Lue keskustelun säännöt.
Mielestäni ADHD:ta ei ole olemassa.
Kommentit (214)
Mun mielestä ap ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus facen adhd-ryhmää lukemassa, ja missään ei ole ollut niin ylimielisiä kilahtelijoita. Siellä oikein porukalla voimaannuttiin todeten, että kaikki muut ovat perseestä ja tämä meidän sekoilu oikein supervoima. Ja ihan tyhmää on, että meidän pitää yrittää sopeutua yhteiskuntaan, kun muut voisivat sopeutua meidän tyyliin.
Normot ovat tylsiä...
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten välillä on synnynnäisiä eroja keskittymiskyvyssä, mutta sitä en tiedä miten mielekästä näitä eroja on laittaa terve-sairas -janalle. Yksi siskoistani oli nuorena sellainen, että kun hän katsoi televisiota, vieressä olisi voinut laukaista kanuunan, eikä ilmeensäkään olisi värähtänyt. Käytännössä häneen sai kontaktin vain sulkemalla televisio ja odottamalla, että hän tokenee transsia muistuttavasta tilastaan. Vuosia myöhemmin hänelle diagnosoitiin jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö. Hänen kohdallaan ymmärrän hyvin, että joku psykiatri pitää diagnoosia aiheellisena. Mutta sitten on näitä viimeisimpiä tilastoja, joiden mukaan tietyillä alueilla joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, ja sitä pidän kyllä aivan selvänä persoonallisuuserojen medikalisaationa. Huomaan myös naisten (äitien ja lapsettomien naisten) asenteissa sellaista vääristymää, että hirveän herkästi tartutaan diagnoo
Itse ajattelen, että sisaresi on ollut hypnoosin kohteena, ts. tv on ohjelmoinut tai aivopessut häntä. Tämä häiriö on tullut hänen ulkopuoleltaan, sisaressasi ei ole ollut mitään psyykkistä vikaa, mutta hyvää psykiatria tarvitaan kertomaan tästä aivopesusta.
Samaa mieltä ADHD (ja ADD) diagnooseista, on medikalisaatiota, eikä selvitetä, mistä nuorten lisääntynyt levottomuus oikeasti johtuu, ts. yhteiskunnalliset epävakaa olothan sitä aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Samaa mieltä. Syöpiäkään ei kannata hoitaa, kun jokainen on erilainen ja jollain vaan solut kasvaa vähän eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD:n oikea nimi on laiskuus joka kitketään pois työllä ja kurilla.
Provo
Mielestäsi kaikki on provoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD lapsilla /nuorilla on kaikilla jokin kotiolo/ kasvatus/ häiriö.
KAIKILLA.
Se on faktaa. Se mitä "jotain" on , sehän on yksilöllistä ja perhe keskeinen asia.
Vaikka perheessä olisi täysin tavallisia lapsia ja yksi ADHD, tämä ADHD lapsi on vaan herkemmin ottanut vaikutteita ympäristöstään .
Kasvatus voi olla ( nykyään onkin) , liian sallivaa, ei jakseta pitää kiinni kodin säännöistä, eikä vanhemmat edes uskalla rikkomuksesta rangaista ( ei tietenkään fyysisesti) mitenkään temppuilevaa lastaan.
Loppupeleissä vanhemmat pelkäävät rangaista yhtään mistään lapsiaan. Vaikka lapsi olisi käyttäytynyt todella huonosti .
Lapset ovat vanhempiensa peilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet näin?
Ihmiset ovat erilaisia. Hieman erilaista vilkkautta tai aivotoimintaa ei voi heti luokitella sairaudeksi ja laittaa pillereitä käteen. Ensin pitäisi korjata elämäntavat ja tehdä keskittymiskyvyn omahoitoa. Pointtini on se, että jokainen on erilainen, eivätkä ns. normaalista poikkeavat ole sairaita.
ap
Samaa mieltä. Syöpiäkään ei kannata hoitaa, kun jokainen on erilainen ja jollain vaan solut kasvaa vähän eri tavalla.
Jos yksilön näkökulmasta ajatellaan niin mitä järkeä on yrittää esimerkiksi lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen natuna kun oikeilla aineilla saa pääsykokeista paremmat pisteet vähemmällä työllä. Ja pystyy ylipäätänsä keskittymään lukemiseen mikä on jo sinäsä monille haastavaa nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
Lievä oireisto/oirekirjo on eri asia, kuin vakavat puutteet elämän -ja ajanhallinnassa, ympäristön hahmotuksessa, impulssikontrollissa, addiktioissa, syömishäiriöissä, unirytmissä jne jne jne.
Puhumattakaan liitännäisoireista: mielialahäiriöt, dissosiaatio, oppimisvaikeudet.
