Ihmiset joiden mielestä jotain täytyy tehdä vaikka kukaan ei ole pyytänyt ja uhrautuu sen tehtyään. Miksi?

Näitä on myös työpaikoilla. Kukaan ei pyytänyt tekemään jotain ja siitä tehdään iso numero.

Älä muuta sano.

MInäkin olen monta kertaa ihan turhan takia uhrautunut.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on myös työpaikoilla. Kukaan ei pyytänyt tekemään jotain ja siitä tehdään iso numero.

Moni näistä on vielä sellaisia, joilta jää normityöt tekemättä tai teettävät ne muilla, silti hirveä melu noista tehdyistä extratöistä. Työnantajan kustantamat uusien asioiden, esimerkiksi uusien työohjelmien koulutukset otetaan mielellään vastaan mahdollisia lomituksia varten ja sitä parempi, jos ne ovat toisella paikkakunnalla jotta saa päivärahat. Sitten, kun sitä lomitusapua tarvitaan juuri sitä opiskeltua työohjelma käyttäen, löytyy ties mitä tekosyytä, ettei sitä työtä voi mitenkään tehdä.

Joo, olen useasti sanonut tällaiselle ihmiselle, että älä tee, mutta ei se auta. Jokin sisäsyntyinen pakko tehdä asioita, ja sitten on vihainen siitä, että on "joutunut" tekemään asioita. Olisi tosiaan mielenkiintoista ymmärtää, mikä sisäinen pakko tai motivaatio tällaiseen toimintaan ajaan.

Äitini. Tekee miljoona eri ruokalajia ja valittaa kuinka on niin väsynyt. Ja on sanottu, ettei tarvii tehdä mitään. 

Tosiaan ekana tulee mieleen siivousfanaatikot, joiden mielestävpäivittäinen imurointi on välttämätöntä. 

Seuraavaksi tulee nämä keittiömarttyyrit, joiden on pakko laittaa kaikki jouluruoat itse alusta pitäen.

Ja vielä nämä juhliin panostavat, joiden mielestä suursiivous on edellytys, että vieraita voi kutsua. Ja tarjoomiset tietysti viimisen päälle.

Onneksi olen itse vapaa näistä kaikista. En edellytä niitä itseltäni eikä kukaan muukaan ole vaatimassa. 👍🏼

Yksi pahimpia tuntemiani tällaisia on narsistinen hirmu. Tarve olla kukkona tunkiolla ja jotenkin parempi kuin muut ajavat tähän. Eli keskitytään etsimään muiden tontilta puutteita ja mennään tekemään ne heidän puolestaan. Järkyttävää toimintaa ja aiheuttaa tietysti myös runsaasti epäsopua ja monenlaisia ongemia. Mutta kun hänen täytyy kun muut ei. 

Entäs ne jotka viikkokaupalla märisee jostain asiasta ja sitten kun siihen märinään kyllästyneenä teen sen niin se onkin kauhea vääryys ja olisi pitänyt muka kysyä. Miksi pitää marista asiasta jos ei sitten muka halua että joku sen tekee.

Joka päivä imurointia, ruoat viimeisen päälle ja pakko olla tietystä kaupasta ostetuilla raaka-aineilla eikä joustavuudesta tietoakaan. Pitää olla juuri oman ajatuksen mukaisesti eikä mietitä muiden tarpeita.

Jep. Viime päivinä olen ihmetellyt muutamia työkavereita, joiden lapsilla järkyttävät määrät harrastuksia. Koko perheen elämä yhtä suorittamista, ja työkaverit ovat väsyneitä. Elämä on yhtä aikataulujen perässä juoksemista. Silti kyse ei ole mistään jääkiekkoperheistä tyyliin tämä on meidän juttu, vaikka joskus väsyttäisi, eikä superenergisistä vauhti-ihmisistä, jotka tykkäävät jatkuvasta menemisestä. Ei niillä harrastuksilla sinänsä tunnu olevan niin väliä, eikä niiden suhteen ole odotuksia. Mutta ilmeisesti elämän nyt vain kuuluu olla suorittamista päiväkodista asti?

Vierailija kirjoitti:

Jep. Viime päivinä olen ihmetellyt muutamia työkavereita, joiden lapsilla järkyttävät määrät harrastuksia. Koko perheen elämä yhtä suorittamista, ja työkaverit ovat väsyneitä. Elämä on yhtä aikataulujen perässä juoksemista. Silti kyse ei ole mistään jääkiekkoperheistä tyyliin tämä on meidän juttu, vaikka joskus väsyttäisi, eikä superenergisistä vauhti-ihmisistä, jotka tykkäävät jatkuvasta menemisestä. Ei niillä harrastuksilla sinänsä tunnu olevan niin väliä, eikä niiden suhteen ole odotuksia. Mutta ilmeisesti elämän nyt vain kuuluu olla suorittamista päiväkodista asti?

Nyt kun mietin: ehkä näiden perheiden lapset ovat niitä tulevaisuuden uhrautujia. Ei elämää ole eletty oikein jos se on rentoa.

Ehkä ovat lapsesta asti kokeneet, että heidän on tehtävä ja huolehdittava kaikki, koska muuten he ovat kelvottomia ihmisiä. Ajatus on, että jos minä en tee tätä niin joku muu joutuu tekemään/kukaan ei tee, ja sitten marttyyrina oman jaksamisen äärirajoilla suoritetaan, koska on olo että kaikki syyttävät häntä/on hänen syynsä, jos jotakin seuraa siitä ettei asiaa ole tehty.

Itsessäni on vähän samaa vikaa, mutta en yleensä valita ääneen vaan ääneti samalla itseäni ruoskien.