Jos oletetaan että teiniraskaus on huono juttu ja vammaisuusriski kasvaa +35 jälkeen, ikkuna lasten saantiin on surullisen pieni

Eipä sitä moni mieskään tajua että elämä on lyhyt, ja siittiöiden määrä ja laatu romahtaa 40+ jälkeen. Surullisen moni tuossa iässä vielä "harkitsee perheen perustamista" vaikka heidän siittiöillään ei enää muuta tule kuin keskenmenoa tai downia.

Kumpikaan sukupuoli ei "ikäänny kuin viini". Kyllä meillä jokaisella on lisääntymismielessä parasta ennen-päiväys, ja useimmilla se tulee pelottavan nopeasti eteen.

Ei se silti muihin eläimiin verrattuna ole lyhyt aika. Monella eläimellä luonnossa on vain muutama vuosi hedelmällistä aikaa. 10-15 vuotta on luonnossa pitkä aika!

Meillä on nyt vain muotia yrittää venyttää nuoruutta äärimmilleen - mutta ei ihmiskeho kuuntele muotivirtauksia. Se on pohjimmiltaan viritetty sikiämään silloin kun se on vielä nuori ja terve.

jokainen 35+ joka vielä 'miettii' lasten hankintaa on ihan pihalla elämän realiteeteista ja hedelmällisyydestä. monella alkaa ivf olla enää ainoa vaihtoehto tuossa iässä eikä sekään välttämättä toimi.

tai uskotaan anekdootteihin ja yksittäistapauksiin tyyliin 'kyllä se annelikin sai esikoiden  38:na niin miksen minäkin'

vielä sata vuotta sitten moni 40v oli jo isoisä tai isoäiti.

itse olen vapaaehtoisesti lapseton, koska pelkkä ajatuskin synnyttämisestä ja siihen liittyvästä kivusta hirvittääz

Näen asian niin - jos kaikki olisi ideaalista, että nainen ja mies tekevät ne omat rakkauslapsensa kun ollaan nuoria. Sitten noin 40v ollaan molemmat vapaita ja nainenkin voi panostaa vaikka mihin kun elämää jäljellä 40-50 vuotta tai vielä enemmän... 

Lapset ovat miehen ja naisen yhteinen juttu. Parisuhde on tärkeä ja sen pitäisi kestää läpi koko elämän. Ei mitään kuluta ja käytä ja heitä roskiin! Siinä kehitytään yhdessä eikä mitään että me kasvettiin erilleen...

Sitten sekin, että naisen maailmassa mies on ykkössijalla ja lapset kakkossijalla. Ja joka toisin tekee tekee väärin tai on väärä partneri. Miehelle koko maailma on taas tämä nainen. Jos lapselle tapahtuu jotain niin pariskunta voi saada uuden lapsen. Jos partnerille tapahtuu jotain niin uusi partneri ei ole sama juttu. No, ei tietenkään uusi lapsikaan ole sama juttu kuin edellinen lapsi joka aina tulee säilymään mielessä ja muistoissa, mutta uusi lapsi kuitenkin. Ilman miestä nainen ei sitä voi saada on luonnon laki. Luonnottomuuksia ei lasketa mukaan eikä nykypäivän metodeja vaan ainoastaan rakkauslapsia. Nykymaailmasta on poistettu lapsikuolleisuus ja naisten kuoleminen lapsivuoteeseen. Ajat voivat olla sellaiset että nämäkin palaavat. Ihmisellä on turva toisessa siinä parisuhteessa ja siinä ollaan toinen toistensa kumppaneita. 

Naisen maailmaan kuuluvat kaikki sellaiset luonnolliset asiat kuin keskenmenot, kuolleena syntynyt lapsi, lapsikuolleisuus... jne... tietysti tämmöiset asiat koskettavat myös naisen omaa miestä, mutta kuitenkin miehen kuuluu olla naisen tuki ja turva ja lohduttaja noissa tilanteissa. On kamalaa jos semmoisia joutuu kokemaan ypöyksin... 

Toki aihe on tabu nyky-yhteiskunnassa, mutta fakta on että kautta ihmishistorian iso osa lapsista on saatu aika pian sen jälkeen kun kuukautiset ovat alkaneet.

Maatalousyhteiskunnassa jo 30v on ollut geriatrinen synnyttäjä.

Enkä haluaisi samaa kulttuuria takaisin, sillä sen ikäinen on henkisesti lapsi ja on lisääntynyttä preeklampsian ja keskenmenojen riskiä. Moni tyttö kuoli synnytysten aikana.

Jos puhtaasti kuunnellaan ns. luontoa, se lisääntyminen pitäisi aloittaa jo joskus yläasteiässä. Se ei sovellu nyky-yhteiskuntaan mitenkään kun ihmiset elävät 50 vuoden sijasta 90 vuotta eikä monella kolmekymppiselläkään ole vielä vakituisia tuloja.

