Mielestäni ADHD:ta ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten välillä on synnynnäisiä eroja keskittymiskyvyssä, mutta sitä en tiedä miten mielekästä näitä eroja on laittaa terve-sairas -janalle. Yksi siskoistani oli nuorena sellainen, että kun hän katsoi televisiota, vieressä olisi voinut laukaista kanuunan, eikä ilmeensäkään olisi värähtänyt. Käytännössä häneen sai kontaktin vain sulkemalla televisio ja odottamalla, että hän tokenee transsia muistuttavasta tilastaan. Vuosia myöhemmin hänelle diagnosoitiin jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö. Hänen kohdallaan ymmärrän hyvin, että joku psykiatri pitää diagnoosia aiheellisena. Mutta sitten on näitä viimeisimpiä tilastoja, joiden mukaan tietyillä alueilla joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, ja sitä pidän kyllä aivan selvänä persoonallisuuserojen medikalisaationa. Huomaan myös naisten (äitien ja lapsettomien naisten) asenteissa sellaista vääri

Itse ajattelen, että sisaresi on ollut hypnoosin kohteena, ts. tv on ohjelmoinut tai aivopessut häntä. Tämä häiriö on tullut hänen ulkopuoleltaan, sisaressasi ei ole ollut mitään psyykkistä vikaa, mutta hyvää psykiatria tarvitaan kertomaan tästä aivopesusta.

Samaa mieltä ADHD (ja ADD) diagnooseista, on medikalisaatiota, eikä selvitetä, mistä nuorten lisääntynyt levottomuus oikeasti johtuu, ts. yhteiskunnalliset epävakaa olothan sitä aiheuttaa.

Eivät kaikki ADHD:t ole sillä lailla levottomia kuin levottomat lapset ja nuoret. Ongelmia voi olla vaikka motivoitumisessa, aloittamisessa, päänsisäinen kaaos, ei saa hallitua ruokahuoltoa jne.

Voiko sukupuolihormonit aiheuttaa häiriöitä, jos lapsella on esim. liikaa tai liian vähän testosteronia tai estrogeeniä? Hormonithan vaikuttavat ihan kaikkeen ihmisen hyvinvointiin, mm. aivotoimintaan. KuntoPlus nimisessä lehdessä oli aikoinaan tästä artikkeli.

25 vuoden työkokemuksella erityislasten  en allekirjoita kommenttiasi. Joo, on ylidiagnosointu, osa vanhemmuuden haasteista johtuvia, mutta on todellinen joillekin. Voi olla ympäristötekijöiden vaikutusta, kasvatuksellista ja vaikkapa ei- integroituneista primitiivisistä reflekseistä johtuvaa, mutta kaikki eivät selity niilläkään.  

Vierailija kirjoitti:

Ennen lääkitystä tein kaikkea typerää. Mua kiusattiin koulussa ja aloin itsekin kiusata. Opiskelin väärälle alalle. Ostin kalliin auton köyhänä opiskelijana. Valmistumisen jälkeen perustin hetken mielijohteesta yrityksen ilman minkäänlaista liiketoimintasuunnitelmaa ja verkostoja (huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi en voinut verkostoitua). Melkein tein konkurssin. Melkein tein samalla itsarin. Sitten siirryin palkkatöihin, ja en kestänyt siellä olemista. Joko lähdin muutaman kuukauden jälkeen itse tai sitten sain potkut. Söin ja join pahaan olooni ja koukutuin nettikasinoihin.

Välillä ihmetyttää, miksi aikanaan omat vanhempani eivät nähneet touhuissani mitään ihmeellistä. Sitä pidettiin nuoruuden sekoiluna. Vaikka lähipiirissä kaikkien muiden pari-kolmikymppiset lapset elivät vakaata elämää, rakensivat taloja ja perustivat perheitä.

Vuosien saatossa sain vaikka minkälaista diagnoosia ja pilleriä. Lopulta 2

Tähän rauhalliseen ja aikaansaavaan tilaan kaikki muutkin pyrkii, myös ns. normaalit mutta se ei ole koskaan ollut minulle normaalia. Enkä oikein usko että se on muillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko syntynyt 50-luvulla?

50-luvulla? Ohis.

Tai no, 50-luvulla ei ollut ADHD, mutta jo silloin puhuttiin haaveilija Mirjameista tai villeistä lapsista, kylähulluista, tulisieluista, taiteilijasielusta jne. joita kaikkia yhdisti ADHD piirteet eli heidän aivotoiinta erosi keskiverron aivojen toiminnasta, ihan samalla tavalla, kuin jollakin voi olla korkea kolestroli tai verenpaine, vaikka eläisi miten terveellisesti. 

Jopa lasten kirjoihin ovat 50-60-luvulla päässeet sen ajan ADHD lapset eli Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu jne. 

Kävin kansakoulua 50-luvulla ja jo siloin luokalla oli 3 ADHD oppilasta, jotka saivat myöhemmin ADHD diagnoosin. Eikä se ole sairaus, vaan liittyy tietyntyyppiseen aivojen toimintaan, ihan samalla tavalla, kuin kaikki eivät ole oikeakätisiä, eikä kaikki ole musikaalisia. 

