Jos oletetaan että teiniraskaus on huono juttu ja vammaisuusriski kasvaa +35 jälkeen, ikkuna lasten saantiin on surullisen pieni

Minusta on aina ollut selvää, että kakskymppisenä on paras aika saada lapsia, siis juuri biologian kannalta. Mutta silti kolmekymppisenäkin suurimmalle osalle on helppoa tulla raskaaksi. Ap:n tilanne on kyllä odottamaton ja harmittava poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

En koe jääneeni mistään paitsi vaikka olen saanut lapset 25v molemmin puolin. Parisuhdeaikaakin on riittänyt koska lapsilla oli liuta nuoria isovanhempia sekä ihan tekeviä, reippaita alle 70v isoisovanhempia, näistä toki edelleen suurin osa elossa. Itsekin sitä oli ihan hitokseen jaksavampi kuin nyt yli 40-vuotiaana. Parisuhde vakaa jo yli 25 vuotta.

Hienoa sinulle, mutta toivottavasti et ajattele noiden asioiden olevan päätettävissä. Itse en muista mitään kolmesta isovanhemmastani. Neljäs oli väsynyt ja kyyninen eikä koskaan hoitanut minua. Oma äitini sairastui vakavasti ja oli kuollut esikoiseni syntyessä. Kumppanini tapasin 30-vuotiaana. Sain silti kolme lasta, monen mielestä liian vanhana. He ovat elämäni valo, yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Ennen muinoin lapsia saatiin vielä reilusti yli 40v koska munasoluja oli vielä reilusti jäljellä. Kun oltiin raskaana vähän väliä niin munasoluja ei valu hukkaan joka kuukausi. Tunnen useita vielä yli 40v lapsia tehneitä, mutta heillä on jo useita lapsia ennestään, ovt aloittaneet nuorena. Paljon enemmän tunnen niitä jotka aloittavat myöhään sen ensimmäisen tekemisen ja jäävät ilman tai käyvät läpi hoidot ennen kuin saadaan aikaan lapsi.

Vierailija kirjoitti:

3/3 jatkaa...

Jos lapset saataisiin nuorina niin nainen voisi luonnollisesti olla apuna ja tukena lastenlasten maailmassa vaikka millä tavoilla... eikä se yhtään tarkoita että hän toimii vain jonain ilmaisena 'lastenlikkana'... tehtävä on paljon laajempi! Isoäiti ja mummo voivat olla siirtämässä lapsenlapsiin koko sen kulttuurin jossa itsekin on kasvanut ja näin tulee jatkuvuutta ihmisyhteisöön ja tiivis yhteenkuuluvuus ja turva. Olen itse kasvanut sellaisessa suurperheessä jonka kaltaisia ei taida enää olla missään ja olen sitä mieltä että nuorten isovanhempien rooli on erittäin tärkeä. Omat nuoret vahemmat lentäkööt ja hömpätkööt mutta isovanhemmat ovat siellä taustalla ja pysyvät!

 

Jos saa lapset liian nuorena, isovanhemmilla ei ehkä ole aikaa auttaa yhtään. Sain ekan lapsen 34v ja isovanhemmat oli koko ajan töissä eikä ehtineet yhtään auttaa. Toisen sain 41 v ja äitini jäi sitä vahtiakseen eläkkeelle ja hänestä on ollut apua. Miehen vanhemmat oli teinivanhempia ja jää eläkkeelle lasten ollessa niin isoja että vahtivat itse itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin lapsia saatiin vielä reilusti yli 40v koska munasoluja oli vielä reilusti jäljellä. Kun oltiin raskaana vähän väliä niin munasoluja ei valu hukkaan joka kuukausi. Tunnen useita vielä yli 40v lapsia tehneitä, mutta heillä on jo useita lapsia ennestään, ovt aloittaneet nuorena. Paljon enemmän tunnen niitä jotka aloittavat myöhään sen ensimmäisen tekemisen ja jäävät ilman tai käyvät läpi hoidot ennen kuin saadaan aikaan lapsi.