Voidaanko asia oikeasti todentaa noin varmasti?

Vierailija kirjoitti:

Näen asian niin - jos kaikki olisi ideaalista, että nainen ja mies tekevät ne omat rakkauslapsensa kun ollaan nuoria. Sitten noin 40v ollaan molemmat vapaita ja nainenkin voi panostaa vaikka mihin kun elämää jäljellä 40-50 vuotta tai vielä enemmän... 

Lapset ovat miehen ja naisen yhteinen juttu. Parisuhde on tärkeä ja sen pitäisi kestää läpi koko elämän. Ei mitään kuluta ja käytä ja heitä roskiin! Siinä kehitytään yhdessä eikä mitään että me kasvettiin erilleen...

Sitten sekin, että naisen maailmassa mies on ykkössijalla ja lapset kakkossijalla. Ja joka toisin tekee tekee väärin tai on väärä partneri. Miehelle koko maailma on taas tämä nainen. Jos lapselle tapahtuu jotain niin pariskunta voi saada uuden lapsen. Jos partnerille tapahtuu jotain niin uusi partneri ei ole sama juttu. No, ei tietenkään uusi lapsikaan ole sama juttu kuin edellinen lapsi joka aina tulee säilymään mielessä ja muistoissa, mutta uusi lapsi

Muuten ihan ok viesti, mutta kyllä lapsen pitää tulla ykkösenä sekä äidille että isälle sitten kun se on syntynyt. Muu on hirvittävää vanhemmuutta.

Ja jos haluaa isän joka ei lähde ja perusta uutta perhettä, se pitää valita noin 48-55 vuotiaiden joukosta, silloin mies perustaa aina sen lopullisen perheen ja on valmis osallistumaan lasten hoitoon ja kasvatukseen.

Vierailija kirjoitti:

Voidaanko asia oikeasti todentaa noin varmasti?

Ainakin kaavinnassa tietääkseni voi, mutta se vaatii useamman käynti/varmistuskerran.

3/3 jatkaa...

Jos lapset saataisiin nuorina niin nainen voisi luonnollisesti olla apuna ja tukena lastenlasten maailmassa vaikka millä tavoilla... eikä se yhtään tarkoita että hän toimii vain jonain ilmaisena 'lastenlikkana'... tehtävä on paljon laajempi! Isoäiti ja mummo voivat olla siirtämässä lapsenlapsiin koko sen kulttuurin jossa itsekin on kasvanut ja näin tulee jatkuvuutta ihmisyhteisöön ja tiivis yhteenkuuluvuus ja turva. Olen itse kasvanut sellaisessa suurperheessä jonka kaltaisia ei taida enää olla missään ja olen sitä mieltä että nuorten isovanhempien rooli on erittäin tärkeä. Omat nuoret vahemmat lentäkööt ja hömpätkööt mutta isovanhemmat ovat siellä taustalla ja pysyvät!

 

Vierailija kirjoitti:

Ja jos haluaa isän joka ei lähde ja perusta uutta perhettä, se pitää valita noin 48-55 vuotiaiden joukosta, silloin mies perustaa aina sen lopullisen perheen ja on valmis osallistumaan lasten hoitoon ja kasvatukseen.

55v miehellä on noin 200-kertainen riski tuottaa vammainen, autistinen tai down-syndroomainen lapsi verrattuna 35v mieheen.

Ja sen kun näkisi, että 55 ukonretale osallistuu yösyöttöihin 3.30 aamulla ja vaihtaa kaikkialle levinneet niskapaskat vaipasta kolme kertaa yössä, valmistelee maidot ja piltit ja pukee kuravaatteet.

Synnytin ainokaiseni 28v:nä ja siinäkin oli aikamoinen urakka. Mies oli vuoden vanhempi ja aivan uupunut puolen vuoden koliikin jälkeen. Lähti pois kun tytär oli 8kk.

Huono tuuri, jos noin on, mutta et ole varmasti ainoa. Joillain vaihdevuodet tulevat kuulemma 25-vuotiaana, vaikka olisi muuten täysin terve. Onko sinulla tämä täysin varma, että munasolut loppu? Minulla esim. munasarjat lopettivat ja aloittivat vielä uudelleen hieman sinua vanhempana. Missä olit tutkimuksessa? Mitä hoitovaihtoehtoja annettiin? Selvitä hoidot tarkasti ja toimi. 

Biologia ei oo muuttunu vaikka elämäntyyli on. Nykyäänhän moni on monta vuotta koulussa eli harvalla välttämättä edes mahdollisuuksia tehdä lapsia paljoa ennen kuin 30v

Sulla on kyllä poikkeuksellisen huono tuuri. Ikävä kuulla. 

