Mielestäni ADHD:ta ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ADHD:t ole sillä lailla levottomia kuin levottomat lapset ja nuoret. Ongelmia voi olla vaikka motivoitumisessa, aloittamisessa, päänsisäinen kaaos, ei saa hallitua ruokahuoltoa jne.

Tämä on oikea ongelma johon pitäis löytää ratkaisu. Minun nuoruudessa ei ADHD:sta puhuttu mitään ja sitten kun alettiin puhumaan niin painotettiin tuota levottomuutta.

Ihan vasta viime vuosina olen saanut tietää ettei kaikilla ole levottomuutta. Ja se tieto ei ole tullut virallisilta tahoilta, niiltä joiden tehtävä on valistaa ja opettaa, vaan internetin ja tiedonvälityksen vapautumisen kautta.

 

Kaikki eivät ole vilkkaita tai levottomia ja ennen heistä puhuttiin ADD, mutta nyt ADHD ja useimmat heistä on näitä kympin tyttöjä ja poikia, jot

Nämä ADD oli ennen niitä hajamielisiä professoreja,siihen maailman aikaan kun yhteiskunta hyvksyi erilaisuutta ja oltiin suvaitsevaisia. 

Nykypäivän työelämässä ei pärjää enää. Minäkin olisin tosi fiksu ja tuottava, jos olisi käytettävissä sihteeri, huolehtiva puoliso ja kodinhoitaja. Kun ei ole, kuormitun arjen normaaleista asioista niin, ettei työkyky kestä. Siivoaminen tuntuu, kuin sen tekisi joka kerta ensimmäistä kertaa, samoin kaupssakäynti.

T. Hajamielinen professori Mensan älyllä (löytyy sertifikaatti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet näin?

Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.

ap

Niin onkin erilaisia. Ongelma adhd on siinä vaiheessa, kun pitäisi tehdä samoja asioita mihin muut pystyy helposti. Esim istumaan luokassa ja seuraamaan opetusta. Vilkas adhd häiriköi ja hiljainen uppoaa ajatuksiinsa. Onko sitten reilua, että yritetään väkisellä vääntää nämä samanlaisiksi kuin muut. Sitähän sinä ehdotat? Korjata jotain ja tehdä harjoitteita? Selkeästi sulla ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta, vaan esität vain tietämättömänä mielipiteitäs

Voi se adhd-diagnoosi joillekin antaa sellaisen leiman, että nuori esim. häpeää itseään.

Jotkut väittävät rokotteiden aiheuttavan autismia (CDC), en tiedä, pitääkö paikkaansa vai ei, mutta sitähän voitaisiin myös tutkia, aiheuttaa rokotteet adhd-diangoosiksi luokiteltuja oireita? Onko tutkittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

90-luvulla kaikilla oli helikobakteeri, joka vuosien saatossa muutti nimensä krooniseksi tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi, IBD. Ei taida olla enää montaakaan helikobakteeritapausta diagnosoitu viime vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Oletko sinä kateellinen jollekin lääkkeestä?

Ihmettelen vain.

Hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet voidaan tulkita myös masennukseksi tai syy voi olla kilpirauhasen toiminnassakin. Tai sitten ihminen vaan on luonteeltaan hajamielinen?

Ehkäpä hajamielisyys ei ole ainoa oire.

Itse en ole lainkaan hajamielinen. Olen keskittymiskyvytön tiettyihin asioihin. Huippukeskittynyt toisiin. Jotain osaan mielettömän hyvin. Jotain en yhtään. Jotkut asiat pysyvät hallussa, jotkut eivät lainkaan. 

Psykiatrille on vienyt tie nyt, kun keskittymiskyvyttömyys alkaa olla oletusarvo eikä mikään pysy hallussa. Ja kyllä. Masennus oli ensimmäinen diagnoosi, joka tuli heti ensimmäisellä käynnillä. Kilpirauhanenkin on lääkityksellä. 

Yhteiskunta kuitenkin haluaisi minut takaisin iloiseksi veronmaksajaksi, kun nyt yhteiskunta maksaa minulle kaksinkertaisesti sen summan mitä minä aiemmin maksoin sinne päin. Itsekin haluaisin elämäni takaisin. Joten tutkimukset ja lääkekokeilut jatkuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Oletko sinä kateellinen jollekin lääkkeestä?

