Lue keskustelun säännöt.
Areenassa Luojan lapset (v-lestadiolaisista) vol 2.
Kommentit (7036)
-syntiin on sorruttu ja niin pahasti, että usko on sen myötä mennyt. Kyseinen ihminen itse voi edelleen pitää itseään uskovaisena ja taivaskelpoisena, mutta muut päättävät, että hän ei sitä enää ole.
Ei muut ihmiset, vaan Jumalan sana (Raamattu) sen määrittää.
Kuvaamasi ihminen on paatunut ja kokee paatumuksen rauhaa, jos synnissä eläminen ei tunnu hänestä pahalta. Olen pahoillani, etten osaa selkokielistää kaikkea, käytän pelkästään Raamatun termistöä, en sen kummempaa kieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä kommentissa sanot, ettet ole kenenkään vl kysyvän sitä etkä tätä, toisessa kommentissa kirjoitat, että itse kysyisit. Otappa tuosta selvää.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et ymmärrä ei se tarkoita että muutkaan eivät ymmärrä. Älkää niin kovasti etsikö vikoja muista, että unohdatte oman kuolemattoman sielunne <3
Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Samaa toivon minäkin.
Sinussa on nyt omahyväisyyden ja ulkokultaisuuden henki...
Muistutan vielä, että alkuperäinen v.lestadiolaisuus ja nykyinen srk-lestadiolaisuus on jossain määrin eri asioita. Kertaus on opintojen äiti, suosittelen jokaista lukemaan tämän Laestadiuksen saarnan niin voi havaita miten epäsopiva se on nykyiseen vl-oppiin suhteutettuna.
https://www.laestadiusarkivet.se/1844-01_Visitationspredikan_Sorsele_LL…
Jos ei uskalla painaa linkkiä niin voi googlata sanoilla Tarkastussaarna Sorselessa.
Vierailija kirjoitti:
-syntiin on sorruttu ja niin pahasti, että usko on sen myötä mennyt. Kyseinen ihminen itse voi edelleen pitää itseään uskovaisena ja taivaskelpoisena, mutta muut päättävät, että hän ei sitä enää ole.
Ei muut ihmiset, vaan Jumalan sana (Raamattu) sen määrittää.
Kuvaamasi ihminen on paatunut ja kokee paatumuksen rauhaa, jos synnissä eläminen ei tunnu hänestä pahalta. Olen pahoillani, etten osaa selkokielistää kaikkea, käytän pelkästään Raamatun termistöä, en sen kummempaa kieltä.
Kyllä ne ihmiset ihan itse päättävät sanoa toiselle, että et enää ole oikeassa uskonymmärryksessä ja että ihminen ei siinä sielun tilassa ole taivaskelpoinen tms. He voisivat myös sanoa, että näyttää siltä, että tulkitsemme raamattua tältä osin eri tavoin ja on Jumalan päätettävissä kumpi tapa on oikein vai onko kumpikaan ja kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei vai pääsevätkö molemmat. Mutta ei. He aivan itse päättävät sanoa toiselle, että hän ei pääse taivaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai siis kilvoittelu= syntien anteeksianto? Vai siis mitä ihmettä tuo oikeasti tarkoittaa että "vaikuttaa syntien anteeksiannon"? Tuo on niin outoa kapulakieltä. Syntien anteeksiantohan tulee ristinpuulta, jossa on täydelleen ja täydellisesti kaikki eikä se suinkaan tule vajavaisen ihmisen kilvoittelusta.
Ei, käsitit väärin. Yritän uudestaan. Syntien anteeksiantaja on Jumala Pyhän Hengen kautta, mutta sen välittää aina uskovainen ihminen (Joh20:23). Kaste on se "hyvän omantunnon"- liitto, jonka kautta Jumala vahvistaa uskovaista.
"Sen välittää aina uskovainen ihminen" eli tässäpä taas erittäin tuttu keskustelun aihe, jonka suhteen ei ole päästy puusta pitkälle.
Mitäs siis kun toisesta ihmisestä ei voi mitenkään tietää, onko se uskovainen vai ei (koska kuten sanoit, myös vl seuroissa käy sellaisia jotka ei ole uskovaisia)
Ei voi mitenkään olla niin, että minun syntien anteeksiantamus riippuu siitä, onko ihminen jolta kysyn asiaa "oikea uskovainen". Minun syntien anteeksi saaminen riippuu ristintyöstä ja piste. Koskaan et voi saada minua uskomaan toisin.