Niinhän se nykymaailmassa on, kun kuitenkin on ensin opiskeltava vuosikausia, että löytyy työpaikka eikä parisuhteen löytyminenkään ole itsestäänselvyys, kun enää ei perusteta perhettä sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa ja hampaat irvessä jatketa kunnes kuolema erottaa, oli suhde miten huono vaan. Jäin itse lapsettomaksi, kun en enää sopivan elämäntilanteen koittaessa onnistunut löytämään miestä, jonka kanssa perhe perustaa. Tosin sairaudestani johtuen se ei välttämättä olisi onnistunut muutenkaan, mutta osa minusta suree lapsettomuutta elämäni loppuun asti. 

Niimpä, todella harmillista. Tuohon kohtaan pitäisi sattua löytymään just se oikea mies jotta seurusteluakin ehtisi olla sen 3v että toiseen ehtii kunnolla tutustua ja sitten käykin niin että mies onkin jotain aivan muuta mitä alussa antoi ymmärtää. Ja taas sama alusta ja vuodet vierii.. ei ole reilua ei.

Luonto itsessään ei ole epäreilu, eikä ole ihmistä pystynyt sopeuttamaan evoluution mittakaavassa hyvin lyhyessä ajassa.

"Syyllinen" on tämä alati hektistyvä, suorituskeskeinen, sairas yhteiskunta, jossa lapsen saaminen ja hyvä lapsuus eivät enää ole minkäänlainen selvyys, vaan yhdenkin palan puuttuminen tekee arjesta tuskaista vääntöä - eikä tosiaankaan ole kyse lapsen luonnollisista tarpeista ja pelkästään vanhemmista itsestään riippuvista tekijöistä.

Varsinkin kun puolet suomalaismiehistä on lähes steriilejä.

"Suomalaisten sperman laatu hankaloittaa jo hedelmöityshoitojen saamista.

Turun yliopistollisen keskussairaalan (TYKS) naistenklinikan fertiliteettilaboratorion IVF-biologi Harri Mankosen mukaan heikko sperman laatu tarkoittaa sitä, että siittiöitä on joko vähän tai ne eivät liiku.

Vaikeat hedelmöitystyöt, joissa siittiöitä on todella vähän, ovat lisääntyneet viime vuosina, Mankonen sanoo.

Lisäksi siittiön DNA:ssa voi olla vikaa, jolloin munasolu hedelmöittyy, mutta raskaus ei käynnisty tai etene."

https://yle.fi/a/74-20081138

Vierailija kirjoitti:

Sulla on kyllä poikkeuksellisen huono tuuri. Ikävä kuulla. 

Ei kyllä millään mittapuulla ole poikkeuksellista että 33-35v on jo hedelmätön.

Poikkeuksellista olisi että 26-28v nainen on hedelmätön. Noilla vuosilla tuossa välissä on valtava merkitys ja ero (esim. 28v nainen vs. 33v).

Useat voivat saada ja saavat lapsen 33v:nä, mutta THL:n mukaan n. viidesosa naisista on jo hedelmättömiä sen ikäisenä.

Käyrä nousee aika tasaisesti 40v:hen asti jonka jälkeen sen ikäisiä tai vanhempia ensisynnyttäjiä on enää muutamia kymmeniä vuositasolla, ja hedelmättömien määrä reilusti yli 99%. IVF-hoidoistakin 95% epäonnistuu jo 39v kohdalla.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/70083685/hedelmoityshoidot-eivat-takaa-l…

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se nykymaailmassa on, kun kuitenkin on ensin opiskeltava vuosikausia, että löytyy työpaikka eikä parisuhteen löytyminenkään ole itsestäänselvyys, kun enää ei perusteta perhettä sen ensimmäisen vastaantulijan kanssa ja hampaat irvessä jatketa kunnes kuolema erottaa, oli suhde miten huono vaan. Jäin itse lapsettomaksi, kun en enää sopivan elämäntilanteen koittaessa onnistunut löytämään miestä, jonka kanssa perhe perustaa. Tosin sairaudestani johtuen se ei välttämättä olisi onnistunut muutenkaan, mutta osa minusta suree lapsettomuutta elämäni loppuun asti. 

Joo, ite valmistuin 27v alalta missä naisia ei tapaa eikä oikein missään muuallakaan tosielämässä (työpaikkakin 90% miehiä) niin oot aika lailla sovellusten varassa. Sieltä ei oikein suhdetta saa kun treffejä tulee vähän. Nyt jo ikää 31v et ei tässä oikein enään paljoa aikaa itelläänkään oo. Ei vaan kumppania löydy :(

Toisaalta hyvä/ hienoa, ettei ihminen voi säätää ihan kaikkea. Ihminen kasvaa ja ikääntyy kuten on aina tapahtunut.

Toki on tapauksia, missä 60-70v on synnyttänyt, lääketieteellisten toimien jälkeen.