Tyttövauvalla on syntyessään miljoona munasolua, joten kyllä siinä saa muutamat kuukautiset tulla ennen kuin ne kesken loppuvat. Lisääntymiskyky loppuu munasolujen kromosomivirheiden ja niitä kypsyttävän hormonitoiminnan loppumisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe jääneeni mistään paitsi vaikka olen saanut lapset 25v molemmin puolin. Parisuhdeaikaakin on riittänyt koska lapsilla oli liuta nuoria isovanhempia sekä ihan tekeviä, reippaita alle 70v isoisovanhempia, näistä toki edelleen suurin osa elossa. Itsekin sitä oli ihan hitokseen jaksavampi kuin nyt yli 40-vuotiaana. Parisuhde vakaa jo yli 25 vuotta.

Hienoa sinulle, mutta toivottavasti et ajattele noiden asioiden olevan päätettävissä. Itse en muista mitään kolmesta isovanhemmastani. Neljäs oli väsynyt ja kyyninen eikä koskaan hoitanut minua. Oma äitini sairastui vakavasti ja oli kuollut esikoiseni syntyessä. Kumppanini tapasin 30-vuotiaana. Sain silti kolme lasta, monen mielestä liian vanhana. He ovat elämäni valo, yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Ei tietenkään kaikilla ole sama tilanne, jokainen elää tilanteensa mukaan. Itse olen kasvanut suvussa missä lapsia tehty nuorena ja isovanhemmat ja isoisovanhemmat, kuin myös tädit, sedät, isötädit, isosedät, serkut ym ovat läsnä. Siksi se oli luonnollinen valinta ja meille tietysti se paras valinta. Tilanne olisi hyvin erilainen jos meillä nyt olisi vauva ja taapero.

Luonto ei kuuntele yhteiskuntaa, koulutusta, työmarkkinoita, halua elää ja kokea jne. vaan sanoo että lapset tulee tehdä tässä ja tässä iässä jos niitä haluat tai ole sitten ilman tai valmistaudu ongelmiin.

Tanskalaistutkimuksessa nopeiten tulivat raskaaksi 32-vuotiaat naiset. Syynä osittaain varmaan motivaatio ja tieto, ei ainoastaan biologia. 

Teiniäideillä on myös lisääntynyt vammaisten lasten todennäköisyys eli vammaisuusriski on suurempi sekä lisääntymisiän alku- että loppuvaiheessa.

Itse olen tullut raskaaksi kertalaakista niin 32-, 34- kuin 35-vuotiaanakin. Oletan, että halutessani olisin tullut helposti raskaaksi myös monta vuotta 35 ikävuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe jääneeni mistään paitsi vaikka olen saanut lapset 25v molemmin puolin. Parisuhdeaikaakin on riittänyt koska lapsilla oli liuta nuoria isovanhempia sekä ihan tekeviä, reippaita alle 70v isoisovanhempia, näistä toki edelleen suurin osa elossa. Itsekin sitä oli ihan hitokseen jaksavampi kuin nyt yli 40-vuotiaana. Parisuhde vakaa jo yli 25 vuotta.

Hienoa sinulle, mutta toivottavasti et ajattele noiden asioiden olevan päätettävissä. Itse en muista mitään kolmesta isovanhemmastani. Neljäs oli väsynyt ja kyyninen eikä koskaan hoitanut minua. Oma äitini sairastui vakavasti ja oli kuollut esikoiseni syntyessä. Kumppanini tapasin 30-vuotiaana. Sain silti kolme lasta, monen mielestä liian vanhana. He ovat elämäni valo, yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Ei tietenkään kaikilla ole sama tilanne, jokainen elää tilanteensa mukaan. Itse olen kasvanut suvussa missä lapsia tehty nuorena ja isovanhemmat ja isoisovanhemmat, kuin myös tädit, sedät, isötädit, isosedät, serkut ym ovat läsnä. Siksi se oli luonnollinen valinta ja meille tietysti se paras valinta. Tilanne olisi hyvin erilainen jos meillä nyt olisi vauva ja taapero.