Tässä linkissä lisää saarnoja. Niissä Lestadius tekee selvää eroa maailman lasten ja Jumalan lasten välille:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ottaa huomioon, miten ahtaita näkemyksiä kirjoittaja edustaa, niin mua oksettaa ne sydämet lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Jumalan valtakunta on / kuin peltoon kätketty aarre. / Ken löytää sen, hän iloiten / peittää sen taas mullan alle. / Ja aarteen saa hän itselleen, / kun omansa myy kaikkineen / ja koko pellon hän ostaa.
2. Jumalan valtakunta on / kuin pieni sinapinsiemen. / Se peittyy multaan vähäiseen, / maan vakoon matalaan, pieneen. / Vaan kun sen taimi kasvaa saa, / puu suuri siitä kohoaa / ja suojan linnuille antaa.
3. Jumalan seurakunta on / kuin jalo kynttilänjalka. / Se kokonaan on kullasta / ja Hengen valoa kantaa. / Kun kynttiläni suitseva / saa siinä seistä, tuikkia, / niin heikkonakin se loistaa.
4. Jumalan valtakunta on / kuin äiti läheisin, rakkain. / On syli äidin lämpöinen / ja paikka lapselle parhain. / Kun lapsi rakkautta saa / ja äiti hoitaa, puhdistaa, / ei mitään lapselta puutu.
5. Jumala, Luoja
"Tiedän että pelkäätte näitä ja poistatte, mutta en voi olla laittamatta."
Nyt on ihan pakko kysyä mitä oikein yrität? Jos uskot muiden pelkäävän näitä laulunsanoja ja silti niitä laitat niin onko tarkoituksesi saada muut pelkäämään vielä lisää? Jos taas et halua pelotella niin mikä on se syy tai voima joka saa sinut näitä tänne laittamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä et ymmärrä ei se tarkoita että muutkaan eivät ymmärrä. Älkää niin kovasti etsikö vikoja muista, että unohdatte oman kuolemattoman sielunne <3
Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Samaa toivon minäkin.
Sinussa on nyt omahyväisyyden ja ulkokultaisuuden henki...
Henkiopeilla ei ole mitään kristillistä pohjaa. Ei lestadiolaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä linkissä lisää saarnoja. Niissä Lestadius tekee selvää eroa maailman lasten ja Jumalan lasten välille:
Voin lukea vaikka miljoona Laestadiuksen saarnaa, tiedän silti ettei hänellä ollut koskaan eksklusiivista seurakuntanäkemystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Julkisesti asiaa selitellään hienoin teologisin sanankääntein, samoin kuin muita oppeja, mutta käytännön tasolla asia on toinen. - - Ajattelun mustavalkoisuutta ei haluta julkisesti tunnustaa, se tekisi vl-yhteisöstä lähinnä lahkon muiden silmissä. -
Tässä lainauksia yhdestä kriittisestä kommentista. Itse ainakin ajattelen, että menen seuroihin kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä ja ennen kaikkea kuulemaan, että omat syntini ovat anteeksi. Olisi raskasta istua kuuntelemassa puhetta virheitä etsien ja puhujan ajatuksia vastaan haraten. En usko, että sellaisessa mielentilassa voi sanoa lähteneensä seuroista hyvällä ja virkistyneellä mielellä, sillä seuratilaisuuksien toivoisi olevan keitaita (anteeksi vanhahtava sanonta) arjen keskellä. Monesti puhujat alkurukouksessa pyytävät, että Jumala antaisi sellaista puhetta, mitä seurakunta tarvitsee. Ja itsekin on saanut kokea sen ihmeen, että tuntee, että puhe on kohdistettu juuri minulle.
Joku varmasti ajattelee nyt, että olen aivopesty, kun mielelläni kuuntelen puhetta ja uskon sen olevan Pyhän Hengen valaisemaa. Jos näin on, olen mielelläni aivopesty.
Miten voi sanoa kuuluvansa johonkin uskonnolliseen yhteisöön, jos koko ajan kritisoi heidän tapaansa uskoa? On se kyllä ainakin henkisesti raskasta. Eiväthän usko ja uskominen tuota silloin sitä iloa, jota uskovaisen ihmisen sanotaan tuntevan.