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten välillä on synnynnäisiä eroja keskittymiskyvyssä, mutta sitä en tiedä miten mielekästä näitä eroja on laittaa terve-sairas -janalle. Yksi siskoistani oli nuorena sellainen, että kun hän katsoi televisiota, vieressä olisi voinut laukaista kanuunan, eikä ilmeensäkään olisi värähtänyt. Käytännössä häneen sai kontaktin vain sulkemalla televisio ja odottamalla, että hän tokenee transsia muistuttavasta tilastaan. Vuosia myöhemmin hänelle diagnosoitiin jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö. Hänen kohdallaan ymmärrän hyvin, että joku psykiatri pitää diagnoosia aiheellisena. Mutta sitten on näitä viimeisimpiä tilastoja, joiden mukaan tietyillä alueilla joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, ja sitä pidän kyllä aivan selvänä persoonallisuuserojen medikalisaationa. Huomaan myös naisten (äitien ja lapsettomien naisten) asenteissa sellaista vääristymää, että hirveän herkästi tartutaan diagnoo
Komppaan. Ja mikä tahansa diagnoosi saa lääkärit alhaisella kynnyksellä määräämään lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin joskus facen adhd-ryhmää lukemassa, ja missään ei ole ollut niin ylimielisiä kilahtelijoita. Siellä oikein porukalla voimaannuttiin todeten, että kaikki muut ovat perseestä ja tämä meidän sekoilu oikein supervoima. Ja ihan tyhmää on, että meidän pitää yrittää sopeutua yhteiskuntaan, kun muut voisivat sopeutua meidän tyyliin.
Normot ovat tylsiä...
Koska emme roiku verhoissa ja huutele hävyttömiä.
Vierailija kirjoitti:
ADHD lapsilla /nuorilla on kaikilla jokin kotiolo/ kasvatus/ häiriö.
KAIKILLA.
Se on faktaa. Se mitä "jotain" on , sehän on yksilöllistä ja perhe keskeinen asia.
Vaikka perheessä olisi täysin tavallisia lapsia ja yksi ADHD, tämä ADHD lapsi on vaan herkemmin ottanut vaikutteita ympäristöstään .
Kasvatus voi olla ( nykyään onkin) , liian sallivaa, ei jakseta pitää kiinni kodin säännöistä, eikä vanhemmat edes uskalla rikkomuksesta rangaista ( ei tietenkään fyysisesti) mitenkään temppuilevaa lastaan.
Loppupeleissä vanhemmat pelkäävät rangaista yhtään mistään lapsiaan. Vaikka lapsi olisi käyttäytynyt todella huonosti .
Lapset ovat vanhempiensa peilejä.
Ihan uskomatonta puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
No, siinä vaiheessa, kun se keskittymiskykysi hajoaa käsiin, voi laulu muuttua. Niin käy yleensä muutamien burn outien jälkeen keski-iässä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko syntynyt 50-luvulla?
50-luvulla? Ohis.
Tai no, 50-luvulla ei ollut ADHD, mutta jo silloin puhuttiin haaveilija Mirjameista tai villeistä lapsista, kylähulluista, tulisieluista, taiteilijasielusta jne. joita kaikkia yhdisti ADHD piirteet eli heidän aivotoiinta erosi keskiverron aivojen toiminnasta, ihan samalla tavalla, kuin jollakin voi olla korkea kolestroli tai verenpaine, vaikka eläisi miten terveellisesti.
Jopa lasten kirjoihin ovat 50-60-luvulla päässeet sen ajan ADHD lapset eli Vaahteramäen Eemeli, Peppi Pitkätossu jne.
Kävin kansakoulua 50-luvulla ja jo siloin luokalla oli 3 ADHD oppilasta, jotka saivat myöhemmin ADHD diagnoosin. Eikä se ole sairaus, vaan liittyy tietyntyyppiseen aivojen toimintaan, ihan samalla tavalla, kuin kaikki eivät ole oikeakätisiä, eikä kaikki ole musikaalisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidän hyvin todennäköisenä, että ihmisten välillä on synnynnäisiä eroja keskittymiskyvyssä, mutta sitä en tiedä miten mielekästä näitä eroja on laittaa terve-sairas -janalle. Yksi siskoistani oli nuorena sellainen, että kun hän katsoi televisiota, vieressä olisi voinut laukaista kanuunan, eikä ilmeensäkään olisi värähtänyt. Käytännössä häneen sai kontaktin vain sulkemalla televisio ja odottamalla, että hän tokenee transsia muistuttavasta tilastaan. Vuosia myöhemmin hänelle diagnosoitiin jonkinlainen tarkkaavaisuushäiriö. Hänen kohdallaan ymmärrän hyvin, että joku psykiatri pitää diagnoosia aiheellisena. Mutta sitten on näitä viimeisimpiä tilastoja, joiden mukaan tietyillä alueilla joka viidennellä pojalla on ADHD-diagnoosi, ja sitä pidän kyllä aivan selvänä persoonallisuuserojen medikalisaationa. Huomaan myös naisten (äitien ja lapsettomien naisten) asenteissa sellaista vääri
Tunnen ihmisiä, jotka eivät saa edes diagnoosia, jonka näkee vaikka otsallaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihanan wokea kun voi sanoa että tuo on sairas eikä sille itse mitään voi.