Ihmisillä on paljon tiedostamattomia taustaolettamuksia. Tuo sinunkin sukuidyllisi vaatii, että suku joko elää maalla ja lasten ammatti jo etukäteen lukkoon lyöty, tai sitten niin isossa kaupungissa, että sieltä ei tarvitse lähteä minnekään. Minä ja minun mieheni synnyimme molemmat kuoleville paikkakunnille, ja pelkästään yliopistoon lähtö vaati monen tunnin ajomatkan päähän muuttamisen. Itä- Suomesta lähdettiin takavuosina Ruotsiin. Siinä ei paljon voi hurskastella isovanhempien tärkeydellä, jos on ollut pakko muuttaa eri maahan kauas suvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin lapsia saatiin vielä reilusti yli 40v koska munasoluja oli vielä reilusti jäljellä. Kun oltiin raskaana vähän väliä niin munasoluja ei valu hukkaan joka kuukausi. Tunnen useita vielä yli 40v lapsia tehneitä, mutta heillä on jo useita lapsia ennestään, ovt aloittaneet nuorena. Paljon enemmän tunnen niitä jotka aloittavat myöhään sen ensimmäisen tekemisen ja jäävät ilman tai käyvät läpi hoidot ennen kuin saadaan aikaan lapsi.

Tyttövauvalla on syntyessään miljoona munasolua, joten kyllä siinä saa muutamat kuukautiset tulla ennen kuin ne kesken loppuvat. Lisääntymiskyky loppuu munasolujen kromosomivirheiden ja niitä kypsyttävän hormonitoiminnan loppumisen myötä.

Kun ne kromosomit ovat munasoluissa muotoutuneet jo silloin, kun nainen on itse ollut kohdussa, ei niitä myöhemmin voi munasolujen kromosomeihin ilmestyä. Miehen siittiöihin niitä toki tulee ikääntyessä yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe jääneeni mistään paitsi vaikka olen saanut lapset 25v molemmin puolin. Parisuhdeaikaakin on riittänyt koska lapsilla oli liuta nuoria isovanhempia sekä ihan tekeviä, reippaita alle 70v isoisovanhempia, näistä toki edelleen suurin osa elossa. Itsekin sitä oli ihan hitokseen jaksavampi kuin nyt yli 40-vuotiaana. Parisuhde vakaa jo yli 25 vuotta.

Hienoa sinulle, mutta toivottavasti et ajattele noiden asioiden olevan päätettävissä. Itse en muista mitään kolmesta isovanhemmastani. Neljäs oli väsynyt ja kyyninen eikä koskaan hoitanut minua. Oma äitini sairastui vakavasti ja oli kuollut esikoiseni syntyessä. Kumppanini tapasin 30-vuotiaana. Sain silti kolme lasta, monen mielestä liian vanhana. He ovat elämäni valo, yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Ei tietenkään kaikilla ole sama tilanne, jokainen elää tilanteensa mukaan. Itse olen kasvanut suvussa missä lapsia tehty nuorena ja isovanhemmat ja isoisovanhemmat, kuin myös tädit, sedät, isötädit, isosedät, serkut ym ovat läsnä. Siksi se oli luonnollinen valinta ja meille tietysti se paras valinta. Tilanne olisi hyvin erilainen jos meillä nyt olisi vauva ja taapero.

Jos minulla olisi tuollaiset tukiverkot, olisin ehdottomasti halunnut pari lasta parikymppisenä ja pari lasta nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin lapsia saatiin vielä reilusti yli 40v koska munasoluja oli vielä reilusti jäljellä. Kun oltiin raskaana vähän väliä niin munasoluja ei valu hukkaan joka kuukausi. Tunnen useita vielä yli 40v lapsia tehneitä, mutta heillä on jo useita lapsia ennestään, ovt aloittaneet nuorena. Paljon enemmän tunnen niitä jotka aloittavat myöhään sen ensimmäisen tekemisen ja jäävät ilman tai käyvät läpi hoidot ennen kuin saadaan aikaan lapsi.

Tyttövauvalla on syntyessään miljoona munasolua, joten kyllä siinä saa muutamat kuukautiset tulla ennen kuin ne kesken loppuvat. Lisääntymiskyky loppuu munasolujen kromosomivirheiden ja niitä kypsyttävän hormonitoiminnan loppumisen myötä.