Vierailija kirjoitti:
Kun ottaa huomioon, miten ahtaita näkemyksiä kirjoittaja edustaa, niin mua oksettaa ne sydämet lopussa.
Sua oksettaa tänään monet asiat. 😘
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi Laestadiuskaan ei ole yhtä kuin totuus. Ei kannata turhaan antaa tavallisille ihmisille auktoriteettiasemaa.
Vierailija kirjoitti:
- Julkisesti asiaa selitellään hienoin teologisin sanankääntein, samoin kuin muita oppeja, mutta käytännön tasolla asia on toinen. - - Ajattelun mustavalkoisuutta ei haluta julkisesti tunnustaa, se tekisi vl-yhteisöstä lähinnä lahkon muiden silmissä. -
Tässä lainauksia yhdestä kriittisestä kommentista. Itse ainakin ajattelen, että menen seuroihin kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä ja ennen kaikkea kuulemaan, että omat syntini ovat anteeksi. Olisi raskasta istua kuuntelemassa puhetta virheitä etsien ja puhujan ajatuksia vastaan haraten. En usko, että sellaisessa mielentilassa voi sanoa lähteneensä seuroista hyvällä ja virkistyneellä mielellä, sillä seuratilaisuuksien toivoisi olevan keitaita (anteeksi vanhahtava sanonta) arjen keskellä. Monesti puhujat alkurukouksessa pyytävät, että Jumala antaisi sellaista puhetta, mitä seurakunta tarvitsee. Ja itsekin on saanut kokea sen ihmeen, että tuntee, että puhe on kohdistettu juuri minulle.
Niin? Uskon Jeesukseen, ei mun tartte kaikkiin ajallisen yhteisön höpöhöpö oppeihin uskoa. Voin hyvillä mielin uskoa seuroissa kuuntelemassa puheita, koska moni puhuja puhuu ihan hyvin ja kauniisti kristillisesti ajatellen, tosin osalla on vähän hakusessa jotkut asiat mutta ei se mun uskoa estä.
Vierailija kirjoitti:
Itse ainakin ajattelen, että menen seuroihin kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä ja ennen kaikkea kuulemaan, että omat syntini ovat anteeksi. Olisi raskasta istua kuuntelemassa puhetta virheitä etsien ja puhujan ajatuksia vastaan haraten. En usko, että sellaisessa mielentilassa voi sanoa lähteneensä seuroista hyvällä ja virkistyneellä mielellä, sillä seuratilaisuuksien toivoisi olevan keitaita (anteeksi vanhahtava sanonta) arjen keskellä. Monesti puhujat alkurukouksessa pyytävät, että Jumala antaisi sellaista puhetta, mitä seurakunta tarvitsee. Ja itsekin on saanut kokea sen ihmeen, että tuntee, että puhe on kohdistettu juuri minulle.
Kirjoitat kauniisti, koen samoin.
Ote vauva.fi:n säännöistä:
Tekijänoikeudet
Keskusteluihin ja kommentointeihin osallistuva vastaa siitä, että hänellä on kaikki tarvittavat tekijänoikeudet ja muut oikeudet ja/tai oikeudenhaltijoiden suostumukset palvelussa julkaisemaansa materiaaliin. Jos keskustelija tai kommentoija haluaa käyttää jonkun toisen kirjoittamaa aineistoa viestinsä osana, lähde on ehdottomasti mainittava. Lisätietoa tekijänoikeuksista löytyy sivustoa koskevista käyttöehdoista.
1960-1970-luvuilla tulivat myös hoitokokoukset ja henkioppi. Henkioppi oli naurettavaa ja aiheutti paljon erottamisia.
Hoidettava ei ymmärtänyt mistä on kysymys, kun on kuulema kososlaisen hengen vallassa.
"Ja vielä "kuka päättää onko syntiin sorruttu". Eihän se ole päättämisessä. Kyllä syntiin sortunut tuntee sen omassatunnossaan, jos ei ole niin pitkään paaduttanut sydäntään, ettei tuntoa enää ole."
Etkö ole koskaan kuullut, että jonkun ihmisen olisi katsottu kieltäneen uskonsa teoillaan? Silloinhan muut päättävät, että syntiin on sorruttu ja niin pahasti, että usko on sen myötä mennyt. Kyseinen ihminen itse voi edelleen pitää itseään uskovaisena ja taivaskelpoisena, mutta muut päättävät, että hän ei sitä enää ole.