Mien oon nepsy ja adhd ja herkkä ihminen. Ei voi mitään muuta kuin istua kotona ruudun ääressä ja syödä pillereitä. Ei vaan voi. Yhteiskunnan vika kun tukia ei tule tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
Yli- ja virhedignosointia tapahtuu.
Tyttärestäni yritettiin lukiossa leipoa ADHD ja psykologin suosituksesta lääkäri kirjoitti Ritalin- reseptin.
Lääke sai tyttäreni voimaan huonommin, psykologi halusi kokeilla voimakkaampaa stimulanttia, josta tytär kieltäytyi.
Suoraan sanottuna tyttäressäni on autistisia piirteitä ja lähisuvussa on pari vakavasti autistista, joten ADHD oli takuulla vikadiagnoosi. Hän ei halunnut nepsy-kartoitukseen peläten virallisten diagnoosien leimaavuutta.
Koulupsykologin tutkimuksista oli sikäli hyötyä, että tuli ilmi heikkoudet ja vahvuudet ja tyttäreni löysi itselleen sopivat opiskelimenetelmät ja hänen oppimistuloksensa paranivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
No, siinä vaiheessa, kun se keskittymiskykysi hajoaa käsiin, voi laulu muuttua. Niin käy yleensä muutamien burn outien jälkeen keski-iässä.
En sanonut että itselläni olisi hyvä keskittymiskyky. Sen takia en pidä ideasta että minunkin pitää alkaa napsimaan pillereitä pysyäkseni vauhdissa. Vastustan sitä periaatteellisista syistä.
Ennen lääkitystä tein kaikkea typerää. Mua kiusattiin koulussa ja aloin itsekin kiusata. Opiskelin väärälle alalle. Ostin kalliin auton köyhänä opiskelijana. Valmistumisen jälkeen perustin hetken mielijohteesta yrityksen ilman minkäänlaista liiketoimintasuunnitelmaa ja verkostoja (huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi en voinut verkostoitua). Melkein tein konkurssin. Melkein tein samalla itsarin. Sitten siirryin palkkatöihin, ja en kestänyt siellä olemista. Joko lähdin muutaman kuukauden jälkeen itse tai sitten sain potkut. Söin ja join pahaan olooni ja koukutuin nettikasinoihin.
Välillä ihmetyttää, miksi aikanaan omat vanhempani eivät nähneet touhuissani mitään ihmeellistä. Sitä pidettiin nuoruuden sekoiluna. Vaikka lähipiirissä kaikkien muiden pari-kolmikymppiset lapset elivät vakaata elämää, rakensivat taloja ja perustivat perheitä.
Vuosien saatossa sain vaikka minkälaista diagnoosia ja pilleriä. Lopulta 2 vuotta sitten diagnoosiksi tuli ADHD ja Asperger. Ja elämäni muuttui stimulanttien myötä. En ole koskaan eläessäni ollut näin rauhallinen, mutta samalla aikaansaava.
Olen nyt unelmieni työssä, joskin määräaikaisessa 1,5 vuoden työsuhteessa joka loppuu huhtikuussa. En tiennyt, että töiden tekeminen ja työkavereiden kanssa oleminen voi olla näin kivaa. En enää sähellä ja uuvu samalla tavalla kuin aiemmin. Uuden yrityksen perustaminen on myös käynyt mielessä, mutta senkin kanssa etenen hyvin hitaasti. Ensimmäiset asiakkaat olisi jo tyrkyllä: nykyinen työpaikka ja eräs heidän yhteistyökumppaninsa. Yrittäjyys sopisi mulle sen vuoksi, että voisin paremmin suunnitella arkeani. Kotitöistä erityisesti siivoaminen uuvuttaa, haluaisin tehdä nelipäiväistä työviikkoa ja viidennen niistä käyttäisin asuntoni siivoamiseen ja/tai paperitöihin. Palkkatyö taipuu tällaiseen järjestelyyn huonosti, mikä suoraan sanottuna v-tuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on mielenkiintoista mihin se raja vedetään.
Minulla on aina ollut ADD oireisiin viittaavaa. Olen kumminkin selviytynyt koulusta minimaalisella panostuksella tyydyttävin arvosanoin ja tehnyt tietotyötä oireista huolimatta.
Hyvä keskittymiskyky antaa valtavaa etua työelämässä ja se on vaatimus myös moniin henkilökohtaisiin tavotteisiin. Siten vähän karsastankin että reseptillä doupataan. Tuntuu huijaamiselta.
No, siinä vaiheessa, kun se keskittymiskykysi hajoaa käsiin, voi laulu muuttua. Niin käy yleensä muutamien burn outien jälkeen keski-iässä.
En sanonut että itselläni olisi hyvä keskittymiskyky. Sen takia en pidä ideasta että minunkin pitää alkaa napsimaan pillereitä pysyäkseni vauhdissa. Vastustan sitä periaatteellisista syistä.
Ei varmasti olekaan, kun et hahmottanut, etten sanonut sinulla olevan hyvä keskittymiskyky vaan että kun tuo ADD:ksi epäilemäsi keskittymiskyky hajoaa käsiin, olet pulassa.
Periaatteessa samasta asiasta kyse.