me henkemme ja terveytemme uhraten synnytämme lapsia. Sehän ei ole totta.

Koskaan en ole kuullut, koskaan ei ole tapahtunut sitä ja tätä. Heti kieltäminen. Sinä ja minä taidetaankin elää hyvin eri yhteisöissä, elät ehkä jossain Venuksessa? Suosittelen lukemaan tuon yllä olevan artikkelin

Niin. Minä kirjoitin _omista_ kokemuksistani. Jos sinun mielestäsi Heikki Pälve tuntee ne minua paremmin, niin saat toki olla sitä mieltä.

Kun kiellän, se ei ole totta. Kun kiellän, se ei ole totta. Kun kiellän, se ei ole totta. Älä myönnä, niin se ei ole totta.

^tämän kaltaisten ihmisten takia myös apua tarvitsevat jää ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni sekä Raamatusta että seurapuheista kuuluu juuri samanlainen hyvän paimenen ääni. Koskaan en ole kuullut seurapuheissa puhuttavan ehkäisystä (tai en ainakaan muista), mutta blogeissa ja Päivämiehessä sekä ihan ystävien kanssa keskusteluissa siitä on puhuttu. En tiedä ketään, kuka olisi ehkäisyä vastaan, jos se uhkaa terveyttä ja henkeä. Sekä fyysisen että psyykkisen terveyden hoito voi vaatia ehkäisyä ja silloin sitä käytetään.

Minusta tuntuu hyvin omituiselta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen vastata yhä uudestaan syytöksiinksiin, joiden mukaan me henkemme ja terveytemme uhraten synnytämme lapsia. Sehän ei ole totta.

Koskaan en ole kuullut, koskaan ei ole tapahtunut sitä ja tätä. Heti kieltäminen. Sinä ja minä taidetaankin elää hyvin eri yhteisöissä, elät ehkä jossain Venuksess

Niin. Minä kirjoitin _omista_ kokemuksistani. Jos sinun mielestäsi Heikki Pälve tuntee ne minua paremmin, niin saat toki olla sitä mieltä.

 

Sun kokemustyyppi taitaa valitettavasti olla aika harvinainen. Ei ole mitään syytä epäillä artikkelin haastateltuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki muu on pikkuseikkoja kun verrataan kuolemattoman sielun kohtaloon. Jos saat elävän uskon sydämeesi, niin sinäkin tunnet sen. 

Uskovainen ei ole lain alla, vaikka uskovainen sydän rakastaa Jumalan lakia.

vl-uskovainen on SRK-n sääntöjen alaisuudessa. 

Mä en ole, teen just niin kuin haluan. SRK ei ole mulle auktoriteetti, mietin mielummin miten Jeesus neuvoisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän uskovaisiltakaan kukaan kysy lapsimäärästä! Luuletteko te että joku kysyy? Siitäkö tämä vinksahtanut keskustelu kumpuaa?

Minulta lapsiasiaa on kysyneet ainoastaan ei-vl työkaverit. Heti jos on vähänkin maha turvoksissa, niin joku tulee kysymään onko vauva tulossa. Se on aika kiusallista molemmin puolin.

Kylläpä vl:t toisiltakin utelee ja mahoja seurataan. Joku vasta avioitunut pari saa kyllä, jos ei uteluita, niin katseita osakseen. Jos ei ala vauvaa kuulumaan niin sitäkin saatetaan jossain porukassa ihan ääneen pohdiskella et eiköhän ne saa lapsia jne. 

Ja muutenkin kysellään sukulaisilta "onko vauvoja tulossa". Esim eräs henkilö kysyi siskoltaan onko hänen lapsilleen, joita siis useampi nuoria aviopareja, et onko tulossa vauvoja. 

ehkäisy on avioparin välinen asia, ei kuulu SRk-lle. Ehkäisy ei ole mikään pelastumisehto. Suurperheesssä äidin lisäksi myös isä voi väsyä. Jokaisen pitäisi miettiä omaa ja puolison jaksamista eikä  huomioida minkäänlaisen uskonnon vaatimuksia.Jos vedotaan, että omatunto ei sallia ehkäisy, vaikka ei jaksaisi, ollaan uskomisen suhteen heikoilla

Vierailija kirjoitti:

ehkäisy on avioparin välinen asia, ei kuulu SRk-lle. Ehkäisy ei ole mikään pelastumisehto. Suurperheesssä äidin lisäksi myös isä voi väsyä. Jokaisen pitäisi miettiä omaa ja puolison jaksamista eikä  huomioida minkäänlaisen uskonnon vaatimuksia.Jos vedotaan, että omatunto ei sallia ehkäisy, vaikka ei jaksaisi, ollaan uskomisen suhteen heikoilla

Aina on kuulunut, ja se näkyy. En ota kantaa, pitäisikö kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän uskovaisiltakaan kukaan kysy lapsimäärästä! Luuletteko te että joku kysyy? Siitäkö tämä vinksahtanut keskustelu kumpuaa?