Kun ne kromosomit ovat munasoluissa muotoutuneet jo silloin, kun nainen on itse ollut kohdussa, ei niitä myöhemmin voi munasolujen kromosomeihin ilmestyä. Miehen siittiöihin niitä toki tulee ikääntyessä yhä enemmän.

No mitenkäs ihminen ylipäätään voi vanheta tai sairastua syöpään, jos kromosomit pysyvät ikuisesti samanlaisina? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin lapsia saatiin vielä reilusti yli 40v koska munasoluja oli vielä reilusti jäljellä. Kun oltiin raskaana vähän väliä niin munasoluja ei valu hukkaan joka kuukausi. Tunnen useita vielä yli 40v lapsia tehneitä, mutta heillä on jo useita lapsia ennestään, ovt aloittaneet nuorena. Paljon enemmän tunnen niitä jotka aloittavat myöhään sen ensimmäisen tekemisen ja jäävät ilman tai käyvät läpi hoidot ennen kuin saadaan aikaan lapsi.

Tyttövauvalla on syntyessään miljoona munasolua, joten kyllä siinä saa muutamat kuukautiset tulla ennen kuin ne kesken loppuvat. Lisääntymiskyky loppuu munasolujen kromosomivirheiden ja niitä kypsyttävän hormonitoiminnan loppumisen myötä.

Kun ne kromosomit ovat munasoluissa muotoutuneet jo silloin, kun nainen on itse ollut kohdussa, ei niitä myöhemmin voi munasolujen kromosomeihin ilmestyä. Miehen siittiöihin niitä toki tulee ikääntyessä yhä enemmän.

Sopii koettaa hedelmöittää 50-vuotiaan naisen munasoluja 20-vuotiaan miehen spermalla ja katsoa, mitä tapahtuu.

" Ihmisillä on paljon tiedostamattomia taustaolettamuksia. Tuo sinunkin sukuidyllisi vaatii, että suku joko elää maalla ja lasten ammatti jo etukäteen lukkoon lyöty, tai sitten niin isossa kaupungissa, että sieltä ei tarvitse lähteä minnekään. Minä ja minun mieheni synnyimme molemmat kuoleville paikkakunnille, ja pelkästään yliopistoon lähtö vaati monen tunnin ajomatkan päähän muuttamisen. Itä- Suomesta lähdettiin takavuosina Ruotsiin. Siinä ei paljon voi hurskastella isovanhempien tärkeydellä, jos on ollut pakko muuttaa eri maahan kauas suvustaan."

Niin, kuten sanottu, kaikilla ei ole samalla tavalla. Jos olet ihan ilman tukiverkkoja, yliopisto-opinnot kesken ja koko suku kuollut tai kaukana, niin ei varmaan ole hyvä idea tehdä lapsia parikymppisenä.

On meidänkin suvussa  eri tilanteita, jonkun serkun vanhemmat onkin kelvottomia juoppoja, joku muutti ulkomaille tukiverkkojen ulottumattomiin. Toivottavasti missään suvussa ei lasten ammattia ole lyöty lukkoon kenenkään muun kuin sen lapsen päätöksestä, ei meillä ainakaan. Omat lapseni eivät tule jäämään paikkakunnalle, mutta teen kaikkeni että voin olla läsnä heille tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen asian niin - jos kaikki olisi ideaalista, että nainen ja mies tekevät ne omat rakkauslapsensa kun ollaan nuoria. Sitten noin 40v ollaan molemmat vapaita ja nainenkin voi panostaa vaikka mihin kun elämää jäljellä 40-50 vuotta tai vielä enemmän... 

Lapset ovat miehen ja naisen yhteinen juttu. Parisuhde on tärkeä ja sen pitäisi kestää läpi koko elämän. Ei mitään kuluta ja käytä ja heitä roskiin! Siinä kehitytään yhdessä eikä mitään että me kasvettiin erilleen...