Ihmettelen vain.

Hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet voidaan tulkita myös masennukseksi tai syy voi olla kilpirauhasen toiminnassakin. Tai sitten ihminen vaan on luonteeltaan hajamielinen?

Ehkäpä hajamielisyys ei ole ainoa oire.

Itse en ole lainkaan hajamielinen. Olen keskittymiskyvyt

Käy tarkistamassa B-vitamiini arvot. Samankaltaisia oireita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lääkitystä tein kaikkea typerää. Mua kiusattiin koulussa ja aloin itsekin kiusata. Opiskelin väärälle alalle. Ostin kalliin auton köyhänä opiskelijana. Valmistumisen jälkeen perustin hetken mielijohteesta yrityksen ilman minkäänlaista liiketoimintasuunnitelmaa ja verkostoja (huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi en voinut verkostoitua). Melkein tein konkurssin. Melkein tein samalla itsarin. Sitten siirryin palkkatöihin, ja en kestänyt siellä olemista. Joko lähdin muutaman kuukauden jälkeen itse tai sitten sain potkut. Söin ja join pahaan olooni ja koukutuin nettikasinoihin.

 

Kukaan ei huomannut mitään erikoista koska tuo on yleistä. Se on normaalia elämää.

Jos ihminen ei halustasn huolimatta pysty elämään arvojensa mukaista elämää, on kyse muustakin kuin normaalista elämästä.

Ei todellakaan. Elämä on alusta loppuun taistelua siitä että pystyisi elämään arvojensa mukaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

90-luvulla kaikilla oli helikobakteeri, joka vuosien saatossa muutti nimensä krooniseksi tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi, IBD. Ei taida olla enää montaakaan helikobakteeritapausta diagnosoitu viime vuosina.

https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/helikobakteeri/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Oletko sinä kateellinen jollekin lääkkeestä?

Ihmettelen vain.

Hajamielisyys ja keskittymisvaikeudet voidaan tulkita myös masennukseksi tai syy voi olla kilpirauhasen toiminnassakin. Tai sitten ihminen vaan on luonteeltaan hajamielinen?

Ehkäpä hajamielisyys ei ole ainoa oire.

Itse

Käy tarkistamassa B-vitamiini arvot. Samankaltaisia oireita.

Tarkastettu jo vuosia sitten. Syön joka tapauksessa päivittäin laadukas B-monivitamiini plus vielä vaihtelevasti erillisinä B1, B2, B3, B6. B12 on katsottu labrassa myös, aika vasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

90-luvulla kaikilla oli helikobakteeri, joka vuosien saatossa muutti nimensä krooniseksi tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi, IBD. Ei taida olla enää montaakaan helikobakteeritapausta diagnosoitu viime vuosina.

https://kotiliesi.fi/terveys/sairaudet-ja-oireet/helikobakteeri/

 

Ok, on näemmä sitten vielä voimassa. Mutta harvemmin kuulen kenenkään enää puhuvan tästä.

Ei todellakaan. Elämä on alusta loppuun taistelua siitä että pystyisi elämään arvojensa mukaista elämää.

Kannattaisikohan sinun mennä juttelemaan ammattilaiselle?

Muutenkin ihmisiä hoidetaan sen hetken parhaan tietämyksen mukaan. Tulevaisuuteen ei voi nähdä, menneistä on kehitetty. Olisi huolestuttavaa, jos lääketiede jumittaisi eikä eläisi mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

90-luvulla kaikilla oli helikobakteeri, joka vuosien saatossa muutti nimensä krooniseksi tulehdukselliseksi suolistosairaudeksi, IBD. Ei taida olla enää montaakaan helikobakteeritapausta diagnosoitu viime vuosina.

https://kotiliesi.fi/terveys/

Ok, on näemmä sitten vielä voimassa. Mutta harvemmin kuulen kenenkään enää puhuvan tästä.

Nyt keskitytään haavaiseen paksusuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä ohimenevä muoti-ilmiö koko adhd, tulette huomaamaan.