Minulta lapsiasiaa on kysyneet ainoastaan ei-vl työkaverit. Heti jos on vähänkin maha turvoksissa, niin joku tulee kysymään onko vauva tulossa. Se on aika kiusallista molemmin puolin.

Kylläpä vl:t toisiltakin utelee ja mahoja seurataan. Joku vasta avioitunut pari saa kyllä, jos ei uteluita, niin katseita osakseen. Jos ei ala vauvaa kuulumaan niin sitäkin saatetaan jossain porukassa ihan ääneen pohdiskella et eiköhän ne saa lapsia jne. 

Ja muutenkin kysellään sukulaisilta "onko vauvoja tulossa". Esim eräs henkilö kysyi siskoltaan onko hänen lapsilleen, joita siis useampi nuoria aviopareja, et onko tulossa vauvoja. 

Lisään tähän vielä, et muistan kun äitini jutteli siskojensa kanssa puhelimessa ja kertoivat siinä toisilleen kuulumisia, mm. kuka odottaa vauvaa ja milloin laskettu aika. Ja saattoi sanoa tyyliin, et olisi nyt saanut vähän pidempään olla ilman uutta vauvaa/olisi "Matti" saanut kyllä vähän isommaksi kasvaa ennen seuraavaa.. Eli siis yleensä toiveissa oli, ettei uusi vauva saisi alkunsa liian pian, et edellinen kerkeisi vähän isommaksi, mutta mitäänhän asialle ei voinut tehdä, muuta kuin toivoa parasta.. heh. Tai jos joku pariskunta avioitui ja oli rouva kohta jo maha pystyssä, niin äiti ja muutkin saattoi sanoa, et no olisi nyt hyvä ollut, kun olisi saaneet pidempään olla kahdestaan, et olis ehtinyt myöhemminkin lapsi tulla. Et ihan yleistä tällainen puhe oli ainakin ennen ja nykyäänkin ainakin jotkut kyselee suoraan et onko teille tulossa vauvoja, eli lastenlapsia. Ja jos joillain vaikka vain kolme lasta ensin putkeen ja sitten ei tulekaan, niin ainakin ennen niitä vähän ihmeteltiinkin et mites nyt noin lopahti. Seuroissahan oli just hyvä vahdata kellä on maha "taas" pystyssä ja voivotella, et  "voi voi, olisi nyt saanut pidempi väli olla, säälittää tuo nuorin kun ehti hyvä kun vain vuosikkaaksi". 



 

Jatkan vielä..

Joskus yks tuttu (vl) tuli kaupungilla vastaan. En ollu aikoihin häntä nähnyt; olin siis opiskelupaikkakunnalla käymässä. Hän oli mennyt jokunen vuosi sitten naimisiin ja muistan kun alkoi heti odottaa vauvaa ja siitä juteltiinkin silloin et hetipä sitten raskautui. No en todellakaan kysynyt mitään et onko heille tullut lisää lapsia tai vauvaa tulossa tai tuijottanut mahaa, mut tää henkilö kertoi ihan itse, et heillä on "vain" edelleen se yks lapsi eikä enempää. Ja että kun ei vaan tule/ala kuulumaan uutta vauvaa. Jotenkin tuntui siinä tilanteessa oudolta, kun en edes kysellyt mitään lapsista ja hän oli jotenkin vaivautuneen oloinen kun kertoi et "kun ei vaan tuu".

Jotenkin tuntui et hän oikeasti valehteli, et kun on tottunut et ihmiset odottaa lapsia tulevan tyyliin liukuhihnalta ja mahdollisesti kyselevätkin, niin alkoi siinä sitten ihan kyselemättä kertomaan itse vanhasta tottumuksesta mullekin. Hänellä oli joku tarve selitellä, et kun ei vaan raskaudu..siinä keskellä kauppakeskusta kun ei oltu aikoihin nähty (minusta aika henk.koht asia kuitenkin, voisin kuvitella jollekin hyvälle ystävälle/lähisukulaiselle avautuvani tuollaisesta). Mulle tuli siinä jo olo, et oikeasti eivät vain halua enempää lapsia (vielä), kun opinnot oli vasta aluillaan kun saivat ekan ja se oli aika villi/vaativa lapsi. No kului aikaa, saivat molemmat opinnot päätökseen, niin kas, eiköhän tullut toinen lapsi. Ja sen jälkeen ei enää eikä tämä pari ole enää ollu vl aikoihin. Heillä siis edelleen ne kaksi lasta isolla ikäerolla.