Monessa suvussa on menneisyydessä ollut joku "musta lammas", joka on ollut etenkin nuorena muita levottomampi ja aiheuttanut muita enemmän huolta omaisilleen. Ehkä syy on voinut olla ADHD silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko syntynyt 50-luvulla?

50-luvulla? Ohis.

Tai no, 50-luvulla ei ollut ADHD, mutta jo silloin puhuttiin haaveilija Mirjameista tai villeistä lapsista, kylähulluista, tulisieluista, taiteilijasielusta jne. joita kaikkia yhdisti ADHD piirteet eli heidän aivotoiinta erosi keskiverron aivojen toiminnasta, ihan samalla tavalla, kuin jollakin voi olla korkea kolestroli tai verenpaine, vaikka eläisi miten terveellisesti. 

Jopa lasten kirjoihin ovat 50-60-luvulla päässeet sen ajan ADHD lapset eli Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu jne. 

Kävin kansakoulua 50-luvulla ja jo siloin luokalla oli 3 ADHD oppilasta, jotka saivat myöhemmin ADHD diagnoosin. Eikä se ole sairaus, vaan liittyy tietyntyyppiseen aivojen toimintaan, ihan samalla tavalla, kuin kaikki eivät ole oikeakätisiä, eikä kaikki ole musikaalisia. 

Ai niin Eemeli ja Peppi. Eikö ne ole ihan satuolentoja jotka kirjailija on itse keksinyt. Kuinka satuolennoilla on ADHD? Olisko kirjailijalla ollut hemmetin hauska mielikuvitus? Pitäisikö lääkitä kunnolla nuo jotka eivät ole oikeakätisiä ja erittäinkin ne, jotka eivät ole musikaalisia? Joo, kaikille ADHD lääkettä pussikaupalla jotka vähänkin eroavat harmaasta massasta. 

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki ADHD:t ole sillä lailla levottomia kuin levottomat lapset ja nuoret. Ongelmia voi olla vaikka motivoitumisessa, aloittamisessa, päänsisäinen kaaos, ei saa hallitua ruokahuoltoa jne.

Tämä on oikea ongelma johon pitäis löytää ratkaisu. Minun nuoruudessa ei ADHD:sta puhuttu mitään ja sitten kun alettiin puhumaan niin painotettiin tuota levottomuutta.

Ihan vasta viime vuosina olen saanut tietää ettei kaikilla ole levottomuutta. Ja se tieto ei ole tullut virallisilta tahoilta, niiltä joiden tehtävä on valistaa ja opettaa, vaan internetin ja tiedonvälityksen vapautumisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko sukupuolihormonit aiheuttaa häiriöitä, jos lapsella on esim. liikaa tai liian vähän testosteronia tai estrogeeniä? Hormonithan vaikuttavat ihan kaikkeen ihmisen hyvinvointiin, mm. aivotoimintaan. KuntoPlus nimisessä lehdessä oli aikoinaan tästä artikkeli.

Niin. Sehän ei tietenkään voi olla syynä, että dopamiinia on liian vähän. Jännä, että sukupuolihormonien häiriöllä tila olisi samankaltainen sekä miehillä että naisilla.

Mulla on ADHD-diagnoosi, ja tavallaan ajattelen samoin. Että tämä minun ominaisuus ei olisi varsinaisesti perinteisessä maailmassa mikään ongelma tai vika, joka vaatii hoitoa. Silloin kun löytyi monenlaisiakin rooleja, joissa ei tarvinnut syväkeskittyä, kaikkien ei tarvinnut olla "lukuihmisiä". Psykologi Liisa Keltinkangas-Järvinen on siitä puhunut, että ADHD on ollut metsästäjä-keräilijöiden yhteiskunnissa hyödyllinen ominaisuus, ja myös maatalousyhteiskunnista löytyi hyvin rooleja vähän levottomammille tapauksillekin. Ja että esim. tutkimusmatkailijoista todennäköisesti monet on ADHD:itä, että ominaisuus on ollut hyvin tarpeellinen historiassa. Nyt vaan kun kaikkien olisi pakko istua pitkät vuodet kouluissa ja työkseenkin usein tehdä jotain keskittymistä vaativaa, niin osan ihmisistä perimistä ominaisuuksista onkin tullut ongelma.

Itse en enää nykyisin käytä lääkkeitä enkä yritä tunkea itseäni neurotyypillisten muottiin väkisin. Olen vaihtanut asiantuntijatyöstä suorittavaan työhön, joka sopii luontaisille ominaisuuksilleni paremmin. Tienaan vähemmän, mutta olen onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelet näin?

Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.

ap

Eihän se mikään sairaus olekaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Oletko sinä kateellinen jollekin lääkkeestä?