Sitten sekin, että naisen maailmassa mies on ykkössijalla ja lapset kakkossijalla. Ja joka toisin tekee tekee väärin tai on väärä partneri. Miehelle koko maailma on taas tämä nainen. Jos lapselle tapahtuu jotain niin pariskunta voi saada uuden lapsen. Jos partnerille tapahtuu jotain niin uusi partneri ei ole sama juttu. No, ei tietenkään uusi lapsikaan ole sama juttu kuin edellinen lapsi joka aina tulee säilymään mielessä ja muistoissa, mutta uusi lapsi

 

 

Muuten ihan ok viesti, mutta kyllä lapsen pitää tulla ykkösenä sekä äidille että isälle sitten kun se on syntynyt. Muu on hirvittävää vanhemmuutta.

Ehkä voisi ajatella, että perhe tulee ykkösenä. Kaikki sen jäsenet ovat yhtä tärkeitä 

Vierailija kirjoitti:

En koe jääneeni mistään paitsi vaikka olen saanut lapset 25v molemmin puolin. Parisuhdeaikaakin on riittänyt koska lapsilla oli liuta nuoria isovanhempia sekä ihan tekeviä, reippaita alle 70v isoisovanhempia, näistä toki edelleen suurin osa elossa. Itsekin sitä oli ihan hitokseen jaksavampi kuin nyt yli 40-vuotiaana. Parisuhde vakaa jo yli 25 vuotta.

Isovanhempasi olivat reippaita, tekeviä seitsemänkymppisenä, itselläsi heikentynyt jaksaminen jo nelissäkymmenissä. Mitenkähän käy sitten, kun sinulla on vanhat vanhemmat ja pienet lapsenlapset, mahdollisesti lapsenlapsenlapsetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko asia oikeasti todentaa noin varmasti?

 

Ainakin kaavinnassa tietääkseni voi, mutta se vaatii useamman käynti/varmistuskerran.

Ultraäänitutkimus riittää.

Sinulla on ollut todella huono tuuri ja olen pahoillani siitä. 

Tuo ei kuitenkaan ole tavallinen tilanne. Keskimääräisellä kolmekymppisellä on vielä oikein oivat mahdollisuudet saada lapsia. 

Sain lapsen kolmekasina ja mietin, että olisi ollut paljon enemmän jaksamista 15-20 vuotta nuorempana. Teininä ikäluokkaani kuitenkin peloteltiin aina teiniraskaudella aivan kuin se olisi maailmanloppu. On ihan käsittämätöntä soopaa, että elämä pyörii jonkun koulutus ja ura -sapluunan varassa kun mistään urista ei ole mitään takeita ja jos uran saa niin ei ole takeita kolmekymppisen raskautumisesta. Tässä pelissä on vaikea voittaa!

Jos syntyvyys halutaan nousuun niin kotihoidontuki pitää nostaa vähintään 700 euroon kuukaudelta jolloin lastentekoon on varaa jo nuorilla ja sitä työuraa kerkeää miettiä myöhemmin. Lapsilisää voisi myös hyvin muuttaa suuntaan jossa ensimmäisestä kahdesta lapsesta saa 200 e/kk per lapsi ja sen jälkeen ei mitään. Rahat tähän saadaan vaikka kehitysavusta ja yritystuista - jos siis on kiinnostusta saada suomalaisten syntyvyys nousuun. 

Itse sain lapseni ihanan ja turvallisen miehen kanssa 32 ja 35 vuotiaana. Molemmista tulin ekasta kierrosta raskaaksi. Jos olisin tehnyt lapset 20+v., niin minulla olisi ollut kamala alkkismies, joka olisi ollut maailman huonoin isä ja en itsekään varmasti silloin mikään paras äiti. Nykyään koen olevani oikein hyvä äiti (ja mies hyvä isä) ja olin mieheni kanssa 5vuotta jo ennen kuin teimme lapset. Nyt olen 40v.

Ei voi aina ajatella sitä, mikä olisi biologisesti se järkevin aika.

Kaikki lähipiirini (järkevät)naiset ovat saaneet lapsensa 30+ iässä tai jopa lähellä 40v.