Oon aika varma, et oikeasti käyttivät ehkäisyä tai jotain muuta keinoa ja ehkä oli hällä siitä vähän huono omatunto tai jotenkin selittelyn tarve, kun alkoi mulle heti pitkästä aikaa nähdessämme selittää, kun on vaan yksi lapsi eikä tuu lisää.. Voin toki olla väärässäkin, mut kun saivat opintojen päätyttyä sen toisen lapsen, niin vahvistui vaan tää mun arvelu. Ja mulle ihan sama vaikka käyttivätkin ehkäisyä, mulle ei toisten lapsiasiat kuulu enkä silloinkaan nähdessämme olisi tarvinnut mitään selityksiä, miksi on vain edelleen se yksi lapsi eikä enempää. En tiiä ymmärsittekö pointtia, ehkä sekavasti kerrottu, mut niin on vaan iskostettu päähän et lapsia vaan tulee ja niiden pitää antaa tulla, et sit jos päätyy johonkin muuhun ratkaisuun, niin pitää kauheasti selitellä, kun ei vaan tuu lapsia, vaikka toinen ei edes ole udellut mitään. Ja kertoo myös siitä, et moni oikeasti utelee, tuijottaa mahaa jne. Mut tästä on jo vuosia aikaa, et voi olla ettei nykyään niin puhuta selän takana, tai tuijoteta ja udella mitään lastentulosta, koska nykyään monilla on vähän lapsia. 

 

Joku vl aiemmin tässä ketjussa kertoi tai oikeastaan jotenkin mielestäni ylpeilikin, miten hänen lapset on seurustelleet vuodenkin ennen naimisiin menoa, ett ei kaikki vl:t mene naimisiin samantien. Et on ihan normaalia seurustella pitkäänkin.Luulen, et tämäkin asia on (kuten ehkäisyasiakin) muuttunut ajan saatossa, nykyään ihmiset seurustelee pidempään, tekevät kuten parhaaksi näkevät eikä noudata niin "vl-suosituksia". Ennenhän pitkään seurustelua ei suositeltu, koska tulee "kiusauksia" liian läheiseen kanssakäymiseen. Puhujat ruukas sanoa, et pitää istua sen verran kaukana toisistaan, et mahtuu Päivämies (lehti) väliin. Vuosi on tosi pitkä aika seurustella/olla kihloissa, ainakin jos pari asuu samalla paikkakunnalla ja näkevät tyyliin päivittäin. Mieti, vuosi ilman mitään fyysisyyttä ihmisen kanssa josta oikeasti tykkää, on ihastunut, rakastunut.. kuka pystyy.. ja kuitenkin ihminen on ihminen, jolla on halut (ainakin yleensä).

Mietin vaan kuin moni vl oikeasti on sen vuoden parikin ilman mitään seksuaalista kanssakäymistä. Tuskin kukaan. Vähintään pitää pussailla tms. koskettelua. Vaikka nekin on liian läheistä kanssakäymistä "vl ohjeiden" mukaan. Siksihän vl:t menee nopeasti naimisiin, koska eivät jaksa enää odottaa seksuaalista kanssakäymistä. Tuskin kukaan muuten menisi niin nopeasti. Ja onhan näitä esiaviollisia lapsiakin syntynyt vl-piireissä, tulee mieleen muutamia. Siitähän voi ihmiset (toiset vl:t) ihan laskea, et milloin oli häät ja jos vauva syntyy alle 9kk päästä häistä, niin sillon on ollut ns. pulla uunissa jo ennen avioliittoon vihkimistä. Mut siis turha mielestäni mitenkään ns. ylpeillä et mun lapset ne seurusteli parikin vuotta ennen avioitumista, koska tuskin on lestadiolaisittain ihan ns. puhtaat jauhot pussissa seurustellu. Mut joo, saahan ne kiusaukset (liian läheiset kanssakäymiset) aina uskoa anteeksi toki. Voi vaikka seuroissa yleisestä evankeliumista uskoa, ei tarvi ripittäytyä kellekään. Heh. 