Ruorissa jo buumi, että lasten ja nuorten ADHD DG haetaan purkua, on tajuttu, että tämä kirjainyhdistelmä saattaa vaikuttaa mm ammatinvalintansa / työpaikan saantiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Ei se lääke mitään älyä tuo. Jos on ihan tavallista keskittymisvaikeutta, sitten etsii siihen parannusta. Jos kyse ei ole ADHD:sta, ei se lääke mitään auta. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen lääkitystä tein kaikkea typerää. Mua kiusattiin koulussa ja aloin itsekin kiusata. Opiskelin väärälle alalle. Ostin kalliin auton köyhänä opiskelijana. Valmistumisen jälkeen perustin hetken mielijohteesta yrityksen ilman minkäänlaista liiketoimintasuunnitelmaa ja verkostoja (huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi en voinut verkostoitua). Melkein tein konkurssin. Melkein tein samalla itsarin. Sitten siirryin palkkatöihin, ja en kestänyt siellä olemista. Joko lähdin muutaman kuukauden jälkeen itse tai sitten sain potkut. Söin ja join pahaan olooni ja koukutuin nettikasinoihin.

 

Kukaan ei huomannut mitään erikoista koska tuo on yleistä. Se on normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

ADHD:n oikea nimi on laiskuus joka kitketään pois työllä ja kurilla. 

Laiskuus? ADHD on myös voimavara ja luovuuden ja mielikuvituksen lähde, eikä ole sattumaa, että Sibelius muistetaan maailmalla yli 100v myöhemmin tai Matti Nykänem on edelleen maailman paras mäkihyppääjä tai Kirsti Manninen edelleen tuottavin tv-käsikirjoittaja ja kirjailija ja heitä kaikkia yhdistää ADHD, koska he pystyvt aivotoiminnan ansiosta äärettömiin suorituksiin, jossa tarvitaan harjoittelua ja luovuutta ja monessa maassa esim. Ruotsissa lääkärit pitävät ADHD voimavarana esim. luovuudessa. 

https://yle.fi/a/3-10437254

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeitä on syötävä jotta aivosumu katoaa. Muuten olen siinä samaa mieltä, että elämänhallintaa voi ihan harjoittelemalla harjoitella.

Entä jos lääkkeillä pärjää paremmin kun he, joilla ei ole mitään diagnoosia? On vain ihan tavallista hajamielisyyttä ja tavallisia keskittymisvaikeuksia haittaamassa arkea?

Ei se lääke mitään älyä tuo. Jos on ihan tavallista keskittymisvaikeutta, sitten etsii siihen parannusta. Jos kyse ei ole ADHD:sta, ei se lääke mitään auta. 

 

Todellakin auttaa. Itse olin jossain vaiheessa elämääni työnarkomaani, ja unettomien ylityöryynäämisjaksojen aikana juurikin laittomasti hankitut ADHD-lääkkeet sai keskittymään täydellisesti, vaikka oli viikkojen univaje yms. keskittymistä heikentäviä tekijöitä takana. Monet muutkin sairaat puurtajat siellä startup-firmassa käytti noita lääkkeitä ihan tehostaakseen luonnollista keskittymiskykyään. Esim. jos normaalisti koodailen, välillä tulee muita ajatuksia mieleen ja joskus mieli eksyykin hetkeksi niitä miettimään. Ei mulla ole mitiään varsinaista keskittymisongelmaa, joten ei näitä tule niin paljon että työ siitä vakavasti häiriintyisi. Mutta on se lääkkeellä tuleva veitsenterävä keskittymiskyky jotain muuta. Ajatus ei katkea koskaan edes 12 tunnin työputken aikana, hyvä kun muistaa vettä juoda välillä.

oli omiten oli, niin on täysin edesvastuutonta lääkitä lapsia ilman kattavia tutkimuksia. Ja eikä eka pitäisi lääkitä perheen aikuiset joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lääkitystä tein kaikkea typerää. Mua kiusattiin koulussa ja aloin itsekin kiusata. Opiskelin väärälle alalle. Ostin kalliin auton köyhänä opiskelijana. Valmistumisen jälkeen perustin hetken mielijohteesta yrityksen ilman minkäänlaista liiketoimintasuunnitelmaa ja verkostoja (huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi en voinut verkostoitua). Melkein tein konkurssin. Melkein tein samalla itsarin. Sitten siirryin palkkatöihin, ja en kestänyt siellä olemista. Joko lähdin muutaman kuukauden jälkeen itse tai sitten sain potkut. Söin ja join pahaan olooni ja koukutuin nettikasinoihin.

 

Kukaan ei huomannut mitään erikoista koska tuo on yleistä. Se on normaalia elämää.

Niinpä, varsinkin nuorilla. Itsekin olin ihan samanlainen impulsiivinen koheltaja. Vasta lähempänä 40 ikävuotta opin harkitsevaisemmaksi. Ei ole ADHD:ta.

Kyllä on olemassa, koska sen aiheuttava geenimuunnos on löydetty ja paikannettu.

Tosin diagnoosia ei varmenneta geenitestillä vaan se perustuu käytöksessä havaittuihin poikkeavuuksiin, joista tulee riittävän monen täyttyä.

Tässä kansantajuinen versio tutkimustuloksesta:

https://www.nih.gov/news-events/nih-research-matters/common-genetic-fac…