Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.

Minustakin on epäasiallista kommentointia. Esimerkkinä se, että lapsia kasvatettaisiin huonommin tai paremmin riippuen perheen koosta. Väitteille ei ole perusteita.

Sellaiset puheet voisi jo jättää. Asioita voi arvostella tai kyseenalaistaa ilman perusteetonta leimaamista. Sillon myös puuttuu aito vuorovaikutus, joka on keskustelun idea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sama ei toimi toiseen suuntaan? Miksi ette hyväksy samaa sukupuolta olevien parisuhteita? Naispuolisia pappeja? Eri tavoin uskovia?

 

Sepä se onkin. Kun annetaan teidän olla ihan vapaasti mitä olette! Vai voisitko linkata tähän ketjut, joissa vl-kirjoittajat tuhansin viestein teitä syyttävät ym.asioista? En ole yhtään nähnyt.

Eikö esimerkiksi riitä se, että samaa sukupuolta oleville pareille, sukupuoltaan korjanneille ja naispapeille on näytetty liikkeessä ovea, kun ovat tuoneet esille parisuhteensa, ottaneet pappisvihkimyksen tai korjanneet sukupuoltaan? Ei se hyväksynnältä näytä, että liikkeen ovet suljetaan näiltä ihmisryhmiltä. Jopa silloin, kun ovat vl-ihmisiä. Todetaan vain, että heillä ei ole sijaa liikkeen piirissä ja "vapautetaan" kaikista luottamustehtävistä. Ei esimerkiksi Leppäsen Maria ole liikkeen piirissä hyväksytty, vaikka on vl. Joutui luopumaan vl-liikkeessä elämisestä, kun otti pappisvihkimyksen.

Olen samaa mieltä siitä, että suurikaan lapsimäärä ei ole ongelma, jos jokainen lapsi on toivottu ja vanhempien voimavarat riittävät perheestään huolehtimiseen ja lasten parhaaksi toimimiseen. Silloin perhe on ilonaihe, voimavara arjessa ja onnea ja tasapainoa elämään tuova asia.

Jos ihminen ei haluaisi lapsia, mutta pakon edessä saa yhdenkään, se voi johtaa lapsen henkiseen kaltoinkohteluun (mahdollisesti myös fyysiseen). Moni voi ikään kuin kostaa lapselle sen, että on joutunut tämän maailmaan tuomaan. Suuren perheen tai perheen ylipäätään tulisi olla vanhempien ilo ja sydämen asia, ei velvollisuus saati taakka. 

Minusta tuossa lapsilukumäärä keskustelussa unohtuu yksi todella olennainen asia.

Ei kyse ole lopulta lapsiluvusta, vaan ihan muista asioista. Olipa lapsia 1, 2 tai 10, seuraavat asiat vaikuttavat merkittävästi vanhemmuuteen:

-Kärjistän, mutta miehen rooli perheessä. On ihan eri asia olla äitinä perheessä, jossa arjen pyörittäminen on lähinnä äidin niskassa vs. tilanteet, joissa isä ottaa yhtä lailla koppia lasten asioiden hoitamisesta, kotitöistä jne.

-Vanhemman/vanhempien/lapsen/lasten terveydentila. On ihan eri asia yrittää selviytyä lapsiarjesta silloin, kun perheessä on sairautta vs. jos kaikki perheenjäsenet ovat terveitä ja voivat hyvin. Sairauden laadusta viis, sairaus vaikuttaa aina perheen elämään ja vanhemmuuteen.

-Vanhempien voimavarat ovat erilaiset. Joku on luonnostaan väsyneempi, jaksaa vähemmän tai kuormittuu helposti. Toinen taas ei ole moksiskaan, vaikka heräisi aamulla viideltä leipomaan sämpylöitä, harrastaisi maratonjuoksua ja ja kirjoittaisi väitöskirjan työn ja vauvanhoidon lomassa.

-Lapsen/lasten temperamentit, persoonat ja luonteet. Melkoinen tabu puheenaiheena, mutta on ihan eri juttu olla rauhallisten, tottelevaisten ja kilttien lasten vanhempi vs. jos lapsi on hyvin voimakastahtoinen, ylivilkas, rämäpäinen, paljon liikuntaa vaativa ja luonteeltaan haastava.

-Tukiverkot tai niiden puute. On ihan eri asia elää lapsiarkea, jos ympärillä on joukko isovanhempia, sisaruksia ja ystäviä auttamassa vs. elää lapsiarkea niin, ettei tukiverkkoja ole lainkaan.

Näistä syistä johtuen toisilla sujuu helpostikin arki isommankin perheen kanssa. Toisilla taas arki on raskasta yhdenkin lapsen kanssa. Syyllistää ei kannata, kukaan ei valitse hankalaa tilannetta omalle kohdalleen.

Jos vaikka huomaa kumppanilla olevan mt-ongelmia tai jompi kumpi on välivaltainen ja silti lapsia syntyy aina vaan lisää, niin kyllä se on mun mielestä vastuutonta. Sama tilanne jos jommalla kummalla on uupumus päällä jo valmiiksi. Syyllistä saa todellakin hakea, jos 15 lasta syntyy perheeseen, jossa esiintyy henkistä tai fyysistä väkivaltaa jo parin ensimmäisen lapsen aikana. Siis esimerkkinä. Tai edes puolen kymmentä lasta. Pitää arvioida minkä verran pystyy hyvin hoitamaan. Tietysti ongelma on jos kumpikaan perheen aikuisista ei rehellisesti tunnista ongelmia. 

Vl-perheitä ja muita perheitä erottaa myös se tekijä, että muissa perheissä puoliso lähtee nopeammin litomaan jos kumppani käyttäytyy epäterveellä tavalla. Silloin tietyt ongelmat ei pääse eskaloitumaan. Vl-uskossa painotetaan anteeksiantoa niin paljon (sinänsä hyvä asia), että helpommin jäädään vahingolliseen suhteeseen. Myös opetus avioliiton elämänmittaisuudesta vaikuttaa.