80 luvulla kenelläkään ei ollut laktoosi-intoleranssia, sitten 90 luvulla se oli muka yht äkkiä joka toisella, vaikka ei ole siis vuosisatoihin ollut kenelläkään, pelkkä muotivimma.

Hoooo----uttakaan ei ollut kuin yhdellä miljoonasta vielä 80 luvulla ja nyt joka kolmas, kohta joka toinen on muka joku sekasikiö-kromosomi-hirviö?

Ei varmasti ole, pelkkää hössötystä.

Ne pierutaudin sairastajat tiedettiin suvussa, vain voita sai tarjota. Ei siitä julkisesti kenelläkään huudeltu, kun kahvia juotiin mustana.

Selkeä provo. Se, ettei mitään selitystä väittämälleen kertoo siitä.

ADHD johtuu pääosin tyvitumakkeista ja 80% diagnosoirujen tyvitumakkeissa voidaan nähdä MR-kuvissa poikkeuksia.

Jos minä voisin vain päättää mitä teen ja myös oikeasti tehdä sen niin eihän elämässä olisi mitään haastetta. Opiskellaan hyvä ammatti ja otetaan hyvä työpaikka. Ehkä perustetaan yritys joka menestyy ja tuottaa miljoonia. Elämä on helppoa ja täydellistä. Työtä se vaatii mutta kun jos sen työn voi vaan tehdä milloin vain kun päättää niin kaikki olisi saavutettavissa.

Mutta oikea elämä ei toimi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet näin?

Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.

ap

Samaa mieltä. Syöpiäkään ei kannata hoitaa, kun jokainen on erilainen ja jollain vaan solut kasvaa vähän eri tavalla.

Jos yksilön näkökulmasta ajatellaan niin mitä järkeä on yrittää esimerkiksi lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen natuna kun oikeilla aineilla saa pääsykokeista paremmat pisteet vähemmällä työllä. Ja pystyy ylipäätänsä keskittymään lukemiseen mikä on jo sinäsä moni

Juu ja sitten saadaan nelivitosena kenkää töistä pitkien erikoistumisten jälkeen, kun on vedetty potilaiden Tramalit ja tropit itse naamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä voisin vain päättää mitä teen ja myös oikeasti tehdä sen niin eihän elämässä olisi mitään haastetta. Opiskellaan hyvä ammatti ja otetaan hyvä työpaikka. Ehkä perustetaan yritys joka menestyy ja tuottaa miljoonia. Elämä on helppoa ja täydellistä. Työtä se vaatii mutta kun jos sen työn voi vaan tehdä milloin vain kun päättää niin kaikki olisi saavutettavissa.

Mutta oikea elämä ei toimi niin.

Näkee, miten eri sfäärissä ollaan. 

Itse tarkoitin sitä, että voisi opiskella ja työskennellä edes vähän taitojensa tasolla eikä ole pakko alisuoriutua. Saisi syötyä muutaman kerran päivässä, jos arvostaa terveellistä ruokaa. Ei tuhlaisi rahojaan johonkin älyttömään, kun tietää, ettei sitä ole ja haluaisi elää vakaasti. 

Työtä olen tehnyt ja vaivaa nähnyt paljon enemmän kuin moni muu, on ainakin oman lääkärini arvio. Se vaiva vaan menee selviytymiseen, ei elämästä nauttimiseen tai menestymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Juu ja sitten saadaan nelivitosena kenkää töistä pitkien erikoistumisten jälkeen, kun on vedetty potilaiden Tramalit ja tropit itse naamaan.

Taloudellinen hyöty olisi joka tapauksessa merkittävä jo siinä vaiheessa jos vaihtoehtona on lyhyet pätkät matalasti palkatuissa ammateissa tai työttömyys.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.

Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.

Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.

ADHD ei vaikuta älykkyyteen. Suomalainen peruskoulu on älykkäälle lapselle äärimmäisen helppo. Päättötodisruksen k.a. voi olla 9,5 ja vaikeudet alkavat vasta kuormituksen kasvaessa joko lukiossa tai yliopistossa.