Vierailija kirjoitti:

Joku vl aiemmin tässä ketjussa kertoi tai oikeastaan jotenkin mielestäni ylpeilikin, miten hänen lapset on seurustelleet vuodenkin ennen naimisiin menoa, ett ei kaikki vl:t mene naimisiin samantien. Et on ihan normaalia seurustella pitkäänkin.Luulen, et tämäkin asia on (kuten ehkäisyasiakin) muuttunut ajan saatossa, nykyään ihmiset seurustelee pidempään, tekevät kuten parhaaksi näkevät eikä noudata niin "vl-suosituksia". Ennenhän pitkään seurustelua ei suositeltu, koska tulee "kiusauksia" liian läheiseen kanssakäymiseen. Puhujat ruukas sanoa, et pitää istua sen verran kaukana toisistaan, et mahtuu Päivämies (lehti) väliin. Vuosi on tosi pitkä aika seurustella/olla kihloissa, ainakin jos pari asuu samalla paikkakunnalla ja näkevät tyyliin päivittäin. Mieti, vuosi ilman mitään fyysisyyttä ihmisen kanssa josta oikeasti tykkää, on ihastunut, rakastunut.. kuka pystyy.. ja kuitenkin ihminen on ihminen, jolla on halut (ainakin yleensä).

Mieti

"Siksihän vl:t menee nopeasti naimisiin, koska eivät jaksa enää odottaa seksuaalista kanssakäymistä".. siis toisin sanoen yhdyntää. Koska jos yhdynnässä on ennen avioliittoa, voi tulla lapsia ja just sitähän ei haluta, kun sittenhän muutkin tietää, et on tehty mitä ei "sais". Kaikkea muutahan voi tehdä omantunnon mukaan tai just pyydellä niitä sitten anteeksi ja seurustella vaikka vuosikausia lähinnä varmaan siinä toivossa, et saa tyyliin opinnot päätökseen enne lastentuloa, koska naimisiin menohan tietää luonnollisesti lasten tuloa. Paitsi jotkut tajuaa et voi ehkäistä. Toiset sit pitkittää seurustelua, mikä taas hyvä asia, koska moni seksin ajamana naimisiin mennyt huomaa naimisissa, et tulipahan mentyä ihan väärän ihmisen kanssa. Sitä en tiedä, onko miten paljon pitkään seurustelevia/kihloissa olevia pareja, jotka harjoittavat vaikka yhdyntää ja käyttävät ehkäisyä. Voi olla, et tääkin on jo nykypäivää. Koska jos kerran kokeilee, niin luulen, et se on menoa. Ennen luultavasti kiirehdittiin "vahingon" sattuessa nopeasti naimisiin, nykyään ei välttämättä. 

Sehän oli joskus ihan yleinen vitsikin kun normaalikokoinen vauva syntyi vaikka vain 6kk häiden jälkeen niin kaikki tiesi mistä oli kyse mutta virallinen selitys oli isokokoinen keskonen. :D

"Toiset sit pitkittää seurustelua, mikä taas hyvä asia, koska moni seksin ajamana naimisiin mennyt huomaa naimisissa, et tulipahan mentyä ihan väärän ihmisen kanssa."

En ole vl, mutta kommentoin:

Mä en sanoisi, että seksin ajamana naimisiin meneminen on "ongelma". Ongelma on monien kohdalla nuoruus. Minä menin naimisiin poikaystäväni kanssa, seurustelun alkaessa olin juuri täyttänyt 18 v. Avioituessani olin 23 v. Esiaviollinen seksi ei ollut meidän näkökulmasta syntinä pidetty asia eli se ei ollut avioitumisen syy. Olen kasvanut uskonnollisessa perheessä ja meillä ideaalina on pidetty elinikäistä avioliittoa, itsekin pidän. En minä osannut katsoa 18-vuotiaana, että onko sillä kivalla ja hauskalla pojalla oikeasti niitä piirteitä, mitä aviomieheltä tarvitaan. Arvata saattaa, että ei ollut. Mies petti ja avioliitto jäi lyhyeksi miehen lähtiessä. Näin jälkiviisaana ajattelen, että harvalla teini-ikäisellä tai parikymppisellä on kykyä nähdä, millainen on oikeasti hyvä puoliso. Paljon on myös tuurista kiinni. Puoliso ei aina ole sitä, mitä kuvittelisi tai aina pysy samanlaisena. Päältä päin hyvä valinta voi osoittautua huonoksi.

Sitä pidän parisuhteita kannattelevana tekijänä vl-perheissä (ja monissa uskonnollisissa ryhmissä), että avioliittoa arvostetaan ja sen eteen ollaan valmiita näkemään vaivaa. Sellaisella avioliitolla on hyvät menestymismahdollisuudet, jossa molemmat ovat valmiita näkemään vaivaa ja tekemään oman osuutensa avioliiton eteen. Silloin voi yhdessä selvitä vaikeistakin vastoinkäymisistä. Jos taas toisella osapuolella ei ole mitään halua nähdä avioliiton eteen vaivaa, niin ei sitä tilannetta mikään pelasta.